Toiveena toinen pentue Freydikselle

Paljon asiaa pyörittelin omineni sekä muiden kanssa ja lopulta tulin siihen tulokseen, että Freydis ansaitsee toisen pentueen. Koen Freydiksen olevan ns. "keskitasoa parempi" islanninlammaskoira; se on suvultaan arvokas, sillä on kiitettävät paimennusominaisuudet ja onhan tuo ulkonäöllisestikin varsin mukavasti palkittu. Olen ollut myös hirmuisen tyytyväinen Freydiksen ensimmäiseen pentueeseen ja toki siihen, miten upeasti Freydis ensimmäisen pentueensa hoiti.

Freydiksen astuttamista kokeiltiinkin jo alkuvuodesta hurmaavalla Smalilla sekä nyt syksyllä uudelleen. Valitettavasti astutus ei onnistunut, joten päädyin kokeilemaan omaa urostani Sámuria. Sámuria olin ajatellut käyttäväni Freydiksen tyttärelle Herjalle, joten periaatteessa tämä yhdistelmä on ollut valmiiksi mietittynä. Herjan astutuksen ajankohta on tämän hetkisillä suunnitelmilla vuoden päästä, joten tälle vauhdikkaalle neitokaiselle ehditään uutta urosta vielä pohtimaan.

En pidä itsestäänselvyytenä, että narttuja pennutetaan usean pentueen verran. Kynnys tehdä toinen tai useampi pentue samalle nartulle vaatii oikeasti pohdintaa, onko juuri tällä nartulla jotain lisää annettavaa rodulle ja mikä kyseisen koiran todellinen jalostusarvo on. Ja sitä jalostusarvoa kertoo muun muassa koiran jälkeläiset ja niiden saamat tulokset terveyden ja käyttöominaisuuksien osalta.

Pohdin paljon Freydiksen astuttamista jo ensimmäisellä kerralla sen emän Iriksen hoitoon vastaamattoman atopian takia. Tämä asia mielessäni, myös venytin Freydiksen ensimmäistä astutusta hieman sekä seurasin, tuleeko Freydikselle pentujen jälkeen oireita tai alkaako Freydiksen jälkeläisille ilmaantua iho-oireita.

Freydiksen ensimmäisestä pentueesta 5/6 on terveystarkastettuja, puolet ovat käyneet edes kerran näyttelyssä pyörähtämässä ja kahdelta löytyy myös tulos paimennuksesta. Freydis itsessään on terve koira ja reissut eläinlääkäriin ovat olleet perusterveydenhuoltoa (rokotuksia, hammaskivenpoistoa) ja toki joitain tapaturmiakin on sattunut, kuten murtunut etuhammas liukastumisen seurauksena. Viralliset terveystarkastukset kertovat Freydiksellä olevan B/B -lonkat, 0/0 -kyynärät ja polvet sekä terve sydän ja silmät. Selkä on myös aikoinaan virallisesti kuvattu ja näistä tuloksina VA0 ja LTV0, eli terve selästään.

Freydis, kuten kaikki muutkin koirat meillä, elävät tavallisina kotikoirina. Freydiksen harrastukseksi on valikoitunut enemmän paimennus ja menneenä kesänä päästiin käymään 1 -luoka kokeissa kahdesti erittäin hyvin arvosanoin ja on saanut koulutustunnuksen PAIM1. Silloin tällöin Freydis pääsee myös näyttelyissä pyörähtämään ja menneenä kesänä tulikin melkoinen menestys, kun Frey sijoittui Luumäen ryhmänäyttelyssä ryhmänsä toiseksi kauneimmaksi koiraksi. Aikaisemmin Freydis on missikisoissa sen verran pyrähdellyt, että Suomen Muotovalioksi on yltänyt.

Ja sitten on meidän Norjasta Suomeen muuttanut Sámur; Saukkoboy, tissivälipoika, napanuora liian tiukalla -poika, minimies ja niin edelleen. Sámur on laumamme nuorin uros ja asema laumassa on "ovimatto". Hyvinkin nöyrää poikaa ollut, mutta nyt täyttäessään pian kolme vuotta on selkeästi tullut ajatuksia miehistymisestä ja se aiheuttanut hieman hämminkiä urosten kesken.

Sámur on arjessa periaatteessa helppo koira. Sillä on jonkinverran resurssitietoisuutta leluista ja ruuista ja tätä ollaankin työstetty paljon. Sitä on saatu paljon karsittua, mutta suurin sattunut vahinko kävi viime pentueen kohdalla, kun Sámur kävi yhden pennun päälle. Tästä olen tosi harmissani yhä edelleen ja kyllä kasvattajana/koiranomistajana koki ison kolauksen tästä tapahtumasta. Kaikesta onneksi oppii ja niin opittiin tästäkin.

Sámur on koiralaumastamme poikkeus harrastusten osalta, kun tämä minimiehen kanssa käymme viikottain ohjatuissa agilitytreeneissä. Paimennukseen Sámur ei syttnyt yhtään ja taipumustestin suoritti puutteellisin tuloksin. Koonsa puolesta Sámur on myös todella pieni urokseksi, joten suuremmat näyttelyhaaveetkiin haudattiin. Sen verran näyttelyissä kuitenkin pyristeltiin, että Suomen Muotovalio Sámurista saatiin. Agilityssä ollaan vielä tasoa harrastelija, mutta kovin toivoisin saavani treenattua niin paljon, että päästäisiin joskus lajissa kisaamaan.

Terveystarkastuksissa on Sámur myös käynyt; lonkkanivelet on A/B, kyynärnivelet 0/0, selkä VA0, SP0 ja LTV0 sekä silmät, sydän ja polvet terveet. Poikkeuksellisesti Sámurilta on myös virallisesti kuvattu olkanivelet agilityharrastuksen takia ja olkanivelistä Sámur sai myös terveen paperit.

Molemmat vanhemmat on lisäksi käyneet luonnetestissä. Freydis suoritti luonnetestin pistein 114 ollen laukausvarma ja Sámur puolestaan pistein 146 ollen laukauskokematon.

Astutus on tapahtunut juuri menneellä viikolla ja jos hyvin käy niin pentuja odotetaan syntyväksi tammikuun lopulla. Pennut tulevat muuttamaan uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut elävät kanssamme arjessa mukana ja tottuvat näin ollen kodin erilaisiin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan pennuille lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pennut ovat jo tottuneet meillä ollessaan syömään, leluja, pannan, hihnan sekä kasvattajan tuen. Uusi pennunostaja liitetään myös Islanninkoirat ry:n pentuejäseneksi.

Rutkasti on jo kotiehdokkaita tuleville pennuille tarjolla.

Losnabakkens T-E Stjarni Einsson ♡ Rosiri's Freydís Irisardóttir

Paljon onnea 1 vuotiaat Ässät!

Melkein tulee suru puseroon, että viimeisin Rosiri's -pentue juhlistaa tänään ensimmäisiä syntymäpäiviään! Suunnitelmia kuitenkin on ja ollaan kaikki tassut ristissä, jos vaikka seuraavalle vuodelle saataisiin pentue tai kaksikin. Näistä lisää myöhemmin, nyt juhlitaan yksivuotiaita Ässiä ja tässäpä heitlä arjen kuulumiset:

Rosiri's Sókrates Gneistisson 'Koda'

Koda täyttää 1v ja juhlii synttäreitään ihmiskavereiden kesken. Meidän pienestä karhunpoikasesta on kasvanut komea nuori uros. Koda on kuitenkin edelleen sama hassuttelija kuin pikkupentuna ja naurattaa meitä touhuillaan päivittäin. Ilopilleri on myös valloittanut niin tutut kuin tuntemattomatkin ihmiset ystävällisellä olemuksellaan. Koda tervehtii kaikkia häntä heiluen ja korvat takana ja erityisen vaikeaa on pidätellä intoa läheisiä ihmisiä tavatessa. Koda on myös kiinnostunut muista koirista ja osaa leikkiä kivasti eri kokoisten kavereiden kanssa. Nuorten urosten kanssa menee välillä leikit melko hurjiksi ja välillä pitää vähän jäähdytellä. Eniten Koda tykkää juoksemisesta koko jahdattavana tai jahtaavana niin koirien kuin ihmistenkin kanssa.

Koda rakastaa myös lelujaan vähän liikaakin ja on saanut tuhottua kaikki muut paitsi ihan ensimmäisen lammaslelunsa. Muuten Koda ei ole tehnyt suurempia tuhoja, paitsi sohvan kaivuu on pojan päivittäisiä harrastuksia sisäpihan tarkkailun lisäksi. Koda vartioi tarkkana sekä sisäpihan että rapun liikkeitä ja ilmoittaa aina kun havaitsee jossain ääntä tai liikettä. Kodan kanssa harjoitellaankin edelleen rauhoittumista ja hihnakäytöksen harjoitteluun on apuna kurssi. Kodalla on tapana vetää hihnassa kun on kova kiire päästä eteenpäin ja takaisin tullessa Koda jää usein jarruttelemaan. Muiden koirien ohitukset sujuvat välillä hienosti, mutta etenkin pienillä koirille pitää välillä haukkua.

Kodan kanssa on käyty monilla kursseilla ja synttäripäivänä alkaakin agilityn alkeet kurssi. Koda vaikutti agilityn pohjataidot kurssilla innostuneelta lajista ja samoin innoistui omistaja. Kotona Kodan kanssa harjoitellaan tottelevaisuuden perusteita ja toiveissa olisi alottaa jossain vaiheessa myös rallytokoa harrastusmielessä.

Koda on syksyn aikana oppinut olemaan kokonaisen työpäivän yksin ja nukkuu yleensä ikkunalaudalla tai matolla yksin ollessaan. Lähtiessä pojalla iskee kova ikävä ja muutaman minuutin pitää huudella laumaa palaamaan, mutta onneksi äänen käyttö ei kestä pitkään. Onneksi osana päivistä Kodalla käy myös ulkoiluttaja kesken päivän.

Koda viihtyy hyvin luonnossa ja metsässä ja odottaa talvea ja lumen tuloa. Kesällä Koda nautti piknikeistä eikä uskaltautunut uimaan, vaikka välillä tuli kuuma. Syksyllä Koda on tykännyt lehtikasojen haistelusta, mutta vesilätäköt ei ole Kodan mieleen. Koda viihtyy myös hyvin mökillä ja on käynyt monessa paikassa mökkeilemässä. Suunnitelmissa onkin muutto rauhallisemmalle alueelle, sillä Koda arvostaa luonnon rauhaa enemmän kuin kaupungin hulinoita.

Odotamme innoissamme uutta vaihetta Kodan elämässä ja tulevia yhteisiä seikkailuja. Koda on tuonut meille paljon iloa ja onnea elämään ja uusia oivalluksia.

Rosiri's Stormur Gneistisson 'Dante'

Dante Tampe Tane Urpo Tyhmä ja Tuhma, kovin monta kutsumanimeä löytyy tälle vuoden täyttävälle teinikoiralle. Vuosi on mennyt hirveän nopeasti, vastahan videoyhteyden välityksellä jännitin Eban synnytystä.

Emän ja pojan elo sujuu edelleen pääasiassa sopuisasti, useimmiten näiden kahden keskinäiset leikit sujuvatkin mukavasti. Välillä äiti vähän hermostuu ja komentaa jälkikasvuaan melkoisella kiroilulla säestettynä. Onneksi nämä kaksi ovat temperamenteiltaan erilaisia; Dante on rauhallisempi, herkempi ja sopuisampi kuin äitinsä. Dante myös erilaisissa tilanteissa mielummiin istahtaa pohtimaan tilannetta kuin syöksyy pää viidentenä jalkana toimeen. Tästä ominaisuudesta omistaja on ihan mielissään, että välillä ensin vähän pohditaan ja sitten vasta tehdään. :D

Danten kanssa arki kotioloissa sujuu hyvin. Maalla kun asumme, päivittäiset häiriöt ulkoillessa on melko vähäisiä. Tämän huomaa sitten kun käymme jossain kaupunkialueella liikkumassa, siellä sitten Dante ilmoittaa kaikesta epäilyttävästä kyllä haukkumalla. Etenkin vieraiden koirien kohtaaminen hihnassa on hieman jännittävää ja kiihdyttävää. Näinä hetkinä huomion saaminen ihmiseen on haastavaa, etenkin kun juuri nyt palkkionamin arvo ei ole Dantelle kovin suuri. Palkkaaminen ja keskittyminen onkin tällä hetkellä suurimpia haasteita meillä. Näitä asioita harjoitellaan pienin askelin ja välillä tuntuu että mennään yksi askel eteenpäin ja sitten jo palataankin monta taakse. Mutta opetellaan, niin varmasti löytyy Danten kanssa yhteinen sävel ja sopiva palkka koulutustilanteisiin.

Dante on kuitenkin varsin hurmaava ja hyväntahtoinen nuori hölmöläinen. Se tykkää kovasti kaikista ihmisistä, rakastaa läheisyyttä ja rapsutuksia. Usein iltaisin Dante kapuaakin sohvalle syliin tai niin lähelle kuin pääsee.

Rosiri's Surtur Gneistisson 'Tuisku'

Tuiskun kanssa pentuvuosi on mennyt hirmuisen nopeasti. Ensimmäiset kuukaudet olivat meille melko haastavia. Yksinolo aiheutti silloin suurimmat haasteet. Tuisku olisi aina halunnut olla mukana. Ensimmäiset kuukaudet keskityttiinkin yksinolojen harjoitteluun. Onneksi edistystä tapahtui muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen ja nyt Tuisku pärjää hyvin yksin. Toki pitää hieman osoittaa mieltä lähdön jälkeen, mutta muuten Tuisku nukkuu rauhallisesti.

Nykyisin Tuiskun kanssa arki on varsin leppoista ja Tuisku on sopeutunut hyvin muuttoon ja kaupunkiympäristöön. Lenkeillä välillä kierrokset hieman nousevat, erityisesti lähtiessä tai jos useampi lenkittäjä mukana.

Koirien ohitukset sujuvat Tuiskulla hiljaisesti. Ohituksissa haastetta tuottaa se, että Tuisku pysähtyy ja jää tuijottamaan koiria. Välillä päästään ihan kivasti ohi, ja välillä Tuiskua ei saa millään liikkeelle.

Arjessa Tuisku on melko hiljainen koira. Kotona on ihana tarkkailla ikkunoista ja parvekkeelta, välillä pitää muutamalla haukahduksella hälyttää. Lenkillä välillä pitää haukahtaa, jos kauempana koira räksyttää, pitää vähän kommentoida. Rusakot saattavat kiihdyttää vähän enemmän. Muuten ei kauheasti turhia haukuta.

Tuisku on kiltti, avoin ja reipas. Tuisku rakastaa kaikkia, koiria ja ihmisiä. Nyt Tuiskusta on hieman rauhoittunut ja nauttii enemmän rennosta oleilusta ja läheisyydestä. Kotona Tuisku tarkkailee liikkeitä ja seuraa yleensä kaikkialle. Jos kotona on usempi henkilö, asettuu Tuisku tasapuolisesti keskelle, jotta voi paremmin seurailla kaikkia. Tuiskun tulon jälkeen mitään ei tarvitse tehdä enää yksin. Tuisku on aina mukana, oli kyseessä sitten siivous, tiskaaminen tai laittautuminen. Tuiskun mielestä parasta on metsälenkit ja leikkiminen.

Tuisku on kyllä niin ihana ja aamuisin on parasta herätä, kun Tuisku kömpii viereen onnellisena ja kotiin tullessa vastassa on heiluva häntä. 💓

Terkuin,
Ella ja Tuisku

Rosiri's Síríus Jökludóttir 'Hildi'

Puoli vuotta on taas vierähtänyt kuin siivillä ja uskottava se on, pikkuruisesta islantilaispennusta on kasvanut hieno neiti 1-vuotta!

