Elämän rakkautta vuoden täydeltä

Epäonnen kääntänyt yhden pennun pentueeni täyttää tasan vuoden. Lifhtrasir, eli tuttavien kesken Einar, jäi asumaan lähelle ystävälleni ja olen tämän hupsun hauskan koiran arkea saanut seurata läheltä ja nähdä komistuksen kasvavan. Einarista on kasvanut upea miehen alku. Paljon onnea yksi vuotiaalle spesiaalipentu Einarille!

"Voihan yksi vuotias Einar! Mitähän siitä kertoisi, niin paljon se joka päivä meidän arkea ilahduttaa.

Einar on varsin herkkä ja lempeä, mutta äänekäs otus. Sen herkkä mieli ihan vallan järkyttyy, erityisesti silloin jos allekirjoittanut yhtään korottaa ääntään. Sen ei tarvitse kohdistua edes Einariin, kun se jo katsoo parhaimmaksi tulla mamman syliin, jospa siitä ihminen taas rauhoittuisi. Ihmisen iholla se kyllä viihtyy muutenkin.

Laumaamme liittyi maaliskuussa kolmas islanninlammaskoira, narttupentu Moa. Einar otti Moan heti avosylin vastaan ja heistä onkin muodostunut kuin se kuuluisa paita ja peppu. Tai majakka ja perävaunu. Ebba isotäti puolestaan vähän vieläkin sulattelee tätä tilannetta, että kakaroita onkin kaksin kappalein.

Einar on laumassa hyvin rento kaveri, eikä missään tilanteessa ole haastanut riitaa. Ei edes omaa ruokaansa puolusta tytöiltä. Einarin mielestä kaiken voi ihan hyvin jakaa muillekin. Ruoka on kuitenkin Einarin elämässä erittäin keskeisessä roolissa. Sitä ei voi ikinä olla liikaa! Ahneus toki mahdollistaa helpon lahjomisen ja motivoinnin tekemään toivottuja asioita.

Nose workia Einar treenailee hiljaksiin ja ollaan edetty siinä melko hitaasti. Nose work etsinnöissä Einarin leppoisa luonne tulee välillä esiin eikä se aina viitsisi haistella vaikeampia kätköjä. Jos kätkö ei löydy helposti, Einar mielellään "kyselee" neuvoja ohjaajalta tai tulee odottelemaan ruokapalkkaa vaikka ei ole työkään vielä tehty. Parin viikon päästä aloitetaan rallytokon valmistava kurssi. Olen itse pohtinut tätä jo pitkään ja olen innoissani, että vihdoin tämä kurssille osallistuminen onnistuu! Katsotaan miten treenaaminen lähtee sujumaan Einarilta sekä minulta.

Nyt etenkin kelien lämmetessä Einar läträä hyvin mielellään vedessä ja erityisesti mutaojat kiinnostaa. Viime viikolla ensimmäistä kertaa Einar lähti myös uimaan!"

Puolivuotias elämän rakastaja

Se oli vain pieni hujaus ja epäonnen kääntänyt L-pentueeni yhdellä ainokaisella aarteellaan on jo puolivuotias! Einarista on kasvanut ihastuttavan komea pieni hömelö islanninlammaskoira, jonka touhuja seuratessa voi tulla vain hyvälle mielelle.

Tuttuun tapaan, myös Einarista saatiin puolivuotiskuulumiset ja tässä omistajan sanoin kerrottuna, minkälaista on ollut Einarin arki ensimmäiset puolivuotta.

"En ole ihan varma sanoisinko, että Einar on "jo" vai "vasta" puolivuotias. Tavallaan tuntuu, että se olisi asunut meillä aina ja aika on mennyt ihan hujauksessa ja toisaalta taas huomaa, että se on ihan pentu, jonka kanssa vasta opetellaan yhteistä elämää. Ja innolla ja äänekkäästi se kyllä opetteleekin.

Meillä asuu myös Einarin isotäti Ebba, joten tämän suvun metkut, haasteet ja hauskuudet on alkaneet tulla jo tutuksi. Einarista kyllä löytyy näitä tuttujakin piirteitä, mutta siitä näkyy jo puolivuotiaana huomattavasti enemmän järkevyyttä, mitä Ebbasta ei taida löytyä vieläkään.

Einar on vähän herkkä ja pohdiskeleva, joka on tähän mennessä tykännyt kaikista ketä on kohdannut. Eri ikäiset, näköiset ja kokoiset koirat sekä ihmiset ovat kaikki potentiaalisia leikkikavereita. 

Arjessa kaikkea oppimista helpottaa Einarin ahneus ruokaa kohtaan, se motivoi ihan mihin tahansa. Einarin asenne on myös hyvin positiivinen ja "kaikki käy" - tyyppinen, se taitaa olla aina hyvällä tuulella. Paitsi yksinolo on rotutyypilliseen tapaan Einarista ihan typerä juttu ja sen ilmoittaa kyllä kovalla haukulla, kun ihmiset poistuu kotoa. Myös kotiin tullessa ja lenkille lähtiessä ääntä löytyy niin, että meinaa ihmiseltä tärykalvo revetä. Tähän toki liittyy ihan varmasti myös Ebalta opittuja tapoja ja yhdessä on vielä tuplasti mukavampaa haukkua. Ulkoillessa Einar löytää kaikki mutaojat ja vesistöt, niissä on varsin mukavaa kahlailla ja vaikka istahtaa. 

Nose workin alkeita ollaan Einarin kanssa opeteltu ja siihen tuntuu olevan kova motivaatio. Einar etsii ja ilmaisee sitkeästi, hoksaa nopeasti mitä siltä odotetaan ja sillä on paljon kovempi halu tehdä ihmisen kanssa yhdessä töitä, kuin miun muilla islantilaisilla on ollut. Tämän ominaisuuden vuoksi olenkin vähän pohtinut, että pitäisiköhän kokeilla muitakin koiralajeja esim rallytokoa Einarin kanssa. Se on toistaiseksi jäänyt ajatuksen tasolle, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Pieniä viitteitä jonkunlaisesta mörköiästä taitaa juuri tällä hetkellä olla. Ulkona aiemmin mitättömät äänet (esim moottorisaha tai kovasti pörisevä traktori tai mopo) ja samoilla paikoilla olevat puunkannot tai juuripaakut aiheuttaa kummastusta, korvien kääntymistä ja joskus pientä murinaa. Eräänä päivänä Einar ei millään meinannut uskaltaa tulla pihalta sisälle, koska sen itse siihen kantama ämpäri oli kulkureitillä. Tätä haukuttiin kovasti muutaman metrin päästä kovaan ääneen, kunnes uskaltautui tarpeeksi lähelle hoksatakseen, että se olikin ihan tuttu ämpäri ja siitä pääsee ehjin nahoin ohi. 

Kaiken kaikkiaan Einar sujahti meidän arkeemme varsin mutkattomasti. Ebba otti sen hyvin vastaan ja tosiaan talon ihmisistä tuntuu, että se olisi asunut täällä aina. Hyvin nopeasti se siis oppi ainakin suuret linjat meidän tavoista ja rytmistä."

Yhden pennun pentueesta selvitty

Tämä yhden pennun pentue oli uudella tavalla opettavainen. Matkassa on ollut monta jännitettävää asiaa synnytyksestä lähtien aina pennun luovutukseen asti. Kaikesta murehtimisesta huolimatta, asiat sujui enemmän kuin hyvin. Einar kasvoi ja kehittyi upeaksi koiran aluksi ja Varpu oli mitä hienoin emo!

Tätä kirjoittaessa Einar on jo 8 viikkoa vanha joten muutto uuteen kotiin tapahtui viikko sitten. Einar pääsi muuttamaan Lemille ystäväni Miian luokse, jossa islantilaiset ovat varsin tuttu rotuna. Lemiläisiä tapoja Einarille opettaa kasvattini Ebba (Jökla). Toki heillä oli lomareissu tiedossa loppuviikosta, joten pentu sai pehmeän laskun totutella uuteen kotiin kun heidän reissun ajaksi Einar tuli tietty meille.

Einarin tultua meille hoitoon vasta ymmärsin, miten maansa myynyt Varpu oli kun pentu oli ollut poissa muutaman päivän. Varpu oli ollut enemmän omissa oloissaan eikä leikkinyt sen koommin. Saatuaan pennun takaisin kotiin intoutui Varpu leikittämään niin Einaria kuin Reinaakin.

Tänään Einar pääsi takaisin Lemille kotiinsa ja niin myös Varpu matkasi takaisin kotiinsa muutettuaan meille maaliskuussa tätä projektia varten ja erinäisistä syistä vietti koko ajan meillä. Varpu sopeutui meidän arkeen todella hienosti ja tuntui varsin sopivalta koiralta myös omaan käteen.

Varpusta luopuminen tuntui huomattavan paljon haikeammalta kuin Einarista luopuminen. En voi liiaksi olla kiitollinen Siirille tästä mahdollisuudesta, että sain Varpun jalostuslainaan ja kaikki asiat sujui vaivattomasti ja helposti. Yhteydenpito on ollut helppoa eikä mitään asiaa ole ollut vaikea ottaa puheeksi Siirin kanssa ja sopia asioista koiran parhaaksi. Ehkä osin myös ihmisten parhaaksi, mutta koko projektin ajan mukana on ollut molemminpuolinen ymmärrys ja arvostus.

Nöyrästi kiitän Siiriä tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta sekä Miialle toivotan unohtumattoman ihania hetkiä Einarin kanssa!

Elämän rakastajan ensimmäinen kuukausi

Ainokaisen islanninpennun ensimmäinen kuukausi on mennyt hujauksessa. Asiaan ei toki vaikuta arkeemme muuttanut uusi kainkoira Reina. Molempien pentujen kanssa arki on sujunut kivasti ja on varsin mukavaa, että Einarille saapui varasisko Reina. Leikit ei toki vielä ihan suju keskenään, mutta vähän kun Einar kasvaa niin ehkä Reinakin saa haastetta.

