Allekirjoittaneelle aihe on vaikea ja tätä en ole kovinkaan hyvin pystynyt käsittelemään. Tänään, Iriksen syntymäpäivänä, on kuitenkin aika saada tuotua kaikille julki luettaviksi, miksi jouduimme Iriksestä luopumaan menneenä pääsiäisenä. Asiaa en varsinaisesti ole salaillut, mutta en ole huudellutkaan kun varmuutta sairaudesta ei ole ollut.
Iris jouduttiin silittelemään ikiuneen menneenä pääsiäisenä, 5.4.2021. Iriksen kanssa oli useampi vuosi taisteltu outoa iho-oireilua vastaan, joka ei tuntunut vastaavan mihinkään hoitoihin tai lääkityksiin.
Oireet alkoivat loppukeväällä 2017 kun vatsan iholle tuli pieniä punaisia ihomuutoksia. Ajattelin näiden olevan ötököiden puremia ja niitä paikallisesti hoidettiin ja ihomuutokset paranivat. Tästä lähti lumipalloefektinä oireet kehittymään ja erilaisia muutoksia iholle alkoi ilmaantumaan, oli hotspotin tyyppistä ihottumaa, karvattomia alueita, märkiviä pieniä paiseita taivealueilla ja lopulta ihan hillitön ihon kutina.
Lääkityksiä oli monia mitä kokeiltiin ja käytiin Helsingissä ihospesialistin vastaanotolla myös. Eläinlääkäreitä konsultoitiin paljon ja yritettiin etsiä oireille syytä sekä jotain hoitokeinoa, jolla Iriksen oloa olisi saatu paremmaksi tai edes siedettäväksi.
Poissulkudiagnooseilla saatiin poissuljettua ruoka-aineallergiat. Eliminaatiodietti tehtiin kolmesti kolmella eri ruokamerkillä (Royal Canin, Hill's, Specific), mutta näistä millään ei ollut vaikutusta ihomuutoksiin tai kutinaan. Allergiaverinäytteet paljasti kuitenkin suuret lukemat varasto- ja pölypunkille, helppoja juttuja välttää koirataloudessa.
Hoitoja oli monia, oli lääkkeellistä hoitamista ja erilaisia ihovaivaisten pesuohjelmia. Pari kertaa Irikseltä ajeltiin myös kaikki karvat alas, mutta näistäkään ei juuri avuksi ollut. Lääkkeitä käytettäessä, uudet lääkkeet ja lääkecombot tehosivat hetken ja sitten oireet palasivat tai vaihtoehtoisesti lääkitykset olivat niin kovilla annoksilla, että haittavaikutukset olivat hirveää seurattavaa.
Valitettavasti Iriksen sairastelu jäi yhä mysteeriksi, sillä avaukseen ei Iristä lähetetty. Sitä pohdin usean eläinlääkärin kanssa, onko siinä järkeä, kun loppuajat Iris söi lääkkeitä kovilla annoksilla ja
haittavaikutukset oli havaitavissa ulkoisesti ja sisäisesti verikokeista.
Atoopikkona Iristä hoidettiin ja atopian todennäköisesti laukaisi tiineys ja pentujen hoito, eli hormonit. Näin jälkikäteen ajatellen, oli ensioireet kuitenkin havaittavissa jo tiineyden aikana, kun yksi tietty varvas muuntui karvoiltaan punaiseksi eikä löydetty syytä, miksi näin kävi. Ja tätäkin tutkittiin melkoisesti, koska koira ei nuollut varvasta tai siinä ei ollut mitään haavaa.
 |
| Kolme sukupolvea; Heida, Freydis ja Iris |
Olen todella surullinen, että näin kävi Iriksellemme, mutta toisaalta helpottunut, että onneksi se oli meidän koira eikä jonkun muun. Iris opetti ja kasvatti minua ihmisenä aivan valtavan paljon, suorastaan käsittämättömän paljon. En olisi ikinä voinut kuvitella, mihin kaikkeen tuo äärimmäisen rakas, ensimmäinen koirani, minut voisikaan valmistella.
Kiitos Iris, että olit osa elämäämme ja määrittelit sille uskomattoman upean suunnan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti