Pentujengi esittäytyy

Kuten edellisessä postaukauksessa jo mainitsin, on laumamme saanut vahvistusta kahden tulokkaan verran.

Maaliskuussa kävin Norjassa ja kotiin tuomisina oli islanninlammaskoira Losnabakken's T-E Stjarni Einsson "Sámur".

Losnabakken's T-E Stjarni Einsson 'Sámur'

Olen käynyt Norjassa kerran ennen tätä reissua. Tuolloin reissussa oli mukana Rose ja pyörähdimme Norjan Dogs4All -näyttelyissä. Tuomisina oli hyvää kokemusta ja muistoja upeista koirista. Mielensopukoihin kuitenkin jäi yksi upea ilmestys kehästä; Losnabakken's Nikita. Ajatus siitä jäi, että vielä jonain päivänä minulla on yhtä upea koira ja toivottavasti juurikin Nikitan jälkeläinen.

Losnabakken's T-E Stjarni Einsson & Losnabakken's Nikita

Niin se mahdollisuus viimein tuli, kun Nikitan tyttärelle Tátalle suunniteltiin kolmatta pentuetta ja minähän sitten näppäränä kirjoittelemaan ja pohtimaan asiaa Linn-kasvattajan kanssa. Toiveissahan tietenkin oli narttu, mutta kas kun syntyikin kolme urosta niin eihän siinä auttanut kuin se uros sieltä valita.

Losnabakken's Nikita & Losnabakkens N-A Táta

Niinkin hauskasti kävi tämän pentueen kanssa, että sieltä toinenkin veli oli Suomeen muuttamassa. Mikäs sen kivempaa, kuin lähteä sopimaan yhteistä reissua Norjaan ihmisen kanssa, jonka olin näyttelyissä muutaman kerran tavannut. Mainio reissu siitä tulikin ja sai sieltä  koiranpennun lisäksi uusia tuttavuuksia ja ystäviä!

Losnabakken's T-E Stjarni Einsson & Stilir Einsson

Luonnollisesti vallitsevan virustilanteen takia jouduin kahdeksi viikoksi karanteeniin ja karanteenin jälkeen koittikin aprillipäivä. Auton nokka suunnattiin Rautalammelle, josta haettiin musta lammas laumaamme, kainkoira Gekkoo No Eiko "Eiko".

Gekkoo No Eiko 'Eiko'

Japanilaiset rodut ovat olleet yhtenä mielenkiinnon kohteena pitkään ja jossain kohin pohdinnassa oli shiba. Eläinlääkäriasemilla työskennellessä olin nähnyt sen verran ei-niin-miellyttäviä-shiboja, että en sellaista halunnut. Jotenkin sitten rotuja pyöriteltyä ja ihmeteltyä kiinnostuin kainkoirista. Kysyinkin kainkoiraa ensimmäisen kerran jo 2013 Irikselle kaveriksi, mutta se sitten jäi ja saapuikin Rose.

2013 lähtien olen säännöllisen epäsäännöllisesti viestitellyt Mirkan (kennel Gekkoo No) kanssa kainkoirista ja koiranäyttelyissä käynyt kehän laidalla rotua ihastelemassa ja huokailemassa. Juuri kun olin lähdössä Norjaan hakemaan Sámuria, laittoi Mirka melkoisen kohtalokkaan viestin ja kertoi, että hänellä olisi peruuntumisen vuoksi yksi narttupentu kotia vailla. Se viesti oli kohtalokas ja hetken viestiteltyä kasvattajan kanssa oli asia jo sovittu; meille muuttaa kainkoira.

Jonkinlainen ajatus takaraivossa on ollut, että nyt kun hankin Sámurin, jostain tulee toinenkin pentu meille. Olin ajatellut, että meille jäisi Freydiksen pentu, mutta ei meille näköjään tullutkaan kahta islanninlammaskoiran pentua tällä kertaa. Että tällä hetkellä mennään sitten kuuden koiran laumalla, kunnes Freydis jakaantuu.

Freydis, Rose, Sámur, Eiko, Iris & Tryggvi