Viikko on vierähtänyt mallikkaasti ja kaikki pennut ovat ylittäneet painoissaan 2 kg rajan! Kiinteä ruokaa maistuu hyvin ja erilaisia makuja on maisteltu myös jo rutkasti. Työni puolesta asiakkaat ovat päässet pentuja palluttelemaan ja pennut saavat jo elää pitkin poikin huushollia. Ja ovat saaneet osallistua jo toki hierontojen tekemisiin tarjoamalla pennuille lajityypillistä sormiakupunktiota.
Perheet Suomesta ovat jo tulevat koiransa tavanneet menneenä viikonloppuna ja tyytyväinen olen kotivalintoihin tällä hetkellä. Pennuillehan ottajia oli enemmän kuin pentuja syntyi, joten ikäväkseni jouduin myös kertoa osalle, että pentua ei tällä kertaa heille ole odotettavissa. Mutta hyväähän kannattaa odottaa joskus jopa useampi vuosi.
Tänään pennut pääsivät kokemaan jotain uutta ja maailmaa mullistavaa; ulkoilmaa! Alkujaan ajattelin, että en pentuja ulos päästä kun pakkasta oli enempi ja lämpöisempää keliä on luvassa loppuviikolle. Ulkoilu järjestettiin vain avaamalla ulko-ovi ja saivat omaan tahtiin järkyttyä avautuvasta maailmasta. Reippaita olivat lopulta kaikki, toki siskolikka taitaa vahvasti ymmärtää luksuksen päälle ja hänen ulkoilunsa oli hyvin pikainen.
Pieni huoli ja murhe on kulkenut takaraivossa näiden pentujen kanssa, mutta kun pennut saavuttivat kahden viikon iän silloin uskalsi jo huokaista; seitsemennssä Rosiri's -pentueessa on neljä islanninlammaskoiraa.
Kaikki on siis sujunut pentujen kanssa hyvin. Ne ovat saaneet jo tähän mennessä maistella kahden kerran matolääkettä, kiinteää ruokaa syödään hyvällä ruokahalulla ja tutustuminen uusiin ihmisiin ja muihin eläimiin on alkanut varsin onnistuneesti. Allekirjoittaneen aika on vain ollut hieman kortilla ja somen päivittäminen on melko niukkaa kun vertaa ensimmäisiin pentueisiin. Tulevat omistajat on sentään pidetty hyvin pentusaasteen piirissä.
Tulevien pentujen nimiä pohdin aika paljon. Mietin alkujaan pentujen alkavan jo L- tai N-kirjaimella, mutta koska meillä synnytys meni miten meni, oli se melkoista selviytymistä. Siitä johtuen, pennut tulivat saamaan nimensä E -kirjaimilla alkaviksi, selviytyjä = eftirlifandi.
Vasta nyt uskallan blogin puolelle kirjoittaa kun näyttää siltä, että meillä voidaan viimein hyvin.
Kuten olin jo epäillyt, että Freydis tulee synnyttämään aikaisemmin niin näin tapahtui. Olin kovin pelännyt, että synnytys tulee tapahtumaan keskiviikkona 18.1. kun meillä on päivän mittainen remontti ja sen takia osan päivästä meillä ei ole lämmmitystä, juoksevaa vettä ja sähkötkin olivat hetken poikki. Minun olisi pitänyt myös olla vielä keskiviikkona Savonlinnassa koulussa, mutta olin päättänyt jo remonttiajankohdan saatuani tietoon, että olen tuolloin kotona.
Freydiksen lämmönlasku saatiin kiinni tiistaina illasta ja näin pystyin jo alkamaan valmistautumaan painajaismaiseen keskiviikkoon. Edeltävä yö ja päivä petailtiin ja hetkittäin levättiin. Avautumisvaihe oli selvä. Remonttimiehet olivat onneksi nopeita ja poistuivat iltapäivästä ja me pystyttiin aloittamaan oikeasti valmistautuminen tulevaan koitokseen.
