Odotukset korkealla

Suunnitelmissa on ollut kolmen nartun astutus tähän syksylle; Herja, Gledi ja Hildi. Gledin juoksut olivat samoja aikoja kun yllätysastutettavan Reikankin, mutta onnistunutta astutusta ei saatu Gledille aikaiseksi vaikka kokeiltiin kahdellakin eri uroksella. Omat epäilykset alkavat olla, olisiko Gledissä jotain rakenteellista vikaa, koska molemmilla uroksilla on pentueet ja Gledin juoksuja seurattiin progesterinonäytteiden avulla. Ajankohdasta ja osaamisesta ei siis jäänyt onnistuminen kiinni.

Hildi yhä odotuttaa juoksujaan, mutta nyt kun sen kirjoittaa julki ehkä se aloittaakin juoksunsa nopeammin kuin osaakaan odottaa?
Herjan juoksutkin olivat odotetusta aikataulusta myöhässä, mutta vihdoin niiden alettua oli meillä selvä suunnitelma. Kokeillaan yhä kolmannen kerran samaa yhdistelmää ja tähän kertaan otetaan reiluja apuja mukaan keinosiemennyksen merkeissä.

Herjan juoksut ilmoitettiin alkaneiksi lokakuun viimeisellä viikolla. Samalla reissulla kun vein Elmon kotiin Helsinkiin, poikkesin Savitaipaleen kautta Herjan meille Lappeenrantaan. Sitten alkoikin Reprovetin ohjeiden mukaan progesteronien mittaus ja useamman mittaustuloksen päätteeksi, saatiin ovulaatio kiinni keskiviikon tuloksen perusteella. Siitä vähän puhelua muutamaan suuntaan ja asiat saatiin järjestettyä siten, että torstaina piti olla aamusta Espoon Reprovetissä. Tämä toki myös vaati sen, että keskiviikkona päästyäni töistä iltasella oli ajettava Joensuuhun hakemaan Noa matkaan mukaan. Onneksi sieltä tultiin puoliväliin matkaan ja näin ei mennyt ihan yöajeluksi.

Torstaina oltiinkin "tosi pirteinä" aamusta yhdeksältä Reprovetissä valmiina toimintaan. Palvelu oli mielettömän upeaa, ohjeistukset äärimmäisen selkeitä ja se huokuva ammattitaito henkilökunnasta vasta olikin ihailtavaa! Tietenkin äärettömän kovin jännitti, miten toimivaa melkein 12 -vuotiaan Noan sperma onkaan, sitä kun ei oltu aikaisemmin tutkittu ja varaurostakaan en saanut löytäneeksi Herjalle. Oli melkoisen huojentavaa kuulla Lenan ihmettelevän, miten 12 vuotias koira onkaan tuplannut siittiöiden tuotannon ja siittiöissä huomattava enemmistö oli hedelmöityskelpoisia.

Siemennys tapahtui endoskoopilla suoraan kohtuun kamerayhteyden avulla. Toimenpide sujui hyvin ja sen pienen hetken kun Herjaa meinasi käydä jännittämään, laukesi jännitys heti kun sai vähän karkkia syödäkseen.

Ja miksi sitten päädyin siementämään? Kertaalleen on tämän kaksikon välillä tapahtunut luonnollinen astutus, joskin silloin tarvittiin korokeapua koirien kokoerosta johtuen. Tiineysultraäänitutkimuksessa Herja todettiin tukevasti tiineeksi; 6 - 7 sikiötä. Paria viikkoa ennen odotettua synnytystä saapui Herja luokseni ja totesin, että jotain on hassusti. Oli tapahtunut keskenmeno ja koska Herja on todella siisti koira, oli keskenmenoa hankala havaita. Juoksujenkin havaitseminen on vaatinut extratarkkuutta. Noan vain luonnollisesti vanhetessa, alkaa myös tietynlainen notkeus ja ketteryys häviämään, joten siemennys oli myös vanhemmalle herraskoiralle vähemmän rasittava toimenpide.

Nyt vain seuraamme jännittyneenä henkeä pidätellen, saadaanko tällä kertaa vietyä homma loppuun asti. Odotukset on kovat tästä yhdistelmästä.

Muutetaan suunnitelmaa

Näinhän tätä en alkujaan suunnitellut, mutta ainahan voi tehdä uusia suunnitelmia ja muuttaa jo aikaisemmin suunniteltuja suunnitelmia. Pentuja on mahdollisesti odotettavissa entiselle sijoituskoiralleni Reikalle, Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir.

Reikaahan minun ei pitänyt käyttää ja sijoitussopimus purettiin kun terveystuloksissa ilmeni samassa jalassa olevan 1-asteen polvi sekä C-lonkka. Aina kun olen Reikaa nähnyt, olen tätä harmitellut todella kovasti, koska tässä nartussa on aina ollut sitä jotain. Tykkään todella paljon Reikan hassusta ja sopeutuvaisesta luonteesta sekä omaan silmään hän on oikein kaunis kermanvärinen islantilainen (kerma värinä ei kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihin).

Kermasiskot Reika ja Varpu

Syy miksi kuitenkin päädyin ajattelemaan Reikan käytöstä toisin, on syyllisenä eräs ystäväni Marjut. Reika päätyi Marjutille hoitoon pariksi kuukaudeksi ja Marjutkin tuli tykästyneeksi niin kovin Reikaa, että kehotti vielä pohtimaan uusiksi, ettenkö oikeasti meinaa Reikaa käyttää. Ja toki omassa laumassa alkaa olla epätasapainoa ja tarvitseehan laumaan saada jo uusi islanninlammaskoira kun nuorin on tällä hetkellä 9 -vuotias Freydis.

Reika Marjutin laumassa.

Käytin Reikan ortopedin vastanotolla vielä ennen lopullista päätöstä. Tsekattiin polvet ja nyt niitä ei saatu luksoimaan mitenkään, joten niiden osalta tulos on nyt 0/0. Röntgenkuvattiin myös lonkkanivelet kontrollina ja lonkat näyttivät yhä oikein siisteiltä ilman viitteitä nivelrikkomuutoksiin. C-lonkka johtuu vain matalasta lonkkamaljasta.

Asiat saattoivat kyllä edetä hieman vauhdilla, kun eräänä maanantaina keskusteltiin Reikan omistajan Tanjan kanssa asiat läpi uudemman kerran Reikan jalostuskäytöstä. Keskiviikkona Marjut laittoi viestin, että Reikan juoksut on alkaneet. Heti seuraavana maanantaina ennätin Reikan hakemaan Joensuusta Lappeenrantaan. Tiistaina oli ortopedin vastaanotto ja sieltä kun saatiin asiat käytyä läpi, jätin Reikan kotiin ja lähdin työpäivän päätteeksi hakemaan Reikalle poikaystävän Helsingistä meille.

Reika elää ystäväni Tanjan kanssa tällä hetkellä Tampereella kerrostalokoirana. Reika on virallisesti terveystarkastettu saaden tulokseksi lonkkanivelet C/B, kyynärnivelet 0/0, selkä LTV0, polvet 0/0 (aikaisemmin 1/0), sydän ok ja silmissä muutoksina ppm iris-iris sekä yksittäinen pehmeä irtoripsi. Paimennustaipumustestin Reika on suorittanut hyväksytysti ja tällä hetkellä Reika toimii Suomen Kennelliiton virallisena kaverikoirana.

Tässä Tanjan kertomana Reikasta:
”Reikaa olen aiemmissa blogipostauksissa kuvaillut vähän yksinkertaiseksi ja sillä olen tarkoittanut, että Reika on hupsu, hauska, helposta innostuva ja iloinen pienistä asioista. Reika on ollu näitä asioita jo pennusta asti, ja edelleen tuntemattomat joskus kysyvät, onko Reika vielä pentu.

Reika on kyllä tosi älykäs ja nopea oppimaan, ja rakastaakin opetella uutta ja tehdä yhdessä. Välillä huomaa, että hän meinaa haljeta innostuneisuudesta ja silloin on vaikea keskittyä. Uusien, erityisesti jännittävien, asioiden äärellä Reika joskus tarvitsee kannustusta, mutta selvästi saa rohkeutta joko tutusta ihmisestä tai rohkeasta koirakaverista.

Reika on todella sopeutuvainen koira. Ensimmäinen yhteinen vuosi oli haastavaa oman sairastelun ja muiden elämäntilanteen muutosten takia, mutta Reika tuntuu tekevän kodin minne tahansa, missä sillä on rakkaita ihmisiä tai muita eläimiä. Reika on helppo jättää hoitoon ja onkin löytänyt osansa kahdesta eri laumasta. Toisiin koiriin Reika suhtautuukin yleensä ihan myönteisesti, mutta toisinaan aika välinpitämättömästi. Uudet ihmiset Reika ottaa avoimesti vastaan, mutta hakeutuu itselle tuttujen, lempi-ihmistensä seuraan. Reika onkin tosi leimaantunut minuun ja lähtisi mielellään minun kanssa ihan mihin vaan. Reika onkin ollut monessa mukana, olemme olleet pakettiautolla kiertämässä Suomea, matkustamme usein käyttäen julkista liikennettä, olemme kulkeneet Helsingin ja Tampereen keskustassa ja nukkuneet teltassa. Usein Reika on myös minulla mukana ystävien luona käymässä ja uudessa paikassa nurkat tutkittuaan, tulee hän  yleensä jalkoihini makoilemaan. Reika on myös käynyt vanhuksia ilahduttamassa: Reika on Kennelliiton hyväksymä kaverikoira ja olemme noin vuoden harrastaneet kaverikoirailua. Muita harrastuksia meillä ei vielä ole, mutta intoa olisi johonkin vähän aktiivisempaan.

Ainut isompi haaste Reikan kanssa on ollut yksinolo, joka jäi minulta pidemmän aikaa huomaamatta. Isona syynä on varmasti se, etten Reikan ensimmäisen elinvuoden aikana osannut häntä tässä tukea, vaan ongelma ehti kehittyä ja sain tietää vasta kun naapuri kertoi ongelmasta. Teen myös paljon etätöitä, joten Reikalle selvästi tärkeitä rutiineja ei päässyt yksinolon suhteen muodostumaan.  Koulutuksella olemme päässeet kyllä jo pitkälle. Muutenkin näin ihmisrakasta rodusta koiraa ottaessa, on todella tärkeää aloittaa yksinoloharjoitukset heti.

Reikalla on ollut vesihäntä, mutta muuten hän on pysynyt terveenä, eikä eläinlääkärissä ole käyty muuten kuin hammashoidossa ja rokotukset ottamassa.

Reika on pääsääntöisesti rodun hiljaisemmasta päästä, mutta oravat ja jänikset saavat kyllä kuulla kunniansa. Hän myös helposti innostuu haukkumaan muiden mukana. Muuten hänen ilmoittelunsa on lähinnä pörinän kaltaista äännähtelyä ja tutut ihmiset saavat joskus pienen tervetuloa-ulvonnan (vaikka tulisivat vaan toisesta huoneesta). ❤️ Meille kerrostaloeläminen on ollut helppoa.

Reika on hauska ja energinen koira, jonka lempijuttuja on myös maata osittain minun päällä (ja vielä parempi olisi jos voisi olla samalla tyynyllä), juosta vapaana ja käydä uimassa. Hän on utelias ja lempeä, ja on sanoin kuvaamattoman arvokas lahja, että juuri Reika on valinnut minut ihmisekseen. ❤️”

Sulhoksi Reikalle valikoitui Helsingissä asuva oma kasvattini Elmo, Rosiri's Einstein Stjarnisson. Suvullisesti yhdistelmä on lähes sama kuin Aiko x Rusina, Rusina ja Reika on siskokset ja Elmo on Freydiksen toisesta pentueesta. Tällä sukutaululla olevasta pennusta olen haaveillut jo useamman vuoden, koska saan tähän kaikki kolme kantanarttuani kolmanteen sukupolveen. Extrana tietty Elmoa käyttäessäni, myös tuontikoirani Norjasta Sámur löytyy tästä ja sen takana olevat hienot koirat minkä takia Sámur alkujaan meille tuli muuttaneeksi.

Elmon terveystulokset on priimaa kaikilta tutkituilta osilta; lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, polvet 0/0, silmät ja sydän ok. Oli aivan ihanaa saada Elmo asumaan meille melkein pariksi viikoksi ja päästä tutustumaan paremmin omaan kasvattiin. Ihan kuin Elmo olisi ollut meillä ennenkin vaikka luovutuksen jälkeen olen Elmon nähnyt vain kerran Lahden koiranäyttelyssä. Se sujahti meidän laumaan ongelmitta ja vitsit miten oli ihanaa kun tuntui, että Sámur olisi ollut kotona! Niin oli tällä pojalla isänsä tapoja, paljon hyviä mutta vähän niitä huonojakin ruokaresurssin osalta.

