Suoraan sanottuna, viime vuosi oli kamala ja raskas.
Meidän laumasta poistui useampi hieno yksilö kun keväällä kissamme Lumo ja Jane pääsivät kivuttomille maille ja loppukesästä myös Arma pääsi kivuistaan. Arjessani on ollut kissoja niin kauan kuin muistan, eli aina ja useamman yksilön verran. Nyt ollaan vietetty kissatonta arkea ja kovin tuntuu tyhjältä kun sylistä puuttuu kehrääjä. Onneksi pahinta kissapuutostilaa pystyn korvaamaan työpaikalla.
Luopuminen Armasta oli kova paikka. En olisi ihan heti uskonut, miten kova paikka tästä koirasta luopuminen olisi ja miten se niin sanotusti "katkaisisi kamelinselän" ja romuttaisi omaa pääkoppaa varsin huolella. Ei tästä menetyksestä ole vieläkään toipunut ja raastava kipuinen ikävä muistuttaa olemassaolostaan heti kun vähänkään tulee vastaan asia, joka muistuttaa Armasta.
Pian Arman poismenon jälkeen kasvattajan maailma mureni lisää, kun Danten lonkkakivut nousivat uusille asteille ja hänenkin kohdalla jouduttiin tekemään viimeinen päätös. Myös marraskuussa ikiuneen nukkui ensimmäisestä pentueestani Falco rakosta löytyneen ison massamuutoksen (susp. kasvain) takia, joka vaikutti jo huonontavasti elämänlaatuun.
![]() |
Meidän lauma: Tryggvi, Rose, Freydis, Eiko, Kami & Shira |
Loppuvuoteen -24 oli pentuesuunnitelmia jopa kolmekin kappaletta ja ajatus oli näistä saada iloa ja sisältöä arkeen. Toisin kuitenkin kävi. Herja oli tukevasti tiineenä ja kun saapui meille odottamaan synnytystä noin paria viikkoa ennen laskettua aikaa, näki koirasta heti että jotain ei-toivottua on tapahtunut. Hetken meillä oltuaan, huomasin Herjan vuotavan tummaa limaista eritettä ja kävimme klinikalla toteamassa sen mitä harmikseni aavistelin; keskenmeno. Herja on siisti koira ja pitää itseään todella tarkasti puhtaana, joten eritteen havaitseminen ei ole ollut sijoituskodissa mitenkään helppoa ja heillekin kun on ensimmäinen koira niin moni asia on yhä uutta ja ihmeellistä. Toki tällainen keskenmeno itsellekin ensimmäinen laatuaan tässä harrastuksessa.
Onneksemme kuitenkin Herja tyhjensi kohtunsa sisältöä ulos, eikä jättänyt epänormaalia eritettä sisäänsä muhimaan. Tästähän olisi voinut kehittyä kohtutulehdus ja siinä tapauksessa hoito olisi tapahtunut leikkauspöydän kautta. Ultrassa ja Alizin -injektioilla ravattiin useampi viikko, jotta saatiin kohtu täysin tyhjäksi ja uskalsin Herjan palauttaa takaisin kotiinsa. Herja tästä onneksi toipui ja on saanut elää normaalia arkeaan.
Sain myös jalostuslainaan kasvattini Varpun ja Varpun kanssa käytiin Ilmajoella tapaamassa Raggia varsin onnistuneesti. Astutuksen puolesta siis. Varpulla oli tiineysultra niihin aikoihin, kun Herjan keskenmeno oli todettu ja jotenkin oli jo itsellä sen verran tappiomielialaa havaittavissa, että uutinen tyhjästä ultrasta ei yllättänyt. Pessimisti ei pety, eihän?
Myös Gledin astuttaminen oli ajankohtaista ja pian juoksun alkamisen jälkeen kävin Gledin työpäiväni päätteeksi hakemassa Jyväskylästä Lappeenrantaan astutettavaksi. Urokseksi oli valikoitunut Lemillä asuva Osku. Gledi teki kuitenkin tärpittömän juoksun ja se astuttaminen jäi. Oskuhan olisi astunut, mutta Gledi oli toista mieltä eikä omatkaan urokseni kotona missään vaiheessa ilmoittaneet Gledin tärpeistä.
Pessimisti ei pety, kuuluu sanonta, mutta niin se vain voi pettyä ja tarpeeksi kun tulee pettymyksiä niin... Niin, sitä ei vain jaksa. Varsinkin kun eläinten parissa touhuaminen on aina itselle ollut se juttu ja kasvattamisesta löysin itselleni tärkeän ja merkityksellisen harrastuksen jota tekee täydellä sydämellään ja sielullaan.
Koska tämä on ollut itselleni niin tärkeää ja merkityksellistä, vielä on kaivettu taistelutahtoa yrittää tätä harrastusta. Koska pariin vuoteen ei ole islantilaispentuetta nyt ollut epäonnistumisista johtuen, kerääntyy tähän vuodelle useampi narttu jolla kokeilla Rosiri's -pentueen saattamista maailmaan.
![]() |
Viimeisin islantilaispentue, E-pentue. |
Ensimmäisenä Herja aloittikin jo juoksunsa ja kokeilemme yhä samaa yhdistelmää mitä aikaisemmin.
Varpun saan yhä pitää jalostuslainassa. Uudelleen kokeillaan myös Gledin astuttamista. Sijoitusnartuista Rusinalle ja Hildille pohditaan uroksia. Vielä on sijoituksessa kasvamassa Etta ja kunhan hälle saadaan terveystarkastukset tehtyä, ollaan viisaampia hänen jalostussuunnitelmien osalta.
Kainkoirissa haaveilen Eikolle toista pentuetta. Sen verran olen tyytyväinen Eikon ensimmäiseen pentueeseen, että miksi en kokeilisi saada vähintään yhtä hienoa toista pentuetta hälle? Eikon tytär Shira saa vielä kasvaa ja kun Shiran loputkin terveystarkastukset on tehty, tiedän onko hänestä mahdollisesti antamaan jotain tälle rodulle.