Pentuesuunnitelma Herjalle

Vihdoin saadaan seuraava pentuesuunnitelma julki ja nyt ollaan tuttujen asioiden äärellä, kun seuraava astutettava narttu on islanninlammaskoira, sijoitusnarttuni Rosiri's Herja Freydísardóttir 'Herja'.

Herjan pentusuunnitelmista vihjasin jo viime vuonna kun Freydis oli astutettu. Herjalle oli tarkoitus käyttää omaa urostani Sámuria, mutta lennosta vaihtui Freydikselle sulho ja Herjalle piti miettiä uusi uros. Aikoinaan jo pyörittelin ajatusta Iriksen toisesta pentueesta ja kysyin jo silloin alustavasti erästä herrasmieskoiraa. Iriksen atopian takia nämä pentuhaaveet unohdettiin välittömästi ja niin jäi tuokin ihastuttava herrasmieskoira käyttämättä. Paitsi ei ehkä sittenkään..

Herja elää sijoituskoirana anopillani Savitaipaleella varsin onnellisena kotikoirana. Herjassa olisi potentiaalia vaikka mihin harrastukiin ja onkin ollut ilo sen kanssa käydä välillä vähän treenailemassa ja temppuilemassa. Paimentamassa ollaan ennätetty sen verran käydä, että paimennustaipumustestin on Herja suorittanut hyväksytysti.

Näyttelykehissä ollaan pyörähdetty muutamia kertoja, mutta kovin kummoista menestystä ei olla päästy tämän lyhytkarvanartun kanssa nauttimaan. Omaan puolueelliseen silmäänihän Herja on varsin kaunis narttu.

Vaikka näyttelykehissä ei olla paistateltu menestyksellä Herjan kanssa, oli tämän neidin luonnetesti jotain sellaista josta saa todellakin olla ylpeä. Herja haali luonnetestissä pisteitä itselleen 221 ollen laukausvarma.

Herjalla ei ole juuri ollut terveyden kanssa huolia eikä murheita. Virallisista terveystutkimuksista on Herjalle tuloksina lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, selkä VA0, SP0, LTV0, polvet 0/0, silmät ja sydän terveet.

Tässä vielä Herjan kotiväen kertomana, minkälaista arki tämän ihastuttavan energisen koiran kanssa on:
”Herja elää tavallisen kotikoiran elämää. Meille tullessa yllätyin, kun ei karvalauman ikävöimistä huomannut laisinkaan ja mieleiset nukkumapaikat löytyi pian. Myös yksinoloon tottui hyvin mutkattomasti.

Pentuna Herjassa oli virtaa, kuin pienessä kylässä. Siitä on ylimääräinen härräys jäänyt pois, kun on ikää tullut. Hyvin energinen ja leikkisä Herja on kyllä vieläkin. Varsinkin pallo- ja vetoleikit ovat mieleisiä. Herja leikkii mielellään myös itsekseen. Silloin patukan ravistelu ja palloleikit ovat parhaita.

Autoon Herja menee mielellään ja auton lähtiessä liikkeelle asettuu makuulle omaan häkkiinsä. Asumme taajamassa, niin lähiulkoilut on hihnassa turvallisuussyistä. Linnut aiheuttaa jonkin verran haukkua, kun eivät tottele, vaikka kuinka yrittää paimentaa.

Pääasiassa ulkoilumme suuntautuukin metsään, jossa Herja saa juosta vapaana. Syksyllä käymme marjassa ja sienessä, jolloin Herja juoksentelee vapaana pääasiassa näköetäisyydellä ja tulee kutsusta luokse välittömästi.

Uiminen on myös kovasti mieleen. Koko perheen ollessa vedessä Herja paimentaa laumaansa. Jos on yksin vedessä, niin kepinhakuleikki on ihan parasta.

Kesällä Herja sai kissakaverin Matin. Heistä tuli heti kaverukset, jotka nukkuvat ja leikkivät yhdessä.

Herja on superihana karvakaveri, joka hyväksyy kaikki mukaan.”

Ja sitten se haaveilemani herrasmieskoira, Rekikelin Stefnir eliNoa.

