Sitä tosiaankin sopii kysyä, koska meillä odotetaan syntyväksi ensimmäistä kainkoira -pentuetta toukokuulle.
Kainkoira on itselleni ollut monen vuoden takaa rotu, josta haaveilin melko salaa. Olin toki viestitellyt Mirkan (kennel Gekkoo No) kanssa silloin tällöin, mutta asia kaatui ensihaaveiden jälkeen omaan koirakokemattomuuteen. Jokunen vuosi siinä meni, että koirakokemusta oli tarpeeksi ja Mirkalla oli yksi narttupentua kotia vailla. Ei siinä tilanteessa muutakaan voinut, kuin vihdoin tarttua tilaisuuteen kun sellainen tarjoutui! Täällä kerrottu, miten Eiko meille saapui.
Eikon avulla pääsin tutustumaan rotuun ja toki tapaamaan muitakin kainkoiria. Ja sattuipa sitten se toinenkin kainkoira muuttamaan meille reilu vuosi sitten, Arma (josta ei täällä olekaan mitään kirjoitettuna, hupsista). Joten jotain omia ajatuksia olen päässyt jo tästä rodusta luomaan ja kiinnostumaan uusin silmin. Kasvatusajatuksia oli Eikon hankkiessa tasan sen verran, että kainkoiria en ala kasvattamaan. Kaikenlaisia ajatuksia ihmisillä onkin, mutta niin niitä ajatuksiaan joutuu muuttamaan.
Eiko toimittaa kotikoirana sohvatyynyn virkaa. Se rakastaa nukkua pehmeillä paikoilla ja usein sen löytää raitarullana sohvalta sohvatyynyjen seasta. Eiko ei suinkaan ole mikään laiskanpulskea, vaan syttyy tekemiseen saman tien kun sen kanssa lähdetään jotain tekemään. Muutamia kertoja Eikon kanssa ollaan käyty agilitytreeneissä ja kotihöntsäilyjä tehdään silloin tällöin. Tykkään tehdä pitkiä metsälenkkejä koko lauman voimin ja näistä lenkeistä nautitaankin suunnattoman paljon.
Tykkään myös itse käydä koiranäyttelyissä ja Eikokin joutui lähteä reissuille mukaan FI MVA -tittelin verran. Eiko tykkää reissata, mutta sanotaanko että kehässä kun tuon koiran näkee, on koiran henkinen pahoinvointi käsin kosketeltavaa. Eiko ei niin välitä esiintymisestä, vaikka pääasiassa tykkää 98 % kaikista ihmisistä ja sietää vieraatkin koirat todella hyvin.
Eiko on nuorempana pyörähtänyt tapaamassa konevillisikaa ja kohtaaminen sujui varsin mukavasti. Petotesti oli itselleni ensimmäinen laatuaan, niin kovin kummoisesti en osaa asiaa kommentoida. Luonnetestistä sen sijaan osaan ja oltiinkin miehen kanssa täysin varmoja, että nyt tulee varmasti ensimmäinen keskeytetty LTE meidän koiralle. Pyh ja pah sanoi Eiko ja meni testin läpi pistein +170 ollen laukausvarma. Ihan pikkasen olen ylpeä tästä!
Kuten kaikki muutkin koirat, on Eiko terveystarkastettu päästä varpaisiin saaden priimat paperit. Lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, selkä VA0, LTV0, polvet 0/0, silmät ja sydän ok. Extrakuvina kuvattiin Eikon häntä, se kun kantaa sitä "väärinpäin" eikä niin tykkää että häntään kosketaan. Löydöksenä oli pienet kalkkeumamuutokset parissa nikamavälissä. Pohdin, olisiko nämä muutokset voineet tulla pentuaikana Sámurin kanssa juostessa kun Sámur hyvin usein tarttui Eikoa hännästä kesken juoksun? Ei voi tietää, mutta sen tiedän että pitkään pohdin voiko tälläisellä muutoksella olevaa koiraa käyttää kasvatustyössä. Huomaattehan yhä, ettei ole vieläkään ajatusta kainkoiran kasvattamisesta?