Vähän ennen kuutta illalla alkoi supistukset ja seitsemän aikaan syntyi ensimmäinen pentu, kuolleena. Katsoin jo tässä kohin, että supistukset jäävät vajaavaisiksi ja aloin tehdä pientä valmistautumista päivystykseen lähtemiselle. Kuolleena syntynyt pentu laittoi pasmat sekaisin sekä kasvattajalta että Freydikseltä ja synnytys tuntui hetkellisesti tyssäävän siihen.
Seuraavat supistukset tulivat reilun tunnin kuluttua, vaisuina. Sisätutkimuksella sain varmistettua, että pentu on jo synnytyskanavassa, mutta siitä en otetta saa. Soitto päivystykseen ja kolmea varttia myöhemmin saavuttiin päivystäjän luokse. Pihaan ajettua Freydis sai omin avuin synnytettyä toisen pennun, mutta oltuaan niin pitkään synnytyskanavassa oletusarvoisesti tämäkin pentu syntyi kuolleena.
Päivystyksessä Freydis sai suonensisäisesti kalkkia sekä pistoksen oksitosiinia lihakseen. Hetken kuluttua vauhdilla saapui kolme pentua maailmaan, kaksi urosta ja narttu, hyvin elinvoimaisina. Tilanne näytti hyvältä ja lähdettiin kotiin jatkamaan synnytystä.
Kotiin päästyä havaitsen, että supistuksia alkaa taas tulla, mutta jälleen vaisuina. Jälleen meillä on myös pentu jumissa synnytyskanavassa, mutta tällä kertaa siitä saan jotenkuten otteen ja supistusten tahdissa saan autettua pennun ulos. Pentu syntyy tosi velttona ja melkoisen elottomana, mutta tässä kohin en tahtonut enempää pentuja menettää. Pentua elvytin pitkään ja hetkeksi se virkosi, kunnes alkoi taas veltostumaan. Ajantajusta ei ole mitään käryä, mutta pitkään tein töitä tämän uroksen eteen ja lopulta alkoi näyttämään paremmalta.
Kuusi pentua oli saateltu maailmaan ja Freydis rauhoittui aivan täysin hoitamaan pentuja ja lopulta nukkumaan. Aloin jo epäillä, onko siellä seitsemättä pentua ollenkaan, kunnes parin tunnin pilkkimisen jälkeen supistukset taas alkoivat. Sain päivystäjältä mukaan kalkkia ja oksitosiinia ja tarkistettuani, ettei pentu ollut vielä synnytyskanavassa, buustattiin supistuksia oksitosiinillä.
Vaikeaa oli saada viimeinen pentu maailmaan, mutta lopulta onnistuttiin. Pennun pää oli kertaalleen jo ollut nähtävillä, mutta vetäytyi takaisin sisälle. Tässä kohin pentu ei ollut sikiöpussissa ja osasin jo odottaa, että viimeinenkin syntyy kuolleena. Ja näin tapahtui, viimeinenkin pentu, narttu, saapui kuolleena tähän maailmaan.
Kokemus oli todella rankka. Niin meille ihmisille kuin Freydikselle. Nukkua en pariin vuorokauteen pystynyt tämän jälkeen kun unissa olin heti elvyttämässä elottomia pentuja. Iloita en kyennyt neljästä pennusta, olo oli turta.
Hiljaksiin kokemuksesta kuitenkin alkoi toeta ja pakkohan se oli, arkea on pyöritettävä ja eläimet hoidettavana. Nyt kun synnytyksestä on viikko, on pentulaatikossa yhä neljä valloittavaa islanninlammaskoiran alkua kasvamassa. Ja todellakin kasvamassa, jokainen pentu on vain nostanut painoaan viikon aikana ja melkoisia pötkylöitä ovatkin.
