Rosiri’s Baldur Stefnirsson ’Baldur’
Baldur on se pentu, joka jo pikkupentuna oli astetta vilkkaampi ja ehtivämpi sekä sanoi vastaan äitikoiralleen ja lauman muille aikuisille koirille. Oli jo hyvin selvää, että tässä ei ole kasvamassa mikään helppo koira ja kodin valinnassa pitää olla todella tarkkana. Useamman kotiehdokkaan kanssa tästä pennusta puhuttiin, mutta perheet ymmärsivät omat rajallisuutensa tämän vilkkaan ja kovahkon pennun kanssa. Niin se sitten vähän unohtui kotiin kun oman terveyden kanssa tuli haasteita ja siinä kohin ei todellakaan ollut ajatuksissa, että nytpä käydään tutustumaan uusiin ihmisiin.
Sanotaanko, että ensimmäisen pentukurssin jälkeen saatoin itkeä. Ihan vain pelkästä ilosta ja onnesta ja siitä tunteesta, miten sopivalta koiralta Baldur tuntuu juuri omiin käsiin. Baldurilla on mieletön työmoottori ja kun siitä näkee, miten se haluaa tehdä just' sille ihmiselleen töitä.
Ulkonäöllisesti Baldur on toisaalta hieman hassu laumaani, koska oma henkilökohtainen mieltymykseni on islantilaisissa perinteinen punainen valkoisilla merkeillä. Nyt jaloissa pyörii tricolour uros ja varsin komea koiran alku onkin. Ehkäpä sitä osaa tätäkin joskus näyttää missikehissä.
Pentukurssia enempää ei olla juurikaan tehty. Tavallisia arjen taitoja opettelemme tällä hetkellä ja asiat sujuukin varsin mukavasti. Naapurin stabijhoun-urokselle kyllä on sellaisia kirosanoja päästelty räkä poskella, että siinä riittänee kotipihalla työsarkaa raja-aidan ollessa yhteinen.
Baldur on löytänyt paikkansa synnyinkodistaan ja on mitä mainioin tissivälikoira.
Rosiri’s Blær Stefnirsson ’Bambi’
Bambi, Bambiino, riiviö, viiriö, pieni ketunpoikanen, rakkaalla lapsella on monta nimeä...
Bambi on ensimmäinen oma koirani ja näin ollen myös ensimmäinen islantilainen!
Bambi on hirmu avoin, reipas ja oppivainen pentu, joka rakastaa kaikkia - ihmisiä ja koiria. Aina Bambi ei tosin ymmärrä, että tunne ei välttämättä ole molemminpuolinen 🤭 Bambi omaa myös vahvan oman tahdon, joka tuottaa allekirjoittaneelle harmaita hiuksia harva se päivä..
Arki meillä on lähtenyt rullaamaan mukavasti. Autoilu onnistuu hienosti, yöt nukutaan rauhassa ja yksinoloharjoittelu edistyy. Bambin mielestä parasta on metsälenkit, koirakaverien kanssa leikkiminen ja näin kesän tullen uiminen. Tuota vesipetoa ei meinaa saada enää vedestä pois ollenkaan..
Arjessa on toki ollut myös omat haasteensa. Bambi reagoi ympäristön tapahtumiin herkästi, mikä näkyy erityisesti haukkumisena. Tähän olemmekin jo hakeneet apua kouluttajalta ja saaneet hyviä työkaluja asian työstämiseen.
Moni asia jännitti ensimmäisen koiran kanssa etukäteen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ihan turhaan. Yhdessä tehdään virheitä, opitaan ja onnistutaan ❤️
Rosiri’s Bragi Stefnirsson ’Riimu’
Riimu, RiiRii, Pikkujätkä, Riiviö. Ei ole oikeasti kovinkaan paha Riiviö, vaan todella fiksu pieni harrastuskoiran alku. Tuntuu kuin Riimu olisi ollut meillä aina! Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti, mutta ollaan silti ehditty tehä vaikka mitä.
Riimu otettiin minulle puhtaasti harrastuskoiraksi, lajeina Rally-Toko ja näyttelyt. Minulla ei ole ollut aiemmin paimenkoiraa, mutta monella ystävällä on ja olin kuullut, että paimentaminen on mielenkiintoinen laji kokeilla. Metsästyskoirapuolelta tiesin, että taipumuslajeihin kannattaa pyrkiä tutustumaan heti nuorena pentuna, joten varasin Riimulle heti ensimmäisen paimennuskerran. Riimu oli 4,5kk kun kävimme ekan kerran ja Riimu syttyi lajiin heti ja saattoi paimennuskärpänen puraista myös ohjaajaa.