Sitten pohdittiin ja paljon. Konsultoin ortopediäkin tuosta hännästä sekä tietenkin Eikon kasvattajan Mirkan kanssa tätä pohdittiin. Lopulta tultiin tulokseen, että jos kyseessä olisi rotu, jota olisi määrällisesti rutkasti enemmän, jätettäisiin varmuuden vuoksi jalostuksesta pois. Mutta koska kyseessä on kainkoira, määrällisesti pieni rotu ja Eiko muutoin varsin edustava rotunsa edustajaksi, alkoi uroksen pohdinta.
Tämä ei ollut mikään helppo homma kainkoirien "suuren" lukumäärän vuoksi. Juteltuani sekä Mirkan että Arman kasvattajan Katin kanssa, mainitsivat molemmat samoja uroksia joista yksi jäi korvani taakse; Norjassa asuva Kai, Besmiras First Wolf Boy.
Alkoi viestittely Norjaan Mettelle ja aika nopeasti päästiin asioista yhteisymmärykseen ja todettiin, että tämä suunnitelma voidaan toteuttaa. Raastava vaihe oli, kun odotettiin ensin Eikon juoksujen alkamista jotka myöhästyivät kuukauden ja sitten vielä, että juoksu etenisi ja päästäisiin Norjaan. Vihdoin progesteroni nousi, turhan nopeasti, ja Norjassa oltiin 20. vuotopäivänä.
Pelonsekaisin tuntein sitä mietti, onko mitään järkeä lähteä Norjaan asti nyt. Mutta koska omat urokset eivät olleet tärppejä merkanneet, ei ollut mahdollista että tämä hetki olisi jotenkin mennyt ohitse. Ei ollut, sillä oltiin just' eikä melkein oikealla hetkellä Norjassa!
Kai oli todella upea ja miellyttävä kainkoira! Tykkäsin todella paljon ja ei todellakaan vaikuttanut ikäiseltään urokselta.
Tässä Benten kertomana Kaista:
"Kai on syntynyt kotonamme 2013 ja asunut viisi vuotiaaksi asti sekä Metten että Benten kanssa. Tämän jälkeen Kai on asunut vain Benten ja talouden muiden koirien kanssa. Koirakavereina on tällä hetkellä kaksi shibaa, 11-vuotias Lady ja 4-vuotias Babe.
Kai on todella hyvä koira joka rakastaa halia ja leikkiä. Kaikki vierailijat pitävät häntä ihanana.
Bente tykkää käydä koiranäyttelyissä ja Kai on päässyt mukaan reissuille Alankomaille, Tanskaan, Ruotsiin ja Suomeen. Kai todella rakastaa esiintyä!
Kai on pian 10-vuotias, mutta käyttäytyy kuin nuorikko ja rakastaa jokapäiväisiä lenkkejä."
Kai asuu Norjassa ja on luustoltaan lausuttu varsin priimaksi, lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, polvet 0/0 (ei virallisesti tutkittu). Kai on geenitestattu PRA:n osalta terveeksi, Eiko on puolestaan kantaja.
Eiko on käynyt tiineysutrassa viime viikolla ja ultrasta löydettiin 4 - 5 sikiötä. Myöhemmin käydään vielä tiineysröntgenissä, niin tiedetään mitä odottaa syntyväksi. Pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 21.
Pentueen sukutaulu KoiraNetissä ja Nihonken databasessa.
Pennut tulevat muuttamaan uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut elävät kanssamme arjessa mukana ja tottuvat näin ollen kodin erilaisiin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan pennuille lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pennut ovat jo tottuneet meillä ollessaan syömään, leluja, pannan, hihnan sekä kasvattajan tuen.
 |
| Besmiras First Wolf Boy ♡ Gekkoo No Eiko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti