Puolivuotiaita pikkumusteja

Ensimmäiset rakkausmustit saavuttavat tänään kuuden kuukauden iän ja tottahan toki saatiin koko pentueesta kuulumiset kaikille luettavaksi!

En tiedä onko tämä ns. ”uutuuden viehätystä” vai mitä, mutta tämä pentue tuntuu tällä hetkellä varsin onnistuneelta. Olen erittäin tyytyväinen mustien luonteisiin, varsin avoimia ja rohkeita tyyppejä ja ulkonäöllisesti ne kainkoiriksi tunnistaa myös helposti. Jokaisella pennulla on varsin mukava ”työmoottori” harrastuksiin tällä hetkellä. Aika näyttää, mitä näistä vielä kasvaa, mutta tässä kohin olen tyytyväinen mitä näistä on kasvanut. Kiitos ihanille ja aktiivisille kodeille!


Rosiri's Shinichi Wolf no musuko ”Muro”

Muro on hassutteleva kulmakunnan mummojen ihastus sekä oravien ja varisten vihastus.

Pikkupentuna useasti vieraiden toimesta kissaksi luultu "outo kainkoira" onkin nauttinut ainoana lapsena huomiosta, ja rakastaa kaikkia ja kaikkea. Muron elämää onkin alusta asti voinut seurata myös instagramissa kaiken_muro nimimerkin alta. Ekojen kuukausien aikana herran sosialistaminen toteutettiin hanakasti tutustumalla kaikkeen mahdolliseen mitä keksittiin, aina lampaista Helsingin ydinkeskustaan, ja jo lähtökohtaisesti rohkeasta minimiehestä on tullut taitava ja hyvän itsetunnon omaava nuorimies joka tulee pitkälti kaikkien kanssa toimeen kaikissa paikoissa. Pikkupentuna Murossa meitä ihmetytti erityisesti sen koko yön läpi kestävät unenlahjat sekä alusta asti läsnä ollut sisäsiisteys!

Kotioloissa Muro on pääosin rauhallinen omasta tilasta nauttiva tuijottelija, mutta kun tylsyys iskee ei nuoriherra säästele käskyissään keksiä hänelle tekemistä. Toisaalta Muro osaa myös hienosti tekemisen puutteessa mennä omalle lelukorilleen ja kaivaa sieltä mieleisensä lelun riepoteltavaksi.

Muroa voisi kuvata avoimesti tunteitaan näyttäväksi tyypiksi, joka yhä väsyneenä odottaa, että palvelijat nostavat hänet rappujen yläpäähän kävelyn sijasta, ja jonka korvat katoavat koirakavereiden seurassa ja kiinnostavan hajun äärellä. Muro myös nauttii kovasti rapsutuksista ja kellahtaa vasten ihmistä joka osaa oikeasta kohtaa raapia, ja vaatii aina aamupalan jälkeen sylihetken, jos ei muuten, niin haukkumalla. Kaikesta huolimatta on ollut hauska huomata, kuinka hyvin Muro kuuntelee kielto- ja luopumissanoja näinkin nuoreksi koiraksi.

Aktiivisena ja tarkkaavaisena koirana Muro tykkää lepotaukojen välissä uuden opettelusta ja yhdessä tekemisestä. Kahden pentukoulun ja yhden lajikokeilukurssin alumnina Muro onkin selvästi osoittanut innokkuutensa ottaa haltuun uusia temppuja ja taitoja. Kursseilla on ollut niin kivaa, että jatkoa varmasti seuraa. Muron kiinnostus ei tosin ole ruoalla ostettavissa, ja motivointiin saakin välillä keksiä mitä monimuotoisempia sosiaalisia, leikki- tai megaherkkupalkkoja. Haastavinta Muron kanssa on ollut yksinolon harjoittelu. Vaikka Muro on suhteellisen hyvin osannut rauhoittua itsekseen, niin väärällä hetkellä yksin jääminen voi olla Murolle yhä todella turhauttavaa. Tässäkin asiassa on kuitenkin tapahtunut edistystä pienin, mutta selkein askelin. Kaiken kaikkiaan Muro on superhieno koira, joka on istunut meidän elämään erinomaisesti!

Rosiri's Shiranui Eiko no musume ”Shira”

Selvää oli kun tätä pentuetta lähdin suunnittelemaan ja toteuttamaan, että narttu jää kotiin asumaan. Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut Shiran ollessa pentueen ainut narttu, joten pennun koti oli sinetöity jo pentulaatikossa. Paljon kyselyitä oli nimenomaan narttupentuun liittyen, mutta tuossa nartussa oli myös jotain, että siitä ei pitänyt luopua.

Shira on ihastuttavan avoin, reipas ja rohkea pentu joka ei pienestä säikähdä. Ainut jolloin on epäileväinen, on illan hämärtyessä ja pimetessä ulkosalla. Kukapa tuolla pimeydessä edes viihtyisi, mielluummin sitä makoilee äitikoira Eikon vieressä sohvalla esittäen sohvatyynyä kuin pöhisemällä pihan pimeyteen.

Shira on päässyt osallistumaan parille pentukurssille ja on sangen oppivainen yksilö. Se, että ollaanko opittu mitään järkevää niin onkin toinen juttu. Agilitytreeneissä on myös satunnaisesti mukana, lähinnä vain hengailemassa hallilla opetellen häkissä olemista sekä tekemällä pieniä treenijuttuja kentän laidalle odotellessa Arman vuoroa. Pentukursseilla pidän itse tärkeänä tavoitteena yhteisten kivojen asioiden tekemistä, jossa päästään suhdetta kehittämään ja oppimaan ja tuntemaan toisiamme paremmin. Shira palkkaantuu niin ruuasta, leluista kuin sylittelyhetkistäkin.

Arkeen ja meidän laumaan Shira tuntuu sopivan oikein hyvin. On kohtelias ja lukee tilanteita varsin mukavasti. On läsnä, mutta osaa myös vetäytyä omiin oloihin. Sisäsiistiksi on oppinut veljiään selvästi myöhemmin, mutta pääasiassa on jo tällä hetkellä sisäsiisti. Viihtyy valoisan aikaan pihalla touhuillen muiden koirien kanssa ja seuraillen ympäristöä. Metsälenkeilläkin käydään lähes päivittäin ja siellä saa kirmailla muun lauman kanssa vapaana.

Kerran on tämä neiti päättänyt metsään hävitä omille teilleen 1,5 tunniksi ollessaan 16 -viikkoinen. Onneksi mieheni pääsi töistä irtoamaan (myös Sarun emäntä Suvi riensi auttamaan 💓) ja löysi Shiran, mutta tilanne säikäytti allekirjoittaneen toden teolla. Mitään en keksi karkaamisen syyksi kuin sen, että Shira ei halunnut lenkin jälkeen autoon ja lähti uudelle kierrokselle. Oli ollut ennen tätä tapausta parina päivänä haluton menemään omatoimisesti autoon, mutta alettuaan matkustamaan takapenkillä kontissa matkustamisen sijaan on autoon ollut jälleen mieluista mennä.

Muutoin arki Shiran kanssa on sujunut leppoisasti ja tuo hassu pieni ridgekuonoinen tytöntyllerö valloittaa ihmisten sydämiä aina vain mustemmaksi.

Rosiri's Samuru Wolf no musuko ”Saru”

Sarun tulo meille oli hieman yllätys. Eikon sulhasmatkasta lähtien seurasin pentuja tiiviisti ja kävin niitä katsomassa useamman kerran, ja aina se yksi tietty pentu sieltä löytyi syliini, mutta meillä ei ollut pennun paikkaa vapaana. Olimme mieheni kanssa puhuneet, että uusi göötti kahden vanhemman kaveriksi tulisi, kun oikea syntyisi. Kun pennut olivat kahdeksan viikkoisia Jonna laittoi viestiä, että olisiko meillä kotia yhdelle tietylle pennulle. Perhepalaveri ja viestiä Jonnalle, gööttipentu vaihtuikin kainpentuun. Ja niin meille muuttikin yllättäen Saru….

Koiralaumamme pomo 11.5v göötti mummo Fanny otti Sarun hyvin vastaan, näytti nätisti johtajuutensa ja antoi pennun touhuta omiaan, kuhan mummo sai olla rauhassa. Nuorempi gööttimme 7v Joshi oli alkuun laput silmillä ja taisi toivoa, että pentua ei olisi, mutta nopeasti löysivät sävelen ja alkoivat leikkiä.

Pari ekaa yötä Saru ei oikein osannut rauhoittua hänelle tarkoitettuun nukkumapaikkaan, joten nukuttiin osat yöstä olkkarissa, mutta sitten yks kaks pennulle rupesi oma nukkumapaikka olemaan kiva paikka, koska hän sai siellä myös ruokansa ja Saruhan on kova poika syömään. Saru nukkuu yönsä oikein hyvin.

Sisäsiistiksi poitsu oppi todella nopeasti. Omakotitalossa oli helppo toteuttaa ulospääsy tarpeille kun pihamme on aidattu. Muutamia vahinkoja välillä alkuun sattui jos ei oltu nopeita, mutta nekin kävi eteiseen. Nopeasti Saru oppi ”marisemaan” eteisessä merkiksi, että ulos pitäisi päästä.

Sarun kanssa ruvettiin lähes heti käymään metsäretkillä. Ekalla reissulla Saru oli liinassa alkumatkan, mutta huomasin heti että pysyy lauman mukana ja seuraa gööttejä tiiviisti, joten sai olla irti. Nyt Saru on saanut olla metsässä irti, kuhan luoksetulo on toiminut. Luoksetulossa ei ole ollut mitään ongelmia, kun hää ihan itse sitä tarjoaa tasaisesti.

Saru myös pääsi kesällä/syksyllä käymään useamman mökkireissun meidän kesämökillä. Ensin vahdittiin tiiviisti pennun touhuja pihalla tai oli aidatulla terassilla, mutta hieno käytös palkittiin lopulta sillä, että sai olla vapaasti ulkona ja hienosti pysyi pihapiirissä. Sarusta myös alkoi kuoriutua saunakoira sekä suppailuakin käytiin onnistuneesti testailee muutaman kerran Saimaalla.

Saru pääsi omatoimiseen penturyhmään treenailemaan kun rokotukset saatiin kuntoon. Pojalla on ihan jäätävä into/vire tehdä asioita. Agilityn pentualkeisiin olen Sarun tutustuttanut ja on muuten motivaatioo ja intoa vaikka muille jakaa… Jännä nähdä tuleeko Sarusta vai Jonnan Armasta eka kainkoira joka tekee koiranettiin ekan agility tuloksen.. Saru on käynyt ekassa pentunäyttelyssäkin, jossa pentujen käytös ylitti kaikki odotukset. Hieno arvostelu saatiin ja KP, mutta upein oli BIS2 kasv tulos. 💓

Saru on kyllä ylittänyt kaikki odotukset, kun alkuun ei oikein ollut edes mitään odotuksia vaan ajattelin katsoa mitä pojasta kasvaa ja mitä tykättäisiin touhuta. Toivottavasti matkamme yhdessä jatkuu hyvänä!

Rosiri's Suguru Wolf no musuko ”Moody”

Kai ken, kaimaani Moody-Doody muutti meille hieman yllättäin eräänä kauniina heinäkuun päivänä. Ensi hetkestä alkaen oli hän erityisesti islantilaissisko Hildin suursuosikki. Velipoeka Loki-labrador suhtautui kakaraan alkuun tyynen pidättyväisesti, perheen kissojen joukkoon Moody taas soluttautui hienosti.

Moody on tuumailija, joka pohtii uusia asioita ennen lähempää tuttavuutta. Mietintämyssystä kertova keskittynyt ilme ja pohdintarypyt. Älkää kuitenkaan erehtykö luulemaan, ettei tässä pojassa olisi vauhtia, ehei! Moody on kova leikkimään perheen muiden lemmikkien ja tuttujen ihmisten kanssa. Moodyn bravuureita ovat zoomies peltolenkeillä ja wormy-wormy koirakoulussa. Moodyn itämaisuus tulee esille kuralammikoiden kartteluna ja kauniilla kerällä nukkumisena. Naperossa on myös pientä remonttireiskan vikaa ja muunmuassa listat ovat saaneet uutta ilmettä.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana Moody on osallistunut useammalle koirankoulutuskurssille, joilla on opeteltu arjen taitoja. Moody on nopea oppimaan ja jaksaa tehdä uutterasti hommia. Koulutien lisäksi olemme totutelleet erilaisiin ympäristöihin ja ihmisiin ja opetelleet retkikoiran tapoja. Moody tykkääkin istuskella nuotiolla koko perheen voimin.

Aika näyttää mihin kaikkiin harrastuksiin Doodyn kanssa päädytään, joka tapauksessa hänestä on tullut kaikille niin rakas perheenjäsen ja äisälleen oikea sielunkoira! 💓

Rosiri's Shinigami Wolf no musuko ”Kami”

Tarkoitus oli jättää vain pentueen ainokainen narttu kotiin, mutta niin tässä nyt taisi käydä että myös Kami -veli jäi kotiin.

Jo reilu pariviikkoisena Kami valitsi minut ihmisekseen ja tiesin jo, että tästä pennusta tulee olemaan vaikea luopua kun sen aika koittaa. Viikkoja kului ja Kamin palvonta minua kohtaan vain lisääntyi. Se ei välittänyt juurikaan vieraista, muutamat ihmiset se hyväksyi heti ja loputkin pitkän lämmittelyn jälkeen.

Kamilla on tiettyä itsevarmuutta ja urosegoa enemmän kuin veljissään, sen havaitsin jo pentulaatikkoiässä. Se myös vahvisti ajatusta, että tämän pennun haluaisin vain sellaiseen kotiin, jossa olisi ennestään kainkoiria ja tätä osattaisiin kouluttaa oikein. Sopivaa kotia ei ottanut ilmaantuakseen ja tämä jätkä vain lujitti paikkaansa sydämessäni. Yhä toki pohdin, kun teini-ikä alkaa onko tämä kuinka monsteri ja osaanko kouluttaa ja saada tästä uroksesta parhaat puolet esiin.

Kami ei niin välitä vieraista ja sitä ollaan työstetty paljon. Yhä edelleen se valikoi voimakkaasti ihmiset, jotka se hyväksyy kyselemättä, mutta on myös ihmisiä ja ihmistyyppejä joista tämä ei välitä alkuunkaan. Tässä on kuitenkin edistytty ja Kami sietää pääasiassa kaikki, työnsarkaa on silti.

Samoille pentukursseille ja agilityn kentänlaitatreeneihin on päässyt myös Kami osallistumaan vuoroviikoin siskonsa Shiran kanssa. Työmoottoria on ja Kami työskentelee minulle paljon mieluummin kuin Shira. Shiran moottori ei ole huono, näissä vain huomaa sen eron kun toinen kainkoirista on valinnut minut ihmisekseen miten se tekemisen meininki on erilaista.

Meidän arkeen myös Kami on sujahtanut varsin helposti. Se osallistuu arjessa kaikkiin askareisiin, pihan vahtimisesta, kotitöihin ja metsälenkkeilyihin. Alkuun metsässä Kami oli hieman välinpitämätön minusta, mutta luoksetuloa on saatu rakennettua varsin vahvaksi.

Tässä kohdin myös haluan huomauttaa, että vaikka tässä pentueessa on vapaasti metsässä ulkoilevia pentuja ihmistensä kanssa, ei kainkoirien vapaana pitäminen ole mikään itsestäänselvyys. Omat kainkoirat olen saanut opetettua luoksetulovarmoiksi ja tässä opettamisessa olen hyödyntänyt meidän lauman islanninlammaskoiria ja niiden paimennustaipumuksia. Islantilainen haluaa olla ihmisen lähellä ja mallioppimisen kautta olen saanut tämän myös kainkoirille opetettua. Jos minulla olisi vain kainkoiria, luulen että meidän metsälenkit vapaana ei onnistuisi näin hyvin miten ne nyt sujuvat.

Kamista minulle tulee tällä hetkellä ”sielunkoira” -tunne, vastaavaa tunnetta en ole kokenut kenestäkään muusta koirasta ja tunne on varsin kummallinen. Ajan kanssa vain saan tietää, mitä tämä tunne oikein tarkoittaa.