Elmon omistaja kertoilee koirastaan seuraavaa:
”Elmo on saapumisestaan asti ihastuttanut pörröisellä turkillaan ja lempeällä luonteellaan. Se on pienestä asti ollut erittäin helppo koira arjessa, joka ei aiheuttanut juurikaan tuhoja. Vain yksi yksinäinen pipo on joutunut sen hampaiden kohteeksi. Kommelluksilta ei kuitenkaan aina ole vältytty ja mielikuvissa on edelleen kirkkaana metsäreissu, jolloin Elmo päätti pyöriä mätien sienien päällä. Koira vaikutti tilanteeseen tyytyväiseltä, mutta omistajalla oli nenässä pitelemistä kotimatkan ajan.

Elmo on todellinen herrasmies, joka kiltillä olemuksellaan ja iloisella luonteellaan hurmaa useimmat vastaantulijat. Arki aikuistuneen Elmon kanssa on edelleen erittäin helppoa ja jopa ennalta ajatellut vaikeammat asiat ovat alkaneet sujumaan todella hyvin. Kotona Elmo osaa olla hiljainen, eikä turhaan hauku, ellei puhelin tai ovikello soi. Muihin ääniin se harvemmin reagoi ja yksin jäädessänkin haukkuminen pysyy minimissä. Tähän on auttanut selkeät rutiinit ennen kotoa poistumista. Leikin yltyessä Elmo on kuitenkin varmistamassa, että hänet varmasti kuullaan. Kesäisin luotto Elmon käytökseen onkin ollut sen verran korkealla, että sille on tulleet tutuiksi myös Helsingin ruokaterassit ja kahvilat.

Koko ikänsä erilaisten ja erikokoisten koirien kanssa kasvaneena, Elmo tulee hyvin toimeen muiden karvakuonojen kanssa. Uusien tuttavuuksien kanssa Elmo saattaa hetken olla hieman varovainen ja seurailla ensin etäämmältä, kunnes se hetken päästä on täysillä innostuneena mukana. Elmo on myös hyvin ihmisrakas ja etenkin omia ihmisiä ei herkästi silmistä päästetä. Elmoa ei yleensä kaukaa tarvitse etsiä, vaan sen lempipaikka löytyy yleensä makoilemasta jalkojen vieressä. Aamuisin herätyskello on paras asia ja Elmo hyppääkin heti sen soidessa tervehtimään ja toivottamaan hyvät huomenet pusuilla. Sen jälkeen on hyvä makoilla vielä hetki ennen aamulenkkiä sylissä rapsutettavana.

Elmo on myös aina oppinut uudet asiat helposti ja on erittäin fiksu koira. Se on myös omalla innostuksella helppo saada mukaan innostuneena uusiin asioihin. Pian Elmo onkin taas uuden edessä, kun tarkoitus olisi aloittaa agilityn kokeileminen nuoren mittelspitz-kaverin Lennin kanssa. Myös paimennusta olisi tarkoitus käydä kokeilemassa, vaikkakaan se ei ihan vaikuttanut Elmon omalta jutulta ihan vain lampaiden katsomisen jälkeen. 

Elmo on varsin ihana kotikoira ja aina innolla kaikessa mukana!”

Elmo ja Reika viettivät varsin lemmekästä lomaa kasvattajan luona viikolla 44. Tiineysultraäänitutkimus tehdään viikolla 48 ja jos pentuja on tulossa, odotetaan näitä saapuvaksi maailmaan joulun välipäivinä.

Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir 💕 Rosiri's Einstein Stjarnisson

Lisää pikkumusteja

Kyllähän tätä ajatusta on jokunen hetki pyöritelty, että Eikolle voisi suoda toisenkin pentueen. Kuten pohdin jo aikoinaan Freydiksen kohdalla nartun pennuttamista useamman pentueen verran, voin samoja asioita alleviivata myös Eikon kohdalla.

Suvultaan Eiko ei ole Suomessa kummoinen, suku on kuitenkin laajasti käytössä, mutta tämä on vain asia joka on huomioitava urosvalintaa tehdessä. Työmoottoria Eikolta löytyy, mutta hänen tärkein harrastus on yhä edelleen olla yksi sohvatyynyistä ja käydä päivittäin muun lauman kanssa metsälenkeillä. Näyttelypuoli jäi siihen kun Eiko valioitui, koska Eikon mielestä näyttelyt on vain oksettavinta mitä voi olla. Allekirjoittanut on toki toista mieltä, mutta onneksi on muita koiria joiden kanssa käydä tässä harrastuksessa Eikonkin puolesta.

Eiko on ollut yksi hienoimpia äitikoiria, joita minulla on ollut. Se hoiti synnytyksen itsenäisesti minun ollessa vain tarkkailijan roolissa, pennut Eiko myös hoivasi erinomaisen hyvin. Ja hoitaa yhä edelleen kun kaksi jäi kotiin. Eikon jälkeläisiin olen myös oikein tyytyväinen. Valtaosalla on terveystarkastukset tehtyinä ja viidestä pennusta kolme on valioita. Työmoottoria myös tuntuu jokaiselta löytyvän todella kivasti.

Eikon terveydessä ei ole ollut moitittavaa. Viralliset luustokuvat on otettu nuorempana ja näistä tuloksina lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä VA0, SP0 ja LTV0. Sydämessä ei ole mitään poikkeuksellista kuulunut, polvet yhä edelleen 0/0. Aikaisemmin ei Eikolla ollut silmissä todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, nyt alkuvuonna oli kuitenkin löydöksenä sarveiskalvon dystrofia/degeneraatio, mutta tämä tulos ei vaikuta jalostuskäyttöön. Sen verran, että vastaparilla on oltava silmät terveet. Eiko on geenitestattu PRA:n osalta ja on kantaja sairaudelle.

Eikohan on myös siitä ihan hassu kainkoira, että sen kanssa on käyty luonnetestissä. On sen kanssa käyty konevillisiallakin, mutta se on ollut itsellenikin ainutkertainen kokemus niin en osaa tuosta niin paljoa kertoa. Mutta luonnetesti, ai vitsit kun yhä edelleen tekee mieli hieman henkseleitä paukutella; +170 pistettä ja laukausvarma.

Eikon toista pentuetta pohtiessani olin selaillut ulkomailla asuvia kainkoiria. Suomessa ei Eikolle suvullisesti kovin montaa vaihtoehtoa ole ja muutama mitä oli, oli terveydessä sanottavaa etten voisi Eikoon yhdistää. Laittelin kuitenkin Jikino Kensha -kaikasvattaja Juholle viestiä ja kyselin heidän tuontikoirasta, olisikohan sitä mahdollista käyttää Eikolle nyt kun Eikolla jälkeläisnäyttöäkin on. Ymmärrän, että kainkoirissa tuontikoirat ovat arvokkaita kasvattajille ja harkiten näitä annetaan toisille käytettäväksi.

Hetken keskusteltuamme ja pohdittuamme tätä, sain käyttööni heidän Japanista tuodun uroksen; Rai Gõ Ten Rõ eli tuttavallisemmin Freki.

Frekiä olin näyttelyissä nähnyt ja ihastellut sen vaivatonta tapaa kauniisti vain liitää kehässä. Freki ei ole muiden urosten rinnalla se maskuliinisin kainkoira, mutta varsin näppärä paketti noin muuten. Freki on myös Suomessa laajasti terveystarkastettu; lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, selkä LTV1, SP0, VA0, polvet 0/0, silmät ja sydän terveet. Freki on PRA:n puolesta terve.

Freki on tosiaan näyttelyitä kiertänyt "muutaman" muotovalion verran. Nyttemmin on näyttelyt jääneet kun suurimmat saavutukset on saavutettu ja nyt Freki pääsee kerran viikossa ohjattuihin hoopers -treeneihin. Voisin hieman kuvitella, että tässä yhdistelmässä voisi olla potentiaalia harrastuksiin.

Tässä vielä Juhon kertomana, millainen koira Freki heille on:

"Rai Gõ Ten Rõ eli Freki on kohta 5 -vuotias japanintuontiuros, joka saapui meille 4

kuukauden ikäisenä pentuna.

Freki valloitti jo pienenä meidät luonteellaan, avoimuudellaan ja oppivaisuudellaan. Freki on ollut aina valmis menemään ja tekemään ja japanilaiseksi koiraksi haluaa miellyttää omistajaansa (ja vain omistajaansa) poikkeuksellisen paljon. Freki on perinteinen yhden omistajan koira, jota muut eivät niinkään kiinnosta vaikka suhtautuukin iloisesti ihmisiin. Yleisesti Freki suhtautuu muihin koiriin varsin välinpitämättömästi, eikä lähde muiden touhuihin jollei joku tule iholle. Freki saattaa olla hieman terävä ja reaktiivinen, jos toinen koira tulee liian lähelle tai Frekin resursseille, mutta perus suhtautuminen muihin koiriin maailmalla on ollut huomiotta jättäminen.

Frekin kanssa on ravattu paljon näyttelyissä ja käyty noin vuosikkaasta alkaen hoopersissa, johon painopisteemme harrastusten osalta onkin siirtynyt. Lisäksi ohessa satunnaisesti on harrastettu rally-tokoa. Terveystuloksiltaan Freki on tutkittu lonkkien, kyynärien, silmien, polvien ja selän osalta ja ainoa poikkeava tulos on LTV1."

Eiko ja Freki pääsivät tapaamaan toisensa vain muutama päivä sen jälkeen, kun Rusina ja Aiko olivat tehneet taikojaan. Molemmat nartut kävivät ultrassa kesäkuun lopulla ja näin ollen meillä odotetaan syntyväksi kahta pentuetta viikolla 31.

Yhdistelmä koiranetissä ja Nihonken databasessa.

Lomailijoita Tampereelta ja Kirchhofenista

Pieni toivonpilkahdus on takaraivossa, josko Varpu olisi nyt epäonniseen kierteen katkaissut ja suunnitelmat alkaisi sujumaan suunnitellusti. Tai edes sinnepäin suunnitellusti.

Varpun siskolle Rusinalle olin suunnitellut pentuja ja se oli siis tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta loppukesästä. Kuitenkin ennen lopullista päätöstä, halusin vähän tutustua tähän sijoituskoiraan kun muutamaan vuoteen en ollut Rusinaa nähnyt niin hainkin tämän Tättähäärän toukokuun alkupuolella meille kolmeksi viikoksi hoitoon.

Sopivasti ajattelin myös pyöräyttää Rusinan ensimmäisissä näyttelyissään niin saadaan jotain tuloksia tälle. Ihan mukavasti Rusina yllätti ja ensimmäisessä näyttelyssään ikinä nappasi laatumaininnan ERInomainen! Viikko tästä eteenpäin saatiinkin jo varaserti, ei hullumpi narttu siis. Rusinankaan mielestä tämä ei ollut hullumpaa ja erinomaisen punaisen värin innoittama, aloitti Rusina juoksunsa.

Pääsiäisenä Ari teki päiväreissun Saksaan ja haki sijoituksessa olevan Aikon Suomeen pidemmälle lomalle. Ajatuksena oli Aikoa käyttää omassa kasvatustyössä ja pyörähtää tämänkin koiran kanssa jokusessa näyttelyssä. Ja tietenkin terveystarkastukset oli uusittava, hammashoidossa käytävä sekä fysioterapeutilla saamassa täsmäohjeet kotijumppaan.

Rusinalle sekä Aikolle oli omat suunnitelmat olemassa, mutta Rusinan aikaistettua juoksuja ei suunnitellulle urokselle ennätetty saamaan terveystarkastuksia voimaan. Joten yksi plus yksi; Rusina astutettiin Aikolla.

Suvullisesti tämä on itselleni suorastaan herkullinen yhdistelmä, koska saan tässä kaikki kolme kantanarttuani kolmanteen sukupolveen. Aikolla on terveystarkastukset priimaa (lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä VA0, LTV0, polvet 0/0, silmät ja sydän terve) eikä Aikolla ole ollut terveyshuolia arjessa. Rusinalla ei niin priimalista ole terveystuloksissa, mutta mitään suurempaa estettä ei jalostuskäytölle ole; lonkkanivelet B/C, kyynärnivelet 0/0, selkä SP0, LTV0, polvet 0/0, sydän ok, silmissä PPM iris-iris sekä muutama ylimääräinen pehmeä ripsi.

Rusina asuu Tampereella ja sijoituskoti kertoilee Rusinan arjesta seuraavaa:

"Mietin miten aloittaisin tämän kirjoituksen. Päätin aloittaa näin jokaisen koiranomistajan itsekkäin sanoin: meidän Rusina on maailman paras koira.

Tai ainakin meille.

Rusina on pennusta asti osannut olla kaiken ihanan lisäksi myös vaativa sekä välillä todella ärsyttävä koska se on niin fiksu eikä anna mitään ilmaiseksi. Silti se on lempeä, nopea oppimaan, yksi kilteimmistä koirista joita olen koskaan tavannut, iloinen, ja hauskin veijari ikinä. Rusina oli pentu, jonka kohdalla väriprintteri alkoikin toimimaan, ja kerman väristen siskojen seasta löytyikin yksi punaruskea pieni pötkylä.

Rusina opetteli alusta asti elämää kerrostalossa, kissojen kaverina. Sittemmin perheeseemme on syntynyt kaksi lasta, joille (etenkin vanhemmalle) Rusina on kallein aarre. Ja vaikka taaperot osaavat olla rajujakin, Rusina on aina rauhallinen. Se väistää kun tarvitsee tilaa, mutta tykkää olla halittavana ja hakeutuu lasten lähelle itsenäisesti. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä että tapahtuisi jotain ikävää.

Rusinan haaste on ollut yksinolo, ja lenkeillä muiden koirien äänekäs kohtaaminen. Näissä ollaan kehitytty kuitenkin paljon.

Parasta on, kun Rusinan kanssa voi lenkkeillä huoletta tuplarattailla tai rymytä metsissä. Ollaan opeteltu myös juoksemaan, ja se onkin meistä molemmista mukavaa.

Rusina on kaikin puolin upea perhekoira, joka ilostuttaa meidän arkea joka päivä. Uskon, että Rusinasta tulisi super hyvä emo pikkuisille mini-Rusinoille. Toivotaan, että heitä saadaan tähän maailmaan! 💗"

Aiko asuu ystävälläni Saksassa ja näin Katja kertoo Aikon saksalaisesta arjesta:

"Muistan kun ensimmäinen viikko oli takana uuden pennun kanssa ja mietin vain että "mikä tässä pennussa on vikana kun se ei edes juurikaan pissaa sisälle?". Aiko oli jo pennusta saakka todella helppo ja kiva pentu (mikä oli emännälle oikein ihanaa vaihtelua niiden muiden ei niin helppojen koirien jälkeen).

Pennusta saakka Aiko on ollut todella rohkea ja avoin sekä omin päin lähti tutkimaan ja selvittämään asioita jotka sitä kiinnosti.

Se on jatkunut läpi Aikon elämän ja mikäli jokin asia jännittää ja huolestuttaa liikaa, tulee Aiko hakemaan ihmisen tukea kohdaten jännittävän kokemuksen yhdessä.

Ja se ilo mikä molemmille tulee siitä, kun suoritamme jännittävän tehtävän yhdessä!

Vaikka se yksinkin pystyy kohtaamaan useat jännittävät haasteet, katsoo se meitä kuin kysyäkseen, että onko se ok, näinkö kannattaa tehdä?

Minusta on ollut aivan ihanaa olla näin hienon pojan luottamus ihminen johon se luottaa, että asiat on ok ja hoituu!

Aiko oli vähän reilu vuoden vanha kun muutettiin Etelä-Karjalan Lemiltä tänne Etelä-Saksaan Ehrenkircheniin vuonna 2021.

Aikoa on aina stressannut matkustaminen boxissa, joten se oli Aikolle ehdottomasti kovin reissu elämänsä aikana: 3h Helsinkiin, 30h laivassa ja vielä n. 8h Saksan läpi ajoa. Mutta siitäkin huolimatta, että boxissa stressaa ja läähättää jalkansa litimäräksi palautuu se välittömästi eikä jää stressi päälle. Autoon ei tarvitse koskaan pakottaa, ennemminkin toppuutella että ehtisin edes luukun avata ennen kuin hän sinne menisi :D

Aiko on todella taitava myös lasten kanssa. Täällä Saksassa Aikon paras ystävä on mieheni siskon tyttö Maya. Maya on vuoden nuorempi kuin Aiko ja jotenkin sydäntä lämmittää ajatella, että molemmat kasvavat ja ovat osa toistensa elämää alusta saakka. Myös tuntemattomien lasten kanssa ollut todella huomaavainen ja rauhallinen.

Aiko on todella tunneherkkä koira myös. Se on niin hyvä kuin huonokin asia. Onhan se välillä mukavaa tietää, että jotain stressiä on ilmeisesti tulossa kun koira tulee eteen tapittamaan oma punainen "lohtuluu" suussaan, mutta kun jokin stressi iskee ja touhuaa sitä lievittääkseen seuraa koira perässä huomaamatta joka ajoittain vain lisää stressiä ja turhautumista. Joka kerta Aiko kuitenkin saa minut pysähtymään ja vähintäänkin hymyilemään hassuudellaan ja kummasti stressi lievittyy.

Koirien kanssa Aiko on myös taitava. Hän osaa lukea tilanteita ja eri koiria loistavasti. Ei ole liian päällekäyvä vaan oikea herrasmies <3

Jokunen vuosi sitten oikein nautin katsoa, kun Aiko leikki perhetuttujen teini koiran kanssa ja kun leikki alkoi mennä liian rajuksi, ei Aikon tarvinnut paljoa tehdä rauhoittaakseen tilanteen ja molemmat saivat pienen tauon.

Aiko on ollut alusta saakka minun mukanani lähes joka paikassa niin Suomessa kuin Saksassakin.

Olemme kierrelleet kaupungeissa, metsissä, järvillä, mökillä jne. ja täällä Saksassa kun hieman poikkeaa tämä luonto niin enemmän täällä sitten joessa "pulikoitu", viinitiloilla juostu ja muutamissa kaupungeissa vierailtu, hotelleissa viikonloppureissuilla, linnoilla jne. Myös Italiassa ollaan kolmesti käyty lomalla.

Aiko lähtee kaikkiin aktiviteetteihin välittömästi mukaan ja rauhallisen (ei niin issikkamaisen) luonteen vuoksi joka toinen haluaakin Islanninlammaskoiran. :D

Aikohan ei siis täällä normaali kotioloissa hauku. Hän öhisee ja puhisee. Hänellä on "virkayskä" :D

Laumassa sittenkin onkin "normaali" Issikka.

Arjessa Aiko on täysin vaivaton ja huomaamaton lähes. Heti pentuna kotiuduttuaan aloimme treenaamaan yksinoloa ja se äänekäs sirkus kun läpi päästiin niin ei ole koskaan tarvinnut muuta sen eteen tehdäkään.

Aiko on hurmuri, hän tietää ihan varmasti olevansa maailman suloisin koira koko Saksassa :D Täällä en ole törmännyt vielä kertaakaan toiseen issikkaan kadulla joten monta kertaa on meidät pysäytetty ja kyselty saako silittää ja että minkä rotuinen Aiko on. Aikohan tietysti vetää issikalle tyypillisen hymyn huulille ja nauttii huomiosta.

Näyttelyissä käyty täällä Saksassa kahdesti. Karlsruhesta saikin ensimmäisenä päivänä kaksi titteliä: Alppien voittaja ja Baden-Württembergin voittaja. Toisena päivänä oli niin väsynyt, että homma meni ihan hassuiluksi (issikasta muuttui kenguru, kun tuomari kokeili kivekset). Toinen näyttely oli Offenburgissa jossa Aiko sijoittui viidenneksi. Selvästi tilojen ahtaus ja muut tappelevat koirat paineisti niin kovin Aikoa, että ei voinut rennosti mennä yhtään, näin sen jo heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, että Aiko oli sieluun saakka jäykkä. Silloin ensimmäisen kerran huomasin, että Aiko alkoi murista toisille rähiseville uroksille.

Kävimme tietysti kasvattajan kanssa myös Sveitsissä Maailmanvoittajassa, kokemusta rikkaampana!

Kaikki tiivistettynä: En voisi parempaa koiraa toivoa eikä toista samanlaista tule koskaan vastaan. Mamman mussukka, Aikeli, Maus, Aikoliiko, Aiko - rakkaalla lapsella on monta nimeä <3.

Olen samaan aikaan todella iloinen, että onnistui vihdoin saada Aiko Suomeen jatkamaan sukuaan ja toivottavasti myös hänen ominaisuuksiaan pennuille, mutta toisaalta... En ole 15 vuoteen ollut ilman koiraa joten tämä tyhjyys asunnossa on riipivää aika-ajoin edelleen.

Pian saadaan mussukka kotiin!"

Kaksikko vietti varsin iloisia hetkiä viime viikolla ja kesä-heinäkuun vaihteessa tiedetään, oliko heidän leikit tuottoisia

Rosiri's Hreimur Ernirsson 💕 Rosiri's Rúsína Jökulrósardóttir