Kainkoira Reina ja islanninlammaskoira Einar

Vähänlaisesti on tullut blogin puolelle kirjoitettua viikkokuulumisia pennusta. Yksi pentu kun saatiin maailmaan on kuulumiset ollut hirmuisen helppo kertoa pennun tulevalle omistajalle suoraan, mitä on tehty ja miten on pentu kasvanut. Kutsumanimikin on siis jo päätettynä ollut jokusen hetken ja Einar kovasti opettelee kaiken muun lisäksi myös omaa nimeään.

Einar on kasvanut ja kehittynyt hienosti, yllättävää kun maitobaari on rajaton eikä baarin antimista tarvitse kisata kenenkään kanssa. Varpu on hoitanut pentua myös upeasti. Yksi pentu toki tekee sen, että Varpu on koko ajan todella tarkka, missä Einar on ja mitä sille tehdään.

Tiivistettynä; laumassa kaikki hyvin tällä hetkellä ja pennut kasvavat hyvää vauhtia.

Maailmanlopun jälkeen

Monen epäonnistuneen suunnitelman päätteeksi, vihdoin viikko sitten maailmaan saateltiin uusi Rosiri's -islanninlammaskoira!

Varpulle kävin ottamassa toisen herpes -rokotteen samalla kun otettiin tiineysröntgenkuva 19.5.. Astumisen jälkeen jo kolmen viikon kohdalla aloin kauhistella, miten paljon Varpun kyljet alkoivat paisumaan ja kaunis tiimalasivartalo alkoi katoamaan. Aloin henkisesti siinä vaiheessa valmistautumaan isoon pentueeseen, kun Varpu tulee suvusta jossa nartut ovat tehneet suht' isoja pentueita. Paria viikkoa ennen röntgeniä aloin kuitenkin huolestumaan, kun Varpu ei ollut juurikaan kokoaan kasvattanut enkä ollut pystynyt palpoimaan yhtäkään pentua saati tuntemaan liikehdintää. Syy selvisi tiineysröntgenissä; odotettavissa olisi vain yksi pentu.

Tietenkin allekirjoittanutta kävin kovin huolestuttamaan ja pelottamaan, miten tämän ainokaisen kanssa käy. Miten synnytys sujuisi? Pystyisikö tuota pentua edes normaalisti synnyttämään kun röntgenkuvan perusteella on jo valtavan kokoinen? Onko pentu edes elossa oleva tai elinkelpoinen? Mitä jos tulee synnytyskomplikaatio ja menetetään pentu sekä Varpu?

Sunnuntaina 25.5. Varpun lämmöt laski ja illasta alkoi avautumisvaihe joka kesti läpi yön. Aamusta lähtiessäni töihin oli Varpu rauhoittunut nukkumaan ja pystyin itse valvontakameran avulla seuraamaan, miltä kotona näyttää. Parin tunnin kuluttua alkoi Varpu olla taas rauhaton ja eläinlääkäri pyysi hakemaan Varpun töihin tsekattavaksi.

Ultrassa oli se huojentava tieto, että pentu olisi elossa. Hieman huolestutti, että pennun sykkeet olivat normaalista syketasosta jo hieman laskeneet. Ultrassa myös pentu näytti valtavalta. Lääkäreiden kanssa pohdittiin tilannetta hetki ja päädyttiin sektioon. Kuvantamisten perusteella odotettavissa olisi isohko pentu, joten alateitse ei lääkkeidenkään avulla lähdetty kokeilemaan synnyttämistä.

Leikkaus sujui hyvin ja ulos saatiin varsin reipas, äänekäs ja terhakka Draumursson. Seurattiin hetki klinikalla Varpun heräämistä ja kun Varpussa oli tarpeeksi tolkkua, lähdettiin kotiin. Kotona Varpu oli yhä hämillään, mikä onkaan tuo pötkylä, mutta iltaa kohden kaikki hoitotoimenpiteet sujui kuten piti ja pystyin siirtymään pentulaatikon viereen vain huokailemaan ja ihailemaan Varpun aarretta.

Pentu on nyt viikon vanha ja kaikki vaikuttaa oikein hyvältä. Pentu on virkeä ja hyvällä ruokahalulla varustettu Pömppö. Sanomattakin selvää, että painokäyrä on ollut koko ajan nousussa. Varpu toipui leikkauksesta todella hyvin ja leikkaushaavakin on lähes olematon jo viikon kohdalla. Varpu on myös täydellinen äitikoira.

Jos tämä olisi se maailmanlopun jälkeinen uusi aika kasvatustoiminnassani ja jatkossa olisi enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia? Noh, aika tämän vain näyttää miten käy. Tästä kuitenkin juontaa pennun nimi. Skandinaavisessa mytologiassa Ragnarökistä selvisi kaksi henkilöä ja siitä syystä meillä on täällä kasvamassa elämän rakastaja; Rosiri's Lifthrasir Draumursson.