Tässä Noan omistajan Marjutin ”pieni” kertomus koirastaan:”
”Kiltti mammanpoika ja herrasmieskoira on ehdottomasti paras tapa kuvailla Noaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Se on aina ollut nopea oppimaan asioita ja sillä on aina ollut korkea motivaatio yhdessä tekemiseen, oli se sitten arjen opit tai tavoitteellinen treenaaminen. Noa on ollut helppo kouluttaa, sillä ruualla motivoitumisen lisäksi se palkkautuu hyvin sosiaalisesta palkasta. Tämä tarkoittaa sitä, että se motivoituu ihmisen kanssa painimisesta, kehuista ja ylipäätään huomiosta, jota se minulta omistajana ja ohjaajana saa. Noa on ollut aina vikkeläjalkainen, eivätkä kertyneet vuodet näy sen vauhdissa merkittävästi vieläkään. Se on yhä tuulennopea liikkeissään, liikkuu vaivattomasti ja metsässä irti juokseminen on sen ehdotonta lempipuuhaa. Islanninlammaskoirista yleisesti poiketen Noa on äänenkäyttönsä puolesta hiljainen islantilainen eikä se paukuta menemään turhia. Treenatessa Noan äänenkäyttö lisääntyy sen väsyessä tai kun se vaatii minulta ohjaajana selvennystä tilanteisiin. Noalla on yksi aikaisempi pentue, joka syntyi vuonna 2020. Silloin Noa vietti lemmenlomansa Olgan omistajien luona ja hoiti homman virkamiestyyliin, asiallisesti ja luotettavasti.

Noassa yksi sen parhaimpia ominaisuuksia on tilanteisiin sopeutuminen. Vaikka sillä saattaa olla ennakkoluuloja joitakin uusia asioita kohdatessaan, se palautuu nopeasti ja hyväksyy tilanteen ensireaktion jälkeen. Tällaisia voimakkaita ensireaktioita aiheuttavia asioita ovat esimerkiksi pienet lapset. Noa koki nuorena pentuna useamman huonon kokemuksen pienten lasten parissa, mitkä ovat jättäneet sille valitettavat muistijäljet. Kuitenkin kun Noalle on antanut pienen hetken aikaa totuttautua uuteen tilanteeseen, se selättää epäluuloisuutensa ja onkin pian ollut täysillä lasten leikkikaverina. Vaikka Noa on hyvin omistajakeskeinen, se on myös helppo antaa hoitoon käytännössä minne vaan. Se sopeutuu tilanteisiin ja on erittäin miellyttäväkäytöksinen. On kuitenkin mainittava, että etenkään nuoria uroskoiria Noa ei voi sietää. Toki, oman kokemukseni mukaan harvemmat islantilaiset uroskoirat katsovat vieraita uroksia hyvällä. Kastroidut urokset taas eivät Noan mielestä ole oikeita uroksia ja näiden kanssa meillä ei ole koskaan ollut ongelmia Noan kanssa. Varttuessaan Noan urosaggressiivisuus on hieman laantunut ja on hallittavissa oleva ominaisuus.

Noa on terveystutkittu terveeksi lonkkien, polvien, selän ja silmien osalta. Noaa ei ole elämänsä aikana tarvinnut käyttää eläinlääkärissä kuin rokotuksilla. Toki, iän myötä hammasrempat ovat edessä, mutta muuten Noa on pysynyt terveenä eikä ole ollut erityisen tapaturma-altiskaan. Noan kanssa on kierretty näyttelyissä muutaman muotovaliotittelin verran ja se olisi myös yhtä CACIBia vaille kansainvälinen muotovalio. Oma kiinnostukseni lopahti näyttelyihin agilitysta tullessa meidän pääasiallinen harrastus, mutta ehkä me vielä käymme täyttämässä tittelivarastoamme vuoden 2024 aikana.

Noan pääasiallinen harrastus on ollut agility, mutta tuloksia emme ole saaneet aikaiseksi erinäisistä syistä, jotka suurimmaksi osaksi liittyvät minun omaan terveydentilaani. Kuitenkin vuodelle 2024 olen suunnitellut lähteväni kokeilemaan kisakenttiä Noan kanssa. Noa on vanhojen sääntöjen mukaisesti mitattu medi-luokkaan. Noa on mielestäni islantilaiseksi hurjan nopea ja äärimmäisen ketterä. Nuorempana se ei ymmärtänyt omaa vauhtiaan ja turvallisuuttaan ja sitä joutui hieman himmaamaan, mutta nykyään jopa järki pysyy sen vauhdissa mukana. Noa on myös käynyt kokeilemassa mm. hakua, raunioetsintää, vesipelastusta ja olemme käyneet tuttavamme lampaita myös paimentamassa. Varsinaisia paimennustuloksia Noalla ei ole, mutta työmoottori siltä löytyy. Lisäksi olemme suunnitelleet rallytokouraa vuodelle 2024. Viimeisin kokeilumme rallytokon parissa oli marraskuussa 2023, jossa kouluttaja heristi minulle sormea että tätä koiraa et vielä eläköitä mistään. Noa on myös MH-luonnekuvattu 2017, jonka se suoritti loppuun asti. Laukauksista sen voisi kuvailla laukauskokemattomaksi, se ei varsinaisesti pelännyt niitä, mutta kuunteli tarkasti. Mainittakoon tähän yhteyteen, että uudenvuoden raketit tai ukkonen eivät aiheuta Noassa pelkoa ja se nukkuukin näiden tapahtumien ohi rauhassa.

