Ennustuksien toteen käyminen

Mikäs olisi sen parempi päivä synnyttää kuin päivä, jolloin tekemistä olisi paljon ja joku toinen tulevista päivistä olisi synnyttämiselle paljon parempi? Ei mikään, koska ainahan on kiva laittaa suunnitelmat aivan uusiksi.

Eikon lämmönlasku saatiin kiinni eilen ja synnytystä pystyin siis odottamaan tälle päivämäärälle. Aamulle oli sovittuna töitä, mutta onneksi niiden siirto onnistui myöhäisemmälle ajankohdalle. Toinen ja isohko jännittävä asia oli iltapäivän luonnetesti.

Tänään meillä siis syntyi ensimmäinen Rosiri's -kainkoirapentue. Synnytys sujui hyvin ja Eiko ei välittänyt ihmisten avusta tai sen koommin seurasta. Eiko ei juuri antanut mitään sen konkreettisempaa merkkiä tulevasta synnytyksestä, aamulla herätti ääntelyllään, ponnisti ja ensimmäinen pentu oli maailmassa. Synnytys oli hidastempoisempi mitä olen aikaisemmin tottunut, ensimmäinen pentu syntyi n. klo 6:30 ja viimeisin klo 14:00. Ensimmäisenä syntynyt uros on huomattavan paljon pienempi muihin nähden, joten sen kasvua ja kehitystä joudutaan seuraamaan nyt tarkemmin. Sukupuolijakaumana narttu ja neljä urosta joista jokunen raitaprinssi on vielä omaa kotia vailla.

♂ 1

♀ 1

♂ 2

♂ 3

♂ 4

Ja sitten se iltapäivän jännittävin asia; Herjan luonnetesti!

Herja tuli meille hoitoon torstaina, koska tottahan toki kasvattaja tarjoaa kasvateilleen ne oudoimmat kokemukset. En osannut odottaa Herjan testistä mitään kovin kummoista, tiesin kyllä että sillä on pääkoppa kunnossa, mutta että noin kunnossa miten testi meni! Herja selätti testin kevyesti eikä kuormittunut mitään tästä hullutuksesta. Pisteitä kertyi huimat +221 ollen laukausvarma.

Paljon onnea H -pentueelle!

Jälleen aika rientää ja onkin aika onnitella vuoden ikäisiä H-pentuja. Paljon onnea, rapsutuksia ja herkkuja näille mussukoille! <3

Rosiri's Heida Freydísardóttir 'Heida'

"Ensimmäinen vuosi takanapäin Heidan kanssa. Vuoteen on mahtunut monia iloisia ja vauhdikkaita hetkiä, Heidan kanssa elämä ei todellakaan tylsää ole. Arki Heidan kanssa sujuu mainiosti ja ne aikaisemmin "hieman" rasittavat hihnalenkit alkavat olemaan suurimmalta osin jo mukavia ja rauhallisia, varsinkin kun päästään alkutöhötyksistä ohi. Heida on edelleen haukkuherkkä, mutta nykyään pystyy jo hieman hillitsemään itseään innostavissa tilanteissa. Kuitenkin edelleen esimerkiksi naapureiden liikkeet pihalla ovat hyvin epäilyttäviä ja heidän toimiaan pitää aina kommentoida, koska koko rivitalohan on Heidan omaisuutta :D

Heidan parhaita koiraystäviä ovat tietenkin meidän toinen koiramme Rimi ja siskoni labbis Aida. Heidan mielestä paras leikki on jahtausleikki ja siinä se onkin aivan ykkönen, ei uskoisi että tuollainen pikkuinen koira pinkoisi niin kovaa. Vapaana juoksemaan täytyykin päästä useamman kerran viikossa ja pallojen/keppien tms. noutaminen on myös tämän likan yksi lempipuuhista. Lempipuuhien listaan kuuluu myös kaikenlainen vedellä läträäminen ja uiminen. Vesikuppi, lammikko, oja, järvi, kaikki käy!

Heikkuli on kyllä meidän perheen pikkuinen prinsessa ja kaikin puolin aivan ihana koira, vaikka välillä onkin ollut hermoja raastavia hetkiä :D Toivotaan vielä monia yhteisiä vuosia tämän pikku piiperon kanssa.

Onnellisia synttäreitä kaikille sisaruksille!"

Rosiri's Herja Freydísardóttir 'Herja'

Herja on viettänyt arkeaan varsin tyytyväisenä Savitaipaleella nauttien ihmisväen ja Retku-kissan huomiosta. Säännöllisen epäsäännöllisesti olenkin päässyt Herjaa tapaamaan ja neiti on ihastuttavan energinen ja älykäs.

Syksyllä tämä neitokainen oli arkea viettämässä meillä noin kolmisen viikkoa ja ai vitsit mitten tykkäsinkään tämän likan moottorista ja kyvystä oppia! Hihnassa kulkeminen oli hetkittäin haastavaa Herjan reagoidessa melko voimakkaasti kaikkeen mahdolliseen, mutta ennakoimalla ja superpalkoilla alkoi hihnalenkitkin sujumaan. Metsäily sujui myös varsin kivasti muun koiralauman kanssa.

 - Jonna

Rosiri's Hannibal Ernirsson 'Huli'

"Huli on leikkisä ja energinen 14,5-kiloinen touhupallero, joka on tässä viime päivinä osallistunut innokkaasti pihatöihin. Yhdessä ollaan kaivettu ylös pari neliötä mahoniaa ja 10 neliötä vuorenkilpeä. Ihan ei ole vielä tietoa, millä kaivaminen saadaan loppumaan, kun siirrytään istuttamaan niiden tilalle tulevia uusia kasveja.. Hulista on kasvanut iso poika, jolla on ison koiran komea haukku ja joka on kova merkkailemaan reviiriään. Vaikka lenkillä tankki tyhjenee, koipi nousee silti. Normaalien asioiden, kuten puiden, sähkötolppien ja kivien lisäksi merkattu on myös orvokki-istutus, lempi-frisbee, juoma-astia ja muutama koirakaveri leikin tiimellyksessä.

Ensimmäisestä vuodesta on selvitty aika hienosti ja ilman suurempia ongelmia. Punkkipannasta tullutta allergista reaktiota ja epämääräisistä syömisistä johtuvia vatsanpuruja lukuunottamatta Huli on pysynyt terveenä. Omia leluja on revitty riekaleiksi kasapäin, mutta muuta Huli ei olekaan tuhonnut, siis sisällä. Pihalle on ilmestynyt outoja kuoppia ja kukkapenkeistä ei ole paljoa jäljellä, mutta nehän oli tarkoituskin uusia!

Sosiaaliset kontaktit ovat edelleen olleet turhan vähissä, joten kun joku vieras joskus harvoin meille tulee, koira saa hepulin, lähtee irti nahoistaan ja juoksee hurjaa kieppiä ympäriinsä. Jonkinlaista rauhoittumista ja ehkä jopa aikuistumista on kuitenkin havaittavissa, ja remmissä pystytään toisinaan jo ohittamaan ihmisiä ja polkupyöriä ihan nätisti. Autoja ei huomioida enää juuri lainkaan, mutta ne vastaantulevat koirat.. Ne ovat niin jännittäviä ja saavat Hulin ihan sekaisin!

Huli on useimmiten siellä missä muutkin, eli sohvalla pelaamassa pleikkaa, keittiössä ruuanlaitossa (ruuanlaittajan ja hellan väliin väkisin ahtautuneena), leikkimässä barbeilla tai kasaamassa uutta Ikean kaappia. Silloin, kun se ei ole jonkun kyljessä kiinni, se istuu tai makailee portaikon ikkunan ääressä ja tarkkailee lintuja ja naapureita. Pihalla se tykkää hengailla aidan vieressä ja seurustella naapurin lasten kanssa. Mahtava koira!"

Rosiri's Hrímfaxi Ernirsson 'Maxi'

"Vuosi on mennyt hurjan nopeasti ja Maxista on kasvanut oikein hurmaava uros. Ihmisistä Maxi pitää valtavasti ja on sen vuoksi helppo ottaa mukaan mihin tahansa. Vieraat otetaan edelleen innokkaasti vastaan ja ihmisten seurassa on vaikeuksia pysyä paikoillaan. Rauhoittumista ja kärsivällisyyttä harjoitellaan ahkerasti.

Energiaa ja itsevarmuutta Maxilla riittää, mutta riittävän aktiivisuuden myötä kuitenkin kotioloissa on helppo rauhoittua ja Maxi on varsin tyytyväinen saadessaan olla kotona lähellä perheenjäseniä. Kotona lempipuuhaa on pihan vahtiminen ja Maxin mielestä etenkin linnuista on syytä ilmoittaa.

Kaikki leikit ovat myös valtavan kivoja ja vetoleikeissä ollaan sinnikkäitä. Luopumisharjoitukset ovat onneksi tuottaneet jo tulosta. 

Maxi osallistuu mielellään kotitöihin ja on harvinaista, ettei ole seuraamassa, miten astianpesukonetta tyhjennetään - jopa imurin kanssa Maxi on nykyään melko läheinen. 

Maxi nauttii valtavasti pitkistä metsälenkeistä ja aina parempi, jos matkalla pääsee pulahtamaan veteen. Maxi reagoi herkästi ympäristöön ja välillä täytyy ottaa happea ennen kuin voidaan jatkaa matkaa. Lajitoverien kohtaaminen lenkillä on edelleen haastavaa, mutta edistystä on tapahtunut ja Maxi on alkanut itse tarjoamaan kontaktia jännittävissä tilanteissa. Koirakurssilla käytiin myös talven aikana ja niitä on tarkoitus jatkaa vielä myöhemminkin. 

Onnea myös sisaruksille! :)"

Rosiri's Hrímnir Ernirsson 'Fredrikson'

"Uskomatonta, että meidän pieni tuhisija on jo vuoden ikäinen komea nuoriherra, 16 kiloa täyttä rakkautta. Tuskin enää muistan millaista oli elää ilman omaa perävaunua, joka mielellään tunkee kuononsa multaan istuttaessani kasveja ja iskee tassunsa maaliin kun maalailen seiniä. Fredi tahtoo mielellään olla mukana kaikkialla ja kaikessa. Paitsi jos valvotaan liian myöhään, silloin hän hiipii yksin yläkertaan ja käy makkariin yöunille.

Yksinolon opettelussa otettiin hieman takapakkia loppuvuodesta, kun jouduin itse jäämään kotiin etätöihin. Aikaisemmin Fredi jäi nätisti nukkumaan yksin jäädessään, mutta nyt on hieman raavittu ulko-ovea ja päästelty muutamat hätähuudot kun hänet jätetään yksin kotiin. Onneksi ei kuitenkaan jää pidemmäksi aikaa huutamaan, eikä ymmärtäväisiä naapureita ole pienet ulvaisut kuulemma häirinneet. 

Harrasteleminen koiran kanssa on jäänyt koronan takia vähemmälle, mutta tarkoitus olisi lähteä kokeilemaan mikä voisi olla Fredille mieluinen harrastus, kunhan tuo koronatilanne vähän rauhoittuu. Luonteeltaan Fredi on ystävällinen, leikkisä sekä utelias, joskin uusia asioita ja koirakavereita lähestytään hieman varovasti. Parhaat leikit saadaankin aikaiseksi tuttujen kavereiden kanssa. Koirapuistossa Fredi tervehtii kaikki ihmiset läpi ja katselee toisten koirien touhuja hieman sivusta, jos meno näyttää liian hurjalta. Fredi on ollut pienestä asti hyvin rauhallinen koira, ja koirapuistossa ihmiset ovatkin ihmetelleet hänen rauhallisuuttaan, kun kyseessä on kuitenkin alle vuoden ikäinen nuori koira. Koirapuistossa ja lenkillä Fredi jää mielellään vieraiden ihmisten rapsuteltavaksi, painautuu kyljellään ihmisten jalkoja vasten ja katsoo ylös silmiin niin hurmaavalla koiranpentuilmeellä, ettei ihmekään että hän on hurmannut erityisesti kaikki naapuruston vanhukset.

Lenkillä Fredi on ottanut asiakseen merkata kaikki lenkkipolun varrella kasvavat puut, ja tyttöjen hajut ovat alkaneet kiinnostaa. Ainakaan vielä ei kuitenkaan ole näyttänyt sekoamisen merkkejä, vaikka seinänaapurin tyttökoiralla oli juoksut. Kotona osaa rauhoittua nätisti ja ruoka maistuu. Fredi ei ole remmiräyhääjä, mutta tahtoisi lenkillä yhä käydä tervehtimässä kaikki vastaantulevat koirat. Herkkujen avulla olemme harjoitelleet ohitustilanteissa huomion kiinnittämistä lenkittäjään vastaantulijoiden sijasta, ja tämä toimiikin hyvin lähes joka kerta. Fredi on todella perso herkuille. Nenällään skannaa kotoa kaiken syötäväksi kelpaavan (ja välillä kelpaamattomankin) ja ilman vahtimista ei hänen ulottuvilleen kannata jättää ruokiaan. Hän on kuitenkin selvästi herrasmies, sillä kerran jätettyämme makkaroita vahtimatta lautaselle keittiön pöydälle, oli hän käynyt syömässä niistä vain yhden ja jättänyt meille loput kolme. Hän on myös mainio siivousapulainen, sillä hän syö lattioilta ulkoa sisälle tulleet lehdet, ruoanmurut keittiöstä ja karvapallot sohvan alta. Karvapalloja onkin viimeaikoina riittänyt, kun Fredi on pudotellut talviturkkiaan ympäri kotia.

Herkkujen lisäksi Fredi rakastaa vapaana juoksentelua, pitkiä metsälenkkejä, kuoppien kaivamista rantahiekkaan ja sohvan nurkassa torkkumista. Fredi on hyvin läheisyydenkaipuinen, ja käpertyykin välillä syliin nokosille. Aamuisin hän kohteliaasti antaa meidän nukkua pitkään, ja odottaa että avaamme silmät, ennenkuin heittäytyy kainaloon aamurapsutuksia vastaanottamaan. Vapaana lenkkeillessään hän juoksentelee edellä, pysytellen kuitenkin aina näköetäisyydellä, ja pysähtyy aina välillä odottelemaan hitaampia lenkkeilijöitä. Luokse Fredi tulee nätisti käskettäessä, paitsi jos hänelle ollaan pukemassa valjaita. Silloin luokse ei tulla vaikka herkuilla houkuteltaisiin.

Kaiken kaikkiaan Fredi on aivan ihana koira, ja joka päivä ihastelemme kuinka hieno poika hänestä on kasvanut. Innolla odotan mitä kaikkea tulemme vielä tulevina vuosina yhdessä näkemään ja kokemaan."

Rosiri's Hreimur Ernirsson 'Aiko'

"Nyt on kultapoika 1 -vuotias.

Ensimmäinen vuosi Aikon kanssa on mennyt vähän tutustuessa rotuun ja Aikoon yksilönä. Aiko on meidän perheen ensimmäinen paimenkoira. Aiko on kuluneen vuoden aikana saanut lempinimen "mamman mussukka".

Aiko on todella ihana yksilö. Tulee edelleen toimeen kaikkien kanssa, yksinolot sujuu ongelmitta ja treeneihin sytytään heti mukaan. Paimentamassa Aiko on käynyt muutamia kertoja kasvattaja Jonnan kanssa ja kuulemma paimennustaipumusta pojalta löytyy. Matka kohti taipumustestiä on alkanut!

Aiko on todella nopea oppimaan. Niin ihmisiltä kuin toisilta koiriltakin. Niin hyvät kuin huonotkin asiat. Onneksi helpon koulutettavuuden vuoksi on todella helppo korjata asioita. Nyt Aiko onkin alkanut opetella Saksaa sillä muutto Saksaan on syyskuussa.

Miehistynyminenkin alkaa pikkuhiljaa olla hallussa ja jalkaa nostetaan jo lähes joka kerta, kun ulkona käydään.

Aiko on ihan selkeästi äidin poika, paljon samoja ilmeitä ja piirteitä kuin Freydiksellä.

Ikävä kyllä pian Aiko jää perheen ainoaksi koiraksi, mutta en usko sen aiheuttavan ongelmia sillä perheemme toinen koiran ei Aikon kanssa leiki. Elävät yhdessä mutta erillään. 

Terveenä Aiko on pysynyt, vatsa voi hyvin siitä huolimatta mitä kaikkea poika suuhunsa laittaa - hevosen, kissan ja lehmän kakoista ties mihin. 

Olemme olleet enemmän kuin onnellisia, että olemme saaneet perheeseemme Aikon! Hän on tuonut niin paljon iloa kuluneen vuoden aikana.

Onnea Aiko 1v "

On ollut ilo olla Aikolle "kakkoskoti" ja "kakkosäiti". Aiko on sujahtanut aina ongelmitta meidän laumaan, on vierailu ollut sitten muutaman tunnin tai kuukauden. Aiko on arjessamme hyvin helppo ja melko huomaamaton. Toki nimensä mukaisesti ääntä löytyy, erityisesti pihaillessa on halu ilmoittaa kaikesta mahdollisesta.

Lenkit meillä pääasiassa kohdistuvat metsään ja siellä Aiko on elementissään. Ja elementtiä on vielä enemmän, jos on mahdollisuus päästä uimaan edes pienesti.

Meidän harrastus Aikon kanssa on paimennus ja voi vitsit miten hienosti ja luontaisesti Aiko toimii lampailla! Tottelevaisuutta meidän tarvitsee toki opetella sekä lukemaan paimennussauvaa hieman tarkemmin. Temppuja aiko oppii nopeasti arjessa, joten miksei tärkeimpiäkin taitoja tämä kultapoika tulisi oppimaan.

Olen erittäin kiitollinen Katjalle, miten ihanan kodin Aiko on saanut ja miten ihanan ystävän minä olen saanut Katjasta! Vaikka tämä parivaljakko muuttaakiin ihan "naapurista" Saksaan, olen varma ettei meidän ystävyys sammu ja tämä saksanperhe on aina tervetullut meidän luokse.

 - Jonna

Hoot puoli vuotta!

H-pentue täyttää tänään puoli vuotta ja saan ilokseni jakaa näiden mussukoiden arkikuulumiset omistajien sanoin kerrottuna!

Rosiri's Heida Freydísardóttir ”Heida”

Iloinen, ystävällinen, utelias, leikkisä ja peloton. Näin jossain luonnekuvauksessa luonnehditaan islanninlammaskoiraa ja meidän Heidaan nämä kaikki, ja parisataa muuta adjektiivia pätevät. Heida oli heti meille tullessaan hyvin itsenäinen ja rohkea, lenkeillä Heida liikkui aina ensimmäisenä joka paikkaan, eikä meitä paljoa odottanut. Toinen islanninlammaskoiramme, Rimi, oli heti kättelyssä ihan Heidan tassun alla. Rimi antaa Heidan riekkua ja rellestää, purra ja repiä itseään. Rimi on huomannut, että komentamisesta ei ole mitään hyötyä ja antaa tilanteen vain olla ja odottaa milloin Heida rauhoittuu. Nätisti Heida kuitenkin suurimman osan ajasta leikkii. Lempparileikit taitavat olla painiminen ja pihalla juokseminen älytöntä vauhtia toisiaan jahdaten.

Heida on lenkillä hyvin haukkuherkkä, kaikki autoista, ihmisiin, toisiin koiriin ja liikkuviin lehtiin haukutaan. Se myös skannaa ympäristöään kokoajan ja etsii jotain mihin reagoida. Tämän asian kanssa olemme tehneet töitä ja me kaikki opimme kokoajan lisää. Kävimme myös pentukurssilla koirakoulussa, jossa Heida oppi kaikki peruskäskyt todella nopeasti. Se on hirveän viisas ja tarjoaa itse kaikenlaisia toimintoja, kokoajan, nopeasti. :D

Heida on hellyyttävä ja kaunis neiti, se osaa ottaa rennosti kotona ja vieraissa ja heppailee tallilla aina innokkaana hevosten ruokia (ja kakkaa) maistellen. Vapaana metsässä lenkkeily on Heidan mielestä ihan parasta ja sielä se toimiikin kuin unelma, kuuntelee tänne -käskyjä ja pysyttelee lähellä.

Heidan kanssa kuukaudet ovat menneet hurjan nopeasti, välillä ollaan tarvittu paljon kärsivällisyyttä ja ajateltu että pärjätäänkö tämän vipeltäjän kanssa, mutta hiljaa hyvä tulee ja onhan Heida aivan ihana, meidän pikku piipero :)

Terkkuja kaikille sisaruksille!

Terkuin Heikkuli, Rimi, Miia ja Jere :)

Rosiri's Herja Freydísardóttir ”Herja”

Herjan kotiitulo sujui hienosti, vaikka itseä jännitti, kun koiraperheen elosta ei juuri kokemusta ollut. Ikävöintiä ei havaittu ollenkaan, mutta täällä olikin kokoajan joku nunnuttelemassa ja leikittämässä.
Ensitöiksi opeteltiin tärkeä "käspäivää", täytyyhän neitikoiran osata hienoja tapoja. Lenkkeilystä on tullut meille kovin tärkeä asia. Milloin asfaltilla, ulkoilureitillä ja milloin umpimetsässä, että kanervikot suhisee. Uiminen ja vesi yleensäkkin tuntuu kiinnostavan. Joskus ehkä hiukan liikaakin. Marjassa ja sienessä olemme myös käyneet. Mustikat ja puolukat maistuvatkin suoraan varvuista neidille. Myös kotimainen nilkkuri maistuu, kuten äidillensäkkin.
Nyt meillä on haastetta remmissä kulkemisessa ja siinä, että kaikki täytyy haukkua. Autot, ihmiset , koirat , kaatuneen puun juuret ja betoniporsaat.
Kaikkinensa Herja on tuonut meidän elämään kovin paljon iloa. Odotan kovasti, mitä kaikkea yhdessä vielä opimmekaan. Ja jos oikein hyvää kaivuria jossain tarvitset, ni meil ois tuo Herja! 

Rakkaudella: Pia, Vesa, Nea ja Mira

Rosiri's Hannibal Ernirsson ”Huli”

Meidän perheeseen oli pitkään haussa iloinen, pehmoinen, palluteltava nelijalkainen jäsen, joka sulautuisi sujuvasti mukaan perheen arkeen. Huli on hienosti täyttänyt tämän paikan! Siitä on kasvanut komea ja oikein kunnon uroksen näköinen ja oloinen herra. Pehmoinen ja siliteltävä halikaveri Hulin sisällä silti asustelee. Korona-aika on tuonut vähän haasteita sosiaalistamisen suhteen. Tuntuu, että aina menee liian pitkä aika edellisestä koira-, ihmis-, pyörä-, auto-, ym. kohtaamisesta, ja Huli saa usein aihetta mekastaa vastaantulijoille. Namipaloilla yritellään sitten taas muistutella, mikä olikaan elämässä tärkeintä.

Huli ei ole tuhonnut vielä mitään. Siis sisätiloissa. Mutta ulkona täystuho aloitti jo heti ensimmäisenä iltana! Kaikki kukkivat kasvit saivat kyytiä, ensimmäisenä ihanat isot vaaleanpunaiset pionit! Koira siis oikeasti söi kaikki kukinnot kaikista kasveista. Myöhemmin kuvaan astuivat kastemadot, kärpäset, multa ja kaikenkokoiset kepit, syksymmällä sienet. Ja sieniä on syöty ihan laidasta laitaan, varmaan myrkyllisiäkin joukossa. Myös metalli ja muovi maistuvat sopivan paikan tullen. Kiirettä on pitänyt meillä muilla koiran kitaa kaivellessa. Tässä suhteessa Hulilta puuttuu itsesuojeluvaisto ihan kokonaan!

Huli-Pulleromme rakastaa metsässä juoksentelua, lintujen hätyyttämistä pihalta, kärpästen pyydystämistä kettumaisella loikkauksella ja sohvalla kainalossa köllöttelyä. Ihana koira!

Rosiri's Hrímfaxi Ernirsson ”Maxi”

Maxi on energinen, nopea oppimaan ja ennen kaikkea rohkea. Maxi on tavannut hurjasti ihmisiä ja muita koirakavereita - pentukurssillakin ollut kelpo oppilas. Nyt harjoitellaan ahkerasti hihnakäyttäytymistä ja maltetaan olla menemättä jokaisen vastaantulijan luokse. Maxi on kovin seurallinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Tämä kaveri on myös loistava matkaseuralainen. Energiaa ja uteliaisuutta riittää rutkasti ja metsälenkit onkin erityisesti Maxin mieleen, vedessä kahlaamista unohtamatta.

Rosiri's Hrímnir Ernirsson ”Fredriksson”

Tuntuu kuin vasta eilen olisimme hakeneet pienen tuhisevan karvapallon kotiin ja nyt hän on jo puolivuotias iso poika. Fredrikson eli Fredi on sujahtanut arkeemme huomaamatta, ja nyt tuntuukin kuin hän olisi ollut meitä ilahduttamassa aina.

Luonteeltaan Fredi on herkkä, hiljainen ja rauhallinen tarkkailija, joten liian hurjat painileikit ja koirapuistossa lujaa juoksevat isommat koirat vähän jännittävät. Tästä huolimatta Fredi on todella leikkisä, ja nauttii koirakavereiden kanssa sisällä leikkimisestä sekä kantaa ihmisille leluja joilla haluaa häntä leikitettävän.
Fredi mielellään pysähtyisi tervehtimään jokaisen vastaantulijan, ja on varma, että kaikki rakastavat häntä yhtä paljon kuin hän rakastaa kaikkia. Lenkeillä onkin pienestä pitäen harjoiteltu sitä, ettei kaikkia tarvitse tervehtiä eikä takaa tulevia tarvitse pysähtyä odottamaan. Haukkumista Fredi harrastaa lähinnä vain ovikellon soidessa, koirapuistoon mentäessä, tai jos takapihamme ohi kulkee lastenvaunuja tai rollaattoreja. Hiljaisuus on tuonut mukanaan myös haasteita sisäsiisteyden opettelussa, sillä Fredi pyytää ulos istumalla terassin oven edessä hiljaa ja pyrkii ottamaan katsekontaktin.
Myös pienen koiran vimma iskeä hampaansa kaikkeen liikkuvaan ja liikkumattomaan tuotti pientä päänvaivaa, mutta ajan kulumisen, koulutuksen ja hampaiden vaihtumisen myötä pureminenkin on loppunut.
Kaikki perus käskyt Fredi on oppinut todella nopeasti, ja lähes kaikki käskyt sujuvat nykyään myös pelkin käsimerkein. Fredi rakastaa ruokaa, ja motivoituu hyvin herkuilla. Hänet on helppo ottaa mukaan lähes mihin tahansa, ja olemmekin käyneet veneilemässä, terasseilla ja perhejuhlissa jo pienestä pitäen. Autossa hän makoilee nätisti hiljaa tai torkkuu.
Fredi rakastaa rapsutuksia, sylissä torkkumista ja pitkiä metsälenkkejä. Hän tahtoo mielellään osallistua kaikkeen saunomisesta kukkien istutukseen ja pyykkien viikkaamiseen, ja usein apurin jäljiltä saattaakin löytyä sukkia milloin mistäkin. Hänestä onkin kasvanut aivan ihana poika, meille juuri täydellinen.

Rosiri's Hreimur Ernirsson ”Aiko”

Ensimmäisestä päivästä lähtien uudessa kodissa Aiko on ollut todella reipas ja rohkea. Kaikki jännittävätkin asiat mennään omatoimisesti tutkimaan.

Aiko on todella sosiaalinen ja rakastaakin leikkimistä niin koirien, ihmisten kuin lelujenkin kanssa yli kaiken.
Kouluttaminen on ollut suhteellisen helppoa, kun Aiko lähtee heti mukaan kaikkeen mitä ikinä sitten keksitäänkään tehdä. Toki välillä vähän liiallakin innolla jolloin keskittymiskyky vähän hakusessa. Ulkoilut oli aluksi melko ”haastavaa”, kun olisi ollut paljon kivempaa jahdata autot, pyörät, ihmiset, lehdet, eläimet… kaikki mitä nyt matkan varrelle sattui. Onneksi siitä sitten tasottui, kun alkoi motivaatio nameihin viedä voiton! Nykyään pääsääntöisesti kuljetaankin jo hienosti hihnassa (silloin kun hihnassa tarvitsee kulkea), useimmiten kuitenkin vapaana juostaan metsässä!

Aiko ottaa kovasti mallia muilta koirilta joten perheen toinen reipas ja rohkea koira on ollut todella hyvä ”isoveli”, näyttänyt vain onneksi hyviä asioita. Aiko ei ole onneksi kotona haukkuherkkä (lukuunottamatta takapihalla naapurin kissaa….. joka onkin lähtenyt pariin otteeseen melko kiireellä Aikon takapihalta).

Arki on tähän asti sujunut todella hienosti, yksinolotkin menee todella hyvin eikä Aiko tee tarpeitaan tai tuhoa paikkoja (lukuun ottamatta paria listaa…). Tämän vuoksi olenkin vähän jo ”kauhulla” odotellut, että milloin se paljon puhuttu murrosikä tulee, saa nähdä alkaako keppostelemaan silloin vai onko edelleen sama ihana helppo kultapoika. <3