Pikkumustit viikon ikäisiä

On ollut todella jännittävää päästä seuraamaan näin pienten kainkoiran alkujen kasvua ja kehitystä. Periaatteessa nämähän eivät eroa islanninlammaskoirista, mutta kuitenkin eroavat. Ehkä suurin eroavaisuus on siinä, että islanninlammaskoiraa pystyt tämän ikäisenä käsitellä jo todella helposti, nämä venkoilevat huomattavasti enemmän. Tämän tarkoittaa vain sitä, että käsittelyharjoitukset on jo aloitettu ja näitä tullaan jatkamaan.

Jokainen pentu on kasvanut ja kehittynyt mallikkaasti. Pikkuisinkin nostaa painoaan omalla käyrällään. Tämä pienin toki aiheutti hieman päänvaivaa, kun sain heti sunnuntaina huomata pennun navan tulehtuneen. Tätä sitten laimennetulla Betadinella putsailtiin todella ahkerasti ja tulehdus saatiin selätettyä. Tällä hetkellä siis kaikki hyvin!

♂ 1

♂ 2

♂ 3

♂ 4

♀ 1

Eiko on erinomainen äiti, muuta en toki osannutkaan Eikolta odottaa. Se hoitaa pennut mallikkaasti ja pitää pentulan siistinä ja pennut tyytyväisinä. Hyvin toki huomaa, että Eiko on alkanut hieman kaipaamaan seuraa ja touhuilee ulkona mielellään muiden kanssa jo hieman kauemmin. Koen, että järkevä ja hyvä äitikoira pystyy ottamaan myös rennommin ja pentujen hoitamisten lisäksi osaa ottaa ns. "omaa aikaa". Kuten tänään aamulla Eiko halusi tulla aamusta noin tunniksi nukkumaan sänkyyn, ja tätä oikeuttahan ei tällä hetkellä muilla koirilla ole.

Ennustuksien toteen käyminen

Mikäs olisi sen parempi päivä synnyttää kuin päivä, jolloin tekemistä olisi paljon ja joku toinen tulevista päivistä olisi synnyttämiselle paljon parempi? Ei mikään, koska ainahan on kiva laittaa suunnitelmat aivan uusiksi.

Eikon lämmönlasku saatiin kiinni eilen ja synnytystä pystyin siis odottamaan tälle päivämäärälle. Aamulle oli sovittuna töitä, mutta onneksi niiden siirto onnistui myöhäisemmälle ajankohdalle. Toinen ja isohko jännittävä asia oli iltapäivän luonnetesti.

Tänään meillä siis syntyi ensimmäinen Rosiri's -kainkoirapentue. Synnytys sujui hyvin ja Eiko ei välittänyt ihmisten avusta tai sen koommin seurasta. Eiko ei juuri antanut mitään sen konkreettisempaa merkkiä tulevasta synnytyksestä, aamulla herätti ääntelyllään, ponnisti ja ensimmäinen pentu oli maailmassa. Synnytys oli hidastempoisempi mitä olen aikaisemmin tottunut, ensimmäinen pentu syntyi n. klo 6:30 ja viimeisin klo 14:00. Ensimmäisenä syntynyt uros on huomattavan paljon pienempi muihin nähden, joten sen kasvua ja kehitystä joudutaan seuraamaan nyt tarkemmin. Sukupuolijakaumana narttu ja neljä urosta joista jokunen raitaprinssi on vielä omaa kotia vailla.

♂ 1

♀ 1

♂ 2

♂ 3

♂ 4

Ja sitten se iltapäivän jännittävin asia; Herjan luonnetesti!

Herja tuli meille hoitoon torstaina, koska tottahan toki kasvattaja tarjoaa kasvateilleen ne oudoimmat kokemukset. En osannut odottaa Herjan testistä mitään kovin kummoista, tiesin kyllä että sillä on pääkoppa kunnossa, mutta että noin kunnossa miten testi meni! Herja selätti testin kevyesti eikä kuormittunut mitään tästä hullutuksesta. Pisteitä kertyi huimat +221 ollen laukausvarma.

Läpivalaistuja raitoja

 Eikon tiineys on sujunut erinomaisen hyvin ja mutkattomasti. Välillä on hetkiä kun ruokaa jää syömättä, mutta ihmekös tuo kun vatsa on jo niin kovin kasvanut ettei pentujen sekaan ruokaa mahdu. Metsälenkeillä Eiko on ollut mukana, siellä hän on saanut kulkea omaan tahtiinsa ja kahlailla rantevedessä, josta Eiko pitää valtavan paljon.

Tiineysultrassahan pentuja arvioitiin olevan 4 - 5 kappaletta ja hyvin löydettiin ultrasta suunta antava lukumäärä, sillä pentuja löydettiin röntgenin avulla viisi kappaletta!

63 vuorokautta tulisi täyteen seuraavan viikon keskiviikkona 24.5., mutta tälläkin kertaa olen varma, että synnytys tulee tapahtumaan aikaisemmin.

Miten tässä nyt näin kävi?

 Sitä tosiaankin sopii kysyä, koska meillä odotetaan syntyväksi ensimmäistä kainkoira -pentuetta toukokuulle.

Kainkoira on itselleni ollut monen vuoden takaa rotu, josta haaveilin melko salaa. Olin toki viestitellyt Mirkan (kennel Gekkoo No) kanssa silloin tällöin, mutta asia kaatui ensihaaveiden jälkeen omaan koirakokemattomuuteen. Jokunen vuosi siinä meni, että koirakokemusta oli tarpeeksi ja Mirkalla oli yksi narttupentua kotia vailla. Ei siinä tilanteessa muutakaan voinut, kuin vihdoin tarttua tilaisuuteen kun sellainen tarjoutui! Täällä kerrottu, miten Eiko meille saapui.

Eikon avulla pääsin tutustumaan rotuun ja toki tapaamaan muitakin kainkoiria. Ja sattuipa sitten se toinenkin kainkoira muuttamaan meille reilu vuosi sitten, Arma (josta ei täällä olekaan mitään kirjoitettuna, hupsista). Joten jotain omia ajatuksia olen päässyt jo tästä rodusta luomaan ja kiinnostumaan uusin silmin. Kasvatusajatuksia oli Eikon hankkiessa tasan sen verran, että kainkoiria en ala kasvattamaan. Kaikenlaisia ajatuksia ihmisillä onkin, mutta niin niitä ajatuksiaan joutuu muuttamaan.

Eiko toimittaa kotikoirana sohvatyynyn virkaa. Se rakastaa nukkua pehmeillä paikoilla ja usein sen löytää raitarullana sohvalta sohvatyynyjen seasta. Eiko ei suinkaan ole mikään laiskanpulskea, vaan syttyy tekemiseen saman tien kun sen kanssa lähdetään jotain tekemään. Muutamia kertoja Eikon kanssa ollaan käyty agilitytreeneissä ja kotihöntsäilyjä tehdään silloin tällöin. Tykkään tehdä pitkiä metsälenkkejä koko lauman voimin ja näistä lenkeistä nautitaankin suunnattoman paljon.

Tykkään myös itse käydä koiranäyttelyissä ja Eikokin joutui lähteä reissuille mukaan FI MVA -tittelin verran. Eiko tykkää reissata, mutta sanotaanko että kehässä kun tuon koiran näkee, on koiran henkinen pahoinvointi käsin kosketeltavaa. Eiko ei niin välitä esiintymisestä, vaikka pääasiassa tykkää 98 % kaikista ihmisistä ja sietää vieraatkin koirat todella hyvin.