Oli hienoa nähdä miten luontaisesti pentukoira toimii ja miten noin pienen koiran henkinen paine riittää liikuttelemaan lampaita todella vähäeleisesti. Pienistä työtapaturmista Riimu ei ole moksiskaan, vahvaluonteisimmat lampaat on päässeet puskemaan, mutta Riimu siitä vain sisuuntuu sanomaan isompaan ääneen, että nyt rouvat liikettä kavioihin! Riimulla on tosi vahva luonne, sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä riittää ja se on hyvä asia. Kyseessä ei ole kovin pehmeä paimen, vaan kestää tarvittaessa kieltää ja kestää saada lauman nartuilta komentelua osakseen.
Riimu on todella sosiaalinen, paljon sosiaalisempi kuin minä. Riimu mielellään moikkaisi kaikki ohikulkijat niin ihmiset kuin eläimetkin. Toisaalta Pikkujätkä tahtoisi myös paimentaa kaikkea kärpäsestä pikajunaan, ja sekös kiukuttaa kun kaikki ei hänen paimennushaukkuaan kuuntele. Luopumisen opettaminen ja rauhoittuminen onkin tärkeimpiä perusasioista mitä olen pyrkityt opettamaan yhteistyön lisäksi.
Myös huonoa tuuria on osunut matkan varrelle, Riimulta meni maitokulmuri poikki ja se piti poistaa kiireellisenä. Onneksi vakuutus korvasi tästä toimenpiteestä ison osan ja pikkujätkä parani toimenpiteestä hyvin. Kaikista haastavinta oli rajoittaa pennun pureskelua ja repimistä.
Halusin pennulle opettaa myös yhteistyötä muiden ihmisten kuin minun kanssa, joten kaverin pikkusiskoa olen lainannut mätsäreihin lapsi ja koira -kilpailuihin ja hienosti ovat Riimun kanssa siellä menneet. Riimu kävi myös pentukurssilla useamman tunnin tehden yhdessä kaverin ja hänen pikkusiskonsa kanssa, ja minä katselin sivusta.
Odotetaan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan Team Riimulle!
Rosiri’s Bardagamaður Stefnirsson ’Noki’
Noki on reipas, rohkea, utelias ja iloinen haahuilija, meidän pikku hymypoika. Hän on kaikkien kaveri, olit sitten ihminen, toinen koira taikka kissa. Ensimmäiseksi koiraksi hän on parasta mitä voisikaan toivoa.
Noki on hyvin sopeutuva ympäristöönsä, kaupassa käynti on hauskaa, toimistolla osaa ottaa hyvinkin rennosti, metsässä patikoidessa jaksaa paremmin kuin me ihmiset, ranta on maailman paras paikka ja ravintolassakin menee siinä missä muukin. Noki on toisinsanoen kaikessa mukana, viihtyy parhaiten siellä missä me menemme. Jonka vuoksi ainoana isona haasteena meillä on yksinolot, joka on pienen pojan mielestä aivan kamalaa. Noki on luonteeltaan tosi rohkea joten yksinoloissa varmaan tylsyys on se ongelma ja sen harjoittelu sujuukin parhaiten Nokin ollessa väsynyt. Rohkeus ilmenee kun viedään uusiin tilanteisiin ja paikkoihin mitä luulemme että voi vähän jännittää niin ei Noki olekaan moksiskaan. Kun joku koira vähän ärähtää Nokille niin sekään ei pelästytä poikaa vaan Noki vain vaihtaa tapaansa leikkiä tai olla.
Autolle meno on innostavaa kun se johtaa melkein aina kivoihin paikkoihin. Aluksi hieman valitti kun autossa matkustus on tylsää, mutta nykyään nukkuu matkat.
Noki on oppinut todella nopeasti mitä saa ja mitä ei saa tehdä, sekä temput mitä ollaan harjoiteltu. Noki on todella taitava etsimään ja löytämään kun vain sanoo "etsi" vaikka aina ei olisikaan ihan selvä mitä pitäisi etsiä. Poika on oppinut miten isojen ja pienten koirien kanssa olisi parasta leikkiä. Kissat ovat opettaneet miten heidän kanssaan tulee olla.
Toki Noki haahuilee paljon eikä kävele suoraan miltein ikinä, kaikki on niin kiinnostavaa. Sinkoilee lintujen perään jos silmä välttää, kaikki koirakaverit pitäisi tervehtiä, ihan sama muriseeko ne, eikä ole yhtäkään lenkkiä milloin Nokilla ei olisi jotain suussa (keppi, lehti, käpy..). Hän ei kuitenkaan hauku turhasta, ilmoittaa hätäajoneuvot, huutavat lapset, kaukaisuudessa haukkuvat koirat ja muut oudot äänet tai liikkeet. Toki skuutit, rullalaudat ja peräkärryt jännittää extra paljon joten siinä menee rauhallisuuden raja. Metsässä hän on valppaampi kuin kaupungissa, tämä todennäköisimmin koska siellä hiljaisempaa ja äänet erottuvat toisistaan paljon paremmin. Teltan vierestä kävelevät ihmiset saattavat ihmetellä kun teltta murisee. Aivan loistava pikku vahtipoika siis.
Koirakavereiden lisäksi Nokin mielestä pallot ja vetoleikit ovat myös aivan parhaita. Tuli mieleen kun tätä kirjoittaessa tuo palloa koko ajan luokse ja pyytää heittämään.
Kommentti joka saatiin lyhkäisen hoidon jälkeen oli se, miten ihana Noki on kun hän selkeästi tarkkailee ja miettii tilannetta ja reagoi sen mukaan. Pienessä päässä siis liikkuu jotain, vaikka välillä osaakin olla hiukan päätön. Kissakaveritkin siis kiittää tästä, vaikka ovat itse kouluttaneet pojan tavoille.
Energiaa Nokilla riittää myös vaikka muille jakaa eikä se ikinä vaikuta loppuvan. Hän liikkuu säällä kuin säällä. Hän on siis maailman paras retkikaveri, mutta osaa myös ottaa rennosti.
Rosiri’s Benta Herjudóttir ’Moa’
Moa, Moppula, Mopo, Mooses, Pomppumopo, Minimoa. Herttinen sentään mikä islantilaisen alku tämä onkaan. Toisaalta kainalossa viihtyvä, rauhallinen sylikoira ja sitten on toinen versio Moasta, joka ei ole mitään tuonne päinkään eikä aina meinaa uskoa samaksi koiraksi. Ehkä Moan aina välillä valtaa joku demoni.
Meillä oli kotona jo valmiiksi kaksi muuta koiraa, myöskin islantilaiset Ebba 8v ja Einar vähän reilu 1v. Einar ja Moa löysivät yhteisen sävelen jo heti ensi kohtaamisella ja siitä asti ovat olleet ihan parhaat kaverit. Einar on temperamentiltaan rauhallisempi, Moa muistuttaa taas enemmän Ebbaa, joka oli myös nuorena melkoisen menevä ja ehtivä. Sitä Ebba on edelleen, mutta puoli astetta vähemmän kuitenkin.
Asumme maalla ja meillä on laiduntavia nautoja pihan ympärillä. Moa kiihtyy nollasta sataan alle sekunnissa, kun on mahdollisuus päästä jahtaamaan/paimentamaan tai ihan vaan haukkumaan näille. Tällöin näkyy vain tulta ja tappuraa, kun pieni koira räyhää isoille eläimille eikä anna tuumaakaan periksi. Ja kun lehmä lähtee liikkeelle, niin Moa myös näykkii kintereestä, että liikuhan kanttura nopeammin. Tämä onkin ollut meidän isoin haaste, koska Moalta puuttuu tässä toiminnassa korvat ja järki. Vaikka toki tämä on myös rodunomaista haukkuen työskentelevälle koiralle, mutta vähän täytyy saada järkeä ja korvat päähän, jotta ei touhu mene liian vaaralliseksi. Tässä ollaan menossa harjoitusten myötä oikeaan suuntaan, että välillä voidaan olla pihalla ilman ettei Moa paimenna ketään eikä mitään. Toisina päivinä tämä onnistuu hienosti ja välillä ei yhtään. Mutta, ehkä Moakin toistojen ja iän karttuessa rauhoittuu sen puoli astetta niinkuin Ebbakin 😁
Arjen taitojen lisäksi ei olla hirveästi vielä treenailtu muuta. Moa on hieman vaikea tällä hetkellä motivoida, kun ruoka on vain ihan ok ja lelu ei kiinnosta yhtään. Pitäisi vissiin saada joku nauta eläin kokoajan myös viereen palkaksi, koska sille haukkuminen tuntuu olevan erittäin palkitsevaa.
Jos käyn kotona lattialle istumaan suunnitelmana harjoitella esim nose workin ilmaisua tai vaikkapa jokin uusi temppu, niin niissä hetkissä Moa ainoastaan painautuu syliin makoilemaan ja nauttii rapsutuksista. Tällöin ei innosta mikään nakkipala. Tai kyllä Moa sen syö jos sen eteen ei tarvitse tehdä muuta kuin olla sylissä.
Moa on vasta puolivuotias enkä oikeen ole vielä ottanut selvää onko tämä ns lintu vai kala. Ehkä se ei tiedä vielä itsekään. Mutta meillä toivottavasti on paljon aikaa ottaa tästä selvää ja opetellaan yhteistä elämää tämän valloittavan koiran alun kanssa.
Rosiri’s Baldrún Herjudóttir ’Runo’
Runo, Runeberg, Run Run, Rumpetti. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Noan ja Herjan pentuja kun pistettiin aluille tiedettiin jo silloin, että nyt tehdään isolla työmoottorilla olevia ja hyvillä harrastusominaisuuksilla olevia koiria. Pyydettiin paljon, saatiin enemmän.
Runo on nimittäin ollut paljon. Ja paljon enemmän. Se on alkutaipaleellaan tutustunut sähköjohtojen puremiseen, lukuisten kenkien järsimiseen, vessaharjojen tuhoamiseen ja ylipäätään kaaoksen järjestämiseen. Pieni koiranpentu on haastanut heti ensimäisestä päivästään lähtien ja tarjonnut juuri sitä haastetta, mitä odotettiinkin. Vaan sen haasteen takana näkyvät lukemattomat mahdollisuudet. Runo on fiksu, tomera, energinen ja ennen kaikkea nopea. Se on rasittavallakin tavalla itsenäinen ja pieni maailman tutkija, sillä se mieluusti lähtee pitkillekin reissuille metsässä ihan yksikseen tutkimaan. Runo on kohdannut maailmassa myös kaikenlaisia jännittävyyksiä, ja perinyt isältään jonkinlaisen siilivihan. Nimittäin pihasiili saa kyytiä, jos tyttö sen takapihalta haistaa ja löytää. Vielä ei ole tarvinnut piikkejä vedellä kuonosta irti, vaan pian sekin päivä koittaa. Rohkeutta näkyy myös uusien asioiden kokeilemisessa, nimittäin uimaan ei pieni runoilija meinannut uskaltaa. Vaan kun isä lähti uimaan selälle sorsien perässä ja leikkitäti Mysli seurasi, eihän sitä voinut jäädä rannalle ruikuttamaan! Nyt sitten tuota petoa ei saakaan vedestä pois.
Myslistä ja Runosta on tullut aivan erottamattomat, ainakin Runon mielestä. Mysli otti pienen siipiensä suojaan ja on ollut maailman paras leikkitäti. Mysli on opettanut pennun talon tavoille ja myös yksinolokäytöksen Runo on oppinut Mysliltä. Yksinolot sujuvat muitta mutkitta ja työpäivät nukutaan kaikessa rauhassa, jotta sitten voi olla valmis riehumaan kun isäntäväki saapuu kotiin. Noa iskän mielestä pennulle voidaan laittaa postimerkki perseeseen ja lähettää takaisin Lappeenrantaan. Isällä ja tyttärellä on edelleen erimielisyytensä ja tytär todellakin tykkää koetella isäukkonsa hermoja. Noa on kuitenkin hyväksynyt rääpäleen osaksi laumaa ja tuumannut, että kai se sitten täytyy kärsiä. Mummokoira Lina on puolestaan kiittänyt siitä, että enemmän ruokaa ja herkkuja on tarjolla.
Runo on opetellut agilityn alkeita, mutta tällä hetkellä keskitymme enemmän oikean mielentilan löytämiseen ja hallintaan. Pieni tirriäinen on nimittäin sitä mieltä, että kaiken maailmassa täytyy kuulla ja tietää, että juuri hän on täällä! Myöskin tietynlainen impulsiivisuus on nostanut päätään, joten keskitytään näihin taitoihin ennen suurempia suorituksia kentällä. Vaan onhan se nyt mainio. Lyhyessä ajassa Runo on oppinut uskomattoman paljon ja huomaa, että sillä on paloa harrastusten pariin ja osoittaa merkittävää potentiaalia. Tästä tytöstä tulee nopea, sillä sitä se on jo!
Minulla on henkilökohtaisesti suuret odotukset tästä pentusesta, kunhan saadaan rakennettua kuplaa kestävämmäksi. Maan mainioin pikku Runo, sinä olet just sitä, mitä minä halusinkin!
Rosiri’s Birna Herjudóttir ’Ruska’
Ruska on tepastellut meidän elämäämme rauhallisen itsevarmoin ottein ja nyt jo tuntuu kuin se olisi ollut meillä aina. Olemme niin monesti puhuneet siitä, miten olemme onnellisia, että juuri Ruska tuli meille, sillä tuntuu että sen luonne sopii tällaiseen lapsiperheeseen niin hyvin. Ruskasta löytyy juuri sopivasti myös hieman kovuutta ja hyvähermoisuutta.
Kotiutuminen sujui hyvin ja se oli alusta asti tosi reipas. Ennen pennun tuloa olin miettinyt, että pitää muistaa vahtia, etteivät meidän lapsemme tai heidän kaverinsa tee Ruskalle mitään, mutta pian osoittautui, että Ruska pitää kyllä ihan itse puolensa. Ruska meinasi aluksi riehaantua lasten kanssa liikaa ja käyttää liian kovia otteita ja siinä joutui vetämään vähän tiukkaa rajaa. Hyvin Ruska kuitenkin uskoi napakkaa kieltoa ja pian lasten ja pennun yhteiselo jo sujui hyvin. Edelleen se kyllä ilmoittaa pienellä murinalla, etteivät vieraat lapset saa ottaa sitä väkisin syliin (jonka kyllä olemme myös me kieltäneet).
Ruskalla on ollut alusta asti siitä mainio luonne, että se osaa purkaa energiaansa myös leikkimällä itsekseen, mutta toisaalta se pystyy rauhoittumaan nukkumaan myös kaiken hälinän keskellä. Ruska oppi nopeasti päivärutiinit ja se tietää selkeästi, milloin lasta lähdetään viemään eskariin ja iltapäivällä se odottaa lasta koulusta valmiiksi eteisessä vastaanottaakseen lapsen iloisella naaman nuolemisella. Yksinoloa ollaan ehditty harjoittelemaan harvakseltaan, joten tosi pitkiä yksinoloja ei ole vieläkään tullut, mutta lyhyemmät parin tunnin yksinolot sujuvat
Asumme Helsingissä aika kantakaupungissa, joten kaupunkielämään totuttelussa on pennun kanssa ollut toki oma projektinsa. Ruska on niin söpö pentu, että sai varsinkin pikkupentuna valtavasti huomiota. Ruska halusi tietenkin myös onnessaan moikata kaikkia ja tuntuu että sen tunteekin jo koko kaupunginosan. Vieläkin Ruska saa toki huomiota sekä söpöydellään, että valloittavalla sosiaalisella luonteellaan. Ruska meinasi alussa jahdata autoja ja pyöriä haukkumalla ja tätä koulutettiin aktiivisesti pois palkitsemalla katsekontaktissa ja myös siedättämällä mahdollisimman paljon näille häiriötekijöille. Ruskaa myös opetettiin rauhoittumaan sylissä ja syli on edelleen se mikä Ruskan tarvittaessa rauhoittaa, jos uudet asiat hieman jännittävät. Kouluttaminen ja siedättäminen ovat tuottaneet tulosta, eikä Ruska enää välitä kulkupeleistä. Ainoastaan ei-sähköllä toimivat skeittilaudat ja potkulaudat ovat Ruskasta edelleen vähän jännittäviä.
Ruska rakastaa koirapuistoja ja niissä käydäänkin sen kanssa melkein joka päivä, kun olemme kaupungissa. Myös mökillä Ruska viihtyy ja osaa olla hyvin vapaana ja tykkää olla mukana kaikissa touhuissa, niin risuaidan teossa kuin lasten jalkapallossa. Nykyään tuntuu, että Ruskan kanssa voi mennä minne vaan, kuten terassille tai kirjastoon ja se osaa käyttäytyä mallikelpoisesti. Eli nautitaan nyt tästä helposta ja ihanasta vaiheesta (murrosikää odotellessa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti