Ystävänpäiväpentueen ensimmäinen synttäripäivä!

Vuosi sitten saateltiin maailmaan Rosiri's -kennelin R-pentue ja hyvin nopeasti on vuosi vierähtänyt! Jälleen sain kuulumisia tänne julkaistavaksi kera kuvien. Oikein ihanaa ja rapsutusten täyteistä ensimmäistä syntymäpäivää Ärrät! <3

Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir ”Reika”

Vuosi Reikan kanssa on mennyt todella nopeasti, mutta ei aivan ongelmattomasti. Reika muutti luoksemme kasvattajalta vähän myöhemmin kuin muut pennut, koska olimme juuri tekemässä muuttoa toiselle paikkakunnalle. Reikan kanssa yhteistä elämää aloiteltiin Tampereella, mutta kesällä tuli jo pidempi hoitojakso kasvattajan luona. Äitikoira Kairi astui lenkillä jonkun terävän päälle ja tassu joutui tikattavaksi. Pieni epäonni on jatkunut pitkin vuotta, koska oman sairastumiseni ajan Reika oli myös hoidossa ja myöhemmin vielä pidemmän pätkän osittain sairastelun ja osittain näyttelyjuttujen takia. Reikan hoitopaikat ovat aina kehuneet Reikan kykyä sopeutua nopeasti talon ja lauman tavoille. Reika ei juuri meteliä itsestään pidä, paitsi innostuessaan (varsinkin kun tulee vieraita tai itse tulee kotiin poissaolon jälkeen) tervehtii ihmisiä pienellä ulvonnalla.

Reika on iloinen ja reipas koira, jonka lempijuttuja on luiden työstäminen ja ihmisen kanssa oleminen. Reika olisi mielellään aina mukana kaikessa menossa, jonka takia yksin harjoittelu jatku meillä edelleen. Toisen koiran kanssa pärjää kyllä kotona, mutta toisinaan on kotona ollessa haukkunut tylsyyttään. Tällä hetkellä Reika on ilman koirakaveria meillä harjoittelemassa yksin olemista.

Reika on välillä vähän yksinkertaisen oloinen, mutta oppii kyllä nopeasti esimerkiksi erilaisia temppuja. Tekemisessä on vaan niin paljon intoa mukana, että joskus keskittyminen tuntuu hankalalta. Onneksi Reika on todella helppo motivoida ruualla ja myös leluilla. Reika nauttii myös ihmisten huomiosta ja tulee myös mielellään syliin ainakin hetkeksi olemaan tai luuta syömään.

Reika on aivan ihana hännänheiluttaja, joka tuo isoa iloa arkeen ja jonka kanssa odotan innolla, että päästään ensimmäisen vuoden haasteiden jälkeen luomaan syvempää suhdetta

Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir ”Varpu”

Maailmanlopun pentu on jo vuoden!

Räväkästä pennusta on kuoriutunut uskomattoman fiksu, kaunis ja mukava tyyppi. Pentuaika oli aikamoinen ja puolen vuoden iässä tapahtunut muutto toi myös omat haasteensa elämään, mutta nyt arki alkaa olla suurilta osin aika leppoisaa. Kerrostalossa eläminen sujuu yllättävänkin hyvin, eikä naapureiden äänet tai kaupungin meno paljon enää pientä pystykorvaa hetkauta. Ainut haaste kaupungissa elämisessä on lenkkeily. Varpu tarkkailee ympäristöään valppaana ja reagoi nopeasti ympärillä tapahtuviin asioihin sekä etenkin muiden koirien ohitukset on edelleen melko haastavia ja vaatii taas paneutumista, jotta ne saataisiin kuntoon.

Eniten Varpu rakastaa ihmisiä ja onkin mukana menossa aina kun voi. Kun tiskaan, se makaa jaloissa, kun syön, se on pöydän alla jalkoja lämmittämässä ja aamuisin sekä iltaisin se tykkää tulla viereen loikoilemaan ja hakemaan rapsutuksia. Varpu luottaa ihmisiin ja on hyvin avoin, eikä ole vielä tullut vastaan yhtään ihmistä jonka syliin se ei juoksisi onnessaan ja valmiina ystävystymään. Myös metsässä kirmailu ja parhaiden koirakavereiden kanssa leikkiminen on edelleen Varpun mielestä aivan ihanaa.

Harrastetaan Varpun kanssa agilityä ja siinä on havaittavissa kivaa edistystä. Häiriöherkkyys on vaikuttanut paljon keskittymiskykyyn suuressa hallissa monien koirien ympäröimänä, mutta Varpu alkaa nyt selkeästi innostua lajista ja ympärillä tapahtuvat asiat jää jo helpommin huomiotta. Varpun kanssa on kivaa harrastaa ja muutenkin temppuilla kaikenlaista. Se on hyvin oppivainen ja halukas tekemään yhteistyötä, mutta toki palkan pitää olla kunnossa :D

Ennen joulua Varpulla todettiin punkin aiheuttama borrelioosi, joka toi elämään huolta ja murhetta, mutta siitä selvittiin ja jollain oudolla tavalla se jopa lähensi meitä ja lisäsi meidän välistä luottamusta.

Tiivistettynä voisi siis sanoa, että elämä tuon kermakorvan kanssa on aivan ihanaa ja rentoa. Pienet haasteet kuuluu elämään ja eipähän lopu tekeminen kesken!

Rosiri's Rokkstjarna Jökulrósardóttir ”Roxie”

Miten meidän Roxie voi olla jo vuoden ikäinen? Roxie on edelleen se iloinen, touhukas ja ystävällinen koira, joka on aina todella innoissaan vieraista. Se tervehtii innokkaasti, mutta hienosti hyppimättä. Rakastamme niitä pieniä luimukorvia ja heiluvaa peppua! Innokkuutta löytyy sen verran kuitenkin, että kärsivällisyyttää pitää vielä paljon harjoitella. Kylässä täytyy alkuun tutkia paikkoja ja ihmetellä, mutta osataan loppujen lopuksi rauhoittua ja olla hienosti.

Roxie on hyvin leikkisä ja vetoleikki tuntuu olevan parasta. Koirapuistossa leikitään hienosti, mutta haukkuviin koiriin suhtaudutaan varauksella. Juoksujen jälkeen Roxienkin haukkuherkkyys on kasvanut. Meillä haukutaan terassin harjalle, pienkodinkoneiden äänille, linnuille ja tietenkin ovikellolle. Pihaa täytyy vartioida entistä hanakammin ja jotkin vastaantulevat koiratkin saavat osakseen muutamat haukut. Ohitukset onnistuu kuitenkin yleensä varsin onnistuneesti. Muutenkin hihnassa kulkeminen sujuu mukavasti, hajut kiinnostavat erittäin paljon.

Odotamme jo kevättä, jotta päästään taas mökille, sillä siellä Roxie selvästi rakastaa juoksennella. Tosin matka sinne tuottaa hiukan harmaita hiuksia, koska autoilu on edelleen haastavaa. Siitä Roxie ei pidä ollenkaan ja vauhdin hidastukset sekä auton piippausäänet triggeröi haukuntaan. Tuntuu, että ikävintä on olla yksin takapenkillä...

Kotona Roxie onkin kuin perävaunu: aina siellä missä ihmiset. Roxielle on muutaman kuukauden sisään tullut myös uusi hellyyttävä tapa tunkeutua jalkojen väliin seisoskelemaan ja ihmettelemään meidän tekemisiä.

Viimeiset 10 kuukautta ovat olleet, niin koiralle kuin omistajillekin, hyvin opettavaiset. Vällillä hermojakin on koeteltu, mutta päivääkään emme vaihtaisi pois <3

Rosiri's Rúsína Jökulrósardóttir ”Rusina”

Rusinan ensimmäinen vuosi on ollut vaihderikas. Mukaan on mahtunut niin vilinää ja vilskettä, pitkiä aamuja sängyssä loikoen, muutama harmaa hius, hammaskiven poisto, hampaiden harjausta ja paaaljon koirankarvaa sekä super innokkaita pusuja.

Rusina on ollut nopea oppimaan, ja toteuttaa pyyntöjä hienosti- mutta keskittyminen herpaantuu tällä neidillä myös erittäin helposti. Rusina on ympäristöstään kiinnostunut, ja edes nakit tai kalkkunaleikkele eivät aina auta kun kohdalle sattuu sopivasti kiinnostava toinen koira. Rusinaa ei lenkillä hetkauta muut ohikulkijat, mutta liian lähelle tuleva lajitoveri saa aikaan melkoisen konsertin. Tässäkin Rusina on kyllä jo hienosti harjaantunut, ja kunhan välimatka on riittävä osaa neitokainen jopa hillitä innostustaan ja pysyä kontaktissa.

Rusina on suuri (ja tärkeä) osa meidän perheen arkea, ja kulkee monessa mukana. Juna, bussi- ja automatkat ovat tulleet tutuiksi ja Rusina kulkeekin Tampereen julkisilla jo kuin vanhatekijä. Olemme tänä keväänä aloittaneet myös kurssin arjen taitojen hiomiseksi sekä yhteiseksi hauskaksi tekemiseksi.

Arjessa koirakavereista näemme eniten naapurin Hugoa sekä Reika- siskoa, joka onkin meillä juuri hoidossa kun tätä kirjoittelen. Siskojen touhuja on aina ilo seurata, karvapöksyt heiluen juoksevat toistensa perässä onnellinen ilme naamalla :D.

Tiivistettynä: elämä ei olisi samaa ilman meidän Rusinaa, rakasta joka aina kotiin tullessa tervehtii iloisesti häntä heiluen ja nappisilmillään napittaen kuin ei olisi saanut peppurapsutuksia koko vuoteen. Miten paljon voikaan toisesta välittää, noh, paljon!

Puolivuosikkaat Ärrät

Kuten olen jo monesti todennut; mihin tämä aika oikein rientää? Viimeisin pentue on saavuttanut tänään 6 kuukauden iän ja melkoisen vallattomia ja hupsukkaita on näistä suloisista termiiteistä kasvanut.


Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir 'Reika'

Reika muutti kasvattajan luota hieman myöhemmin kotiinsa, koska meillä oli muutto toiselle paikkakunnalle, jonne Reika muutti sitten suoraan uuteen kotiin. Reika on ollut pienestä asti iloinen, ihmis- ja koirakavereita rakastava innokas pentu, jonka kanssa yhteiselo on ollut helppoa ja mukavaa. Reikaa on ollut helppo viedä ja ottaa mukaan menoille ja Reika onkin valloittanut jokaisen tielle osuvan ihmisen sydämen. Reikan kanssa emme ole vielä aloittaneet mitään harrastusta, mutta yhden pentukurssin olemme yhdessä käyneet ja seuraavalle olemme syksyllä menossa.

Juhannuksen aikoihin äiti-Kairille kävi pieni onnettomuus ja Kairin tassu jouduttiin tikata. Tämän takia Reika muutti hetkeksi takaisin Lappeenrantaan kasvattajan luo, missä ainakin palautteen perusteella sopeutui hyvin elämiseen ja on jo osa kasvattajan omaa laumaa. Reika kerkesi käymään ensimmäisissä näyttelyissäkin kasvattajan kanssa. Reika muutti noin kuukauden poissaolon jälkeen takaisin kotiin ja yhteisen arjen rytmin harjoittelu jatkuu. Hihnalenkit Kairin kanssa sujuvat jo alkukesään nähden todella hyvin ja Reika tuo iloa niin omistajalleen kuin Kairillekin. "Reipas-Reika" on yksinkertainen, yhteistyöhaluinen, nameja rakastava, hellyyttävä pentu, jonka lempijuttuja ovat juokseminen, Kairin päällä makoilu ja omistajan sylissä luun/lelun mussuttaminen.

Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir 'Varpu'

Maailmanlopun pentu, pikku-naali, jääkarhun pentu, varpunen, miun pieni Varpu. Kaikilla miun läheisillä ja ystävillä taitaa olla oma kutsumanimi tuolle pikkupallerolle, joka on sulattanut kaikkien sydämet.

Varpu on todella rohkea, suloinen ja sympaattinen tyyppi, iloinen kaikkien kaveri. Se kohtaa uudet ihmiset ja myös suurimman osan koirakavereista kiltisti ja avoimesti. Mutta on se myös todella temperamenttinen, sitkeä ja todellakin tietää mitä tahtoo ja osaa myös näyttää sen. Välillä Varpu ilmentää tahtoaan todella ärsyttävästi näykkimällä, mutta siitä ollaan opeteltu alusta alkaen pois ja kehitystä on tapahtunut huomattavasti. Varpu on ollut pienestä asti hyvin tarkkaavainen ja tietoinen ympäristöstään. Se skannaa mitä ympärillä tapahtuu, tutkii ja reagoi myös terhakasti. Lisäksi Varpu on tosi vilkas ja menevä tyyppi ja rauhoittuminen erilaisissa paikoissa onkin ollut pienestä pitäen korkealla meidän treenilistalla. Siinäkin asiassa Varpussa huomaa jo kehitystä!

Varpun kanssa on kiva tehdä ja harjoitella erilaisia juttuja. Se on tosi nopea oppimaan ja yleistää myös kivasti oppimaansa eri tilanteisiin. Varpu on aina innoissaan tekemässä yhdessä ja oppimassa uutta. Lempparitemppuja tällä hetkellä on tassun antaminen ja "high five", joita Varpu tuppaa tarjoamaan aina kun herkkuja on tarjolla. Ollaan harjoiteltu Varpun kanssa myös agilityyn liittyviä alkeistaitoja ja tällä viikolla aloitettiin myös agility-eskari, jossa päästään nyt kunnolla agilityn alkeiden pariin. Arkitaidot, kuten kynsien leikkuu ja ruokakupin odottaminen onnistuu myös hyvin, mutta niitä juttuja ollankin harjoiteltu ihan ensimmäisestä päivästä saakka. Lenkkeily sujuu pääosin ihan hyvin, mutta koirien ohitukset tuottaa tällä hetkellä haastetta ja paljon ääntä, koska Varpun mielestä kaikkien koirien kanssa pitäisi päästä leikkimään ja tutustumaan. Tämäkin asia on siis jokapäiväisessä harjoituksessa.

Kaikista eniten Varpu rakastaa metsässä lenkkeilyä, mieluiten vapaana kirmaillen ja mustikoita suoraan varvikosta syöden. Varpua on pystynyt melko hyvin pitämään irti. Se seurailee missä ihmiset liikkuu, ei häviä kovin kauas ja tulee pyynnöstä luokse. Nyt kuitenkin, kun ikää on tullut lisää, on sen rohkeus ja päättäväisyys kasvanut roimasti ja ihan en kaikkialla uskalla pitää sitä irti niinkuin pikkupentuna. Sitäkin taitoa taas kertaillaan ja eiköhän kuulolla ja lähettyvillä pysyminen taas muistu mieleen. Vielä enemmän, kuin metsässä kirmailua, Varpu rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa. Varpu osaa miun mielestä lukea muita koiria hyvin ja tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. On kuitenkin muutama kaveri, Varpun bestikset, joiden kanssa leikit ovat ihan eri tasolla ja niistä näkee, kuinka Varpu nauttii ja todella on vuorovaikutuksessa toisen koiran kanssa.

Nyt syksyllä meillä alkaa Varpun kanssa uudenlainen arki, kun viikko sitten muutettiin kahdestaan Savonlinnasta Kuopioon ja ensi kuussa miulla alkaa koulu. Tämä muutos on tuonut eteen taas uusia haasteita, mutta myös paljon positiivista, etenkin harrastusrintamalla.

Kaiken kaikkiaan Varpu on todella rakastettava, ilmeikäs, ajattelevainen ja määrätietoinen koiran alku. On uskomatonta, että mie oon saanut tuon tyypin itselleni. On ihana nähdä, miten myö aletaan päivä päivältä toimia enemmän tiiminä, luottaa toisiimme ja ymmärtämään toisiamme. Onhan meillä paljon haasteita, mutta onneksi sitäkin enemmän hyviä hetkiä! En malta odottaa millaisia seikkailuja meillä vielä edessä onkaan. Miun rakas Varpu <3

Rosiri's Rokkstjarna Jökulrósardóttir 'Roxie'

Pienestä karvapallosta (tai nk. nilkkasilppurista) on kasvanut kaunis nuori koira. Hampaita on tosiaan käytetty ahkerasti ja toisinaan vieläkin leikin tiimellyksessä. Roxie on iloinen, aktiivinen, leikkisä ja hieman hupsu. Leikittäjä on paras kaveri ja ihaninta on olla omien ihmisten seurassa, eikä meidän tarvitse enää mennä mihinkään yksin. Siksi yksinolon harjoittelu hieman jännitti ja olemmekin edenneet hitaasti, mutta yksinolo sujuukin jo nykyään ihan hyvin. Alkuun pitää vähän draamailla, mutta sitten Roxie rauhottuu.

Pihan laittoon Roxiesta saa oivan apurin, koska kaivaminen best. Ei muuta kun puuntaimi valmiisen kuoppaan. Tällä menolla pihasta saisi kylläkin kunnon viidakon! Roxie haluaa ehdottomasti “auttaa” muissakin askareissa kuten pyykinpesussa, vaatteiden viikkaamisessa ja tiskikoneen täytössä. Roxie on myös kovin utelias, vaikkakin alkuun uudet asiat saattavat hieman jännittää. Roxie ei siis ole se rohkein pentu, mutta hienosti “kohtaa pelot” ja tutustuu, kun saa meiltä tukea. Ihmisiä Roxie ei toisin vierasta yhtään ja jokaista koiraakin tekisi mieli tervehtiä. Koirapuistossa Roxie lähestyy muita koiria alistuen ja hetken kestää, että uskaltautuu kunnolla leikkiin. Tuttujen koirien kanssa ilonpito tosin alkaa heti ja Roxie osaa leikkiä aina todella nätisti.

Roxie on suhteellisen hiljainen koira. Toki Roxie haukkuu, jos kuulee toisen koiran haukkuvan tai oudon äänen jossain kaukaisuudessa. Myös ovikellon soidessa täytyy vielä varmuuden vuoksi ilmoittaa, että joku on ovella. Haastavinta tällä hetkellä on autoilu. Se on helpottunut ihan alkuajoista, mutta vieläkin se on vähän kamalaa, vaikka ollaan paljon sitä harjoiteltu. Tosiaan, Roxie on ehtinyt jo nähdä Norjaakin, ja kasvaessaan siitä tulee mainio karvakaveri seuraksi retkillemme.

Pentukoulussakin käytiin ja siellä ihan hämmästeltiin, kuinka Roxie niin pienenä jaksoi jo hienosti keskittyä. Koulutukset jatkuvat pian alkavalla arkitottelevaisuuskurssilla ja jatkossa muiden aktiviteettien parissa. Kehuja Roxie saa aina, ja onhan se todella valloittava pieni koiran alku, joka tuo valtavasti iloa meidän elämään!

Rosiri's Rúsína Jökulrósardóttir 'Rusina'

Rusina, Tusina, Rotta... Ja muutama mitä ei tähän kehtaa kirjoittaa. Rakkaalla koiralla on monta nimeä.

Oli jo alkuun tiedossa, että tämän neidin kanssa tulee varustautua matkalaukullisella kärsivällisyyttä ja huumoria. Tämä konkretisoitui matkalla ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Varkauteen, jolloin huomasimme että pienestä karvaisesta perunan näköisestä otuksesta voi todellakin lähteä ääntä. Ja paljon. Huomasimme kuitenkin myös, että tuo kyseinen peruna osaa rauhoittua kun tuntee olonsa turvalliseksi.

Rusina löysi siis äänensä jo aikaisin, ja siitä lähtien sitä on käytetty. Olemme harjoitelleet- ja jatkamme yhä harjoittelua sen suhteen, kuinka lenkillä ei tarvitse haukkua kaikille muille koirille. Välillä saamme jo erittäin onnistuneita ohituksia, ja Rusina pääseekin usein myös tällöin tutustumaan palkkioksi. Ihmisille ja muulle liikkuvalle ei onneksi enää tarvitse juurikaan metelöidä. Rajoja ja Rakkautta. Näin ollaan yritetty toimia.

8- viikkoisena Rusina katkaisi yläkulmurin rymytessään, ja joutui hampaanpoistoon. Silloin noin viikon koiranomistajana olleena huoli oli suuri. Nyt myöhemmin ollaan todettu, että tämän tohelon töheltämiseen pitää vaan tottua- ja minimoida riskit.

Rusinan kanssa ollaan siis harjoiteltu kotona pienestä asti paljon kaikkea. Autoilusta se pitää, ja peruskäskyt se osaa suhteellisen hyvin. Luoksetulon kanssa tosin sillä on erittäin valikoiva kuulo, jos toisaalla tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa..

Alkuun kaikki mikä oli oman halun vastaista, huudatti tätä meidän pientä palosireeniä. On helpottavaa todeta, että nykyisin kynnet voi leikata ja Rusinaa pitää sylissä ilman omien tärykalvojen vaarantumista.

Rusina on todella sosiaalinen ja rakastaa kaikkia ihmisiä.

Muutimme Tampereelle toukokuun alussa, ja täällä meidän naapurissa asuu samanikäinen Novascotiannoutaja uros. Täällä on muutenkin paljon koira-kavereita. Rusina tulee hyvin juttuun muiden kanssa, mutta sillä on, noh, iso Ego. Tästä johtuen se isottelee välillä isommille koirille. Kuitenkin usein se ymmärtää myös hieman varoa. Onneksi.

Rusina on siis eloisa, reipas nuori koira joka on varustettj isolla määrällä rakkautta ja (haluaisin kirjoittaa pienillä aivoilla mutta ei se pitäisi paikkaansa) nokkeluudella.

Ärrät seitsemän viikkoa!

Jälleen on se hetki kasvattajana, kun voi taputtaa itseään selkää ja todeta, että tästäkin seitsemän viikkoisesta selvittiin uuden pentueen kanssa. Tämä pentue on monella tapaa yksi merkkipaalu kasvattajaurallani, sillä ensimmmäistä kertaa sain käytettyä sijoitusnarttua sekä pentueen vanhemmat ovat omia kasvatteja. Tietty harmillisesti koettiin myös ensimmäinen pentukuolema, mutta tämä kaikki on vain kasvattanut minua ihmisenä ja kasvattajana.

Palatakseni kuitenkin ärriin, on menneelle kahdelle viikolle sattunut kaikenlaista tekemistä. Pennut ovat tavanneet paljon ihmisiä, on nähty paljon vieraita koiria sekä autoilukin on tullut tutuksi.

Tietty pennut myös edeltävällä viikolla tutkittiin kliinisesti läpi mikrosirutusten yhteydessä. Terveitä olivat kaikki, eläinlääkäri ei toki ollut kovin vakuuttunut pääkopan sisällöstä, kun meno oli melkoisen villiä hetkittäin.

Pitkäperjantai vierähti pentujen kanssa Kerimäellä (Pohjolan tila/Tunturiketun kennel), jossa Riitta teki pennuille pentutestit sekä päästiin ihmettelemään lampaita. Reippaita likkoja ovat kaikki ja kivasti huomaan itse kehittyneeni myös arvioimaan pentujen luonteita entistäkin paremmin.

Tänään pennuista ensimmäisenä maailmalle muutti Rúsína aka Rusina. Rusina asuu hetken Varkaudessa ja muuttaa sitten Tampereelle. Rusinasta kirjoitettiin sijoitussopimus, joten aika näyttää onko tästä itsevarmasta typykästä jatkajaksi kasvatustyölleni.

Seuraavalla viikolla muuttavat koteihinsa Ragnarök "Varpu" Savonlinnaan ja Rokkstjarna "Roxie" Espooseen.

Kairilla on arjessa tulossa paljonkin muutoksia. Tämän kuukauden Kairi asustaa vielä Lappeenrannassa ja seuraavassa kuussa onkin lenkkimaisemat Tampereella. Tampereelle mukaan muuttaa myös Kairin tytär Rjómarass "Reika". Luontevaa oli antaa Tanjalle jälleen koira sijoitukseen, koska Kairiin liittyen asiat ovat sujuneet enemmän kuin erinomaisen hyvin.

Varpu, Rusina, Roxie & Reika