Pentuekuumeen lääke tilauksessa

Allekirjoittanut on hiljalleen alkanut kärsimään jo kovinkin pahasta pentuekuumeesta ja vihdoin ollaan siinä tilanteessa, että lääkkeettä on mahdollisesti luvassa tähän kuumeeseen!

Herjalle odotettiin juoksuja vuodenvaihteeseen, mutta kappaskepposta kun Herja päättikin, että ehei vielä ole sellaiselle sopiva hetki. Näin mukavasti kuusi kuukautta myöhemmin, juoksut vihdoin alkoi!

(c) Marjut Färman

Tietty kun Herja juoksujaan viirasi, saatiin uutta tietoa suvun terveydestä kun Herjan emällä Freydiksellä todettiin kaihi. Valitettavasti perinnöllistä laatua. Pohdittiin useamman tahon kanssa, onko tätä yhdistelmää lisääntyneestä kaihiriskistä johtuen järkevä toteuttaa ja päädyttiin ottamaan riski. Sanotaanko, että luustovikaisista koirista alkaa olla silleen kokemusta, että jos vaihtelu virkistäisi? (Ja tämä vain kevennyksenä, tietenkin toivon vain terveitä kasvatteja mutta riskejä on otettava.)

Alkuun olin Herjan juoksusista aivan innoissani ja onnessani kunnes kävin kalenteria katsomaan, milloin astutuksen ajankohta mahdollisesti olisi. Ja sehän olisi juuri siinä vaiheessa, kun olisi mieheni kanssa yhteinen kesälomareissu (höpö höpö, koiranäyttelyreissu se oli!) Norjaan. Kuinka muutenkaan, ehkä tämä suunnitelma sitten jäisi toteuttamatta..

Harmistuneena laitoin Noan omistajalle Marjutille viestiä, että ei onnistu. Olemme reissussa. Mutta melkoisen yllätyksen Marjut järjesti ja tarjoutui ottamaan Herjan heille hoitoon! Vietiinkiin Herja jo melkein heti juoksun alussa Joensuuhun jossa pari sai rauhassa tutustua ja Herja kypsytellä juoksujaan. Oikeasti Herja käytti ajan hyväkseen ja nautiskellen paini serkkunsa Myslin kanssa.

Herja & Mysli
(c) Marjut Färman

Astutus onnistui pienellä korokeavustuksella viikon 28 loppupuolella kahdesti. Seuraavaksi jännitämme ultraan pääsyä, joka tapahtuu viikolla 32 tai 33. Riippuen miten hullu pysyy pöksyisään.

(c) Marjut Färman

Vuosikkaat mustit

Jälleen aika on rientänyt ja viimeisin Rosiri's-pentue täyttää vuoden! Hullultahan se tämäkin ajankulu tuntuu ja sanottakoon, että kasvattajalla on melkoisen kova pentuekuume. Tietty jos loppukesän suunnitelmat varmistuvat/onnistuvat, voi olla että on pentuekiintiö täynnä useamman vuoden.

Nyt kuitenkin annetaan estradi Rosiri's Kaiässille ja tuttuun tapaan saatte lukea kuulumiset jokaisen naperon arjesta! Kovin olen tyytyväinen tähän ensimmäiseen kaipentueeseen ja tottahan toki ajatus toisestakin kaipentueesta kutkuttelee takaraivossa, mutta järki käteen ja annetaan näille lapsosille vielä aikaa ennenkuin tehdään mitään suunnitelmia tämän osalta.

Rosiri's Shinichi Wolf no musuko 'Muro'

1-vuotiaan Muron tutkimusmatkailijataipumukset ei vaikuta vähenevän, eivätkä myöskään ohikulkijoilta ja naapureilta saadut kehut. Muro nauttii ympäristön tarkkailusta sekä kaikkiin eläviin olentoihin, leluihin, ruokaan, ja ihmeellisiin asioihin tutustumisesta, tavalla tai toisella. Saalisviettiä löytyy vaikka muille jakaa, ja tulevan kesän suhteen jännitetäänkin sitä, milloin Muroa pistää suuhun ensimmäisen ampiainen tai milloin suusta löytyy joku muu saaliseläin..

