Luopumisen hämmennys

 Arjessa tulee vastaan tehtäväksi monia päätöksiä, osa on helppoja ja osa todella vaikeita. Nyt oli vuorossa yksi vaikeimmista päätöksistä, eli luopuminen aikuisesta koirasta.

Sámur muutti tänään uuteen kotiin.

Sámur on yksilönä äärimmäisen ihana ja upea koira. Se on helppo arjessa ja sen voit ottaa lähes minne tahansa mukaan ja kaikki sujuu hyvin. Se sopeutuu hyvin tilanteisiin ja kohtaa uudet asiat rauhallisesti. Kääntöpuolena tässä on kuitenkin ollut Sámurin resurssitietoisuus, arvaamattomuus pentuja kohtaa ja muutamat yhteenotot urosten kesken.

Jo pentuna huomasin Sámurilla olevan resurssitietoisuutta ruokaa ja leluja kohtaan. Tähän puututtiin heti ja tilanne on ollut melko hyvä. Lelut ovat saaneet olla kaikkien saatavilla ja yhteiset ruokailutilanteet sujuneet valvotusti myös hyvin.

Kahdesti Sámur on purrut pientä pentua ja purema ei ole ollut kertaakaan mikään pieni näpäytys, vaan purtu on ihan tosissaan. Tätä en siedä aikuiselta koiralta yhtään, jolla on kuitenkin mahdollisuus vetäytyä omaan tilaan ja olla omassa rauhassa.

Kahden uroksen elo laumassakin sujui yllättävän hyvin. Viime syksynä oli viikon verran kestävä tilanne, että urokst eivät sietäneet toisia yhtään. Hetken pojat olivat vuorollansa hoidossa ja kotiin päästyä asiat sitten taas sujuikin hyvin. Jos nuo yhteydenotot olisivat jatkuneet pidempään ja rajuimpina, olisi tämä päätös tehty paljon nopeammin.

Päätös luopua omasta aikuisesta koirasta ei ole helppo ja päätös on ehdottomasti yksi vaikeimpia, joita olen tähän asti tehnyt. Sámur pääsi muuttamaan vanhan tuttumme Tommin kaveriksi ja Tommille islanninlammaskoirat ovatkin tuttuja kun on niiden kanssa arkea saanutkin jo viettää. Sámur asuu yhä Lappeenannassa ja uroksen luovutin Tommille sijoitussopimuksella, täysin en siis tästä koirasta kuitenkaan luopunut.

Olo on todella sekava, päällimmäisenä tietenkin on suru ja suurena mörkönä olo omasta epäonnistumisesta koiran omistajana. Tunteiden seassa on myös kuitenkin onnellisuus ja kiitollisuus siitä, miten asiat Sámurin kanssa järjestyi. Tilanteeseen nähden, paremmin ei olisi voinut käydä.

Pentujengi esittäytyy

Kuten edellisessä postaukauksessa jo mainitsin, on laumamme saanut vahvistusta kahden tulokkaan verran.

Maaliskuussa kävin Norjassa ja kotiin tuomisina oli islanninlammaskoira Losnabakken's T-E Stjarni Einsson "Sámur".

Losnabakken's T-E Stjarni Einsson 'Sámur'

Olen käynyt Norjassa kerran ennen tätä reissua. Tuolloin reissussa oli mukana Rose ja pyörähdimme Norjan Dogs4All -näyttelyissä. Tuomisina oli hyvää kokemusta ja muistoja upeista koirista. Mielensopukoihin kuitenkin jäi yksi upea ilmestys kehästä; Losnabakken's Nikita. Ajatus siitä jäi, että vielä jonain päivänä minulla on yhtä upea koira ja toivottavasti juurikin Nikitan jälkeläinen.

Losnabakken's T-E Stjarni Einsson & Losnabakken's Nikita

Niin se mahdollisuus viimein tuli, kun Nikitan tyttärelle Tátalle suunniteltiin kolmatta pentuetta ja minähän sitten näppäränä kirjoittelemaan ja pohtimaan asiaa Linn-kasvattajan kanssa. Toiveissahan tietenkin oli narttu, mutta kas kun syntyikin kolme urosta niin eihän siinä auttanut kuin se uros sieltä valita.

Losnabakken's Nikita & Losnabakkens N-A Táta

Niinkin hauskasti kävi tämän pentueen kanssa, että sieltä toinenkin veli oli Suomeen muuttamassa. Mikäs sen kivempaa, kuin lähteä sopimaan yhteistä reissua Norjaan ihmisen kanssa, jonka olin näyttelyissä muutaman kerran tavannut. Mainio reissu siitä tulikin ja sai sieltä  koiranpennun lisäksi uusia tuttavuuksia ja ystäviä!

Losnabakken's T-E Stjarni Einsson & Stilir Einsson

Luonnollisesti vallitsevan virustilanteen takia jouduin kahdeksi viikoksi karanteeniin ja karanteenin jälkeen koittikin aprillipäivä. Auton nokka suunnattiin Rautalammelle, josta haettiin musta lammas laumaamme, kainkoira Gekkoo No Eiko "Eiko".

Gekkoo No Eiko 'Eiko'

Japanilaiset rodut ovat olleet yhtenä mielenkiinnon kohteena pitkään ja jossain kohin pohdinnassa oli shiba. Eläinlääkäriasemilla työskennellessä olin nähnyt sen verran ei-niin-miellyttäviä-shiboja, että en sellaista halunnut. Jotenkin sitten rotuja pyöriteltyä ja ihmeteltyä kiinnostuin kainkoirista. Kysyinkin kainkoiraa ensimmäisen kerran jo 2013 Irikselle kaveriksi, mutta se sitten jäi ja saapuikin Rose.

2013 lähtien olen säännöllisen epäsäännöllisesti viestitellyt Mirkan (kennel Gekkoo No) kanssa kainkoirista ja koiranäyttelyissä käynyt kehän laidalla rotua ihastelemassa ja huokailemassa. Juuri kun olin lähdössä Norjaan hakemaan Sámuria, laittoi Mirka melkoisen kohtalokkaan viestin ja kertoi, että hänellä olisi peruuntumisen vuoksi yksi narttupentu kotia vailla. Se viesti oli kohtalokas ja hetken viestiteltyä kasvattajan kanssa oli asia jo sovittu; meille muuttaa kainkoira.

Jonkinlainen ajatus takaraivossa on ollut, että nyt kun hankin Sámurin, jostain tulee toinenkin pentu meille. Olin ajatellut, että meille jäisi Freydiksen pentu, mutta ei meille näköjään tullutkaan kahta islanninlammaskoiran pentua tällä kertaa. Että tällä hetkellä mennään sitten kuuden koiran laumalla, kunnes Freydis jakaantuu.

Freydis, Rose, Sámur, Eiko, Iris & Tryggvi

Aprillipäivän ultra

Viikko sitten vaihtui maaliskuu huuhtikuulle aprillipäivän merkeissä. Se oli oikein sopiva päivä käydä ultraamassa Freydis.

Tiineyden merkit ja oireet ovat olleet hyvin selvät ja olin valmis laittamaan pääni pantiksi tiineyden puolesta. Enkä turhaan olisi pantiksi päätäni laittanut, sillä tiineenähän Freydis on hyvinkin tukevasti. Ultratessa löydettiin 3 - 5 pentua. Tieto siitä, että Freydis on tiine, on tällä hetkellä oikein riittävä. Pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 19/20.

Aprillipäivänä tapahtui myös jotain muutakin, sillä laumamme sai uuden vahvistuksen rotusyrjähypyn muodossa. Viime kuun puolella käväisin Norjassa ja tuliaisina oli laumaan uusi islanninlammaskoira, Losnabakken's T-E Stjarni Einsson "Sámur" ja viikko sitten tuli toinen pentu asumaan luoksemme; kainkoira Gekkoo No Eiko "Eiko". Kerrotaan tästä parivaljakosta myöhemmin hieman lisää.