Tänään pyörähdettiin Freydiksen kanssa tiineysröntgenissä. Freydis on ollut koko valtava ja hieman jännitti, tuleeko Freydis jälleen tuplaamaan koiramäärän mitä teki viime kerralla. Tuolloinhan koiria oli vienosti vain kuusi ja Freydis synnytti kuusi pentua, nyt koiramäärä noussut tällä hetkellä kahdeksaan ja kauhulla olin tätä päivää odottanut, aikooko Freydis tehdä tuplaukset.
Hieman ehkä saatiin huokaista kun kuva tuli ruudulle näkymään ja työkaverit klinikalta tulivat innoissaan laskemaan vetoketjuja olevan seitsemän kappaletta.
63 vuorokautte tulee täyteen ensimäisestä astutuksesta 21.1., mutta vahva epäilys on, että meillä synnytetään jo aikaisemmin.
Näin joulun alla on hyvä käydä tarkistamassa, syödäänkö jouluna suklaata suruun vai iloon. Ja iloisia uutisia ultrasta löydettiin; Freydis on tukevasti tiineenä!
Ultrassa löydettiin 5 - 6 sikiötä ja tokihan Freydis on myös näyttänyt siltä, että odotamme jälleen isoa pentuetta syntyväksi. Pentujen odotetaan syntyvän viikolla 3/4 ja kotiehdokkaita on varsin mukavasti tarjolla.
Paljon asiaa pyörittelin omineni sekä muiden kanssa ja lopulta tulin siihen tulokseen, että Freydis ansaitsee toisen pentueen. Koen Freydiksen olevan ns. "keskitasoa parempi" islanninlammaskoira; se on suvultaan arvokas, sillä on kiitettävät paimennusominaisuudet ja onhan tuo ulkonäöllisestikin varsin mukavasti palkittu. Olen ollut myös hirmuisen tyytyväinen Freydiksen ensimmäiseen pentueeseen ja toki siihen, miten upeasti Freydis ensimmäisen pentueensa hoiti.
Freydiksen astuttamista kokeiltiinkin jo alkuvuodesta hurmaavalla Smalilla sekä nyt syksyllä uudelleen. Valitettavasti astutus ei onnistunut, joten päädyin kokeilemaan omaa urostani Sámuria. Sámuria olin ajatellut käyttäväni Freydiksen tyttärelle Herjalle, joten periaatteessa tämä yhdistelmä on ollut valmiiksi mietittynä. Herjan astutuksen ajankohta on tämän hetkisillä suunnitelmilla vuoden päästä, joten tälle vauhdikkaalle neitokaiselle ehditään uutta urosta vielä pohtimaan.En pidä itsestäänselvyytenä, että narttuja pennutetaan usean pentueen verran. Kynnys tehdä toinen tai useampi pentue samalle nartulle vaatii oikeasti pohdintaa, onko juuri tällä nartulla jotain lisää annettavaa rodulle ja mikä kyseisen koiran todellinen jalostusarvo on. Ja sitä jalostusarvoa kertoo muun muassa koiran jälkeläiset ja niiden saamat tulokset terveyden ja käyttöominaisuuksien osalta.
Pohdin paljon Freydiksen astuttamista jo ensimmäisellä kerralla sen emän Iriksen hoitoon vastaamattoman atopian takia. Tämä asia mielessäni, myös venytin Freydiksen ensimmäistä astutusta hieman sekä seurasin, tuleeko Freydikselle pentujen jälkeen oireita tai alkaako Freydiksen jälkeläisille ilmaantua iho-oireita.
Freydiksen ensimmäisestä pentueesta 5/6 on terveystarkastettuja, puolet ovat käyneet edes kerran näyttelyssä pyörähtämässä ja kahdelta löytyy myös tulos paimennuksesta. Freydis itsessään on terve koira ja reissut eläinlääkäriin ovat olleet perusterveydenhuoltoa (rokotuksia, hammaskivenpoistoa) ja toki joitain tapaturmiakin on sattunut, kuten murtunut etuhammas liukastumisen seurauksena. Viralliset terveystarkastukset kertovat Freydiksellä olevan B/B -lonkat, 0/0 -kyynärät ja polvet sekä terve sydän ja silmät. Selkä on myös aikoinaan virallisesti kuvattu ja näistä tuloksina VA0 ja LTV0, eli terve selästään.