Edellisen kirjoitelman jälkeen Hildi on kokenut vaikka mitä uusia ja ihmeellisiä asioita. Ensimmäinen kesä toi tullessaan niin koiranäyttelyt, mökkeilyn, kuin ensimmäisen vaellusreissunkin. Kaikenlaiseen touhuun on Hildi yhä aivan omiaan ja innoissaan mukana.

Näytelmissä Hildi on osoittanut osaavansa käyttytyä hienosti myös suuressa väkijoukossa ja hyviä arvosteluja on tyttönen saanut.

Mökkeily ja metsät ovat tietysti ykkösjuttu. Kouvolan Repovedellä Hildi kulki koko reissun joukon johdossa ja illan tullen köllähti tyytyväisenä lähelle nukkumaan kodan lattialle.

Syksy on paljastanut Hildistä todellisen loiskuttelijan, jokainen oja ja lätäkkö on käytävä tarkasti läpi sellaisen sattuessa kohdalle. Lähestulkoon jää "veli väärän rotuinen" labranaattori tässä harrastuksessa kakkoseksi.

Arjen taitojen opettelu jatkuu Hildin kanssa ja samalla jatkuu omien taitojen kartuttaminen koiran ohjaajana ja huoltajana. Kun pohjatyö on tehty, on aika miettiä harrastushommia. Kaikki aikanaan.

Meidän Hildi on rakas ja raivostuttava virtapiikki, joka tuo hymyn huulille joka päivä.

Riemukasta syntymäpäivää Hildille ja kaikille sisaruksille! 💓

Terkuin,
Noora, Nietos ja Hildi

Rosiri's Steinrós Jökludóttir 'Rose'

Rose karvapallosta on kasvanut vauhdikas, touhukas ja kaikessa mukana oleva koiruus.

Pihalla kaikenlaiset kaivamiset, käpyjen keräilyt ja niiden sisälle tuonnit ja silppuamiset ovat tosi ihanaa. Kesällä saatu oranssi pehmeä frisbee on nyt aivan paras juttu, sitä kannetaan jalan juureen ja  haetaan sen sata kertaa. Onneksi ollaan opittu sana "tauko", jolla leikki voidaan lopettaa ja touhuta muuta.

Metsälenkit, tallihommat, pihatyöt, kaikissa aina touhuan ahkerasti mukana. Aamulla herätän sievästi rapsuttaen emännän tai isännän ylös ja pusunkin annan.

Lenkeillä kohtaan ihmiset ja eläimet hyvin ja ihmisvilinässä ja tallikisoissa istun hienosti isännän tai emännän vieressä ja katselen maailman menoa. Rosen  kanssa on ollut helppo olla kyläilyreissuilla ja Rose on  saanut paljon kehuja kuinka rauhallinen on. Myös kyläreissut yksinään ovat sujuneet.

Leikkikavereita Aida labbis, Rimi ja Heida issikat ja heeleri Tahvo viikottain touhuissa mukana. Leikkihetket milloin kenenkin pihalla. Autoajelut sujuvat hienosti omassa häkissä pitkätkin ajat.

Eli kaikessa mukana mitä touhutaan sisällä ja ulkona myös sohvalla tykkään köllötellä vieressä.

Olen joka päivälle iloa antava aina riemukkaasti vastaan ottava ihana kaveri meidän arjessa.

Rosiri's Superstjarna Jökludóttir 'Sinna'

Kun tuli kevät ja lumet alkoivat sulaa, Sinnan elämään tuli paljon kaikenlaista jännää ja ennen kokematonta. Juuri ennen puolivuotissynttäreitä kävimme tosiaan Rukalla ja Sinna osoittautui vallan erinomaiseksi reissukaveriksi, pitkä automatka ei haittanut yhtään ja mitä enemmän väkeä sitä mukavampaa.

Lumen alta alkoi paljastua kaikenlaista mielenkiiintoista ja niihin piti päästä käsiksi vaikka oli itse pakko kaivautua lumeen lähes kokonaan. Kasvulaatikoiden paljastuttua kaivamista oli entistä enemmän. Kasvimaahommat olivat tosi mieluisia, mutta ihme ja kumma Sinna uskoi, ettei jo kylvettyjä laatikoita enää sovi kaivaa ja tyytyi tarkkailemaan työntekoa terassin pöydältä samalla lepäilemällä tai kaivamaan hiekkalaatikolla.

Jäiden lähdettyä päästiin saareen mökkeilemään ja Sinnan mielestä se oli varmaan ihan parasta. Pelastusliivitkin kuuluivat vain asiaan eikä niitä tarvinnut yhtään ihmetellä tai kauhistella. Mökillä oli vieläkin enemmän tarkkailtavaa ja vahdittavaa kuin kotona ja lepäämään ei ehtinyt lainkaan. Ohikulkevia veneitä pystyi tarkkailemaan kiven päällä istuallaan nukkuen tai laiturin päässä kököttämällä. Sinna on edelleen hyvin pienikokoinen (10,4 kg), liekö osasyynä pentuajan vähäinen
nukkuminen. Sinnan mielestä päivällä nukkuminen on ihan hukkaanheitettyä aikaa. Yöt ovat nukkumista varten ja yöunille suorastaan rojahdetaan kun ollaan niin umpiväsyneitä.

Saarielämästä huolimatta Sinnasta ei mitään superuimaria ole kehittynyt, mutta houkuttelemalla käydään muutama uintiveto ottamassa ja rantavedessä ja mutaojissa kahlailu lempipuuhia. Sinna haluaa olla mukana kaikissa mahdollisissa töissä mieluiten ihan konkreettisesti jotain tekemällä tai vähintää muiden tekemisiä silmä kovana tarkkailemalla. Ruuanvalmistuksen tarkkailu ihan parasta ja herkkua ovat kurkkuviipaleet tai kirsikkatomaatit. Sinna on osoittanut hyviä työnjohdollisia kykyjä esim. polttopuuhommissa. Ja uunin syttäminen vaatii ehdottoasti Sinnan läsnäolon, ellei korvausilmaluukkua muisteta heti avata, Sinna ilmoittaa uhohduksesta luukun luona haukkumalla. Ja kun pellit laitetaan kiinni, täytyy taas haukkumalla varmistaa, että korvausilmaluukku mysö suljetaan.

Kairi-täti asuu samassa korttelissa ja riemu on melkoinen, jos samaan aikaan metsälenkille satutaan. Kaikista kivointa olisi, jos Kairi alkaisi jahdata, mutta ihan vaan yhdessä liikkuminenkin tuntuu olevan mukavaa. Kun Kairi oli hoidossa, niin sopuisasti nukuttiin samalla sohvalla ja sängyssä. Ja viikon kohokohta on kun sileäkarvainennoutaja Martta tulee käymään ja Sinna pääsee painimaan. Sinna vosi painia ilmeisesti vaikka koko illan jos vaan Martta jaksaisi.

Sinnasta on kasvanut erinomaisen seurallinen koira, kaikkien kaveri. Lasten kanssa on tosi kiva puuhata ja jos Sinna saisi päättää niin emäntä ei puhuisi puhelimessa eikä istuisi tietokoneella lainkaan. Silloin on hyvä tilaisuus alkaa purra sohvankulmaa, joka muuloin saa olls täysin rauhassa, tai tuoda palloa tai muuta lelua leikittäväksi. Uusiin asioihin kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti ja pelottomasti lienee Sinnan montto. Sinna on ollut pari kertaa karaoke illassa ja käyttäytynyt ihan kuin siellä joka ilta istuisi. Kivaa kun on paljon tarkkailtavaa ja paljon uusia ihmisiä. Ja vaikka Sinna ei yhtään tykkää kaljan/tupakan hajusta, niin ei tee siitäkään numeroa, perittelee vain vähän taaksepäin. Pääsy omaan häkkiin auton peräkonttiin tosi hieno
juttu, ilme näyttää siltä, että mihin kivaan paikkaan nyt lähdetään.