Eiko on nuorempana pyörähtänyt tapaamassa konevillisikaa ja kohtaaminen sujui varsin mukavasti. Petotesti oli itselleni ensimmäinen laatuaan, niin kovin kummoisesti en osaa asiaa kommentoida. Luonnetestistä sen sijaan osaan ja oltiinkin miehen kanssa täysin varmoja, että nyt tulee varmasti ensimmäinen keskeytetty LTE meidän koiralle. Pyh ja pah sanoi Eiko ja meni testin läpi pistein +170 ollen laukausvarma. Ihan pikkasen olen ylpeä tästä!

Kuten kaikki muutkin koirat, on Eiko terveystarkastettu päästä varpaisiin saaden priimat paperit. Lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, selkä VA0, LTV0, polvet 0/0, silmät ja sydän ok. Extrakuvina kuvattiin Eikon häntä, se kun kantaa sitä "väärinpäin" eikä niin tykkää että häntään kosketaan. Löydöksenä oli pienet kalkkeumamuutokset parissa nikamavälissä. Pohdin, olisiko nämä muutokset voineet tulla pentuaikana Sámurin kanssa juostessa kun Sámur hyvin usein tarttui Eikoa hännästä kesken juoksun? Ei voi tietää, mutta sen tiedän että pitkään pohdin voiko tälläisellä muutoksella olevaa koiraa käyttää kasvatustyössä. Huomaattehan yhä, ettei ole vieläkään ajatusta kainkoiran kasvattamisesta?

Sitten pohdittiin ja paljon. Konsultoin ortopediäkin tuosta hännästä sekä tietenkin Eikon kasvattajan Mirkan kanssa tätä pohdittiin. Lopulta tultiin tulokseen, että jos kyseessä olisi rotu, jota olisi määrällisesti rutkasti enemmän, jätettäisiin varmuuden vuoksi jalostuksesta pois. Mutta koska kyseessä on kainkoira, määrällisesti pieni rotu ja Eiko muutoin varsin edustava rotunsa edustajaksi, alkoi uroksen pohdinta.

Tämä ei ollut mikään helppo homma kainkoirien "suuren" lukumäärän vuoksi. Juteltuani sekä Mirkan että Arman kasvattajan Katin kanssa, mainitsivat molemmat samoja uroksia joista yksi jäi korvani taakse; Norjassa asuva Kai, Besmiras First Wolf Boy.

Alkoi viestittely Norjaan Mettelle ja aika nopeasti päästiin asioista yhteisymmärykseen ja todettiin, että tämä suunnitelma voidaan toteuttaa. Raastava vaihe oli, kun odotettiin ensin Eikon juoksujen alkamista jotka myöhästyivät kuukauden ja sitten vielä, että juoksu etenisi ja päästäisiin Norjaan. Vihdoin progesteroni nousi, turhan nopeasti, ja Norjassa oltiin 20. vuotopäivänä.

Pelonsekaisin tuntein sitä mietti, onko mitään järkeä lähteä Norjaan asti nyt. Mutta koska omat urokset eivät olleet tärppejä merkanneet, ei ollut mahdollista että tämä hetki olisi jotenkin mennyt ohitse. Ei ollut, sillä oltiin just' eikä melkein oikealla hetkellä Norjassa!

Kai oli todella upea ja miellyttävä kainkoira! Tykkäsin todella paljon ja ei todellakaan vaikuttanut ikäiseltään urokselta.

Tässä Benten kertomana Kaista:
"Kai on syntynyt kotonamme 2013 ja asunut viisi vuotiaaksi asti sekä Metten että Benten kanssa. Tämän jälkeen Kai on asunut vain Benten ja talouden muiden koirien kanssa. Koirakavereina on tällä hetkellä kaksi shibaa, 11-vuotias Lady ja 4-vuotias Babe.

Kai on todella hyvä koira joka rakastaa halia ja leikkiä. Kaikki vierailijat pitävät häntä ihanana.

Bente tykkää käydä koiranäyttelyissä ja Kai on päässyt mukaan reissuille Alankomaille, Tanskaan, Ruotsiin ja Suomeen. Kai todella rakastaa esiintyä!

Kai on pian 10-vuotias, mutta käyttäytyy kuin nuorikko ja rakastaa jokapäiväisiä lenkkejä."

Kai asuu Norjassa ja on luustoltaan lausuttu varsin priimaksi, lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, polvet 0/0 (ei virallisesti tutkittu). Kai on geenitestattu PRA:n osalta terveeksi, Eiko on puolestaan kantaja.

Eiko on käynyt tiineysutrassa viime viikolla ja ultrasta löydettiin 4 - 5 sikiötä. Myöhemmin käydään vielä tiineysröntgenissä, niin tiedetään mitä odottaa syntyväksi. Pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 21.

Pentueen sukutaulu KoiraNetissä ja Nihonken databasessa.

Pennut tulevat muuttamaan uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut elävät kanssamme arjessa mukana ja tottuvat näin ollen kodin erilaisiin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan pennuille lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pennut ovat jo tottuneet meillä ollessaan syömään, leluja, pannan, hihnan sekä kasvattajan tuen.

Besmiras First Wolf Boy ♡ Gekkoo No Eiko

Luopumisen hämmennys

 Arjessa tulee vastaan tehtäväksi monia päätöksiä, osa on helppoja ja osa todella vaikeita. Nyt oli vuorossa yksi vaikeimmista päätöksistä, eli luopuminen aikuisesta koirasta.

Sámur muutti tänään uuteen kotiin.

Sámur on yksilönä äärimmäisen ihana ja upea koira. Se on helppo arjessa ja sen voit ottaa lähes minne tahansa mukaan ja kaikki sujuu hyvin. Se sopeutuu hyvin tilanteisiin ja kohtaa uudet asiat rauhallisesti. Kääntöpuolena tässä on kuitenkin ollut Sámurin resurssitietoisuus, arvaamattomuus pentuja kohtaa ja muutamat yhteenotot urosten kesken.

Jo pentuna huomasin Sámurilla olevan resurssitietoisuutta ruokaa ja leluja kohtaan. Tähän puututtiin heti ja tilanne on ollut melko hyvä. Lelut ovat saaneet olla kaikkien saatavilla ja yhteiset ruokailutilanteet sujuneet valvotusti myös hyvin.

Kahdesti Sámur on purrut pientä pentua ja purema ei ole ollut kertaakaan mikään pieni näpäytys, vaan purtu on ihan tosissaan. Tätä en siedä aikuiselta koiralta yhtään, jolla on kuitenkin mahdollisuus vetäytyä omaan tilaan ja olla omassa rauhassa.

Kahden uroksen elo laumassakin sujui yllättävän hyvin. Viime syksynä oli viikon verran kestävä tilanne, että urokst eivät sietäneet toisia yhtään. Hetken pojat olivat vuorollansa hoidossa ja kotiin päästyä asiat sitten taas sujuikin hyvin. Jos nuo yhteydenotot olisivat jatkuneet pidempään ja rajuimpina, olisi tämä päätös tehty paljon nopeammin.

Päätös luopua omasta aikuisesta koirasta ei ole helppo ja päätös on ehdottomasti yksi vaikeimpia, joita olen tähän asti tehnyt. Sámur pääsi muuttamaan vanhan tuttumme Tommin kaveriksi ja Tommille islanninlammaskoirat ovatkin tuttuja kun on niiden kanssa arkea saanutkin jo viettää. Sámur asuu yhä Lappeenannassa ja uroksen luovutin Tommille sijoitussopimuksella, täysin en siis tästä koirasta kuitenkaan luopunut.

Olo on todella sekava, päällimmäisenä tietenkin on suru ja suurena mörkönä olo omasta epäonnistumisesta koiran omistajana. Tunteiden seassa on myös kuitenkin onnellisuus ja kiitollisuus siitä, miten asiat Sámurin kanssa järjestyi. Tilanteeseen nähden, paremmin ei olisi voinut käydä.

Maailmanvalloittajat

 Pennut ovat jo pari viikkoa saaneet asua uusissa kodeissaan ja jokaisella on arki lähtenyt hyvin sujumaan.