Kami on ihastuttava herraskoiran alku ja hurmaa kyllä ne ihmiset, ketkä haluaa hurmata.

E-pentue 6 kk

Ihanimmat E -islantilaiset saavuttavat tänään islanninkoiranpäivän kunniaksi puolen vuoden iän! Miten upeita näistä kaikista on kasvanutkaan ja erityisen mieltä lämmittää tänä merkkipäivänä se, että näistä naperoista Mosse (Einir) on meillä hoidossa.

Rosiri's Einir Stjarnisson ”Mosse”

”Mosse, ihana pehmoinen karvapallero haettiin meille runsaslumisena maaliskuun päivänä. Miehelläni koiria on ollut aiemminkin,mutta minulle ja 8 v.pojallemme Mosse on ensimmäinen koira. Alkujännityksen ja säätämisen jälkeen Mosse päätyi nukkumaan makuuhuoneen lattialle, ajattelin nimittäin alunperin että koira nukkuu yksin eteisessä. Ulina oli sydäntäsärkevää, joten nyt nukutaan mainiosti kaikki.

Mosse on ollut hassu, huumorintajuinen kujeilija. Lapsen kanssa on hieman ollut haastetta, ettei anna Mossen pomottaa, mutta muuten kaikenkaikkiaan on oppinut uusia asioita hienosti. Autoja yms. pyrkii vielä ajoittain lenkillä jahtaamaan, joten harjoittelu jatkuu toki.

Ihmisiin ja toisiin koiriin suhtautuu varauksetta ja ilolla, ei ole onneksi ollut ikäviä kohtaamisia vielä koskaan. Mosse on söpö koira ja ihailua on kyllä osakseen saanutkin runsaasti.

Lumi oli Mossen mielestä parasta. Sai kaivaa ja jahdata lumipalloja. Kevään koittaessa kaikki mahdollinen ja mahdoton meni ulkona suuhun. Vähänkin pehmeämmät lelut hajotettiin ja mahdollisesti hieman syötiinkin, jos ei ehtinyt ottaa pois.

Etsintäleikki herkulla ulkona sekä sisällä on Mossesta kivaa, sekä hippaleikki ja pallon haku on myös hauskaa yhteistä liikuntaa.

Mosse ei yllättävää kyllä hauku kovinkaan paljon. Pihalle tai pihan yli lentävät linnut aiheuttavat haukkumista eniten.

Mossen kanssa on ihana ihmetellä maailmaa. 💓"

Rosiri's Einstein Stjarnisson ”Elmo”

"Kevät oli kiireinen, kun vain pari viikkoa Elmon saapumisen jälkeen aloimme remontoimaan paritalon puolikasta ja muutimme sinne kerrostalosta. Elmolla oli paljon ihmeteltävää kodin vaihtuessa vähän väliä, mutta tosi hienosti se sopeutui muutoksiin ja pääsi osaksi arkea.

Elmo on ollut nopea oppimaan asioita ja kouluttamista on helpottanut sen suuri intohimo ruokaa kohtaan. Pentukurssillakin Elmo suoriutui oikein mallikkaasti. Elmo osaa jo ison määrän erilaisia temppuja ja syksyllä olisi tarkoitus jatkaa koirakoululla käymistä. Toisaalta Elmo on melkoinen jekkuilija, jonka lempipuuhaa on sukkien varastaminen ja karkuun juokseminen. Elmosta onkin tullut oikea sukkakoira ja se osaa taitavasti ratsasta potentiaaliset löytöpaikat kuten kuivaustelineen, pyykkikorin ja lattialla olevan matkalaukun.

Ympäristön tapahtumiin Elmo suhtautuu pääosin tyynesti ja muun muassa muiden koirien ohittaminen on namittamalla sujunut koko ajan melko hyvin. Haasteena on ollut Elmon halu pitää lauma kasassa ja huutokonsertti on edelleen tiedossa, jos Elmolle tärkeät ihmiset ovat liian kaukana toisistaan. Yksinolo on sujunut vaihtelevasti ja Elmosta lähtee ääntä, mutta tuhoamisvimmaa sillä ei onneksi ole ilmennyt. Elmon seurana oli ensimmäisten kuukausien ajan pohjanpystykorva Möykky, josta kuoriutui ihana leikkikaveri alun äksyilyn jälkeen. Nyt Elmo on saanut pari kuukautta nauttia huomiosta ainoana koirana, mutta lähipiiristä löytyy onneksi koiraseuraa viikoittain.

Elmo on innokas ja aktiivinen seikkailijaluonne, jonka touhuille saa nauraa päivittäin. Elmo antaa mielellään pusuja ja rakastaa maharapsuja. Elmosta on tullut rakas ja tärkeä perheenjäsen ja koira, jolla ei pitänyt olla lupaa tulla sänkyyn saa nyt nukkua kainalossa.

Uskomme, että aikuisuudessa Elmosta tulee vielä loistava lenkki- ja harrastuskaveri."

Rosiri's Eftirlifandi Stjarnisson ”Effi”

”Effi on pärjännyt erittäin hyvin. Sopeutuminen vieraaseen maahan, kieleen ja kotiin on sujunut melko sujuvasti. Jos ensimmäisinä viikkoina hän vielä piti "häntästään" kiinni, niin nyt hän on pihamme täydellinen isäntä ja vartija.

Tänään oli kuudes kerta pentukoulussa ja vielä on kaksi lisää. Effi on ollut erittäin hyvä ja opettajan mukaan "paljon keskimääräistä älykkäämpi". Mutta pentukoulu on aivan yhtä paljon, ellei pääosin, koiranomistajan kouluttamiseen, koira pärjää melko hyvin, mutta omistajalla on vielä parantamisen varaa.

Ja tietysti - viime viikon lopulla Effin oli määrä osallistua ensimmäistä kertaa näyttelyyn, Pärnussa, ja silti kansainväliseen näyttelyyn. No, Effi ei edes vaivaudu pienempään 😊. Mutta tulos - rodun paras vauva ja erikoispalkinto sekä kansainvälisen tuomariston tunnustus: "erittäin hyvä vartalorakenne, erinomainen luonne, liikkuu ikäisekseen erittäin hyvin - erittäin lupaavaa". Ja jos tähän asti Effin suurimmat huomionhakijat ovat olleet muut koirat (no, kenen kanssa pitää kommunikoida!), niin näyttelyssä, jossa oli kaikkiaan lähes 1500 koiraa, Effi käyttäytyi erittäin hyvin! No, myöhemmin kotona hän lupasi yhtä tai toista, mutta kenelläkään ei ollut oikeutta olla vihainen koiralle tällaisen saavutuksen jälkeen!“

Rosiri's Emma Freydísardóttir ”Etta”

"Pikkuisen karvapalleron matkan aloitus uuteen kotiin oli dramaattinen. Ensin hänet laitetiin häkkiin yksin autoon ja pian alkoi kuulua selvät vastaväitteet. Tämä neitonen osasi kertoa jo varhain, jos jokin ei häntä miellytä. Nyt kun äänikin on kunnolla löytynyt, Etta tuntuu pitävän siitä kovasti. Niin hyvät kuin huonotkin asiat kerrotaan mielellään.

Nukkumaanmenot olivat pitkään pientä pentua mietityttävä asia. Monta viikkoa Etta vinkui, kun perhe suoritti iltatoimia ja rauhoittui vasta, kun valot sammuivat. Myös yksinolot ovat olleet alusta asti vaikeita rodulle ominaiseen tapaan, koska onhan se nyt väärin jättää pieni islantilainen..

Etan kanssa on ollut opettelemista. Jännittävissä uusissa tilanteissa Etta esitteli huuto/vinku/haukkukonsertin, jota moni ihminen tuli kummastelemaan. Tästä päästiin totuttelemalla uusissa paikoissa käyntiä ja nyt pääsemme jo hiljaisemmin liikkumaan eri paikoissa. Vaunujen kanssa lenkkeily sujui Etalta sen sijaan kuin vanhalta tekijältä. Heistä on tullut taaperomme kanssa oikeat ”Tiuhti ja Viuhti”.

Etan suosikki puuhaa on painia ja juosta viikkoa nuoremman aussikaverin Ailin kanssa. Kävyt ovat myös mahtavia! Lenkeillä parasta on tavata koira- sekä ihmiskamuja. Naapuruston lapset alkavat jo kaukaa huutaa, kun Etta lähestyy.

Harrastuksia ollaan kevyesti aloitettu parin kurssin merkeissä ja käytiin kokeilemassa menoa mätsäreissä. Syksyn tullen tarkoituksena on lähteä tokon ja rallytokon pariin. Paimennusta on myös päästävä kokeilemaan, koska Etta pitää perheen puput aisoissa niin hyvin.

Monelta vastaantulijalta kuulee, kuinka kaunis Etta on. Tämä kettutyttö on kauneutensa lisäksi myös hyvä sohvatyyny, älykäs (saattaa jopa esittää ymmärtämätöntä), huolehtiva ja älyttömän seurallinen, mutta myös oman arvon tunteva prinsessa. Rakkaudenosoitukset ja huomionkaipuu menevät usein liiallisuuksiin asti. Etalta löytyy myös mahtava ”työmoodi”, jota en vielä osaa laittaa nappia painamalla päälle.

Harjoitukset jatkuvat ja Etta jatkaa uusien asioiden opettamista meille.”

Melkein valmista

Hip hurraa! Me ollaan selvitty ja saatu kasvatettua ensimmäinen kainkoirapentueemme 7 viikon ikäisiksi! Odotin pentujen olevan hyvin paljon villimpiä ja ihmisiä karttavampia, mutta nämähän on olleet oikein reippaita niin vieraita ihmisiä kuin koiriakin kohtaan. Sen hurjempia hulinoitakaan ei ole ollut, on pennuilla muutaman kerran päivässä omat villit leikkinsä, mutta ne energiat puretaan sisarusten kesken. Joskus joku aikuisista koirista saattaa joutua toki uhriksi.

Tai kissa..

Viikko sitten en kirjoittanut pentujen kuulumisia syystä, että meidän viikossa ei ollut sitten yhtikäs mitään kirjoitettavaa. Sen sijaan, nyt onkin menneellä viikolla koettu enemmänkin uusia juttuja! Pennut ovat tavanneet eläinlääkärit kahdesti, maanantaina pennut sirutettiin ja tehtiin terveystarkastukset. Torstaina sitten napattiin geenitestit kun näytteenottovälineet ei olleet vielä maanantaiksi saapuneet. Hyvää kopelointitreeniä pennuille! Terveystarkastus antoi kyllä aihetta jännitykseen, sillä lähes jokaisella pojalla on kivekset tunnettavissa, mutta ne ei ole kivespusseissa. Itse olen poikien kivekset kopeloinut joka ilta muun käsittelyn yhteydessä ja tuntenut ne kahden viikon iästä lähtien, joten ei auta kuin jännittää miten meidän käy.

Nopeasti Kennelliitto rekisteröi pentueen ja kylläpä näyttää kummalliselta, kun Rosiri's -kennelnimen takana on nyt myös pentueellinen kainkoiria!

Uusia ihmisiä pennut ovat tavanneet päivittäin kun työskentelen kotona asiakkaiden parissa. Asiakkaat eivät ole olleet harmissaan saadusta pentuterapiasta, kun joskus pikkumustit ovat saaneet olla hierontahuoneessa mukana.

Autollakin päästiin vihdoin ajelemaan kun suunnattiin käymään Lemillä ystäväni luona. Autoilu sujui hyvin ja vieras paikka ei tuntunut alkuunkaan vieraalta paikalta.

Pennut ovat tällä hetkellä valmiita muuttamaan maailmalle. Poikkeuksellisesti pidän pennut nyt 8 -viikkoisiksi asti, koska seuraavalla viikolla saapuu pentujen isän omistaja Norjasta nämä pikkumustit tapaamaan. Olen myös ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ei ole kaikille pennuille vieläkään koteja, tarkalleen ottaen kolmelle urokselle on yhä koti hakusessa. Kiinnostuneita on ollut paljon ja ennen projektiin ryhtymistä oli koteja tarjolla, mutta tilanteen edetessä on peruutuksia tullut. Joten jos Sinun arjesta puuttuu kainkoira, jolle voit tarjota kodin rakkaudella, rajoilla ja huumorilla, sähköpostia saa laittaa ja kerron mielelläni lisää!