Lisää pikkumusteja

Kyllähän tätä ajatusta on jokunen hetki pyöritelty, että Eikolle voisi suoda toisenkin pentueen. Kuten pohdin jo aikoinaan Freydiksen kohdalla nartun pennuttamista useamman pentueen verran, voin samoja asioita alleviivata myös Eikon kohdalla.

Suvultaan Eiko ei ole Suomessa kummoinen, suku on kuitenkin laajasti käytössä, mutta tämä on vain asia joka on huomioitava urosvalintaa tehdessä. Työmoottoria Eikolta löytyy, mutta hänen tärkein harrastus on yhä edelleen olla yksi sohvatyynyistä ja käydä päivittäin muun lauman kanssa metsälenkeillä. Näyttelypuoli jäi siihen kun Eiko valioitui, koska Eikon mielestä näyttelyt on vain oksettavinta mitä voi olla. Allekirjoittanut on toki toista mieltä, mutta onneksi on muita koiria joiden kanssa käydä tässä harrastuksessa Eikonkin puolesta.

Eiko on ollut yksi hienoimpia äitikoiria, joita minulla on ollut. Se hoiti synnytyksen itsenäisesti minun ollessa vain tarkkailijan roolissa, pennut Eiko myös hoivasi erinomaisen hyvin. Ja hoitaa yhä edelleen kun kaksi jäi kotiin. Eikon jälkeläisiin olen myös oikein tyytyväinen. Valtaosalla on terveystarkastukset tehtyinä ja viidestä pennusta kolme on valioita. Työmoottoria myös tuntuu jokaiselta löytyvän todella kivasti.

Eikon terveydessä ei ole ollut moitittavaa. Viralliset luustokuvat on otettu nuorempana ja näistä tuloksina lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä VA0, SP0 ja LTV0. Sydämessä ei ole mitään poikkeuksellista kuulunut, polvet yhä edelleen 0/0. Aikaisemmin ei Eikolla ollut silmissä todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, nyt alkuvuonna oli kuitenkin löydöksenä sarveiskalvon dystrofia/degeneraatio, mutta tämä tulos ei vaikuta jalostuskäyttöön. Sen verran, että vastaparilla on oltava silmät terveet. Eiko on geenitestattu PRA:n osalta ja on kantaja sairaudelle.

Eikohan on myös siitä ihan hassu kainkoira, että sen kanssa on käyty luonnetestissä. On sen kanssa käyty konevillisiallakin, mutta se on ollut itsellenikin ainutkertainen kokemus niin en osaa tuosta niin paljoa kertoa. Mutta luonnetesti, ai vitsit kun yhä edelleen tekee mieli hieman henkseleitä paukutella; +170 pistettä ja laukausvarma.

Eikon toista pentuetta pohtiessani olin selaillut ulkomailla asuvia kainkoiria. Suomessa ei Eikolle suvullisesti kovin montaa vaihtoehtoa ole ja muutama mitä oli, oli terveydessä sanottavaa etten voisi Eikoon yhdistää. Laittelin kuitenkin Jikino Kensha -kaikasvattaja Juholle viestiä ja kyselin heidän tuontikoirasta, olisikohan sitä mahdollista käyttää Eikolle nyt kun Eikolla jälkeläisnäyttöäkin on. Ymmärrän, että kainkoirissa tuontikoirat ovat arvokkaita kasvattajille ja harkiten näitä annetaan toisille käytettäväksi.

Hetken keskusteltuamme ja pohdittuamme tätä, sain käyttööni heidän Japanista tuodun uroksen; Rai Gõ Ten Rõ eli tuttavallisemmin Freki.

Frekiä olin näyttelyissä nähnyt ja ihastellut sen vaivatonta tapaa kauniisti vain liitää kehässä. Freki ei ole muiden urosten rinnalla se maskuliinisin kainkoira, mutta varsin näppärä paketti noin muuten. Freki on myös Suomessa laajasti terveystarkastettu; lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, selkä LTV1, SP0, VA0, polvet 0/0, silmät ja sydän terveet. Freki on PRA:n puolesta terve.

Freki on tosiaan näyttelyitä kiertänyt "muutaman" muotovalion verran. Nyttemmin on näyttelyt jääneet kun suurimmat saavutukset on saavutettu ja nyt Freki pääsee kerran viikossa ohjattuihin hoopers -treeneihin. Voisin hieman kuvitella, että tässä yhdistelmässä voisi olla potentiaalia harrastuksiin.

Tässä vielä Juhon kertomana, millainen koira Freki heille on:

"Rai Gõ Ten Rõ eli Freki on kohta 5 -vuotias japanintuontiuros, joka saapui meille 4

kuukauden ikäisenä pentuna.

Freki valloitti jo pienenä meidät luonteellaan, avoimuudellaan ja oppivaisuudellaan. Freki on ollut aina valmis menemään ja tekemään ja japanilaiseksi koiraksi haluaa miellyttää omistajaansa (ja vain omistajaansa) poikkeuksellisen paljon. Freki on perinteinen yhden omistajan koira, jota muut eivät niinkään kiinnosta vaikka suhtautuukin iloisesti ihmisiin. Yleisesti Freki suhtautuu muihin koiriin varsin välinpitämättömästi, eikä lähde muiden touhuihin jollei joku tule iholle. Freki saattaa olla hieman terävä ja reaktiivinen, jos toinen koira tulee liian lähelle tai Frekin resursseille, mutta perus suhtautuminen muihin koiriin maailmalla on ollut huomiotta jättäminen.

Frekin kanssa on ravattu paljon näyttelyissä ja käyty noin vuosikkaasta alkaen hoopersissa, johon painopisteemme harrastusten osalta onkin siirtynyt. Lisäksi ohessa satunnaisesti on harrastettu rally-tokoa. Terveystuloksiltaan Freki on tutkittu lonkkien, kyynärien, silmien, polvien ja selän osalta ja ainoa poikkeava tulos on LTV1."

Eiko ja Freki pääsivät tapaamaan toisensa vain muutama päivä sen jälkeen, kun Rusina ja Aiko olivat tehneet taikojaan. Molemmat nartut kävivät ultrassa kesäkuun lopulla ja näin ollen meillä odotetaan syntyväksi kahta pentuetta viikolla 31.

Yhdistelmä koiranetissä ja Nihonken databasessa.

Varovaisen toiveikasta

Varovaisen toiveikkaana ollaan tällä hetkellä, että josko vihdoin ja viimein kuuden perättäisen epäonnisen pentuesuunnitelman päätteeksi, nyt olisi suunnitelma joka onnistuisi loppuun saakka. Kasvattinarttuni Varpu tapasi varsin mieluisan uroksen reilu kuukausi sitten onnistuneen astutuksen merkeissä ja menneellä viikolla ultralla saatiin varmistus, että Varpu on tiinehtynyt!

Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir

R-pentueesta laitoin kaksi narttua sijoitukseen, Reikan ja Rusinan, koska en vain yksinkertaisesti osannut päättää kummanko sijoittaisin. Nyttemmin on Reikan sijoitussopimus purettuna, koska samassa jalassa on C:n lonkka sekä 1-polvi. Rusina on yhä sijoitettuna ja hälle suunnitelmia jo onkin. Tästä kermavoittoisesta siskonelikosta sain sittemmin Varpun jalostuslainaan kun Varpun omistajalla Siirillä oli ollut ajatuksia Varpun pennuttamisesta. On ihanaa kun kasvatteja saa luovutettua sellaisiin koteihin, joiden kanssa yhteistyötä pystytään tekemään pennun luovuttamisen jälkeenkin ja yhteydenpito ei lopu siihen kun perävalot poistuvat näköpiiristä.