Kotioloissa Noa on luotettava ja ennen kaikkea miellyttävä. Se ei liiemmin kerjää keittiössä ja uskoo kun sen käskee kauemmaksi. Noa kuitenkin on mukana monissa arjen askareissa ja sille on tärkeää päästä halailemaan kainaloon, kun käyn sohvalle tai sänkyyn makoilemaan. Oikeastaan, minä en osaa olla jos Noa ei tule vähintään käymään kainalossa. Se on elänyt suurimman osan elämästään kerrostalossa, mutta viettänyt myös aikaa rivitalossa ja nykyään omakotitalossa omalla takapihalla. Sen kanssa on kuljettu niin bussissa kuin henkilöautoissa, laivoissa ja junissa. Se on aina ollut erittäin miellyttävää matkaseuraa, sillä se ottaa rennosti ja nukkuu matkansa joko omassa häkissään tai sille osoitetussa tilassa. Kotona Noa on ollut pitkään se nuorempi koira ja elänyt yhdessä islanninlammaskoiranartun Linan kanssa. 2023 vuoden lopulla perheeseemme liittyi vielä toinen islanninlammaskoiranarttu Mysli, jota aluksi Noa karsasti kuin ruttoa. Kuitenkin n. 2 viikon tutustumisen jälkeen Noasta ja Myslistä on tullut erottamattomat. Noa on kuin isoveli Myslille ja leikkii ja painii pennun kanssa jokainen päivä pitkiäkin hetkiä. Se on huomaavainen pennun kanssa ja Noan hermoja voi vain ihailla, kun Mysli roikkuu sen poskikarvoissa tai retuuttaa korvasta. Tuntuu, että Noa on oikeastaan kaivannut tällaista leikkikaveria itselleen, kun Lina ei ole enää leikeistä jaksanut kiinnostua.

Elämästä Noan kanssa voisi varmasti kirjoittaa pienen kirjan, mutta johonkin on vedettävä raja. Noa on elämäni koira, enkä usko että tulen koskaan tapaamaan toista samankaltaista. Toivonkin, että Noa jättäisi jälkeläisiin tätä lempeää ja rakastavaa luonnettaan, jotta jokainen pääsisi kokemaan samanlaista pyyteetöntä rakkautta, mitä minä olen saanut kokea.”

Tykkään molempien koirien sukutaulusta, Noan takana on koiria joita olen sillä silmällä ihastellut paljon. Molemmat vanhemmat ovat terveitä ja ihanaa saada käyttää vanhempaa herrasmieskoiraa. Näin ollaan myös viisaampia koiran yksilön terveydestä, sekä sen lähisuvun terveydestä. Yhä edelleen Herjan isoäidin Iriksen hoitoon vastaamaton atopia kummittelee taustalla ja joudun tätä ottamaan huomioon tämän suvun pentuesuunnitelmissa.

Ulkonäöllisesti myös koen tämän parin täydentävän toisiaan. Herja on isohko narttu ja Noa pienehkö uros, Herjalla on Noaa verrattuna parempi etuosa ja Noalla Herjaan verattuna parempi takaosa.

Toiveissa on tosiaankin toiminnalinen pentue hyvillä harrastusominaisuuksilla. Näille pennuille toivoisin aktiivisempia harrastuskoteja, on se sitten agilityä, paimennusta, koiranäyttelyitä tai mitä tahansa. Tällä hetkellä tuntuu olevan turhan moni harrastuksiin potentiaalinen islanninlammaskoira tavan kotikoirana. (Voin myös katsoa peiliin ja todeta, että voisihan tämän oman lauman kanssa myös harrastaa ja kisata enemmän, mutta resurssit = aika, on rajallinen kaikkeen harrastamiseen.) Ja ei, kotikoiran virka ei ole lainkaan huono, se on oikeasti tärkeä virka koiralle ja ensisijaisen tärkeää on, että arki on mukavaa koiran kanssa.

Rosiri's Herja Freydísardóttir ♡ Rekikelin Stefnir

Herjalle odotetaan juoksuja vuodenvaihteeseen. Pennut tulevat muuttamaan uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut elävät kanssamme arjessa mukana ja tottuvat näin ollen kodin erilaisiin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan pennuille lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pennut ovat jo tottuneet meillä ollessaan syömään, leluja, pannan, hihnan sekä kasvattajan tuen. Uusi pennunostaja liitetään myös Islanninkoirat ry:n pentuejäseneksi.

Puolivuotiaita pikkumusteja

Ensimmäiset rakkausmustit saavuttavat tänään kuuden kuukauden iän ja tottahan toki saatiin koko pentueesta kuulumiset kaikille luettavaksi!

En tiedä onko tämä ns. ”uutuuden viehätystä” vai mitä, mutta tämä pentue tuntuu tällä hetkellä varsin onnistuneelta. Olen erittäin tyytyväinen mustien luonteisiin, varsin avoimia ja rohkeita tyyppejä ja ulkonäöllisesti ne kainkoiriksi tunnistaa myös helposti. Jokaisella pennulla on varsin mukava ”työmoottori” harrastuksiin tällä hetkellä. Aika näyttää, mitä näistä vielä kasvaa, mutta tässä kohin olen tyytyväinen mitä näistä on kasvanut. Kiitos ihanille ja aktiivisille kodeille!


Rosiri's Shinichi Wolf no musuko ”Muro”

Muro on hassutteleva kulmakunnan mummojen ihastus sekä oravien ja varisten vihastus.

Pikkupentuna useasti vieraiden toimesta kissaksi luultu "outo kainkoira" onkin nauttinut ainoana lapsena huomiosta, ja rakastaa kaikkia ja kaikkea. Muron elämää onkin alusta asti voinut seurata myös instagramissa kaiken_muro nimimerkin alta. Ekojen kuukausien aikana herran sosialistaminen toteutettiin hanakasti tutustumalla kaikkeen mahdolliseen mitä keksittiin, aina lampaista Helsingin ydinkeskustaan, ja jo lähtökohtaisesti rohkeasta minimiehestä on tullut taitava ja hyvän itsetunnon omaava nuorimies joka tulee pitkälti kaikkien kanssa toimeen kaikissa paikoissa. Pikkupentuna Murossa meitä ihmetytti erityisesti sen koko yön läpi kestävät unenlahjat sekä alusta asti läsnä ollut sisäsiisteys!

Kotioloissa Muro on pääosin rauhallinen omasta tilasta nauttiva tuijottelija, mutta kun tylsyys iskee ei nuoriherra säästele käskyissään keksiä hänelle tekemistä. Toisaalta Muro osaa myös hienosti tekemisen puutteessa mennä omalle lelukorilleen ja kaivaa sieltä mieleisensä lelun riepoteltavaksi.

Muroa voisi kuvata avoimesti tunteitaan näyttäväksi tyypiksi, joka yhä väsyneenä odottaa, että palvelijat nostavat hänet rappujen yläpäähän kävelyn sijasta, ja jonka korvat katoavat koirakavereiden seurassa ja kiinnostavan hajun äärellä. Muro myös nauttii kovasti rapsutuksista ja kellahtaa vasten ihmistä joka osaa oikeasta kohtaa raapia, ja vaatii aina aamupalan jälkeen sylihetken, jos ei muuten, niin haukkumalla. Kaikesta huolimatta on ollut hauska huomata, kuinka hyvin Muro kuuntelee kielto- ja luopumissanoja näinkin nuoreksi koiraksi.

Aktiivisena ja tarkkaavaisena koirana Muro tykkää lepotaukojen välissä uuden opettelusta ja yhdessä tekemisestä. Kahden pentukoulun ja yhden lajikokeilukurssin alumnina Muro onkin selvästi osoittanut innokkuutensa ottaa haltuun uusia temppuja ja taitoja. Kursseilla on ollut niin kivaa, että jatkoa varmasti seuraa. Muron kiinnostus ei tosin ole ruoalla ostettavissa, ja motivointiin saakin välillä keksiä mitä monimuotoisempia sosiaalisia, leikki- tai megaherkkupalkkoja. Haastavinta Muron kanssa on ollut yksinolon harjoittelu. Vaikka Muro on suhteellisen hyvin osannut rauhoittua itsekseen, niin väärällä hetkellä yksin jääminen voi olla Murolle yhä todella turhauttavaa. Tässäkin asiassa on kuitenkin tapahtunut edistystä pienin, mutta selkein askelin. Kaiken kaikkiaan Muro on superhieno koira, joka on istunut meidän elämään erinomaisesti!

Rosiri's Shiranui Eiko no musume ”Shira”

Selvää oli kun tätä pentuetta lähdin suunnittelemaan ja toteuttamaan, että narttu jää kotiin asumaan. Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut Shiran ollessa pentueen ainut narttu, joten pennun koti oli sinetöity jo pentulaatikossa. Paljon kyselyitä oli nimenomaan narttupentuun liittyen, mutta tuossa nartussa oli myös jotain, että siitä ei pitänyt luopua.

Shira on ihastuttavan avoin, reipas ja rohkea pentu joka ei pienestä säikähdä. Ainut jolloin on epäileväinen, on illan hämärtyessä ja pimetessä ulkosalla. Kukapa tuolla pimeydessä edes viihtyisi, mielluummin sitä makoilee äitikoira Eikon vieressä sohvalla esittäen sohvatyynyä kuin pöhisemällä pihan pimeyteen.

Shira on päässyt osallistumaan parille pentukurssille ja on sangen oppivainen yksilö. Se, että ollaanko opittu mitään järkevää niin onkin toinen juttu. Agilitytreeneissä on myös satunnaisesti mukana, lähinnä vain hengailemassa hallilla opetellen häkissä olemista sekä tekemällä pieniä treenijuttuja kentän laidalle odotellessa Arman vuoroa. Pentukursseilla pidän itse tärkeänä tavoitteena yhteisten kivojen asioiden tekemistä, jossa päästään suhdetta kehittämään ja oppimaan ja tuntemaan toisiamme paremmin. Shira palkkaantuu niin ruuasta, leluista kuin sylittelyhetkistäkin.

Arkeen ja meidän laumaan Shira tuntuu sopivan oikein hyvin. On kohtelias ja lukee tilanteita varsin mukavasti. On läsnä, mutta osaa myös vetäytyä omiin oloihin. Sisäsiistiksi on oppinut veljiään selvästi myöhemmin, mutta pääasiassa on jo tällä hetkellä sisäsiisti. Viihtyy valoisan aikaan pihalla touhuillen muiden koirien kanssa ja seuraillen ympäristöä. Metsälenkeilläkin käydään lähes päivittäin ja siellä saa kirmailla muun lauman kanssa vapaana.

Kerran on tämä neiti päättänyt metsään hävitä omille teilleen 1,5 tunniksi ollessaan 16 -viikkoinen. Onneksi mieheni pääsi töistä irtoamaan (myös Sarun emäntä Suvi riensi auttamaan 💓) ja löysi Shiran, mutta tilanne säikäytti allekirjoittaneen toden teolla. Mitään en keksi karkaamisen syyksi kuin sen, että Shira ei halunnut lenkin jälkeen autoon ja lähti uudelle kierrokselle. Oli ollut ennen tätä tapausta parina päivänä haluton menemään omatoimisesti autoon, mutta alettuaan matkustamaan takapenkillä kontissa matkustamisen sijaan on autoon ollut jälleen mieluista mennä.

Muutoin arki Shiran kanssa on sujunut leppoisasti ja tuo hassu pieni ridgekuonoinen tytöntyllerö valloittaa ihmisten sydämiä aina vain mustemmaksi.

Rosiri's Samuru Wolf no musuko ”Saru”

Sarun tulo meille oli hieman yllätys. Eikon sulhasmatkasta lähtien seurasin pentuja tiiviisti ja kävin niitä katsomassa useamman kerran, ja aina se yksi tietty pentu sieltä löytyi syliini, mutta meillä ei ollut pennun paikkaa vapaana. Olimme mieheni kanssa puhuneet, että uusi göötti kahden vanhemman kaveriksi tulisi, kun oikea syntyisi. Kun pennut olivat kahdeksan viikkoisia Jonna laittoi viestiä, että olisiko meillä kotia yhdelle tietylle pennulle. Perhepalaveri ja viestiä Jonnalle, gööttipentu vaihtuikin kainpentuun. Ja niin meille muuttikin yllättäen Saru….

Koiralaumamme pomo 11.5v göötti mummo Fanny otti Sarun hyvin vastaan, näytti nätisti johtajuutensa ja antoi pennun touhuta omiaan, kuhan mummo sai olla rauhassa. Nuorempi gööttimme 7v Joshi oli alkuun laput silmillä ja taisi toivoa, että pentua ei olisi, mutta nopeasti löysivät sävelen ja alkoivat leikkiä.

Pari ekaa yötä Saru ei oikein osannut rauhoittua hänelle tarkoitettuun nukkumapaikkaan, joten nukuttiin osat yöstä olkkarissa, mutta sitten yks kaks pennulle rupesi oma nukkumapaikka olemaan kiva paikka, koska hän sai siellä myös ruokansa ja Saruhan on kova poika syömään. Saru nukkuu yönsä oikein hyvin.

Sisäsiistiksi poitsu oppi todella nopeasti. Omakotitalossa oli helppo toteuttaa ulospääsy tarpeille kun pihamme on aidattu. Muutamia vahinkoja välillä alkuun sattui jos ei oltu nopeita, mutta nekin kävi eteiseen. Nopeasti Saru oppi ”marisemaan” eteisessä merkiksi, että ulos pitäisi päästä.

Sarun kanssa ruvettiin lähes heti käymään metsäretkillä. Ekalla reissulla Saru oli liinassa alkumatkan, mutta huomasin heti että pysyy lauman mukana ja seuraa gööttejä tiiviisti, joten sai olla irti. Nyt Saru on saanut olla metsässä irti, kuhan luoksetulo on toiminut. Luoksetulossa ei ole ollut mitään ongelmia, kun hää ihan itse sitä tarjoaa tasaisesti.

Saru myös pääsi kesällä/syksyllä käymään useamman mökkireissun meidän kesämökillä. Ensin vahdittiin tiiviisti pennun touhuja pihalla tai oli aidatulla terassilla, mutta hieno käytös palkittiin lopulta sillä, että sai olla vapaasti ulkona ja hienosti pysyi pihapiirissä. Sarusta myös alkoi kuoriutua saunakoira sekä suppailuakin käytiin onnistuneesti testailee muutaman kerran Saimaalla.

Saru pääsi omatoimiseen penturyhmään treenailemaan kun rokotukset saatiin kuntoon. Pojalla on ihan jäätävä into/vire tehdä asioita. Agilityn pentualkeisiin olen Sarun tutustuttanut ja on muuten motivaatioo ja intoa vaikka muille jakaa… Jännä nähdä tuleeko Sarusta vai Jonnan Armasta eka kainkoira joka tekee koiranettiin ekan agility tuloksen.. Saru on käynyt ekassa pentunäyttelyssäkin, jossa pentujen käytös ylitti kaikki odotukset. Hieno arvostelu saatiin ja KP, mutta upein oli BIS2 kasv tulos. 💓

Saru on kyllä ylittänyt kaikki odotukset, kun alkuun ei oikein ollut edes mitään odotuksia vaan ajattelin katsoa mitä pojasta kasvaa ja mitä tykättäisiin touhuta. Toivottavasti matkamme yhdessä jatkuu hyvänä!

Rosiri's Suguru Wolf no musuko ”Moody”

Kai ken, kaimaani Moody-Doody muutti meille hieman yllättäin eräänä kauniina heinäkuun päivänä. Ensi hetkestä alkaen oli hän erityisesti islantilaissisko Hildin suursuosikki. Velipoeka Loki-labrador suhtautui kakaraan alkuun tyynen pidättyväisesti, perheen kissojen joukkoon Moody taas soluttautui hienosti.

Moody on tuumailija, joka pohtii uusia asioita ennen lähempää tuttavuutta. Mietintämyssystä kertova keskittynyt ilme ja pohdintarypyt. Älkää kuitenkaan erehtykö luulemaan, ettei tässä pojassa olisi vauhtia, ehei! Moody on kova leikkimään perheen muiden lemmikkien ja tuttujen ihmisten kanssa. Moodyn bravuureita ovat zoomies peltolenkeillä ja wormy-wormy koirakoulussa. Moodyn itämaisuus tulee esille kuralammikoiden kartteluna ja kauniilla kerällä nukkumisena. Naperossa on myös pientä remonttireiskan vikaa ja muunmuassa listat ovat saaneet uutta ilmettä.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana Moody on osallistunut useammalle koirankoulutuskurssille, joilla on opeteltu arjen taitoja. Moody on nopea oppimaan ja jaksaa tehdä uutterasti hommia. Koulutien lisäksi olemme totutelleet erilaisiin ympäristöihin ja ihmisiin ja opetelleet retkikoiran tapoja. Moody tykkääkin istuskella nuotiolla koko perheen voimin.

Aika näyttää mihin kaikkiin harrastuksiin Doodyn kanssa päädytään, joka tapauksessa hänestä on tullut kaikille niin rakas perheenjäsen ja äisälleen oikea sielunkoira! 💓

Rosiri's Shinigami Wolf no musuko ”Kami”

Tarkoitus oli jättää vain pentueen ainokainen narttu kotiin, mutta niin tässä nyt taisi käydä että myös Kami -veli jäi kotiin.

Jo reilu pariviikkoisena Kami valitsi minut ihmisekseen ja tiesin jo, että tästä pennusta tulee olemaan vaikea luopua kun sen aika koittaa. Viikkoja kului ja Kamin palvonta minua kohtaan vain lisääntyi. Se ei välittänyt juurikaan vieraista, muutamat ihmiset se hyväksyi heti ja loputkin pitkän lämmittelyn jälkeen.

Kamilla on tiettyä itsevarmuutta ja urosegoa enemmän kuin veljissään, sen havaitsin jo pentulaatikkoiässä. Se myös vahvisti ajatusta, että tämän pennun haluaisin vain sellaiseen kotiin, jossa olisi ennestään kainkoiria ja tätä osattaisiin kouluttaa oikein. Sopivaa kotia ei ottanut ilmaantuakseen ja tämä jätkä vain lujitti paikkaansa sydämessäni. Yhä toki pohdin, kun teini-ikä alkaa onko tämä kuinka monsteri ja osaanko kouluttaa ja saada tästä uroksesta parhaat puolet esiin.

Kami ei niin välitä vieraista ja sitä ollaan työstetty paljon. Yhä edelleen se valikoi voimakkaasti ihmiset, jotka se hyväksyy kyselemättä, mutta on myös ihmisiä ja ihmistyyppejä joista tämä ei välitä alkuunkaan. Tässä on kuitenkin edistytty ja Kami sietää pääasiassa kaikki, työnsarkaa on silti.

Samoille pentukursseille ja agilityn kentänlaitatreeneihin on päässyt myös Kami osallistumaan vuoroviikoin siskonsa Shiran kanssa. Työmoottoria on ja Kami työskentelee minulle paljon mieluummin kuin Shira. Shiran moottori ei ole huono, näissä vain huomaa sen eron kun toinen kainkoirista on valinnut minut ihmisekseen miten se tekemisen meininki on erilaista.

Meidän arkeen myös Kami on sujahtanut varsin helposti. Se osallistuu arjessa kaikkiin askareisiin, pihan vahtimisesta, kotitöihin ja metsälenkkeilyihin. Alkuun metsässä Kami oli hieman välinpitämätön minusta, mutta luoksetuloa on saatu rakennettua varsin vahvaksi.

Tässä kohdin myös haluan huomauttaa, että vaikka tässä pentueessa on vapaasti metsässä ulkoilevia pentuja ihmistensä kanssa, ei kainkoirien vapaana pitäminen ole mikään itsestäänselvyys. Omat kainkoirat olen saanut opetettua luoksetulovarmoiksi ja tässä opettamisessa olen hyödyntänyt meidän lauman islanninlammaskoiria ja niiden paimennustaipumuksia. Islantilainen haluaa olla ihmisen lähellä ja mallioppimisen kautta olen saanut tämän myös kainkoirille opetettua. Jos minulla olisi vain kainkoiria, luulen että meidän metsälenkit vapaana ei onnistuisi näin hyvin miten ne nyt sujuvat.

Kamista minulle tulee tällä hetkellä ”sielunkoira” -tunne, vastaavaa tunnetta en ole kokenut kenestäkään muusta koirasta ja tunne on varsin kummallinen. Ajan kanssa vain saan tietää, mitä tämä tunne oikein tarkoittaa.

Kami on ihastuttava herraskoiran alku ja hurmaa kyllä ne ihmiset, ketkä haluaa hurmata.