Ensimmäisenä maailmalle lähti Rosiri's Einstein Stjarnisson, joka sai nimekseen Elmo. Elmo muutti Vantaalle ja kaverina oli odottamassa pohjanpystykorva Möykky. Pientä alkujärkytystä tuntui Möykylle olleen ensin, mutta on hiljaksiin lämmennyt tälle uudelle kaverille.

Iltapäivästä Rosiri's Einir Stjarnisson 'Mosse' muutti niinkin kauas kasvattajan luota, kuin kolmen kilometrin päähän lapsiperheeseen. On ollut ilo seurata, miten Mosse ja perheen poika ovat löytäneet toisensa ja miten touhuavat paljon yhdessä.

Sunnuntaina maailmaa lähti valloittamaan Rosiri's Emma Freydísardóttir 'Etta'. Ettan koti löytyy Järvenpäästä ja kotona oli pienen taaperon lisäksi myös kaksi kanikaveria odottamassa. Taaperon kanssa on sujunut hyvin, mutta kaneihin tutustutaan rauhallisemmin. Ettan jätin sijoituskoiraksi joten aika näyttää, mitä tästä terhakkaasta likasta vielä kasvaa.

Kotona asustaa vielä Rosiri's Eftirlifandi Stjarnisson 'Effi'. Effi tulee muuttamaan huhtikuussa Viron puolelle ja perhe kovasti odottaa pojan kotiutumista. Ja kasvattaja hokee itselleen mantraa "Effi ei jää kotiin, Effille on koti Virossa, Effi ei jää kotiin". Melkoisen ihana kultapoika.

Vaikka alku tämän pentueen kanssa ei ollut helpoin, oli pentue muutoin äärimmäisen helppo hoitaa. Pientä päänvaivaa aiheutti jälleen Sámur kun tuli purreeksi pentua.. Ei käynyt onneksi läheskään niin pahasti kuin edellisellä kerralla, mutta silti en tälläistä käytöstä voi hyväksyä aikuiselta koiralta, jolla on mahdollisuutta lähteä tilanteesta pois ja olla pentuvapaalla vyöhykkeellä.

Kaikkinensa E-pentue oli todella helppo ja todettiinkin mieheni, kanssa, että jos kaikki pentueet olisivat olleet näin helppoja, tästä kasvatustoiminnastahan voisi vaikka innostua. En sitten tiedä kuinka paljon tästä voisi innostua, kun menneellä viikolla tuli ajettua vajaa 3 000 km kasvatustoiminnan takia.

Einstein, Eftirlifandi, Emma & Einir

Rajoitettua arkea

Tänään on ollut varmasti pentujen tähänastisin hirvein päivä, kun heille puettiin pannat. Ei vaineskaan, pannat hetken tuntuivat aiheuttavan pientä rapsuttelua ja siinäpä oli heidän reagoinnit pentupantoihin. Pannat kaulassa on pystynyt toimimaan täysin normaalisti, mitä nyt sisarusta saa helpommin retuutettua pannasta.

Pennuille on ruoka maistunut hyvin ja uusia makuja on yhä testailtu, muun muassa kotiruokia. Ulkona käydään usean kertaan päivässä ja erityisesti silloin kun meno meinaa olla liian villiä niin joutuu ulos hepuloimaan ylimääräisiä energioita vähemmälle. Ulos myös osataan jo pyytää oikein mallikkaasti. Uusia ihmisiä nelikko on tavannut jo melkoisesti sekä "vieraita koiria", pennut viettävät päivät muun lauman seassa joten koirakielien puhuminen sujuu vallan mukavasti.

Loppuviikosta saapuu eläinlääkäri tekemään pennuille pentutarkastukset sekä sirutukset niin saadaan naperot rekisteröityä ennen maailman valloituksia. Vielä on tarkoitus päästä vähän autoilemaan, kyläilemään ja pentutestitkin tullaan tekemään. Paljon on siis vielä suunnitteilla pentujen päänmenoksi.