Freydis, kuten kaikki muutkin koirat meillä, elävät tavallisina kotikoirina. Freydiksen harrastukseksi on valikoitunut enemmän paimennus ja menneenä kesänä päästiin käymään 1 -luoka kokeissa kahdesti erittäin hyvin arvosanoin ja on saanut koulutustunnuksen PAIM1. Silloin tällöin Freydis pääsee myös näyttelyissä pyörähtämään ja menneenä kesänä tulikin melkoinen menestys, kun Frey sijoittui Luumäen ryhmänäyttelyssä ryhmänsä toiseksi kauneimmaksi koiraksi. Aikaisemmin Freydis on missikisoissa sen verran pyrähdellyt, että Suomen Muotovalioksi on yltänyt.
Ja sitten on meidän Norjasta Suomeen muuttanut Sámur; Saukkoboy, tissivälipoika, napanuora liian tiukalla -poika, minimies ja niin edelleen. Sámur on laumamme nuorin uros ja asema laumassa on "ovimatto". Hyvinkin nöyrää poikaa ollut, mutta nyt täyttäessään pian kolme vuotta on selkeästi tullut ajatuksia miehistymisestä ja se aiheuttanut hieman hämminkiä urosten kesken.
Sámur on arjessa periaatteessa helppo koira. Sillä on jonkinverran resurssitietoisuutta leluista ja ruuista ja tätä ollaankin työstetty paljon. Sitä on saatu paljon karsittua, mutta suurin sattunut vahinko kävi viime pentueen kohdalla, kun Sámur kävi yhden pennun päälle. Tästä olen tosi harmissani yhä edelleen ja kyllä kasvattajana/koiranomistajana koki ison kolauksen tästä tapahtumasta. Kaikesta onneksi oppii ja niin opittiin tästäkin.
Sámur on koiralaumastamme poikkeus harrastusten osalta, kun tämä minimiehen kanssa käymme viikottain ohjatuissa agilitytreeneissä. Paimennukseen Sámur ei syttnyt yhtään ja taipumustestin suoritti puutteellisin tuloksin. Koonsa puolesta Sámur on myös todella pieni urokseksi, joten suuremmat näyttelyhaaveetkiin haudattiin. Sen verran näyttelyissä kuitenkin pyristeltiin, että Suomen Muotovalio Sámurista saatiin. Agilityssä ollaan vielä tasoa harrastelija, mutta kovin toivoisin saavani treenattua niin paljon, että päästäisiin joskus lajissa kisaamaan.
Terveystarkastuksissa on Sámur myös käynyt; lonkkanivelet on A/B, kyynärnivelet 0/0, selkä VA0, SP0 ja LTV0 sekä silmät, sydän ja polvet terveet. Poikkeuksellisesti Sámurilta on myös virallisesti kuvattu olkanivelet agilityharrastuksen takia ja olkanivelistä Sámur sai myös terveen paperit.
Molemmat vanhemmat on lisäksi käyneet luonnetestissä. Freydis suoritti luonnetestin pistein 114 ollen laukausvarma ja Sámur puolestaan pistein 146 ollen laukauskokematon.
Astutus on tapahtunut juuri menneellä viikolla ja jos hyvin käy niin pentuja odotetaan syntyväksi tammikuun lopulla. Pennut tulevat muuttamaan uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut elävät kanssamme arjessa mukana ja tottuvat näin ollen kodin erilaisiin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan pennuille lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pennut ovat jo tottuneet meillä ollessaan syömään, leluja, pannan, hihnan sekä kasvattajan tuen. Uusi pennunostaja liitetään myös Islanninkoirat ry:n pentuejäseneksi.
Rutkasti on jo kotiehdokkaita tuleville pennuille tarjolla.