Muron jo pikkupentuaikana ilmenneiden yksinolohaasteiden taustalta on tunnistettu epämääräisiä vatsaoireita sekä mahdollisia nivelkipuja, joiden suhteen odotammekin mielenkiinnolla virallisia tarkkeja. Ruokavaliokokeiluiden, arjen tasaamisen ja rutiinien kirkastamisen jälkeen on myös vatsaoireet saatu kuriin. Suunta näyttää siis hyvältä, vaikkakin teinipoikana olo vaikuttaa aika-ajoin varsin raskaalta pienelle kiihkopallille näin ulkopuolelta seurattuna.. Tehtyjen muutosten kautta Muro on kuitenkin päässyt kiinni myös tasaisempaan palautumiseen, ja yksinolon kanssa edetään pienin askelin.

Palautumisen lomassa Muro on edelleen rohkea ja innokas oppija, tarkkailija ja leikkijä, sekä varsin itsenäinen nuori joka yhä on avoin ja jopa rakastava ihmisiä kohtaan. Erityistä jännitystä aiheuttavat tällä hetkellä ulkona kaivonkannet ja sisätiloissa kynsisakset.

Toiveissa on saada Muro kiinnostumaan uimisesta, ja ollaakin pohdittu uimahalliharrastuksen aloittamista jos vain kesän vedet alkaisi nuorta miestä toden teolla kiinnostaa! Toistaiseksi kahlaamista syvemmät vedet on Murolle vielä hurjia.

Kaiken kaikkiaan meillä on oikein herttainen kainpoika, joka on varsin rauhallinen mutta myös äärimmäisen kiihkeä, sekä tarvittaessa että vaikkei niinkään tarvittaisikaan. Jatkamme yhdessä kultaisen keskitien etsintää ja opettelua. ❤️

Rosiri's Shiranui Eiko no musume 'Shira'

Shira Shibuli Shibelius Arin Mussukka, sitä se Shira on. On siitä onneksi tullut jo vähän minunkin mussukka.

Arki on Shiran kanssa varsin vaivatonta. Ystävällisen avoin niin ihmisiä kuin muitakin eläiminä kohtaan. Reipas ja rohkea ja kohtaa uudet tilanteet mukisematta. Saattaa se hetken jotain välillä miettiä, mutta sitten ollaankin jo asioita tekemässä ja toteuttamassa urakalla. Erityisen kunnostautunut Shira on veljensä Kamin kanssa japaninmajavan virkaan; listoihin kaiverrellaan taideteoksia, kaikki kulmat pyöristetään, keittiön kaappien vetimet on last season ja onhan patteriputketkin sen verran rumia että jotain on tarvinnut niillekin tehdä.

Shiran on mukana jokapäiväisillä metsälenkeillä muun lauman ohella ja varsin iloinen on napero ollut kun uimakausi on päästy myös avaamaan. Parillakin pentukurssilla vuoroteltiin Kamin ja Shiran kanssa ja sittemmin ollaan tyydytty olemaan kotikoirana. Mitä nyt näyttelyissä pyörähdellään ja kevyesti heti 9 kk täytettyään suuntana oli Liettua ja kotiintuomisena Shirasta saatiin Liettuan juniormuotovalio. Suomen juniosmuotovalion arvo vielä odotuttaa itseään, sopivasti kun Suomessa päästiin kehiin tiputti Shira karvansa ja karvattomuus korostaa tällä hetkellä vielä kovin kapeaa ja keskeneräistä runkoa. Aikaa ja karvaa lisää niin ehkäpä tällekin jokunen tittelihärpäke saadaan nimen eteen.

Shira on kaikessa rauhallisuudessaan melkoinen sydänten valloittaja ja en epäile yhtään, miksi juuri Shirasta on tullut Arin sydänkäpynen.

Rosiri's Samuru Wolf no musuko 'Saru'

Huhhuh, miten siitä voi olla jo mukamas vuosi kun ensimmäiset Rosiri’s kaipennut näkivät päivänvalon? Vastahan hyö syntyi, mie kävi nuuhkuttelee pentuja, sit Jonna kyseli pennulle kotia ja Saru muuttikin meille. Ja nyt jo juhlitaan ekoja syntymäpäiviä. Mihin tämä aika on hävinnyt? 

Saru on ollut oikein iloinen ja motivoitunut kaveri, jolla on kunnon moottori. Treeneissä syttyy aina tekemään, ei tarvitse kysellä kiinnostaako. Hänellä on kyllä miellyttämisen halua sekä tämä kaveri on hyvin sosiaalinen tapaus. Kaikki vieraatkin halutaan tervehtiä antaumuksella. Hän hurmaa kaikki. Ei todellakaan mikään normaali rotumääritelmän mukainen tapaus. Lenkeilläkin on aivan ihanaa, kun jos göötit ”möykkää” vastaantulijalle, Saru vain katselee iloisena ja hiljaa.

Sarun kanssa on nyt keskitytty arjen asioiden lisäksi agilityn, rallytokon ja näyttelyiden harrastamiseen. Agilityyn Saru on todella syttynyt, vauhtia ja intoa tuntuu riittävän. Saru on saanut oman treeniryhmäpaikan ja tekniikka- sekä estetreenien lisäksi on jo lyhyitä ratapätkiä tehty. Rallya ei olla tavoitteellisesti treenattu, pyritty pitäämään hauskaa ja oppimaan uusia temppuja. Näyttelyissä ollaan nyt käyty neljässä junnukehässä ja Saru on nyt FI JVMA sekä saanut 2kpl sertejä, jotka odottaa nyt aikuisikää. Wau!

Valitettavasti elämä laumassamme ei ole ollut ruusuista. Sarun kasvaessa alkoi Joshi käyttäytyä aggressiivisesti sitä kohtaan. Alkuun kotona sisällä, mutta lopulta myös omalla pihalla. Joshi tutkittiin kattavasti tuhansilla euroilla, mutta terveydellistä vaivaa ei löytynyt. Joshi ilmeisesti totesi reilu 7v iässä, että hän on uros. Nyt pojat olleet nelisen kuukautta erillään toisistaan kotosalla, hihnalenkit onnistuu onneksi yhdessä ongelmitta mikä helpottaa paljon. Fanny-mummo vuorottelee poikien kanssa pitäen molemmille seuraa. Hyvin olemme saaneet arjen sujumaan erityisjärjestelyin.

Kesällä toivottavasti Saru pääsee mökkeilemään ja suppailemaan sekä tietysti harrastellaan ja lenkkeillään yhdessä. Tärkeimpänä pyrimme pitämään lauman seesteisenä ilman rähinöitä.

Mehukkaita synttäreitä sisarukset ja kiitos Jonna

Rosiri's Suguru Wolf no musuko 'Moody'

Uskomatonta, että Moody on jo 1 vuotta vanha.

Moodysta on kasvanut oiva pikkuveli perheen muille eläimille, joka heitä välillä ihastuttaa, välillä raivostuttaa.

Moodyn kanssa arki on kovin helppoa ja mukavaa ja Moody onkin kiva ottaa mukaan kaikenlaiseen touhuun. Kaikki lähipiirimme ihmiset ovat ihastuneet Moodyyn ja esimerkiksi sukulaislapset pyytävät usein nimenomaan Moodya kylään.

Moody on jatkanut koirakouluharrastustaan, missä on suureksi suosikiksi noussut dobo-pallon kanssa taiturointi. Myös ensimmäisessä näyttelyssään Moody kävi esiintymässä, mistä saatiin tuliaisiksi uusia kokemuksia.

Nyt isona miehenä Moody on alkanut huomaamaan sisäisen mettäkoiransa ja kaikkea liikkuvaa on kiva jahdata ja metsälenkillä mennään nenän perässä. Kuitenkin Moody kiltisti tulee luokse, kun sitä pyytää, ehkä muutamalla toistolla höystettynä. Raksahommat on nykyisin kohdennettu talouspaperirulliin ja muropaketteihin.

Moody on suuri persoona, sillä hänellä on niin monta omaa juttua. Välillä juostaan reikäpäänä ja remutaan, välillä kaadutaan teatraalisesti maahan, kun ei jaksa lähteä iltapissille. Omien ihmisten ollessa saunassa, pitää usein ottaa askarteluun huulirasva, kosteusvoide tai mikä ikinä sattuu kohdalle, vaikkei juuri muuten nykyisin tuhoa mitään.

Moody on älykäs, ihmisystävällinen, yhä hieman tuumaileva, rakastava ja rakastettava villi mies, välillä pieni drama king. Hän tuo hymyn huulille ja naurua meidän taloon.

Suurella innolla odotamme niin kesää, kuin tulevaisuudenkin suuria seikkailuja tämän ihmeellisen kai-pojan kanssa.

Kiitos Jonna-kasvattajalle tästäkin sielunkoirasta!

Rosiri's Shinigami Wolf no musuko 'Kami'

Kami Kamitsu Sikaniska Jonnan Mussukka, pitäähän talouden ihmisväellä olla omat mussukkansa ja näiden sisarusten välillä jako on hyvin selvä.

Kami ei ole vieläkään osannut kasvaa aikuiseksi ja on yhä iloisen huoleton veijari, joka tykkää kaikista. Tasan yhdelle koiralle se on kiroilua harjoittanut ja sekin oli veljelleen Murolle kun näkivät alkukuusta sitten luovutuksen. Kaikki sujui hyvin, käytiin lenkillä ja sisällä leikkimässä ja molemmat pojat ovat yhä hengissä. :D (Oikeasti heillä sujui leikit hyvin yhteen. <3)

Kuten jo ylhäältä luitte Shiran kuulumisista, on sisaruksilla yhteinen japaninmajavajengi. Metsälenkeillä on kevään tultua Kamilta muuntuneet korvat lähinnä koristeiksi ja hieman ollaan muistuteltu, miten niitä korvia kuuluikaan käyttää. Kaikeksi iloksi voidaan todeta, että kyllä ne sieltä on alkaneet löytymään. Erityisen mieluisaa ja korvia kadottavaa puuhaa on ollut vedessä läträäminen ja kahlaaminen, vielä tämä poitsu ei omatoimisesti uimaan lähde, mutta kahlailee senkin edestä.

Varsinaisesti ei olla Kaminkaan kanssa harrasteltu sitten pentukurssien jälkeen. Näyttelyissä ollaan käyty ja juniorvalionarvoja on jo kaksi, Liettuasta ja Suomesta. Kami on vienyt kaiken siskonsa edestä.. (Höhö, vitsikästä eikös? :D) Onneksi komeuden lisäksi Kamin luonne on ihastuttavan avoin ja ystävällinen, hetkittäin jopa raivostuttavuuteen saakka kun ihan jokainen ihminen pitäisi päästä pusuttelemaan.

Kami tuntuu olevan itselle se the koira. Onhan se kainkoirista ensimmäinen, joka on minut ihmisekseen valinnut. Suorastaan huumaava tunne ja kovin odotan, mihin kaikkeean Kami siskonsa Shiran kanssa minut vielä viekään!

E-pentue vuoden vanhoja

Jälleen on aika juhlia, nimittäin E-pentueen ensimmäistä syntymäpäivää!
Paljon onnea Mosse, Elmo, Etta ja Effi!

Rosiri's Einir Stjarnisson 'Mosse'

"Mossen kanssa ensimmäinen vuosi on mennyt vauhdilla. Perusjuttuja harjoitellaan kovasti edelleen. Onneksi Mosse näyttää oppivan asioita suhteellisen helposti, tosin ajoittain heittäytyy täysin tietämättömäksi kun sattuu riiviötuulelle. 😆

Yksin kotiinjääminen on Mossesta ikävää. Hurja haukunta alkaa kun ulko-ovi laitetaan kiinni. Yövuoron jälkeen nukkuva kiittää. 😅 Haukku loppuu onneksi pian, jonka jälkeen lepäilee rauhassa.

Pari kivaa kaveria käy Mossen kanssa leikkimässä silloin tällöin ja naapurin koirasta saa lenkkiseuraa. Sisko Etastakin Mosse sai yhtenä päivänä leikkikaverin.

Tuntuu että lenkki näin talvella voisi Mossen mielestä jatkua loputtomiin. Tulee itsekin liikuttua paljon aiempaa enemmän kun on hyvä seuralainen aina innokkaana lähdössä. 💓

Kasvattaja Jonna on ihanuudessaan vienyt Mossen pari kertaa näyttelyihin, joista Mosse on saanut hyvää kokemusta hulinassa olemisesta. Muuten elo täällä metsikön reunassa on hyvin hiljaista ja rauhallista. Pihalle tulevat tai yli lentävät linnutkin saa häädön hyvin nopeasti. 😅

Nyt kevätaurinkoa odottelemaan!”

Rosiri's Einstein Stjarnisson 'Elmo'

”Uskomatonta, miten nopeasti Elmon ensimmäinen vuosi on hurahtanut ja miten paljon kaikkea vuoteen onkaan mahtunut. Elmosta on kasvanut pääosin hyvin käyttäytyvä koirakansalainen, joka on innolla mukana kaikessa ja jota uskaltaa ottaa mukaan myös vaikkapa ravintolaan ja markkinoille. Kotona Elmo on oikea halinalle, joka kömpii mielellään syliin niin sängyssä kuin sohvallakin.

Elmon lempiasioita arjessa ovat koirapuistoilu ja ruokahetket. Pentuajan jälkeen Elmosta on kuoriutunut väsymätön lelujen tuhoaja ja viimeinenkin pentuajalta peräisin oleva lelu taisi heittää henkensä joitakin päiviä sitten. Muita asioita Elmo ei olekaan tuhonnut yhtä pipoa ja muutamaa nenäliinaa lukuun ottamatta. Muiden koirien kanssa Elmo tulee toimeen hienosti ja kevään ajan se saa onnekseen nauttia pohjanpystykorva Möykyn seurasta.  Elmo olisi koko ajan haastamassa Möykkyä leikkiin. Ulkona Elmossa on alkanut näkyä omatahtoisuutta, kun halutulta reitiltä pois päin kävellessä se saattaa mielenosoituksellisesti mätkähtää maahan ja kieltäytyä liikkumasta. Yksin jääminen on Elmolle välillä haastavaa, vaikka usein se rauhoittuukin hetken haukkumisen jälkeen nukkumaan. Muuten Elmo osaa käyttää ääntään erityisesti autoillessa ja muun porukan mennessä saunaan, mutta pääosin se on kotona ja lenkeillä hiljainen. 

Syksyllä Elmon kanssa osallistuttiin kurssille, jolla harjoiteltiin vireystilan hallintaa ja ne taidot ovat tulleet käyttöön nopeasti kiihtyvän Elmon kanssa. Nyt keväällä aiomme pohjataitojen kehittymisen jälkeen lähteä harrastustoiminnan pariin ja kunnianhimoisesti olemme ilmoittautuneet sekä näyttelykurssille, että agilityn alkeiskurssille. Elmo on nopea oppimaan, jos sille vain antaa tarpeeksi aikaa miettiä asioita. Kaiken kaikkiaan Elmo on juuri meille sopiva kaveri ja perheenjäsen, joka tuo arkeemme iloa aamusta iltaan."

Rosiri's Emma Freydísardóttir 'Etta'

”Näin on kunnialla tassuteltu ensimmäinen vuosi Etan taipaleella. Vuosipäivää juhlistetaan jo perinteeksi muodostuneilla joka viikkoisilla leikkitreffeillä parhaan kaverin Ailin kanssa.

Etasta on kuoriutunut kaunis, huolehtiva ja kaikin puolin pätevä harrastuskaveri sekä ihana perheenjäsen. Alku ihmettelyiden jälkeen todettiin, ettei ole oikeastaan mitään, mitä Etan kanssa ei voisi tehdä. Etta kulkee mukana arjen touhuissa, näyttelyissä ja nyt viimeisimpänä rally-tokossa. 

Rakkautta ja intoa Etalla riittää vaikka muille jakaa. Naapurustosta löytyy yhä enemmän kavereita, joita ei koskaan voi olla liikaa. Ja esimerkiksi hoitopaikkoja on tarjolla jonoksi asti.

Haasteena on vilkkailla paikoilla rauhoittuminen sekä yksinjääminen, mutta kukaan ei ole täydellinen. Vaikkakin Etta on ylittänyt omat odotukseni täysin. Luonne tällä pikkukoiralla on kultaa.

Etta toivottaa velipojille oikein paljon onnea! 💓”

Rosiri's Eftirlifandi Stjarnisson 'Effi'

”Eftirlifandi Stjarnisson eli yksinkertaisesti Effi on kasvanut pennusta todella kauniiksi urokseksi.

Toistaiseksi kaikki koirista ylipäätään välittävät ihmiset ovat kutsuneet Effiä kauniiksi, mutta sekä pentukoulun opettajat että näyttelyn tuomarit ovat todenneet, että se on myös erittäin älykäs koira. Se voi olla niinkin, mutta se vaatii myös isännältä suurta älykkyyttä, lupaan, että yritämme hallita sitä 😊.

Pentuaikoihin verrattuna Effi on muuttunut huomattavasti rauhallisemmaksi ja on enimmäkseen utelias muita kohtaan, mutta ei liian. Poikkeuksena ovat edelleen muut koirat, jotka ainakin ensi silmäyksellä kiinnostavat häntä mahdollisina leikkikavereina. Samalla hän on alkanut olla myös nirso, jokaisen koiran kanssa ei kannata olla tekemisissä, ja jos toinen ei osoita erityistä kiinnostusta Effiin, hän on myös valmis unohtamaan helposti. Samaan aikaan hänellä on uskollisia ystäviä, kuten yksi basenji, kaksi lapinporokoiraa, kaksi keeshondia ja yksi mäyräkoira. Heidän kanssaan on tehty selvä ystävyyssopimus.

On huomionarvoista, että en ole koko ikänsä aikana huomannut Effin suuttuvan kenellekään tai näyttävän hampaitaan muristaessaan, mitä muut koirat vielä silloin tällöin tekevät. Pahimmillaan hän vain jättää toisen huomiotta.

Effi on alkanut tuntea tiukasti omaa aluettaan ja hän on vartioimassa koko tontillamme, mutta vartijakoira hän ei ole juurikaan. Sillä vaikka vieras astuisi sisään, niin hän aluksi haukkuu, mutta loppujen lopuksi on silti ystävällinen, koska hän on yhtä mukava kuin kuka tahansa vierailee!

Jopa päivittäisessä käytöksessään Effi testaa ajoittain rajoja sille, mitä hän voi tehdä ja mitä ei. Samanaikaisesti Effi ymmärtää kielletyn hyvin, eikä noin kolmannen kerran jälkeen yritä vitsillä.

Effin ehdottomia suosikkeja ovat lumi ja merivesi. Hän ei näytä koskaan kyllästyvän lumessa juoksemiseen ja hirsien yli hyppäämiseen - ja meillä on nyt paljon lunta. Hänellä ei ole kylmä, kun ulkona on -20 astetta ja hän nauraa muille koirille, jotka eivät halua laittaa tassujaan lumelle talvella. Ja kesällä meri oli hänen toinen suuri ilonsa. Kuten talvella lumen kanssa, hän pystyi juoksemaan lähes loputtomasti merivedessä ja sieppaamaan aaltoja. Eniten Effiä ärsytti syksyn sateinen ja mutainen sää. Mutta silloinkaan, puhumattakaan nyt, emme ole luopuneet päivittäisistä pitkistä kävelyretkistämme. Ja silloin tällöin hän on mukana myös toimistossa, jossa hän on kaikkien työtovereideni ja opiskelijoideni suuri suosikki, eikä ole iso ongelma seurata rauhassa muutaman tunnin ajan mitä tapahtuu. Koira protestoi edelleen yksin kotiin jäämistä, mutta ei kauempaa kuin muutamaksi minuutiksi - on viisaampaa levätä! Pari kertaa hän on myös viipynyt hoidossa muutaman päivän, mikä ei ole käytännössä aiheuttanut ongelmia.

Ja ehdoton lempiruokani on juusto, varsinkin Gouda, jos mahdollisuus tulee 😊.

Effillä on myös joitain pelkoja. Ensimmäinen niistä on tyttäreni kissa, joka raapi Effin nenää ensimmäisellä tapaamisella, ja nyt hän pysyy mieluummin kaukana sellaisesta pelottavasta olennosta, tällainen parin kolmen metrin etäisyys on turvallista, mutta ei vähempää. Toinen pelko oli lasihissi kauppakeskuksessa, jolla ajaminen oli todella pelottava kokemus 😊.

Mutta kaiken kaikkiaan hän on äärimmäisen älykäs, suloinen, rauhallinen, ystävällinen nuori mies, joka sai vauvana erittäin hyvän peruskoulutuksen ja hänen kanssaan asuminen on niin iloa.

Onnittelut Effin siskolle ja veljille, erityisesti Jonnalle ja hänen jengilleen!”