E-pentue 6 kk

Ihanimmat E -islantilaiset saavuttavat tänään islanninkoiranpäivän kunniaksi puolen vuoden iän! Miten upeita näistä kaikista on kasvanutkaan ja erityisen mieltä lämmittää tänä merkkipäivänä se, että näistä naperoista Mosse (Einir) on meillä hoidossa.

Rosiri's Einir Stjarnisson ”Mosse”

”Mosse, ihana pehmoinen karvapallero haettiin meille runsaslumisena maaliskuun päivänä. Miehelläni koiria on ollut aiemminkin,mutta minulle ja 8 v.pojallemme Mosse on ensimmäinen koira. Alkujännityksen ja säätämisen jälkeen Mosse päätyi nukkumaan makuuhuoneen lattialle, ajattelin nimittäin alunperin että koira nukkuu yksin eteisessä. Ulina oli sydäntäsärkevää, joten nyt nukutaan mainiosti kaikki.

Mosse on ollut hassu, huumorintajuinen kujeilija. Lapsen kanssa on hieman ollut haastetta, ettei anna Mossen pomottaa, mutta muuten kaikenkaikkiaan on oppinut uusia asioita hienosti. Autoja yms. pyrkii vielä ajoittain lenkillä jahtaamaan, joten harjoittelu jatkuu toki.

Ihmisiin ja toisiin koiriin suhtautuu varauksetta ja ilolla, ei ole onneksi ollut ikäviä kohtaamisia vielä koskaan. Mosse on söpö koira ja ihailua on kyllä osakseen saanutkin runsaasti.

Lumi oli Mossen mielestä parasta. Sai kaivaa ja jahdata lumipalloja. Kevään koittaessa kaikki mahdollinen ja mahdoton meni ulkona suuhun. Vähänkin pehmeämmät lelut hajotettiin ja mahdollisesti hieman syötiinkin, jos ei ehtinyt ottaa pois.

Etsintäleikki herkulla ulkona sekä sisällä on Mossesta kivaa, sekä hippaleikki ja pallon haku on myös hauskaa yhteistä liikuntaa.

Mosse ei yllättävää kyllä hauku kovinkaan paljon. Pihalle tai pihan yli lentävät linnut aiheuttavat haukkumista eniten.

Mossen kanssa on ihana ihmetellä maailmaa. 💓"

Rosiri's Einstein Stjarnisson ”Elmo”

"Kevät oli kiireinen, kun vain pari viikkoa Elmon saapumisen jälkeen aloimme remontoimaan paritalon puolikasta ja muutimme sinne kerrostalosta. Elmolla oli paljon ihmeteltävää kodin vaihtuessa vähän väliä, mutta tosi hienosti se sopeutui muutoksiin ja pääsi osaksi arkea.

Elmo on ollut nopea oppimaan asioita ja kouluttamista on helpottanut sen suuri intohimo ruokaa kohtaan. Pentukurssillakin Elmo suoriutui oikein mallikkaasti. Elmo osaa jo ison määrän erilaisia temppuja ja syksyllä olisi tarkoitus jatkaa koirakoululla käymistä. Toisaalta Elmo on melkoinen jekkuilija, jonka lempipuuhaa on sukkien varastaminen ja karkuun juokseminen. Elmosta onkin tullut oikea sukkakoira ja se osaa taitavasti ratsasta potentiaaliset löytöpaikat kuten kuivaustelineen, pyykkikorin ja lattialla olevan matkalaukun.

Ympäristön tapahtumiin Elmo suhtautuu pääosin tyynesti ja muun muassa muiden koirien ohittaminen on namittamalla sujunut koko ajan melko hyvin. Haasteena on ollut Elmon halu pitää lauma kasassa ja huutokonsertti on edelleen tiedossa, jos Elmolle tärkeät ihmiset ovat liian kaukana toisistaan. Yksinolo on sujunut vaihtelevasti ja Elmosta lähtee ääntä, mutta tuhoamisvimmaa sillä ei onneksi ole ilmennyt. Elmon seurana oli ensimmäisten kuukausien ajan pohjanpystykorva Möykky, josta kuoriutui ihana leikkikaveri alun äksyilyn jälkeen. Nyt Elmo on saanut pari kuukautta nauttia huomiosta ainoana koirana, mutta lähipiiristä löytyy onneksi koiraseuraa viikoittain.

Elmo on innokas ja aktiivinen seikkailijaluonne, jonka touhuille saa nauraa päivittäin. Elmo antaa mielellään pusuja ja rakastaa maharapsuja. Elmosta on tullut rakas ja tärkeä perheenjäsen ja koira, jolla ei pitänyt olla lupaa tulla sänkyyn saa nyt nukkua kainalossa.

Uskomme, että aikuisuudessa Elmosta tulee vielä loistava lenkki- ja harrastuskaveri."

Rosiri's Eftirlifandi Stjarnisson ”Effi”

”Effi on pärjännyt erittäin hyvin. Sopeutuminen vieraaseen maahan, kieleen ja kotiin on sujunut melko sujuvasti. Jos ensimmäisinä viikkoina hän vielä piti "häntästään" kiinni, niin nyt hän on pihamme täydellinen isäntä ja vartija.

Tänään oli kuudes kerta pentukoulussa ja vielä on kaksi lisää. Effi on ollut erittäin hyvä ja opettajan mukaan "paljon keskimääräistä älykkäämpi". Mutta pentukoulu on aivan yhtä paljon, ellei pääosin, koiranomistajan kouluttamiseen, koira pärjää melko hyvin, mutta omistajalla on vielä parantamisen varaa.

Ja tietysti - viime viikon lopulla Effin oli määrä osallistua ensimmäistä kertaa näyttelyyn, Pärnussa, ja silti kansainväliseen näyttelyyn. No, Effi ei edes vaivaudu pienempään 😊. Mutta tulos - rodun paras vauva ja erikoispalkinto sekä kansainvälisen tuomariston tunnustus: "erittäin hyvä vartalorakenne, erinomainen luonne, liikkuu ikäisekseen erittäin hyvin - erittäin lupaavaa". Ja jos tähän asti Effin suurimmat huomionhakijat ovat olleet muut koirat (no, kenen kanssa pitää kommunikoida!), niin näyttelyssä, jossa oli kaikkiaan lähes 1500 koiraa, Effi käyttäytyi erittäin hyvin! No, myöhemmin kotona hän lupasi yhtä tai toista, mutta kenelläkään ei ollut oikeutta olla vihainen koiralle tällaisen saavutuksen jälkeen!“

Rosiri's Emma Freydísardóttir ”Etta”

"Pikkuisen karvapalleron matkan aloitus uuteen kotiin oli dramaattinen. Ensin hänet laitetiin häkkiin yksin autoon ja pian alkoi kuulua selvät vastaväitteet. Tämä neitonen osasi kertoa jo varhain, jos jokin ei häntä miellytä. Nyt kun äänikin on kunnolla löytynyt, Etta tuntuu pitävän siitä kovasti. Niin hyvät kuin huonotkin asiat kerrotaan mielellään.

Nukkumaanmenot olivat pitkään pientä pentua mietityttävä asia. Monta viikkoa Etta vinkui, kun perhe suoritti iltatoimia ja rauhoittui vasta, kun valot sammuivat. Myös yksinolot ovat olleet alusta asti vaikeita rodulle ominaiseen tapaan, koska onhan se nyt väärin jättää pieni islantilainen..

Etan kanssa on ollut opettelemista. Jännittävissä uusissa tilanteissa Etta esitteli huuto/vinku/haukkukonsertin, jota moni ihminen tuli kummastelemaan. Tästä päästiin totuttelemalla uusissa paikoissa käyntiä ja nyt pääsemme jo hiljaisemmin liikkumaan eri paikoissa. Vaunujen kanssa lenkkeily sujui Etalta sen sijaan kuin vanhalta tekijältä. Heistä on tullut taaperomme kanssa oikeat ”Tiuhti ja Viuhti”.

Etan suosikki puuhaa on painia ja juosta viikkoa nuoremman aussikaverin Ailin kanssa. Kävyt ovat myös mahtavia! Lenkeillä parasta on tavata koira- sekä ihmiskamuja. Naapuruston lapset alkavat jo kaukaa huutaa, kun Etta lähestyy.

Harrastuksia ollaan kevyesti aloitettu parin kurssin merkeissä ja käytiin kokeilemassa menoa mätsäreissä. Syksyn tullen tarkoituksena on lähteä tokon ja rallytokon pariin. Paimennusta on myös päästävä kokeilemaan, koska Etta pitää perheen puput aisoissa niin hyvin.

Monelta vastaantulijalta kuulee, kuinka kaunis Etta on. Tämä kettutyttö on kauneutensa lisäksi myös hyvä sohvatyyny, älykäs (saattaa jopa esittää ymmärtämätöntä), huolehtiva ja älyttömän seurallinen, mutta myös oman arvon tunteva prinsessa. Rakkaudenosoitukset ja huomionkaipuu menevät usein liiallisuuksiin asti. Etalta löytyy myös mahtava ”työmoodi”, jota en vielä osaa laittaa nappia painamalla päälle.

Harjoitukset jatkuvat ja Etta jatkaa uusien asioiden opettamista meille.”

Melkein valmista

Hip hurraa! Me ollaan selvitty ja saatu kasvatettua ensimmäinen kainkoirapentueemme 7 viikon ikäisiksi! Odotin pentujen olevan hyvin paljon villimpiä ja ihmisiä karttavampia, mutta nämähän on olleet oikein reippaita niin vieraita ihmisiä kuin koiriakin kohtaan. Sen hurjempia hulinoitakaan ei ole ollut, on pennuilla muutaman kerran päivässä omat villit leikkinsä, mutta ne energiat puretaan sisarusten kesken. Joskus joku aikuisista koirista saattaa joutua toki uhriksi.

Tai kissa..

Viikko sitten en kirjoittanut pentujen kuulumisia syystä, että meidän viikossa ei ollut sitten yhtikäs mitään kirjoitettavaa. Sen sijaan, nyt onkin menneellä viikolla koettu enemmänkin uusia juttuja! Pennut ovat tavanneet eläinlääkärit kahdesti, maanantaina pennut sirutettiin ja tehtiin terveystarkastukset. Torstaina sitten napattiin geenitestit kun näytteenottovälineet ei olleet vielä maanantaiksi saapuneet. Hyvää kopelointitreeniä pennuille! Terveystarkastus antoi kyllä aihetta jännitykseen, sillä lähes jokaisella pojalla on kivekset tunnettavissa, mutta ne ei ole kivespusseissa. Itse olen poikien kivekset kopeloinut joka ilta muun käsittelyn yhteydessä ja tuntenut ne kahden viikon iästä lähtien, joten ei auta kuin jännittää miten meidän käy.

Nopeasti Kennelliitto rekisteröi pentueen ja kylläpä näyttää kummalliselta, kun Rosiri's -kennelnimen takana on nyt myös pentueellinen kainkoiria!

Uusia ihmisiä pennut ovat tavanneet päivittäin kun työskentelen kotona asiakkaiden parissa. Asiakkaat eivät ole olleet harmissaan saadusta pentuterapiasta, kun joskus pikkumustit ovat saaneet olla hierontahuoneessa mukana.

Autollakin päästiin vihdoin ajelemaan kun suunnattiin käymään Lemillä ystäväni luona. Autoilu sujui hyvin ja vieras paikka ei tuntunut alkuunkaan vieraalta paikalta.

Pennut ovat tällä hetkellä valmiita muuttamaan maailmalle. Poikkeuksellisesti pidän pennut nyt 8 -viikkoisiksi asti, koska seuraavalla viikolla saapuu pentujen isän omistaja Norjasta nämä pikkumustit tapaamaan. Olen myös ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ei ole kaikille pennuille vieläkään koteja, tarkalleen ottaen kolmelle urokselle on yhä koti hakusessa. Kiinnostuneita on ollut paljon ja ennen projektiin ryhtymistä oli koteja tarjolla, mutta tilanteen edetessä on peruutuksia tullut. Joten jos Sinun arjesta puuttuu kainkoira, jolle voit tarjota kodin rakkaudella, rajoilla ja huumorilla, sähköpostia saa laittaa ja kerron mielelläni lisää!