Täältä voit lukea kuulumisia kennelin arjesta, pentujen kasvusta sekä tulevaisuuden suunnitelmista.

12.5.2022

Ässät 6 kuukautta

S-pentue on saavuttanut puolen vuoden iän ja jälleen saan ilokseni jakaa näiden pentujen kuulumisia kera kuvien!

Rosiri's Sókrates Gneistisson 'Koda'

Koiraveli Koda, possu-poika, meidän pikku-piraija on jo puolivuotias! Pienestä 
karhunpoikasta muistuttavasta pallerosta on kasvanut valpas, aktiivinen ja äänekäs lintubongari. Koda on sulattanut kaikkien tapaamiensa ihmisten sydämet, niin sukulaisten, ystävien kuin naapurienkin. Koda onkin ollut alusta asti ihana nappisilmäinen ilopilleri, joka innostuu kaikista tapaamistaan ihmisistä, etenkin lapsista ja ompa se päässyt kerran vauvankin poskea nuolaisemaan. Myös muihin koirakavereihin Koda suhtautuu aina innolla ja onkin ollut joidenkin vanhempien koirien mielestä hieman liiankin innokas leikkikaveri. Tämä ei kuitenkaan ole Kodaa estänyt haastamasta aikuisia leikkiin uudestaan ja uudestaan. Onneksi Koda on löytänyt myös muita yhtä innokkaita leikkijöitä ja on tutustunut moniin erinäköisiin ja kokoisiin koiriin.

Jo ennen kuin kävimme hakemassa Kodaa kotiin, pikkuinen Sokrates oli osoittautunut 
pohdiskelevaksi luonteeksi ja tämä näkyy Kodassa edelleen. Koskaan ei voi tietää kuinka kauan lyhyeksi suunniteltu pissatus voi kestää, kun Koda päättää istahtaa tarkkailemaan ympäristöään ja seurailemaan lintujen touhuja. Voi melkein nähdä miten pienet aivot raksuttavat kun kevään ja kesän merkkejä ilmenee päivä päivältä enemmän ja Kodalle rakkaat lumikasat katoavat näkyvistä. Talvella Koda rakasti lumihangessa loikkimista ja telmimistä, nyt taas kiinnostaa ruohikon nyhtäminen, käpyjen poimiminen ja uudet tuoksut. Lätäköt Koda kiertää eikä muutenkaan välitä vedestä, saa nähdä innostaako uiminen kesähelteillä.

Koda on ollut pienestä pitäen oppivainen poika, joka on myös opettanut meitä omistajia 
päivittäin ja varmasti tulee vielä opettamaan vaikka mitä. Kävimme Kodan kanssa pentukurssilla, jossa tämä sukkasankari (niinkuin ohjaaja Kodaa kutsui) opetteli keskittymään kotonakin opeteltuihin asioihin muiden koirien läsnäollessa. Koda on päässyt myös lajikokeilukurssille, jossa mieluisimmalta lajilta vaikutti rallytoko ja jossa Koda oppi rauhoittumaan ja antamaan muille rauhan harjoitella omaa vuoroaan odotellessa. Nyt Kodan kanssa keskitytään arjen taitojen harjoitteluun ja etenkin muiden koirien ohittamiseen ilman, että koko Töölönlahti raikaa. Äänenkäytössä onkin vielä jonkin verran työstämistä, samoin kun omistajien hermoissa kun poika ilmaisee mielipiteitään. Autojen ohittamisessa on päästy jo pitkälle ja Koda on vaikuttanut ymmärtävän, ettei niitä tarvitse paimentaa, mikä onkin kaupungissa ihan hyödyllinen taito…

Vaikka onkin osoittautunut siinä mielessä kaupunkilaiskundiksi, että osaa matkustaa 
ratikoilla ja busseilla rauhassa, viihtyy Koda kuitenkin parhaiten metsässä ja myös mökillä Pohjanmaalla. Autoilussa Kodalla on vielä enemmän opittavaa kuin julkisilla kulkemisessa, mutta väsyneenä sekin jo sujuu rauhallisesti. Kotona Kodan paikaksi on muodostunut ikkunalauta ja yksinolotkin alkoivat sujua paremmin kun löytyi tämä sopiva tarkkailupaikka. Koda on kaikessa tekemisessä aina innolla mukana, eikä vielä ole löytynyt sellaista paikkaa, johon poika ei olisi innoissaan menossa, jopa eläinlääkäriin vedetään nelivedolla.

Koda on tuonut meidän arkeemme paljon huumoria, lämpöä ja uusia kokemuksia ja siitä 
on tullut todella rakas perheenjäsen, joka pitää lauman koossa. Odotamme innolla tulevia seikkailuitamme Kodan kanssa!


Rosiri's Strákur Gneistisson 'Rymy'

Rymy on reipas, kohtelias ja komea, söpö, ihana karvapallero ainakin kaikkien vastaan tulevien koiraihmisten mielestä. Ja onhan Rymy kaikkia näitä.

Rymy on todellakin mainio reippailukaveri, lenkillä vastaantulevat koirat otetaan rauhallisesti vastaan, eikä leuat louskuttaen, ystävällinen koirille kuin ihmisillekin. Toisinaan yrittää pupeltaa metsästä löytyneitä hiiren raatoja, purukumia sekä talvella mökillä kalanperkeitä. Yhden kerran söi vastapilkityn ahvenen, veteli kurkusta alas korvat luimussa karkuun juosten.

Tykkää kannella erilaisia keppejä. Purukumit ja ei niin maukkaat asiat pudottaa suusta jätä komennolla, eli ainakin sillä saralla kehitystä tapahtuu. Rymy näyttäisi tykkäävän myös elementistä vesi, sillä ojat ja lätäköt ovat myös mukavia tepasteltavia paikkoja, suihkussa on mukava olla ja kun sen jälkeen pääsee pyyhkeen sisään kuivaukseen.

Välillä lenkillä jäädään istuskelemaan ja tuumailemaan ääniä ja hajuja, herraa viehätti talvella myös korkeat lumipenkat, joiden päältä kelpasi ihmetellä muiden toimintaa.

Rymyllä on toki vielä fixaatio autoja kohtaan, mikä ilmenee ryntäilynä autojen perään, sekin tapa alkaa korjaantumaan. Ja jonkinasteista eroahdistusta on havaittu. Mutta eiköhän myös nekin esteet selätetä.

Kaiken kaikkiaan Rymy on oikein suloinen, vauhdikas, leikkisä koiranpentu, jolle ruoka maistuu ja jolla on useampi koiraystävä isoista koirista pienempään koiraan.


Rosiri's Stormur Gneistisson 'Dante'

Kun Ebba-äitille alettiin kasvattajan kanssa suunnitella pentuetta, niin jo melkein heti arvelin että pakkohan meille kotiin on jätettävä Eban jälkeläinen. Ja niin meille jäi pennuista Dante, jonka elämän alkua on ollut mahtava päästä seuraamaan jo syntymästä asti.

Pienestä pallerosta on hurjan nopeasti kasvanut murrosikäinen hulttio vekara. Juuri tällä hetkellä Danten keskittymiskyky on melko olematon ja koulutus hetket täytyy muistaa pitää hyvin lyhyenä. Maailmassa on selvästi paljon kiinnostavampia asioita kuin temppuja vaativa ihminen. :D

Yhteiselo Eban kanssa on tähän asti sujunut tosi hyvin, leikit sopivat hyvin yhteen ja lähes kaikki pitää voida tehdä yhdessä. Äitiinsä verrattuna Danten luonne on säyseämpi ja rauhallisempi. Paljon heistä löytyy myös samoja piirteitä esim. avoimuus, iloisuus ja reippaus. Dante menee reippaasti häntä selän päällä kippuralla uusiin paikkoihin ja häntää heilutetaan kaikille ihmisille, tutuille sekä tuntemattomille. Hihnassa matkan päässä oleville toisille koirille Dante ilmoittaa epävarmuuttaan(?) haukkumalla mutta jos pääsee tervehtimään, niin on heti kuitenkin kaikkien kaveri.

Arjessa haasteita on yksinolo, jota onneksi koirakaveri hieman helpottaa. Vaikka Dante kulkee varjona perässä lähes taukoamatta, niin ulkoilu vapaana saa välillä sen villin, vapaan ja itsenäisen puolen heräämään. Tällöin saattaa irtaantua pitkänkin matkan päähän ihmisestä eikä haittaa vaikka jäisi yksinkin.

Hieman ollaan harjoiteltu noseworkin alkeita ja niitä varmasti jatkamme myös tulevaisuudessa. Kokeillaan kenties jotakin muutakin lajia kuten rally-tokoa, mutta juuri nyt keskitytään ennenkaikkea opettelemaan arjen taitoja. Ja pohditaan miten ne korvat saadaan pelkästä koristeena olosta taas kuuleviksi.


Rosiri's Síríus Jökludóttir 'Hildi'

Iltana muuanna muutama kuukausi sitten olimme käymässä yöpuulle ja kilpikonnakissamme Lunitari oli jo sängyllä nukkumassa. Hildi hyppäsi kisun viereen, ja kaikkien yllätykseksi Luni alkoi puskea Hildiä ja pestä sen päätä. Hildi hieman pohdittuaan näytti olevan oikeinkin hyvillään käsittelystä. Tämä pieni tarina kertoo siitä, miten Hildi on ystävystynyt perheemme arimmankin kissan kanssa ja tullut korvaamattomaksi osaksi pientä perhettämme.

Ensimmäiset kuukaudet Hildin kanssa ovat pitäneet sisällään niin ilon tunteita, kuin tuskastumisiakin. Perheemme aiempiin koiriin verraten ero on ollut melkoinen näiden ollessa chowwi ja labbis. Hildi on iloinen ja tarmokas pieni koiraneiti, jolla riittää virtaa lähes loputtomiin. Hildi on todella reaktiivinen ja esimerkiksi lenkillä kyytiä saavat niin autot, kuin ohi liitelevät linnutkin. Ääntään hän osaa rodunomaiseen tapaan käyttää.

Kaiken reaktiivisuuden vastapainoksi Hildi on myös erinomaisen oppivainen (välillä vain jokseenkin keskittymiskyvytön), hoksaava ja hellä. Ihmisistä Hildi pitää kovasti ja kaikki tähän mennessä tavatut koirat ovat olleet kavereita. Ruoka Hildille maistuu ja ahneen tirriäisen erityisherkkuja ovat kurkku ja juustu. Myös lähes kaikki muu menee. Vaikka Hildi ajoin muistuttaakin hieman räyhähenkeä, on hän silti äärimmäisen rakastettava ja mainio tyttönen.

Hildin arkeen kuuluu paljon uuden oppimista, ulkoilua, retkeilyä ja perheen muiden eläinten kanssa touhottamista. Hildi nauttii erityisesti metsäretkistä, missä on mahdollisuus vapaana tonkia ja touhottaa, ja siellä vauhti on taattu. Hildi pysyy todella hienosti lähellä vapaana ja tulee omaehtoisesti hakemaan kontaktia ja pienet palkkanamit leikkien välissä. Pentukoulussa Hildi on suorittanut kaksi kurssia ja tulevaisuudessa arjen tottelevaisuutta harjoitellaan kursseilla lisää.

Koska Hildi on niin reaktiivinen, on lenkkeily ajoin hieman kuluttavaa narunjatkeen yrittäessä jatkuvasti olla askeleen edellä salaman nopeasti iskevää islantilaista. Toiset koirat aiheuttavat haukkumyrskyn ja varsinkin näitä ohituksia harjoitellaan ahkerasti. Edistymistä on toki havaittu jo esimerkiksi autojen ohituksissa. Kotioloissa Hildi mielellään haastaa perheen muita jäseniä leikkiin, natustelee puruluuta ja toimii aputyttönä kaikissa huushollin askareissa.

Innolla odotamme, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näemme Hildissä todella mukavan ja kyvykkään harrastuskoiran, kunhan vain lajivalinta alkaa hahmottua. Tällä hetkellä vielä mitään ei arkitottiksen lisäksi ole aloitettu, mutta mielellämme kokeilisimme Hildin kanssa esimerkiksi agilityä, rallitokoa tai noseworkia. Näytelmiin suuntaamme myös, kun sen aika on. Omaan harrastukseemme retkeilyyn ja vaeltamiseen Hildi sopii varmasti myös kuin nenä päähän sillä kuten sanottu, virtaa ja intoa nähdä maailmaa pikkukoirassa riittää.


Rosiri's Surtur Gneistisson 'Tuisku'

Tuisku pääsi muuttamaan kotiin Tamperelle hieman muita pentuja myöhemmin ja kotiutui nopeasti uuteen kotiin. Tuisku on mun ihan ensimmäinen koira ja alku meni ihmetellessä tuota karvapalloa ja uuteen perheenjäseneen totutellessa. Tuisku on alusta asti ollut reipas, avoin ja läheisyydenkipeä pentu. Aina pitäisi olla siellä, missä muut ja parasta jos voi makoilla kainalossa tai syödä luuta jalkojen päällä. Tilanteet, joissa kotona Tuiskun perhe on esimerkiksi eri huoneissa, asettuu Tuisku optimaalisesti puoliväliin, jotta voi tarkkailla kaikkia paremmin.

Uusiin asioihin ja tilanteisiin Tuisku suhtautuu avoimesti ja vaikuttaa sopeutuvan nopeasti erilaisiin ympäristöihin. Ollaan käyty vaikka missä; kauppakeskuksissa, julkisissa, leikkitreffeillä, pentukoulussa, metsissä yms. Ihmisiin Tuisku suhtautuu avoimesti ja on kaikkien kaveri. Ulkona kaikkia koiria pitäisi aina päästä myös tervehtimään ja kaikkien kanssa olisi kiva päästä leikkimään. Ihmisten ohitukset meille sujuu jo aikas hienosti ja Tuisku osaa ottaa hienosti kontaktia ohitustilanteissa (toki sitten on ne yllätystervehtimisyritykset, heti kun allekirjoittaneen keskittyminen herpaantuu…). Koirien ohitukset sujuvat hiljaisesti tuijottaen ja leikkiin kutsuen, eli niiden kanssa vielä treenaillaan. Ulkona parasta on syödä keppejä ja roskia…

Niin sisällä kuin ulkonakin Tuisku on melko hiljainen (ainakin toistaiseksi), eikä juurikaan hauku, vaikka Tuiskun ollessa pikkupentu, mietin, että millainenkohan tapaus tuosta pienestä kaikelle räksyttävästä palosireenistä tulee.

On meillä kyllä haasteitakin ollut. Nyt onneksi vihdoin niiden kanssa ollaan ns. voiton puolella. Yksinolot eivät nimittäin olleet Tuiskulle helppoja ja näin kerrostalossa sen harjoittelu on aiheuttanut allekirjoittaneelle aikamoista stressiä. Heti yksin jäädessä Tuiskusta huusi täyttä kurkkua, eikä se konsertti käynnistyttyään loppunut ennen kuin kotiin (tai aluksi ihan samaan huoneeseen) saavuttiin. Hitaasti ja välillä toivottoman tuntuisesti tässä projektissa edettiin ja nykyään Tuisku osaakin olla jo varsin mallikkaasti yksin pidempiä aikoja rauhallisesti ja hiljaisesti, pieni mielenosoitus haukahtelu saattaa tosin tulla ulko-oven sulkeutuessa tai jos yksinollessa on tylsää…

Mutta kaiken kaikkiaan onhan tuo pikkukettu maailman ihastuttavin tyyppi. Aina iloinen, tomera, väsymätön (välillä voisi nukkuakin…) ja menossa mukana. Tuisku rakastaa metsässä juoksemista, riehumista, yhdessä puuhailua sekä kainalossa makoilua. Tuisku tuntuu hurmaavan kaikki vastaantulijatkin ja saakin aina ihastuneita kehuja.

Joka päivä oon vaan onnellisempi, että sain Tuiskun osaksi elämää<3


Rosiri's Steinrós Jökludóttir 'Rose'

Kun Rose pieni karvapallo saapui Lemille luoksemme, olimme aivan myytyjä.

Kaksi viikkoa yhdessä opettelimme yhteistä arkea ja käytäntöjä miten toimimme Rosen kanssa. Minulla alkoi työt ja Rose jäi Timpan kanssa touhuamaan arjen asioita; heti alkoi tutustuminen heppoihin ja talliin ensin turvallisesti sylissä, mutta muutaman kerran jälkeen mennä tepsuttelin mukana. Hevosten hirnahduksiin rohkaistuttuani aloin vähän liian hanakasti kommentoida ja säntäillä, mutta nopeasti neuvottelujen jälkeen jätin hepat rauhaan. Nyt ihmiset saavat viedä heinät, vedet ym. rauhassa hepoille, minä istun tallin kulmalla odottamassa tai touhuan pihalla muuta.

Kaveritaitoja opettelen Aida labbiksen, Rimin ja Heida islanninlammaskoiran ja 7 kuukautisen Tahvo heelerin kanssa. Alkuun Tahvon kanssa pentukähinät meinasivat lähteä lapasesta, mutta kasvamisen ajan kärsivällisyyden ja isojen kavereiden esimerkin myötä sujuvat leikit mallikkaasti ja iloisesti.

Metsälenkit pihalla kaikenlainen tönkiminen käpyjen syönti, kantelu, silppuaminen lempipuuhaa myös linnut, kärpäset ja kaikki muutkin lentävät ötökät herättävät mielenkiintoni. Sisällä olen kova apulainen ihan kaikessa, vaatteiden päällelaitossa kuin siivouksessakin. Haluan osallistua kaikkeen, vaikka välillä neuvotellaan ettei tarvitse ihan kaikkea tehdä.

Osaan jo luovuttaa kun pyydetään kiitos riittää. Lelujen riepotus ja kuskaus vuoronperään Tuipulle ja Timpalle on myös hauskaa. Välillä käyn kainalossa köllöttämässä ja makailen mielelläni jalkojen juuressa. Osaan myös istua ja käydä maahan ja tulla luokse jo hienosti. Näitä taitoja päivittäin vahvistetaan.

Alkuun en laskenut ihmisiä silmistäni edes wc ajaksi. Piti kommentoida, kun ovi sulkeutui mutta nyt osaan jo rauhoittua ja odottaa. Autoajelut pistivät myös minut kommentoimaan, joskus kovaäänsestikin. En tykännyt häkkiin sulkemisesta, mutta sekin jo sujuu.

Rose ilahduttaa, hämmästyttää, opettaa meitä päivittäin. On nopea oppimaan hoksaa yllättäviä asioita myös itse. On rohkea, mutta myös tarpeen vaatiessa varovainen ja tarkka, aktiivinen touhuissaan ja osaa myös rauhoittua. Ihana koiruus joka tuottaa meille valtavasti iloa ja uutta jännittävää ihanaa sisältöä arkeemme. Luottamus, joka on välillemme kehittynyt on uskomaton.