Päällimmäisenä tavoitteena on tällä hetkellä koittaa saada epäonninen kierre pentuesuunnitelmien osalta katkeamaan unohtamatta kuitenkaan syvällisempää pohdintaa rodusta yleisesti sekä yksilötasolla. Kaikilla osa-alueillahan on aina parantamisen varaa, mutta tällä hetkellä päätavoitteeni on luonteissa tulevien suunnitelmien kanssa. Tavoitteena on saada varmatassuisempia islanninlammaskoiria jotka pystyvät kohtaamaan uusia asioita omin tassuin ja selviämään meidän ihmisten normiarjesta, joka tuntuu olevan hetki hetkeltä vain hektisempää. Olisimmepa viisaita ja voisimme ottaa koirista enemmän mallia ja keskittyä elämään enemmän hetkessä eikä elää arkea huolehtien ja murehtien niin tulevaa kuin mennyttä.

Jo R-pentuetta suunnitellessa halusin keskittyä luonteeseen, koska Kairin luonteessa oli heikkoutensa. Kairin jälkeläisissä mentiin askel jo parempaan suuntaan, mutta vielä haluan viedä luonnetta eteenpäin. Varpu tapasi jo viime syksynä ihastuttavan Raggin, mutta valitettavasti onnistuneesta astutuksesta huolimatta Varpu ei tiinehtynyt. Sittemmin pohdittiin Siirin kanssa lisää mahdollisia uroksia ja löydettiin vaihtoehto joka oli molemmille mieluisa. Koska Varpu ei ole sijoituskoirani vaan jalostuslainaan tuleva koira, annan omistajille enemmän sananvaltaa pentuesuunnitelmien tekemisessä. Kaikkien yhdistelmien pitää toki olla sellaisia, että kasvattajana voin tehtyjen valintojen takana seisoa rehdisti.

Siiri kertoilee Varpusta seuraavanlaisesti:
”Pentuna Varpu oli melko vekkuli tapaus ja monta asiaa ollaankin saatu opetella ihan kantapään kautta. Mutta harjoittelun, toistojen ja iänkin myötä Varpusta on kasvanut mielestäni ihana ja sopivalla tavalla pikkuisen hömelö islanninkoira. Arjessa Varpua voisi kuvailla nykyään vaivattomaksi. Kotona Varpu ei yleensä reagoi ääniin erityisemmin ja sisällä haukkuminen onkin pidetty minimissä alusta saakka. Välillä lenkillä ympäristön hälinä voi kasvaa liian suureksi, jolloin Varpu ilmoittaa siitä äänellään. Tämän kun osaa huomioida, on kaupunkilenkkeilykin pääsääntöisesti mukavaa puuhaa Varpun kanssa. Mieluisinta Varpulle kuitenkin on metsän rauhassa lenkkeily, mieluiten vapaana kirmaillen ja parhaiden koirakavereiden kanssa.

Varpu rakastaa ihmisiä ja tärkeimmille ihmisille sillä onkin ihan oma kiljuhaukunta-tervehdys. Kun Varpu näkee tuttuja ihmisiä, on hetken aikaa päällä riemujuhlat. Hyvin Varpu kuitenkin rauhoittuu aloilleen, kun vieraat on saatu tervehdittyä. Ihmisrakkaudellaan ja välittömällä onnellisuudellaan Varpu onkin sulattanut monen monta sydäntä!

Uusiin paikkoihin ja tilanteisiin Varpu on useampien muuttojen myötä oppinut sopeutumaan melko nopeasti. Jos Varpu tarvitsee viedä hoitoon, myös hoitopaikkansa tavat Varpu omaksuu oikein hyvin. Yksin jääminen uusiin paikkoihin voi aluksi olla haastavaa, mutta paikan tultua tutuksi myös se kyllä Varpulta onnistuu tiettyjen rutiinien avulla. Oma lauma on Varpulle tärkeä asia ja kotona Varpun löytää usein makoilemasta joko jalkojen juuresta tai eteisestä kenkien päältä vahtimasta ettei kukaan poistu Varpun sitä huomaamatta.

Noin 1,5 vuoden iässä Varpu sai omaan laumaansa myös kani-kaveri Tiuhtin. Aluksi tämä pitkäkorva oli Varpun mielestä vähän outo ja aiheutti varautunutta haukahtelua. Ajan kanssa Varpu kuitenkin tottui kani-kaveriin ja toisin päin. Nykyään Varpu makoilee mieluiten matolla kanin aitauksen vieressä ja seurailee kanin elämää. Nyt 4 vuoden iässä Varpun laumaan liittyi myös mudi Mesi ja Varpu otti oman pienen koirakaverin ilolla vastaan. Varpu suhtautuu pääsääntöisesti muihin koiriin ystävällisesti ja on onnellinen lajitovereiden seurasta!

Varpu on ollut pääsääntöisesti terve koira. Noin vuoden ikäisenä Varpu sai punkista Borrelioosi-tartunnan johon se joutui syömään pitkän antibiootti-kuurin. Onneksi siitä palauduttiin täysin! Lisäksi Varpulta on muutamaan otteeseen poistettu hammaskiveä. Muuten eläinlääkärissä ei ole tarvinnut rokotusten lisäksi paljoa vierailla.

Varpu tykkää temppuilla kotona ja opetella kaikenlaista uutta. Agilityäkin Varpun kanssa on treenattu, mutta toistaiseksi Varpun häiriöherkkyys on haastanut lajissa ja agilityä treenaillaan ihan omaksi iloksemme. Paimennusta on Varpun kanssa käyty myös treenaamassa ja siihen Varpulla olisi kyllä paukkuja sekä taipumustakin ihan erinomaisen arvoisesti. Pääsääntöisesti Varpu on kuitenkin arjen kaveri ja oikein ihana sellainen. Oli luvassa sitten yhdessä sohvalla makoilua tai usean tunnin metsäseikkailu, Varpu on aina innolla mukana! <3”

Urokseksi Varpulle valikoitui Imatralla asuva Draumur, Vestanvindur Draumur Kátsson.

Draumur Sannan sanoin kerrottuna:
”Draumur on haettu töppöjalkatiimin vahvistukseksi Ruotsista syksyllä 2014. Jo nuorena miehenä kävi ilmi, ettei Draumur ole mikään suomalaismoukka vaan ehta ruotsalainen runoilijapoika. Se ei ole mikään maailman vahvin nalle, mutta arjessa ei toki ole ongelmia. Jonkin verran ohjaajapehmeyttä kuitenkin. Toisaalta ehkä tämän ansiosta Draumurin kanssa on ollut myös helppo harrastaa, koska se haluaa tehdä mieliksi ja yrittää kyllä parhaansa, kunhan sille saa kerrottua, että pystyt kyllä tähän.

Luonnetestin Draumur läpäisi pisteillä 95, toimintakyvyn ja taisteluhalun ollessa pienet, muut osa-alueet plussalla.

Draumurin kanssa on harrasteltu perinteistä paimennusta ja siitä tulikin paimennusvalio loppukesästä 2022. Paimenkoirana se on pääsääntöisesti rauhallinen, hiljainen ja kohtelias. Sen kanssa on mukava työskennellä ja se toimii luotettavasti kotona ja koevarikoilla. Se kuitenkin paineistuu helposti, joten ohjaajana on oltava tarkkana, ettei aja sitä liian ahtaisiin paikkoihin tai vaikeisiin tilanteisiin. Muina harrastuksina on ollut valjakkohiihto ja vesipelastus, joista molemmat kyllä sopivat Draumurille kuin kirsu kuononpäähän.

Valjakkohiihdossa on kilpailtu seitsemänä talvena ja vesipelastuksessa Draumurilla on voittajaluokasta yksi ykköstulos. Näyttelyissä on pyörähdelty sen verran että Suomen muotovaliokin se on.

Kotioloissa Draumur on varsin helppo, vaikka runoilijapojasta onkin iän myötä suomettunut vähän jyyrempi otus. Se ei ole maailman avoimin islanninlammaskoira, mutta tervehtii korrektisti tunkematta suoraan syliin. Draumur elelee kolmen nartun kanssa ja se on muille uroksillekin pääsääntöisesti suht suopea. Terveysongelmia Draumurilla ei ole ollut, se ei ole myöskään ollut tapaturma-altis vaan eläinlääkärissä on käyty melko kirjaimellisesti vain rokotuksilla. Mammanpoika se on ja jos saisi päättää se ei kovin kaukana emännästä aikaansa viettäisi.

Parasta Draumurin maailmassa on vesi ja uiminen, onneksi Draumurin mentäviä ojia, lätäköitä, vateja ja ämpäreitä on maailma pullollaan.”

Suvullisesti Varpu ja Draumur ovat varsin mieluisa yhdistelmä ja suvut ovat itselle suht’ tuttuja ihan kotioloista, kun Draumurilla ja Sámurillani on yhteisiä sukulaisia sekä Varpun isoäiti Rose jakaa kanssamme arkea. Suurempia terveyshuolia ei näillä ole ollut ja virallisten terveystulosten osalta on molemmilla terveet paperit.

Varpulla on lonkkanivelet B/B, kyynärnivelet 0/0, olkanivelet terveet, selkä VA0, LTV0 ja SP0, polvet 0/0 sekä silmät ja sydän terveet. Draumurilla lonkkanivelet on lausuttuna A/A, kyynärnivelet 0/0, polvet 0/0 sekä silmät ja sydän terveet. Draumurille on aikoinaan tehty myös gonioskopiatutkimus, josta myös terveen maininta.

Draumurilla on ennestään jo kolme pentuetta, mutta pentuekoot ovat olleet sen verran pieniä, että Draumurille voidaan neljäs pentue suoda. Draumur itsekin jo kypsemmässä iässä ja jälkeläisetkin aikuisia, joten mukavasti on tietoa runoilijapojasta ja sen periyttämistä ominaisuuksista.

Varpun tiineys on varmistettu alkuviikosta, tarkempi lukumäärä tarkistetaan myöhemmin tiineysröntgenillä. Pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 22.

Vestanvindur Draumur Kátsson 💗 Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir

Pennut tulevat muuttamaan uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut elävät kanssamme arjessa mukana ja tottuvat näin ollen kodin erilaisiin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan pennuille lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pennut ovat jo tottuneet meillä ollessaan syömään, leluja, pannan, hihnan sekä kasvattajan tuen. Uusi pennunostaja liitetään myös Islanninkoirat ry:n pentuejäseneksi.

Tukevasti tiineenä

En ollut Herjaa nähnyt sen jälkeen, kun neitonen oli palautettu astutusreissulta Savitaipaleelle ja maanantaina kuin näin, teki mieli jo perua tiineysultra. Anoppi onkin ollut varma Herjan tiineydestä jo jokusen viikon eikä itsellänikään jäänyt epäselvyyksiä Herjan nähtyäni.

Käytiin kuitenkin ultrassa pyörähtämässä ja löydettiin useita sikiöitä, 6 - 7 kappaletta. Hieman kauhunsekaisin tuntein jäämme odottamaan, miten tuleva synnytys tulee sujumaan. Ennen sitä kuitenkin nautiskellaan Herjan pyöristyvästä olomuodosta ja käydään tuttuun tapaan röntgenissä ennen synnytystä. Pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 37.

Miten tässä nyt näin kävi?

 Sitä tosiaankin sopii kysyä, koska meillä odotetaan syntyväksi ensimmäistä kainkoira -pentuetta toukokuulle.

Kainkoira on itselleni ollut monen vuoden takaa rotu, josta haaveilin melko salaa. Olin toki viestitellyt Mirkan (kennel Gekkoo No) kanssa silloin tällöin, mutta asia kaatui ensihaaveiden jälkeen omaan koirakokemattomuuteen. Jokunen vuosi siinä meni, että koirakokemusta oli tarpeeksi ja Mirkalla oli yksi narttupentua kotia vailla. Ei siinä tilanteessa muutakaan voinut, kuin vihdoin tarttua tilaisuuteen kun sellainen tarjoutui! Täällä kerrottu, miten Eiko meille saapui.

Eikon avulla pääsin tutustumaan rotuun ja toki tapaamaan muitakin kainkoiria. Ja sattuipa sitten se toinenkin kainkoira muuttamaan meille reilu vuosi sitten, Arma (josta ei täällä olekaan mitään kirjoitettuna, hupsista). Joten jotain omia ajatuksia olen päässyt jo tästä rodusta luomaan ja kiinnostumaan uusin silmin. Kasvatusajatuksia oli Eikon hankkiessa tasan sen verran, että kainkoiria en ala kasvattamaan. Kaikenlaisia ajatuksia ihmisillä onkin, mutta niin niitä ajatuksiaan joutuu muuttamaan.

Eiko toimittaa kotikoirana sohvatyynyn virkaa. Se rakastaa nukkua pehmeillä paikoilla ja usein sen löytää raitarullana sohvalta sohvatyynyjen seasta. Eiko ei suinkaan ole mikään laiskanpulskea, vaan syttyy tekemiseen saman tien kun sen kanssa lähdetään jotain tekemään. Muutamia kertoja Eikon kanssa ollaan käyty agilitytreeneissä ja kotihöntsäilyjä tehdään silloin tällöin. Tykkään tehdä pitkiä metsälenkkejä koko lauman voimin ja näistä lenkeistä nautitaankin suunnattoman paljon.

Tykkään myös itse käydä koiranäyttelyissä ja Eikokin joutui lähteä reissuille mukaan FI MVA -tittelin verran. Eiko tykkää reissata, mutta sanotaanko että kehässä kun tuon koiran näkee, on koiran henkinen pahoinvointi käsin kosketeltavaa. Eiko ei niin välitä esiintymisestä, vaikka pääasiassa tykkää 98 % kaikista ihmisistä ja sietää vieraatkin koirat todella hyvin.

Eiko on nuorempana pyörähtänyt tapaamassa konevillisikaa ja kohtaaminen sujui varsin mukavasti. Petotesti oli itselleni ensimmäinen laatuaan, niin kovin kummoisesti en osaa asiaa kommentoida. Luonnetestistä sen sijaan osaan ja oltiinkin miehen kanssa täysin varmoja, että nyt tulee varmasti ensimmäinen keskeytetty LTE meidän koiralle. Pyh ja pah sanoi Eiko ja meni testin läpi pistein +170 ollen laukausvarma. Ihan pikkasen olen ylpeä tästä!

Kuten kaikki muutkin koirat, on Eiko terveystarkastettu päästä varpaisiin saaden priimat paperit. Lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, selkä VA0, LTV0, polvet 0/0, silmät ja sydän ok. Extrakuvina kuvattiin Eikon häntä, se kun kantaa sitä "väärinpäin" eikä niin tykkää että häntään kosketaan. Löydöksenä oli pienet kalkkeumamuutokset parissa nikamavälissä. Pohdin, olisiko nämä muutokset voineet tulla pentuaikana Sámurin kanssa juostessa kun Sámur hyvin usein tarttui Eikoa hännästä kesken juoksun? Ei voi tietää, mutta sen tiedän että pitkään pohdin voiko tälläisellä muutoksella olevaa koiraa käyttää kasvatustyössä. Huomaattehan yhä, ettei ole vieläkään ajatusta kainkoiran kasvattamisesta?

Sitten pohdittiin ja paljon. Konsultoin ortopediäkin tuosta hännästä sekä tietenkin Eikon kasvattajan Mirkan kanssa tätä pohdittiin. Lopulta tultiin tulokseen, että jos kyseessä olisi rotu, jota olisi määrällisesti rutkasti enemmän, jätettäisiin varmuuden vuoksi jalostuksesta pois. Mutta koska kyseessä on kainkoira, määrällisesti pieni rotu ja Eiko muutoin varsin edustava rotunsa edustajaksi, alkoi uroksen pohdinta.

Tämä ei ollut mikään helppo homma kainkoirien "suuren" lukumäärän vuoksi. Juteltuani sekä Mirkan että Arman kasvattajan Katin kanssa, mainitsivat molemmat samoja uroksia joista yksi jäi korvani taakse; Norjassa asuva Kai, Besmiras First Wolf Boy.

Alkoi viestittely Norjaan Mettelle ja aika nopeasti päästiin asioista yhteisymmärykseen ja todettiin, että tämä suunnitelma voidaan toteuttaa. Raastava vaihe oli, kun odotettiin ensin Eikon juoksujen alkamista jotka myöhästyivät kuukauden ja sitten vielä, että juoksu etenisi ja päästäisiin Norjaan. Vihdoin progesteroni nousi, turhan nopeasti, ja Norjassa oltiin 20. vuotopäivänä.

Pelonsekaisin tuntein sitä mietti, onko mitään järkeä lähteä Norjaan asti nyt. Mutta koska omat urokset eivät olleet tärppejä merkanneet, ei ollut mahdollista että tämä hetki olisi jotenkin mennyt ohitse. Ei ollut, sillä oltiin just' eikä melkein oikealla hetkellä Norjassa!

Kai oli todella upea ja miellyttävä kainkoira! Tykkäsin todella paljon ja ei todellakaan vaikuttanut ikäiseltään urokselta.

Tässä Benten kertomana Kaista:
"Kai on syntynyt kotonamme 2013 ja asunut viisi vuotiaaksi asti sekä Metten että Benten kanssa. Tämän jälkeen Kai on asunut vain Benten ja talouden muiden koirien kanssa. Koirakavereina on tällä hetkellä kaksi shibaa, 11-vuotias Lady ja 4-vuotias Babe.

Kai on todella hyvä koira joka rakastaa halia ja leikkiä. Kaikki vierailijat pitävät häntä ihanana.

Bente tykkää käydä koiranäyttelyissä ja Kai on päässyt mukaan reissuille Alankomaille, Tanskaan, Ruotsiin ja Suomeen. Kai todella rakastaa esiintyä!

Kai on pian 10-vuotias, mutta käyttäytyy kuin nuorikko ja rakastaa jokapäiväisiä lenkkejä."

Kai asuu Norjassa ja on luustoltaan lausuttu varsin priimaksi, lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, polvet 0/0 (ei virallisesti tutkittu). Kai on geenitestattu PRA:n osalta terveeksi, Eiko on puolestaan kantaja.

Eiko on käynyt tiineysutrassa viime viikolla ja ultrasta löydettiin 4 - 5 sikiötä. Myöhemmin käydään vielä tiineysröntgenissä, niin tiedetään mitä odottaa syntyväksi. Pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 21.

Pentueen sukutaulu KoiraNetissä ja Nihonken databasessa.

Pennut tulevat muuttamaan uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut elävät kanssamme arjessa mukana ja tottuvat näin ollen kodin erilaisiin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan pennuille lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pennut ovat jo tottuneet meillä ollessaan syömään, leluja, pannan, hihnan sekä kasvattajan tuen.

Besmiras First Wolf Boy ♡ Gekkoo No Eiko