Rajoitettua arkea

Tänään on ollut varmasti pentujen tähänastisin hirvein päivä, kun heille puettiin pannat. Ei vaineskaan, pannat hetken tuntuivat aiheuttavan pientä rapsuttelua ja siinäpä oli heidän reagoinnit pentupantoihin. Pannat kaulassa on pystynyt toimimaan täysin normaalisti, mitä nyt sisarusta saa helpommin retuutettua pannasta.

Pennuille on ruoka maistunut hyvin ja uusia makuja on yhä testailtu, muun muassa kotiruokia. Ulkona käydään usean kertaan päivässä ja erityisesti silloin kun meno meinaa olla liian villiä niin joutuu ulos hepuloimaan ylimääräisiä energioita vähemmälle. Ulos myös osataan jo pyytää oikein mallikkaasti. Uusia ihmisiä nelikko on tavannut jo melkoisesti sekä "vieraita koiria", pennut viettävät päivät muun lauman seassa joten koirakielien puhuminen sujuu vallan mukavasti.

Loppuviikosta saapuu eläinlääkäri tekemään pennuille pentutarkastukset sekä sirutukset niin saadaan naperot rekisteröityä ennen maailman valloituksia. Vielä on tarkoitus päästä vähän autoilemaan, kyläilemään ja pentutestitkin tullaan tekemään. Paljon on siis vielä suunnitteilla pentujen päänmenoksi.

Kahden kilon Eet, melkein

 Viikko on vierähtänyt mallikkaasti ja kaikki pennut ovat ylittäneet painoissaan 2 kg rajan! Kiinteä ruokaa maistuu hyvin ja erilaisia makuja on maisteltu myös jo rutkasti. Työni puolesta asiakkaat ovat päässet pentuja palluttelemaan ja pennut saavat jo elää pitkin poikin huushollia. Ja ovat saaneet osallistua jo toki hierontojen tekemisiin tarjoamalla pennuille lajityypillistä sormiakupunktiota.

Perheet Suomesta ovat jo tulevat koiransa tavanneet menneenä viikonloppuna ja tyytyväinen olen kotivalintoihin tällä hetkellä. Pennuillehan ottajia oli enemmän kuin pentuja syntyi, joten ikäväkseni jouduin myös kertoa osalle, että pentua ei tällä kertaa heille ole odotettavissa. Mutta hyväähän kannattaa odottaa joskus jopa useampi vuosi.

Tänään pennut pääsivät kokemaan jotain uutta ja maailmaa mullistavaa; ulkoilmaa! Alkujaan ajattelin, että en pentuja ulos päästä kun pakkasta oli enempi ja lämpöisempää keliä on luvassa loppuviikolle. Ulkoilu järjestettiin vain avaamalla ulko-ovi ja saivat omaan tahtiin järkyttyä avautuvasta maailmasta. Reippaita olivat lopulta kaikki, toki siskolikka taitaa vahvasti ymmärtää luksuksen päälle ja hänen ulkoilunsa oli hyvin pikainen.

Kuukauden vanhoja selviytyjiä

Pieni huoli ja murhe on kulkenut takaraivossa näiden pentujen kanssa, mutta kun pennut saavuttivat kahden viikon iän silloin uskalsi jo huokaista; seitsemennssä Rosiri's -pentueessa on neljä islanninlammaskoiraa.

Kaikki on siis sujunut pentujen kanssa hyvin. Ne ovat saaneet jo tähän mennessä maistella kahden kerran matolääkettä, kiinteää ruokaa syödään hyvällä ruokahalulla ja tutustuminen uusiin ihmisiin ja muihin eläimiin on alkanut varsin onnistuneesti. Allekirjoittaneen aika on vain ollut hieman kortilla ja somen päivittäminen on melko niukkaa kun vertaa ensimmäisiin pentueisiin. Tulevat omistajat on sentään pidetty hyvin pentusaasteen piirissä.

Tulevien pentujen nimiä pohdin aika paljon. Mietin alkujaan pentujen alkavan jo L- tai N-kirjaimella, mutta koska meillä synnytys meni miten meni, oli se melkoista selviytymistä. Siitä johtuen, pennut tulivat saamaan nimensä E -kirjaimilla alkaviksi, selviytyjä = eftirlifandi.

Rosiri's Einir Stjarnisson

Rosiri's Einstein Stjarnisson

Rosiri's Emma Freydísardóttir

Rosiri's Eftirlifandi Stjarnisson

Kun asiat menee oppikirjan mukaan pieleen

 Vasta nyt uskallan blogin puolelle kirjoittaa kun näyttää siltä, että meillä voidaan viimein hyvin.

Kuten olin jo epäillyt, että Freydis tulee synnyttämään aikaisemmin niin näin tapahtui. Olin kovin pelännyt, että synnytys tulee tapahtumaan keskiviikkona 18.1. kun meillä on päivän mittainen remontti ja sen takia osan päivästä meillä ei ole lämmmitystä, juoksevaa vettä ja sähkötkin olivat hetken poikki. Minun olisi pitänyt myös olla vielä keskiviikkona Savonlinnassa koulussa, mutta olin päättänyt jo remonttiajankohdan saatuani tietoon, että olen tuolloin kotona.

Freydiksen lämmönlasku saatiin kiinni tiistaina illasta ja näin pystyin jo alkamaan valmistautumaan painajaismaiseen keskiviikkoon. Edeltävä yö ja päivä petailtiin ja hetkittäin levättiin. Avautumisvaihe oli selvä. Remonttimiehet olivat onneksi nopeita ja poistuivat iltapäivästä ja me pystyttiin aloittamaan oikeasti valmistautuminen tulevaan koitokseen.

Vähän ennen kuutta illalla alkoi supistukset ja seitsemän aikaan syntyi ensimmäinen pentu, kuolleena. Katsoin jo tässä kohin, että supistukset jäävät vajaavaisiksi ja aloin tehdä pientä valmistautumista päivystykseen lähtemiselle. Kuolleena syntynyt pentu laittoi pasmat sekaisin sekä kasvattajalta että Freydikseltä ja synnytys tuntui hetkellisesti tyssäävän siihen.

Seuraavat supistukset tulivat reilun tunnin kuluttua, vaisuina. Sisätutkimuksella sain varmistettua, että pentu on jo synnytyskanavassa, mutta siitä en otetta saa. Soitto päivystykseen ja kolmea varttia myöhemmin saavuttiin päivystäjän luokse. Pihaan ajettua Freydis sai omin avuin synnytettyä toisen pennun, mutta oltuaan niin pitkään synnytyskanavassa oletusarvoisesti tämäkin pentu syntyi kuolleena.

Päivystyksessä Freydis sai suonensisäisesti kalkkia sekä pistoksen oksitosiinia lihakseen. Hetken kuluttua vauhdilla saapui kolme pentua maailmaan, kaksi urosta ja narttu, hyvin elinvoimaisina. Tilanne näytti hyvältä ja lähdettiin kotiin jatkamaan synnytystä.

Kotiin päästyä havaitsen, että supistuksia alkaa taas tulla, mutta jälleen vaisuina. Jälleen meillä on myös pentu jumissa synnytyskanavassa, mutta tällä kertaa siitä saan jotenkuten otteen ja supistusten tahdissa saan autettua pennun ulos. Pentu syntyy tosi velttona ja melkoisen elottomana, mutta tässä kohin en tahtonut enempää pentuja menettää. Pentua elvytin pitkään ja hetkeksi se virkosi, kunnes alkoi taas veltostumaan. Ajantajusta ei ole mitään käryä, mutta pitkään tein töitä tämän uroksen eteen ja lopulta alkoi näyttämään paremmalta.

Kuusi pentua oli saateltu maailmaan ja Freydis rauhoittui aivan täysin hoitamaan pentuja ja lopulta nukkumaan. Aloin jo epäillä, onko siellä seitsemättä pentua ollenkaan, kunnes parin tunnin pilkkimisen jälkeen supistukset taas alkoivat. Sain päivystäjältä mukaan kalkkia ja oksitosiinia ja tarkistettuani, ettei pentu ollut vielä synnytyskanavassa, buustattiin supistuksia oksitosiinillä.

Vaikeaa oli saada viimeinen pentu maailmaan, mutta lopulta onnistuttiin. Pennun pää oli kertaalleen jo ollut nähtävillä, mutta vetäytyi takaisin sisälle. Tässä kohin pentu ei ollut sikiöpussissa ja osasin jo odottaa, että viimeinenkin syntyy kuolleena. Ja näin tapahtui, viimeinenkin pentu, narttu, saapui kuolleena tähän maailmaan.

Kokemus oli todella rankka. Niin meille ihmisille kuin Freydikselle. Nukkua en pariin vuorokauteen pystynyt tämän jälkeen kun unissa olin heti elvyttämässä elottomia pentuja. Iloita en kyennyt neljästä pennusta, olo oli turta.

Hiljaksiin kokemuksesta kuitenkin alkoi toeta ja pakkohan se oli, arkea on pyöritettävä ja eläimet hoidettavana. Nyt kun synnytyksestä on viikko, on pentulaatikossa yhä neljä valloittavaa islanninlammaskoiran alkua kasvamassa. Ja todellakin kasvamassa, jokainen pentu on vain nostanut painoaan viikon aikana ja melkoisia pötkylöitä ovatkin.

♂ 3

♂ 4

♀ 1

♂ 5