Olemme todella onnellisia saadessamme nauttia Rosen seurasta ja odotamme ihania yhteisiä asioita oppia yhdessä, joita Rose voi meille opettaa.


Rosiri's Superstjarna Jökludótti 'Sinna'

Sinna, Rosiri`s Superstjarna Jökuldottir, tuli kotiinsa Taavettiin 3.1.2022 ja osoitti heti olevansa 
varsinainen supertähti.

Vastaanotto Sinnalle oli melkoinen, täti-Kairi (Rosiri's Jökulrós Jökulsdóttir) oli joulunvietossa ja 4 lasta tuli samana päivänä joululoman viettoon. Sinnaa ei edes ensimmäisenä päivänä meno haitannut, mitä enemmän menoa ja meininkiä ja väkeä, sitä mukavampaa tuntuu Sinnalla olevan.

Sinna on osoittanut olevansa rohkea ja ennakkoluuloton pentu, kaikki uusi kiinnostaa tosi paljon. 
Rohkeasti vaan tutustumaan uusiin ihmisiin, koiriin ja paikkoihin. Ulkoilu, aluksi takapihalle tampattuja polkuja pitkin ja myöhemmin metsäpolkuja tai jäällä olevia polkuja pitkin, on tosi mukavaa. Jos vaan mahdollista Sinna haluaisi olla ulkona lähes koko sen ajan minkä on valveilla. Hankikelien koitettua mahdollisuudet paikkojen tutkimiseen laajenivat hetkessä ja joka aamuiset hiihtolenkit jäällä olivat niin hienoja, että korvat piti vetää pitkin päätä. Jäällä Sinna osoitti olevansa paimenkoira, aina kun Sinna ohitti hiihtävän kumppaninsa, piti haukkua muutaman kerran terävästi, että ymmärtää paimennettava pysyä oikeassa etenemissuunnassa.

Nyt lumien vihdoin hävittyä on tosi hienoa juosta pitkin metsiä ja tutkia kaikkea ihanaa lumen alta löytyvää. Lapset ovat Sinnasta ihan huippujuttu ja kun pihalle kuuluu naapuruston lasten ääniä, pitäisi päästä tarkistamaan ketä siellä on ja nuolemaan naamat puhtaaksi.

Oona 8-v on opettanut Sinnalle monenlaisia temppuja ja tuntuu, että Sinna oppii tosi helposti uusia temppuja. Sinna tuntuu olevan kaikkiruokainen, mutta ehdoton herkku on tuore kurkku. Tuore kurkku saa tanssimaan ja pyörähtelemään kahdella jalalla kuin paraskin ballerina.

Sinnalla oli oma sievä pinkki peti, joka oli laitettu makuuhuoneen sohvan viereen. Paikka ei Sinnalle kelvannut vaan määrätietoisesti alle kaksikiloinen koira veti yhdellä vedolla sänkynsä 
emännän sängyn viereen ja asettui siihen nukkumaan. Kunnes koitti se hieno päivä, että Sinna pystyi hyppämään sänkyyn ja siitä päivästä lähtien Sinna on nukkunut isäntäväen sängyn jalkopäässä.

Myös autoilu on Sinnasta mukavaa. Sinna on oppinut, että olemalla omassa häkissä autossa jonkin aikaa pääsee johonkin kivaan paikkaan eikä pidempikään matka tunnu haittaavan. Maaliskuun 
lopussa kävimme viikon matkalla Rukalla, menomatka sujui neljällä ja paluumatka kolmella lyhyellä pysähdyksellä ilman minkäänlaista protestointia.

Sinna on tuonut koko perheen elämään paljon iloa ja onnea ja metsäpolut ovat taas löytyneet uudelleen. Voiko mukavampaa aamuherätystä olla kuin iloinen hännäheilutus ja ilme ”mitä kivaa 
tänään tehdään”.

14.2.2022

Ystävänpäiväpentueen ensimmäinen synttäripäivä!

Vuosi sitten saateltiin maailmaan Rosiri's -kennelin R-pentue ja hyvin nopeasti on vuosi vierähtänyt! Jälleen sain kuulumisia tänne julkaistavaksi kera kuvien. Oikein ihanaa ja rapsutusten täyteistä ensimmäistä syntymäpäivää Ärrät! <3

Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir ”Reika”

Vuosi Reikan kanssa on mennyt todella nopeasti, mutta ei aivan ongelmattomasti. Reika muutti luoksemme kasvattajalta vähän myöhemmin kuin muut pennut, koska olimme juuri tekemässä muuttoa toiselle paikkakunnalle. Reikan kanssa yhteistä elämää aloiteltiin Tampereella, mutta kesällä tuli jo pidempi hoitojakso kasvattajan luona. Äitikoira Kairi astui lenkillä jonkun terävän päälle ja tassu joutui tikattavaksi. Pieni epäonni on jatkunut pitkin vuotta, koska oman sairastumiseni ajan Reika oli myös hoidossa ja myöhemmin vielä pidemmän pätkän osittain sairastelun ja osittain näyttelyjuttujen takia. Reikan hoitopaikat ovat aina kehuneet Reikan kykyä sopeutua nopeasti talon ja lauman tavoille. Reika ei juuri meteliä itsestään pidä, paitsi innostuessaan (varsinkin kun tulee vieraita tai itse tulee kotiin poissaolon jälkeen) tervehtii ihmisiä pienellä ulvonnalla.

Reika on iloinen ja reipas koira, jonka lempijuttuja on luiden työstäminen ja ihmisen kanssa oleminen. Reika olisi mielellään aina mukana kaikessa menossa, jonka takia yksin harjoittelu jatku meillä edelleen. Toisen koiran kanssa pärjää kyllä kotona, mutta toisinaan on kotona ollessa haukkunut tylsyyttään. Tällä hetkellä Reika on ilman koirakaveria meillä harjoittelemassa yksin olemista.

Reika on välillä vähän yksinkertaisen oloinen, mutta oppii kyllä nopeasti esimerkiksi erilaisia temppuja. Tekemisessä on vaan niin paljon intoa mukana, että joskus keskittyminen tuntuu hankalalta. Onneksi Reika on todella helppo motivoida ruualla ja myös leluilla. Reika nauttii myös ihmisten huomiosta ja tulee myös mielellään syliin ainakin hetkeksi olemaan tai luuta syömään.

Reika on aivan ihana hännänheiluttaja, joka tuo isoa iloa arkeen ja jonka kanssa odotan innolla, että päästään ensimmäisen vuoden haasteiden jälkeen luomaan syvempää suhdetta


Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir ”Varpu”

Maailmanlopun pentu on jo vuoden!

Räväkästä pennusta on kuoriutunut uskomattoman fiksu, kaunis ja mukava tyyppi. Pentuaika oli aikamoinen ja puolen vuoden iässä tapahtunut muutto toi myös omat haasteensa elämään, mutta nyt arki alkaa olla suurilta osin aika leppoisaa. Kerrostalossa eläminen sujuu yllättävänkin hyvin, eikä naapureiden äänet tai kaupungin meno paljon enää pientä pystykorvaa hetkauta. Ainut haaste kaupungissa elämisessä on lenkkeily. Varpu tarkkailee ympäristöään valppaana ja reagoi nopeasti ympärillä tapahtuviin asioihin sekä etenkin muiden koirien ohitukset on edelleen melko haastavia ja vaatii taas paneutumista, jotta ne saataisiin kuntoon.

Eniten Varpu rakastaa ihmisiä ja onkin mukana menossa aina kun voi. Kun tiskaan, se makaa jaloissa, kun syön, se on pöydän alla jalkoja lämmittämässä ja aamuisin sekä iltaisin se tykkää tulla viereen loikoilemaan ja hakemaan rapsutuksia. Varpu luottaa ihmisiin ja on hyvin avoin, eikä ole vielä tullut vastaan yhtään ihmistä jonka syliin se ei juoksisi onnessaan ja valmiina ystävystymään. Myös metsässä kirmailu ja parhaiden koirakavereiden kanssa leikkiminen on edelleen Varpun mielestä aivan ihanaa.

Harrastetaan Varpun kanssa agilityä ja siinä on havaittavissa kivaa edistystä. Häiriöherkkyys on vaikuttanut paljon keskittymiskykyyn suuressa hallissa monien koirien ympäröimänä, mutta Varpu alkaa nyt selkeästi innostua lajista ja ympärillä tapahtuvat asiat jää jo helpommin huomiotta. Varpun kanssa on kivaa harrastaa ja muutenkin temppuilla kaikenlaista. Se on hyvin oppivainen ja halukas tekemään yhteistyötä, mutta toki palkan pitää olla kunnossa :D

Ennen joulua Varpulla todettiin punkin aiheuttama borrelioosi, joka toi elämään huolta ja murhetta, mutta siitä selvittiin ja jollain oudolla tavalla se jopa lähensi meitä ja lisäsi meidän välistä luottamusta.

Tiivistettynä voisi siis sanoa, että elämä tuon kermakorvan kanssa on aivan ihanaa ja rentoa. Pienet haasteet kuuluu elämään ja eipähän lopu tekeminen kesken!



Rosiri's Rokkstjarna Jökulrósardóttir ”Roxie”

Miten meidän Roxie voi olla jo vuoden ikäinen? Roxie on edelleen se iloinen, touhukas ja ystävällinen koira, joka on aina todella innoissaan vieraista. Se tervehtii innokkaasti, mutta hienosti hyppimättä. Rakastamme niitä pieniä luimukorvia ja heiluvaa peppua! Innokkuutta löytyy sen verran kuitenkin, että kärsivällisyyttää pitää vielä paljon harjoitella. Kylässä täytyy alkuun tutkia paikkoja ja ihmetellä, mutta osataan loppujen lopuksi rauhoittua ja olla hienosti.

Roxie on hyvin leikkisä ja vetoleikki tuntuu olevan parasta. Koirapuistossa leikitään hienosti, mutta haukkuviin koiriin suhtaudutaan varauksella. Juoksujen jälkeen Roxienkin haukkuherkkyys on kasvanut. Meillä haukutaan terassin harjalle, pienkodinkoneiden äänille, linnuille ja tietenkin ovikellolle. Pihaa täytyy vartioida entistä hanakammin ja jotkin vastaantulevat koiratkin saavat osakseen muutamat haukut. Ohitukset onnistuu kuitenkin yleensä varsin onnistuneesti. Muutenkin hihnassa kulkeminen sujuu mukavasti, hajut kiinnostavat erittäin paljon.

Odotamme jo kevättä, jotta päästään taas mökille, sillä siellä Roxie selvästi rakastaa juoksennella. Tosin matka sinne tuottaa hiukan harmaita hiuksia, koska autoilu on edelleen haastavaa. Siitä Roxie ei pidä ollenkaan ja vauhdin hidastukset sekä auton piippausäänet triggeröi haukuntaan. Tuntuu, että ikävintä on olla yksin takapenkillä...

Kotona Roxie onkin kuin perävaunu: aina siellä missä ihmiset. Roxielle on muutaman kuukauden sisään tullut myös uusi hellyyttävä tapa tunkeutua jalkojen väliin seisoskelemaan ja ihmettelemään meidän tekemisiä.

Viimeiset 10 kuukautta ovat olleet, niin koiralle kuin omistajillekin, hyvin opettavaiset. Vällillä hermojakin on koeteltu, mutta päivääkään emme vaihtaisi pois <3



Rosiri's Rúsína Jökulrósardóttir ”Rusina”

Rusinan ensimmäinen vuosi on ollut vaihderikas. Mukaan on mahtunut niin vilinää ja vilskettä, pitkiä aamuja sängyssä loikoen, muutama harmaa hius, hammaskiven poisto, hampaiden harjausta ja paaaljon koirankarvaa sekä super innokkaita pusuja.

Rusina on ollut nopea oppimaan, ja toteuttaa pyyntöjä hienosti- mutta keskittyminen herpaantuu tällä neidillä myös erittäin helposti. 
Rusina on ympäristöstään kiinnostunut, ja edes nakit tai kalkkunaleikkele eivät aina auta kun kohdalle sattuu sopivasti kiinnostava toinen koira. Rusinaa ei lenkillä hetkauta muut ohikulkijat, mutta liian lähelle tuleva lajitoveri saa aikaan melkoisen konsertin. Tässäkin Rusina on kyllä jo hienosti harjaantunut, ja kunhan välimatka on riittävä osaa neitokainen jopa hillitä innostustaan ja pysyä kontaktissa.

Rusina on suuri (ja tärkeä) osa meidän perheen arkea, ja kulkee monessa mukana. Juna, bussi- ja automatkat ovat tulleet tutuiksi ja Rusina kulkeekin Tampereen julkisilla jo kuin vanhatekijä. 
Olemme tänä keväänä aloittaneet myös kurssin arjen taitojen hiomiseksi sekä yhteiseksi hauskaksi tekemiseksi.

Arjessa koirakavereista näemme eniten naapurin Hugoa sekä Reika- siskoa, joka onkin meillä juuri hoidossa kun tätä kirjoittelen. Siskojen touhuja on aina ilo seurata, karvapöksyt heiluen juoksevat toistensa perässä onnellinen ilme naamalla :D.

Tiivistettynä: elämä ei olisi samaa ilman meidän Rusinaa, rakasta joka aina kotiin tullessa tervehtii iloisesti häntä heiluen ja nappisilmillään napittaen kuin ei olisi saanut peppurapsutuksia koko vuoteen. Miten paljon voikaan toisesta välittää, noh, paljon!

30.12.2021

Valmiina maailmanvalloitukseen

Voinen todeta, että arki seitsemän pennun kanssa on hyvin kiireistä ja vähemmän ehdin tehdä näiden kanssa kuin mitä olin ajatellut. Tai on ehditty. Paljonkin. Nimittäin siivoamaan. Siivoamaan, siivoamaan ja siivoamaan. Ja ruokkimaan pentuja. Ja käymään niiden kanssa usean kerran päivässä pihalla pyörähtämässä, jos vaikka sisällä olisi vähän vähemmän siivottavaa. Ei ehkä, joten moppia käteen ja luuttuamaan ja siivoamaan yhä kikkaretta tuolta ja toista täältä.


Arki on siis ollut todellakin vauhdikasta ja pääasiassa sujunut hyvin. Sen verran vauhdikasta arki on kuitenkin ollut, että vasta viime viikolla havahtui, että pianhan nämä pennut lähtee ja siksipä pentupakettien kasaaminen sekä pentujen rekisteröinti hieman venähti. Onneksi Kennelliitto toimi suht' nopeasti ja pennut on saatu rekisteröityä!


Eläinlääkärit on tullut valitettavan tutuksi myös tämän pentueen kanssa. Pari viikkoa sitten sattui haaveri, kun Sámur päättikin, että pennuille tarjottu ruoka on hänen ja kävi lähinnä olevan pennun päälle. Tämä onneton pentu sattui olemaan Surtur ja tikattavaksi täytyi pentu viedä. Tapahtuneen seurauksena irtosi Surturilta oikealta yläleuasta yksi poskihammas ja nyt vain jännityksellä seuraamme, ottiko pysyvät hampaat tässä onnettomuudessa osumaa. Haavat kuitenkin paranivat hyvin ja pentu on ollut koko ajan reipas eikä ole tällä hetkellä havaittavissa arkuuksia vieraita koiria kohtaan.


Surturin tapaturmasta ei kulunut vuorokauttakaan, kun havaitsin pentujen lätäköitä siivotessa, että yksi lätäköistä on hieman punertava. Salapoliisitaitoja hyödyntäen, löysin veripissaajaksi Stormurin ja eikun uudelleen eläinlääkäriin. Stormurilla oli pissatulehdus ja matala virtsan pH, jonka takia virtsassa oli myös yksittäisiä oksalaattikiteitä. Antibioottikuuri tällekin poitsulle ja virtsan verisyys helpottui nopeasti. Kontrolli on tulossa seuraavalle viikolle, joten tuolloin nähdään miten Stormur vastasi antibiootteihin sekä tällä hetkellä saatavaan Kiveton -lisäravinteeseen.


Eilen käytiin pentujen kanssa Kerimäellä Riittaa tapaamassa ja tuttuun tapaan, nämäkin pennut pentutestattiin ja pääsivät pennnut lampaitakin ihmettelemään. Oli myös melkoista meininkiä havaittavissa sisätiloissa, kun paikalla oli kolmen eri ikäisiä pentuja paikalla, kuusi viikkoisista viisi kuukautisiin.

Sókrates 4, 3, 4, 5, 3, 3, 1, 3, 3
Strákur 2, 5, 3, 6, 3, 2, 1, 4, 2
Stormur 2, 1, 2, 6, 3, 4, 1, 4, 2
Surtur 2, 2, 2, 3, 3, 1, 2, 4, 2
Síríus 4, 5, 2, 3, 3, 3, 3, 4, 3
Steinrós 2, 2, 2, 4, 3, 1, 1, 3, 3
Superstjarna 2, 3, 3, 3, 3, 3, 1, 4, 1

Huomenna pääsee ensimmäinen pennuista aloittamaan kotimatkansa niinkin kauas, kuin äidinsä luokse Lemille. Stromur aka Dante muuttaa äitinsä iloksi. Toiveissa olisi harrastuskaveria Dantesta todennäköisesti nose workiin ja ehkäpä myös rallytokoon. Ja kai tästäkin islantilaisesta navettakoira tulee.


Lauantaina Steinrós aka Rose muuttaa myös Lemille, hevostilalle. Taloudessa islanninlammaskoirat ovat oikein tuttuja, kun perheen tyttärellä on kaksikin islanninlammaskoiraa; Rimi ja kasvattini Heida.


Seuraavalla viikolla Superstjarna aka Sinna muuttaa Lumäelle arkea ilostuttamaan ja Strákur aka Rymy jää Lappeenrantaan lapsiperheeseen. Viikonloppuna Sókrates aka Koda suuntaa pääkaupunkiseudun menoa ja meinkinä pohdiskelemaan.




Myös sijoitustyttöni Síríus aka Hildi muuttaa seuraavalla viikolla Imatralle työkavereilleni. Mahdollisia harrastuskoirahaaveita on havaittavissa ja uskon vahvasti, että tästä pienestä tirriäisestä on moneen tekemiseen.


Hieman pidempään arkea meidän kanssa jakaa Surtur aka Tuisku ennen pojan muuttoa Tampereelle tammikuun puolessa välissä.


Kaikille pennuille löytyi ihastuttavat kodit ja innolla jo odotan kuulumisia jokaisen pennun omasta arjesta!