Ässien ensimmäiset kaksi viikkoa

 Ensimmäisen viikon kuulumiset jäi kokonaan kirjoittamatta kun allekirjoittaneet harteilla oli jalostuspäivien järjestäminen Taipalsaarella. Varsin mukavat koko viikonlopun kestäneet jalostuspäivät saatiinkiin pidettyä islanninkoirat ry:n jäsenille ja harrastajia oli kivasti paikalla. Toki hieman harmillisesti, jalostustoimikunnan ulkopuolisia kasvattajia ei viikonloppuna nähty.

Pentujen ensimmäiset kaksi viikkoa on sujunut oikein mallikkaasti. Pientä huolta ja murhetta aiheutti se, kun taloutemme aikuisilla koirilla iski sopivasti kennelyskä. Pennut tuntuivat tältä säästyneen, jokainen on nostanut painoaan mallikkaasti ja ovat oikein terhakoita islanninlammaskoiran alkuja. Ääni sen jo noilla paljastaa.

♂ 1

♂ 2

♂ 3

♀ 1

♂ 4

♀ 2

♀ 3

Ebba on ollut hieno äitikoira. Alkuun nuo pennut hieman aiheutti kummastusta ja pentulaatikossa oltiin vain sen verran, mitä oli pakko. Nyt alkanut jo paremmin viihtymään pentulan puolella. Mitään moittimista ei Eban käytöksessä kyllä ole. Kivasti on asettunut meidän laumaa ja jokunen Ebbaa vanhempi narttu on saanut pentuja käydä jo vähän kurkistelemassa.

Kuudes Rosiri's -pentue on syntynyt

 Ihan ei nyt ollut maalaiskoiralla kalenterin ymmärrys tassuissa, eikä saatu isänpäiväpentuetta. Pentue saateltiin ilolla, rakkaudella ja rutkalla väsymyksellä maailmaan edeltävänä yönä, ensimmäinen pentu syntyi 23:03 ja viimeisin 1:35. Synnytys sujui hyvin, vaikka onhan se aina jännittävää kun odotettavissa on iso pentue.

Ensimmäisen pennun kanssa jouduin auttamaan ja supistusten mukana vetämään pikkupoikaa ulos, mutta tämän tultua maailmaan tuli hyvin nopealla tahdilla seuraavat kolmekin. Loppujen kanssa odoteltiin rauhaksiin ja Ebba keräili voimia loppujen synnytykseen hieman reilummilla väleillä.

Hienosti on Ebba aloittanut pentujaan hoitamaan ja ulkona käydään tasan kuononpäätä näyttämässä kun on jo kiire pentulaatikolle lapsukaisiaan hoitamaan.

♂ 1

♂ 2

♂ 3

♀ 1

♂ 4

♀ 2

♀ 3

Muistoissamme, Ketunsaran Iris Lunudottir

Allekirjoittaneelle aihe on vaikea ja tätä en ole kovinkaan hyvin pystynyt käsittelemään. Tänään, Iriksen syntymäpäivänä, on kuitenkin aika saada tuotua kaikille julki luettaviksi, miksi jouduimme Iriksestä luopumaan menneenä pääsiäisenä. Asiaa en varsinaisesti ole salaillut, mutta en ole huudellutkaan kun varmuutta sairaudesta ei ole ollut.

Iris jouduttiin silittelemään ikiuneen menneenä pääsiäisenä, 5.4.2021. Iriksen kanssa oli useampi vuosi taisteltu outoa iho-oireilua vastaan, joka ei tuntunut vastaavan mihinkään hoitoihin tai lääkityksiin.

Oireet alkoivat loppukeväällä 2017 kun vatsan iholle tuli pieniä punaisia ihomuutoksia. Ajattelin näiden olevan ötököiden puremia ja niitä paikallisesti hoidettiin ja ihomuutokset paranivat. Tästä lähti lumipalloefektinä oireet kehittymään ja erilaisia muutoksia iholle alkoi ilmaantumaan, oli hotspotin tyyppistä ihottumaa, karvattomia alueita, märkiviä pieniä paiseita taivealueilla ja lopulta ihan hillitön ihon kutina.

Lääkityksiä oli monia mitä kokeiltiin ja käytiin Helsingissä ihospesialistin vastaanotolla myös. Eläinlääkäreitä konsultoitiin paljon ja yritettiin etsiä oireille syytä sekä jotain hoitokeinoa, jolla Iriksen oloa olisi saatu paremmaksi tai edes siedettäväksi.

Poissulkudiagnooseilla saatiin poissuljettua ruoka-aineallergiat. Eliminaatiodietti tehtiin kolmesti kolmella eri ruokamerkillä (Royal Canin, Hill's, Specific), mutta näistä millään ei ollut vaikutusta ihomuutoksiin tai kutinaan. Allergiaverinäytteet paljasti kuitenkin suuret lukemat varasto- ja pölypunkille, helppoja juttuja välttää koirataloudessa.

Hoitoja oli monia, oli lääkkeellistä hoitamista ja erilaisia ihovaivaisten pesuohjelmia. Pari kertaa Irikseltä ajeltiin myös kaikki karvat alas, mutta näistäkään ei juuri avuksi ollut. Lääkkeitä käytettäessä, uudet lääkkeet ja lääkecombot tehosivat hetken ja sitten oireet palasivat tai vaihtoehtoisesti lääkitykset olivat niin kovilla annoksilla, että haittavaikutukset olivat hirveää seurattavaa.

Valitettavasti Iriksen sairastelu jäi yhä mysteeriksi, sillä avaukseen ei Iristä lähetetty. Sitä pohdin usean eläinlääkärin kanssa, onko siinä järkeä, kun loppuajat Iris söi lääkkeitä kovilla annoksilla ja
haittavaikutukset oli havaitavissa ulkoisesti ja sisäisesti verikokeista.

Atoopikkona Iristä hoidettiin ja atopian todennäköisesti laukaisi tiineys ja pentujen hoito, eli hormonit. Näin jälkikäteen ajatellen, oli ensioireet kuitenkin havaittavissa jo tiineyden aikana, kun yksi tietty varvas muuntui karvoiltaan punaiseksi eikä löydetty syytä, miksi näin kävi. Ja tätäkin tutkittiin melkoisesti, koska koira ei nuollut varvasta tai siinä ei ollut mitään haavaa.

Kolme sukupolvea; Heida, Freydis ja Iris

Olen todella surullinen, että näin kävi Iriksellemme, mutta toisaalta helpottunut, että onneksi se oli meidän koira eikä jonkun muun. Iris opetti ja kasvatti minua ihmisenä aivan valtavan paljon, suorastaan käsittämättömän paljon. En olisi ikinä voinut kuvitella, mihin kaikkeen tuo äärimmäisen rakas, ensimmäinen koirani, minut voisikaan valmistella.

Kiitos Iris, että olit osa elämäämme ja määrittelit sille uskomattoman upean suunnan!

Valmistaudutaan uuteen pentueeseen

 Ebba saapui maanantaina mammalomalleen meille ja nyt alkaa hiljalleen konkretisoitumaan myös meille ihmisille, että kohta sitä taas ollaan pentupyörteessä. Pentuhuone rakennetaan vielä tämän viikonlopun aikana, jota Ebba pääsee sisustamaan mieleisekseen.

Torstaina Ebba kävi eläinlääkärissä saamassa toisen herpesrokotteen ja tietty tuttuun tapaan otettiin kuva vatsan asukeista. Meinasin pyörtyä ja meinasin pyrtyä vähän lisää, kun eläinlääkäri halusi toiselta kyljeltään myös kuvan, löytyykö sieltä vielä yksi.

Kyllä tuohon masuun seitsemän pentue on ihan riittävästi. Nyt huilataan ja kerätään voimia tuleviin viikkoihin.

Ensimmäinen ISIC -seminaareni

Koen saaneeni kokea suurta luottamusta, kun pääsin olemaan toinen edustaja Suomesta menneen viikonlopun ISIC -seminaariin. Virallinen toinen Suomen edustajista ISICiin oli estynyt lähtemään ja hänen tilalleen valikoitiin tuuraaja ja tuurajana sain olla minä.

Suomen edustajat ISIC -seminaarissa, Jonna Savukari & Marika Rajala

Ja sitten toki se kysymys tähän väliin, mikä ihmeen ISIC?

ISIC on kainsainvälinen islanninlammaskoira komitea (Icelandic Sheepdog International Cooperation), jonka päätarkoituksena on auttaa ja kannustaa kansainväliseen yhteistyöhön kaikissa asioissa, joka hyödyttää, säilyttää ja suojelee islanninlammaskoiraa rotuna. ISICillä on yksitoista jäsenmaata ja nämä jäsenmaat toimittavat vuosittain vuosiraportit oman maan islanninlammaskoirien tilanteesta (jalostukseen käytetyt koirat, pentueet, terveys, tapahtumat) ja mahdollisuuksien mukaan nämä jäsenmaat kokoontuvat kerran vuodessa yhteen paikkaan käymään maiden asiat läpi. Tapaamisissa jakaudutaan vielä erikseen kahteen ryhmään, joissa toisessa käydään hallituksellisia asioita läpi ja toisessa terveys- ja jalostusasioita.

Tänä vuonna tapaaminen oli Norjassa, Lillehammerissa. Perjantaina oli ohjelmassa vain illallinen ja rentoa seurustelua paikalle olevien edustajien kanssa.

Tapaaminen järjestettiin Scandic Lillehamer hotellissa.

Lauantaina oli Peer Bergin pitämämiä luentoja sukusiitoksesta ja mean kinshipistä. Jokainen maa esitteli vuorollansa oman maansa raportin ja lopuksi yleistä keskustelua Peerin luennoista sekä nousiko jotain erityistä esille maiden raporteista, joita käsitellä tarkemmin seuraavana päivänä.

Sunnuntaina oli jakautuminen kahteen ryhmään, toinen ryhmistä käsitteli hallitusasioita ja toinen jalostuspuolta. Valitettavasti meiltä Suomen edustajilta sunnuntai jäi välistä matkustusaikataulujen takia, mutta TEAMSin kautta pystyttiin osin seuraamaan keskusteluja ryhmissä. Omalta osaltani TEAMS ei kovin hyvin toiminut ja sainkin kuulla yhden sanan sieltä ja toisen tuolta.

Reissu oli hyvin antoisa ja todella mielenkiintoinen! Olen tuhannen kiitollinen yhdistyksellemme, joka tämän mahdollisuuden minulle antoi. Olen myös tuhannen kiitollinen ISIC -väelle, joka otti meidät ensikertalaiset Suomen edustajat avosylin vastaan heidän isoon perheeseen. Kiitos Norjan islanninlammaskoirayhdistys seminaarin järjestämisestä. Kiitos!