Paljon onnea H -pentueelle!

Jälleen aika rientää ja onkin aika onnitella vuoden ikäisiä H-pentuja. Paljon onnea, rapsutuksia ja herkkuja näille mussukoille! <3

Rosiri's Heida Freydísardóttir 'Heida'

"Ensimmäinen vuosi takanapäin Heidan kanssa. Vuoteen on mahtunut monia iloisia ja vauhdikkaita hetkiä, Heidan kanssa elämä ei todellakaan tylsää ole. Arki Heidan kanssa sujuu mainiosti ja ne aikaisemmin "hieman" rasittavat hihnalenkit alkavat olemaan suurimmalta osin jo mukavia ja rauhallisia, varsinkin kun päästään alkutöhötyksistä ohi. Heida on edelleen haukkuherkkä, mutta nykyään pystyy jo hieman hillitsemään itseään innostavissa tilanteissa. Kuitenkin edelleen esimerkiksi naapureiden liikkeet pihalla ovat hyvin epäilyttäviä ja heidän toimiaan pitää aina kommentoida, koska koko rivitalohan on Heidan omaisuutta :D

Heidan parhaita koiraystäviä ovat tietenkin meidän toinen koiramme Rimi ja siskoni labbis Aida. Heidan mielestä paras leikki on jahtausleikki ja siinä se onkin aivan ykkönen, ei uskoisi että tuollainen pikkuinen koira pinkoisi niin kovaa. Vapaana juoksemaan täytyykin päästä useamman kerran viikossa ja pallojen/keppien tms. noutaminen on myös tämän likan yksi lempipuuhista. Lempipuuhien listaan kuuluu myös kaikenlainen vedellä läträäminen ja uiminen. Vesikuppi, lammikko, oja, järvi, kaikki käy!

Heikkuli on kyllä meidän perheen pikkuinen prinsessa ja kaikin puolin aivan ihana koira, vaikka välillä onkin ollut hermoja raastavia hetkiä :D Toivotaan vielä monia yhteisiä vuosia tämän pikku piiperon kanssa.

Onnellisia synttäreitä kaikille sisaruksille!"

Rosiri's Herja Freydísardóttir 'Herja'

Herja on viettänyt arkeaan varsin tyytyväisenä Savitaipaleella nauttien ihmisväen ja Retku-kissan huomiosta. Säännöllisen epäsäännöllisesti olenkin päässyt Herjaa tapaamaan ja neiti on ihastuttavan energinen ja älykäs.

Syksyllä tämä neitokainen oli arkea viettämässä meillä noin kolmisen viikkoa ja ai vitsit mitten tykkäsinkään tämän likan moottorista ja kyvystä oppia! Hihnassa kulkeminen oli hetkittäin haastavaa Herjan reagoidessa melko voimakkaasti kaikkeen mahdolliseen, mutta ennakoimalla ja superpalkoilla alkoi hihnalenkitkin sujumaan. Metsäily sujui myös varsin kivasti muun koiralauman kanssa.

 - Jonna

Rosiri's Hannibal Ernirsson 'Huli'

"Huli on leikkisä ja energinen 14,5-kiloinen touhupallero, joka on tässä viime päivinä osallistunut innokkaasti pihatöihin. Yhdessä ollaan kaivettu ylös pari neliötä mahoniaa ja 10 neliötä vuorenkilpeä. Ihan ei ole vielä tietoa, millä kaivaminen saadaan loppumaan, kun siirrytään istuttamaan niiden tilalle tulevia uusia kasveja.. Hulista on kasvanut iso poika, jolla on ison koiran komea haukku ja joka on kova merkkailemaan reviiriään. Vaikka lenkillä tankki tyhjenee, koipi nousee silti. Normaalien asioiden, kuten puiden, sähkötolppien ja kivien lisäksi merkattu on myös orvokki-istutus, lempi-frisbee, juoma-astia ja muutama koirakaveri leikin tiimellyksessä.

Ensimmäisestä vuodesta on selvitty aika hienosti ja ilman suurempia ongelmia. Punkkipannasta tullutta allergista reaktiota ja epämääräisistä syömisistä johtuvia vatsanpuruja lukuunottamatta Huli on pysynyt terveenä. Omia leluja on revitty riekaleiksi kasapäin, mutta muuta Huli ei olekaan tuhonnut, siis sisällä. Pihalle on ilmestynyt outoja kuoppia ja kukkapenkeistä ei ole paljoa jäljellä, mutta nehän oli tarkoituskin uusia!

Sosiaaliset kontaktit ovat edelleen olleet turhan vähissä, joten kun joku vieras joskus harvoin meille tulee, koira saa hepulin, lähtee irti nahoistaan ja juoksee hurjaa kieppiä ympäriinsä. Jonkinlaista rauhoittumista ja ehkä jopa aikuistumista on kuitenkin havaittavissa, ja remmissä pystytään toisinaan jo ohittamaan ihmisiä ja polkupyöriä ihan nätisti. Autoja ei huomioida enää juuri lainkaan, mutta ne vastaantulevat koirat.. Ne ovat niin jännittäviä ja saavat Hulin ihan sekaisin!

Huli on useimmiten siellä missä muutkin, eli sohvalla pelaamassa pleikkaa, keittiössä ruuanlaitossa (ruuanlaittajan ja hellan väliin väkisin ahtautuneena), leikkimässä barbeilla tai kasaamassa uutta Ikean kaappia. Silloin, kun se ei ole jonkun kyljessä kiinni, se istuu tai makailee portaikon ikkunan ääressä ja tarkkailee lintuja ja naapureita. Pihalla se tykkää hengailla aidan vieressä ja seurustella naapurin lasten kanssa. Mahtava koira!"

Rosiri's Hrímfaxi Ernirsson 'Maxi'

"Vuosi on mennyt hurjan nopeasti ja Maxista on kasvanut oikein hurmaava uros. Ihmisistä Maxi pitää valtavasti ja on sen vuoksi helppo ottaa mukaan mihin tahansa. Vieraat otetaan edelleen innokkaasti vastaan ja ihmisten seurassa on vaikeuksia pysyä paikoillaan. Rauhoittumista ja kärsivällisyyttä harjoitellaan ahkerasti.

Energiaa ja itsevarmuutta Maxilla riittää, mutta riittävän aktiivisuuden myötä kuitenkin kotioloissa on helppo rauhoittua ja Maxi on varsin tyytyväinen saadessaan olla kotona lähellä perheenjäseniä. Kotona lempipuuhaa on pihan vahtiminen ja Maxin mielestä etenkin linnuista on syytä ilmoittaa.

Kaikki leikit ovat myös valtavan kivoja ja vetoleikeissä ollaan sinnikkäitä. Luopumisharjoitukset ovat onneksi tuottaneet jo tulosta. 

Maxi osallistuu mielellään kotitöihin ja on harvinaista, ettei ole seuraamassa, miten astianpesukonetta tyhjennetään - jopa imurin kanssa Maxi on nykyään melko läheinen. 

Maxi nauttii valtavasti pitkistä metsälenkeistä ja aina parempi, jos matkalla pääsee pulahtamaan veteen. Maxi reagoi herkästi ympäristöön ja välillä täytyy ottaa happea ennen kuin voidaan jatkaa matkaa. Lajitoverien kohtaaminen lenkillä on edelleen haastavaa, mutta edistystä on tapahtunut ja Maxi on alkanut itse tarjoamaan kontaktia jännittävissä tilanteissa. Koirakurssilla käytiin myös talven aikana ja niitä on tarkoitus jatkaa vielä myöhemminkin. 

Onnea myös sisaruksille! :)"

Rosiri's Hrímnir Ernirsson 'Fredrikson'

"Uskomatonta, että meidän pieni tuhisija on jo vuoden ikäinen komea nuoriherra, 16 kiloa täyttä rakkautta. Tuskin enää muistan millaista oli elää ilman omaa perävaunua, joka mielellään tunkee kuononsa multaan istuttaessani kasveja ja iskee tassunsa maaliin kun maalailen seiniä. Fredi tahtoo mielellään olla mukana kaikkialla ja kaikessa. Paitsi jos valvotaan liian myöhään, silloin hän hiipii yksin yläkertaan ja käy makkariin yöunille.

Yksinolon opettelussa otettiin hieman takapakkia loppuvuodesta, kun jouduin itse jäämään kotiin etätöihin. Aikaisemmin Fredi jäi nätisti nukkumaan yksin jäädessään, mutta nyt on hieman raavittu ulko-ovea ja päästelty muutamat hätähuudot kun hänet jätetään yksin kotiin. Onneksi ei kuitenkaan jää pidemmäksi aikaa huutamaan, eikä ymmärtäväisiä naapureita ole pienet ulvaisut kuulemma häirinneet. 

Harrasteleminen koiran kanssa on jäänyt koronan takia vähemmälle, mutta tarkoitus olisi lähteä kokeilemaan mikä voisi olla Fredille mieluinen harrastus, kunhan tuo koronatilanne vähän rauhoittuu. Luonteeltaan Fredi on ystävällinen, leikkisä sekä utelias, joskin uusia asioita ja koirakavereita lähestytään hieman varovasti. Parhaat leikit saadaankin aikaiseksi tuttujen kavereiden kanssa. Koirapuistossa Fredi tervehtii kaikki ihmiset läpi ja katselee toisten koirien touhuja hieman sivusta, jos meno näyttää liian hurjalta. Fredi on ollut pienestä asti hyvin rauhallinen koira, ja koirapuistossa ihmiset ovatkin ihmetelleet hänen rauhallisuuttaan, kun kyseessä on kuitenkin alle vuoden ikäinen nuori koira. Koirapuistossa ja lenkillä Fredi jää mielellään vieraiden ihmisten rapsuteltavaksi, painautuu kyljellään ihmisten jalkoja vasten ja katsoo ylös silmiin niin hurmaavalla koiranpentuilmeellä, ettei ihmekään että hän on hurmannut erityisesti kaikki naapuruston vanhukset.

Lenkillä Fredi on ottanut asiakseen merkata kaikki lenkkipolun varrella kasvavat puut, ja tyttöjen hajut ovat alkaneet kiinnostaa. Ainakaan vielä ei kuitenkaan ole näyttänyt sekoamisen merkkejä, vaikka seinänaapurin tyttökoiralla oli juoksut. Kotona osaa rauhoittua nätisti ja ruoka maistuu. Fredi ei ole remmiräyhääjä, mutta tahtoisi lenkillä yhä käydä tervehtimässä kaikki vastaantulevat koirat. Herkkujen avulla olemme harjoitelleet ohitustilanteissa huomion kiinnittämistä lenkittäjään vastaantulijoiden sijasta, ja tämä toimiikin hyvin lähes joka kerta. Fredi on todella perso herkuille. Nenällään skannaa kotoa kaiken syötäväksi kelpaavan (ja välillä kelpaamattomankin) ja ilman vahtimista ei hänen ulottuvilleen kannata jättää ruokiaan. Hän on kuitenkin selvästi herrasmies, sillä kerran jätettyämme makkaroita vahtimatta lautaselle keittiön pöydälle, oli hän käynyt syömässä niistä vain yhden ja jättänyt meille loput kolme. Hän on myös mainio siivousapulainen, sillä hän syö lattioilta ulkoa sisälle tulleet lehdet, ruoanmurut keittiöstä ja karvapallot sohvan alta. Karvapalloja onkin viimeaikoina riittänyt, kun Fredi on pudotellut talviturkkiaan ympäri kotia.

Herkkujen lisäksi Fredi rakastaa vapaana juoksentelua, pitkiä metsälenkkejä, kuoppien kaivamista rantahiekkaan ja sohvan nurkassa torkkumista. Fredi on hyvin läheisyydenkaipuinen, ja käpertyykin välillä syliin nokosille. Aamuisin hän kohteliaasti antaa meidän nukkua pitkään, ja odottaa että avaamme silmät, ennenkuin heittäytyy kainaloon aamurapsutuksia vastaanottamaan. Vapaana lenkkeillessään hän juoksentelee edellä, pysytellen kuitenkin aina näköetäisyydellä, ja pysähtyy aina välillä odottelemaan hitaampia lenkkeilijöitä. Luokse Fredi tulee nätisti käskettäessä, paitsi jos hänelle ollaan pukemassa valjaita. Silloin luokse ei tulla vaikka herkuilla houkuteltaisiin.

Kaiken kaikkiaan Fredi on aivan ihana koira, ja joka päivä ihastelemme kuinka hieno poika hänestä on kasvanut. Innolla odotan mitä kaikkea tulemme vielä tulevina vuosina yhdessä näkemään ja kokemaan."

Rosiri's Hreimur Ernirsson 'Aiko'

"Nyt on kultapoika 1 -vuotias.

Ensimmäinen vuosi Aikon kanssa on mennyt vähän tutustuessa rotuun ja Aikoon yksilönä. Aiko on meidän perheen ensimmäinen paimenkoira. Aiko on kuluneen vuoden aikana saanut lempinimen "mamman mussukka".

Aiko on todella ihana yksilö. Tulee edelleen toimeen kaikkien kanssa, yksinolot sujuu ongelmitta ja treeneihin sytytään heti mukaan. Paimentamassa Aiko on käynyt muutamia kertoja kasvattaja Jonnan kanssa ja kuulemma paimennustaipumusta pojalta löytyy. Matka kohti taipumustestiä on alkanut!

Aiko on todella nopea oppimaan. Niin ihmisiltä kuin toisilta koiriltakin. Niin hyvät kuin huonotkin asiat. Onneksi helpon koulutettavuuden vuoksi on todella helppo korjata asioita. Nyt Aiko onkin alkanut opetella Saksaa sillä muutto Saksaan on syyskuussa.

Miehistynyminenkin alkaa pikkuhiljaa olla hallussa ja jalkaa nostetaan jo lähes joka kerta, kun ulkona käydään.

Aiko on ihan selkeästi äidin poika, paljon samoja ilmeitä ja piirteitä kuin Freydiksellä.

Ikävä kyllä pian Aiko jää perheen ainoaksi koiraksi, mutta en usko sen aiheuttavan ongelmia sillä perheemme toinen koiran ei Aikon kanssa leiki. Elävät yhdessä mutta erillään. 

Terveenä Aiko on pysynyt, vatsa voi hyvin siitä huolimatta mitä kaikkea poika suuhunsa laittaa - hevosen, kissan ja lehmän kakoista ties mihin. 

Olemme olleet enemmän kuin onnellisia, että olemme saaneet perheeseemme Aikon! Hän on tuonut niin paljon iloa kuluneen vuoden aikana.

Onnea Aiko 1v "

On ollut ilo olla Aikolle "kakkoskoti" ja "kakkosäiti". Aiko on sujahtanut aina ongelmitta meidän laumaan, on vierailu ollut sitten muutaman tunnin tai kuukauden. Aiko on arjessamme hyvin helppo ja melko huomaamaton. Toki nimensä mukaisesti ääntä löytyy, erityisesti pihaillessa on halu ilmoittaa kaikesta mahdollisesta.

Lenkit meillä pääasiassa kohdistuvat metsään ja siellä Aiko on elementissään. Ja elementtiä on vielä enemmän, jos on mahdollisuus päästä uimaan edes pienesti.

Meidän harrastus Aikon kanssa on paimennus ja voi vitsit miten hienosti ja luontaisesti Aiko toimii lampailla! Tottelevaisuutta meidän tarvitsee toki opetella sekä lukemaan paimennussauvaa hieman tarkemmin. Temppuja aiko oppii nopeasti arjessa, joten miksei tärkeimpiäkin taitoja tämä kultapoika tulisi oppimaan.

Olen erittäin kiitollinen Katjalle, miten ihanan kodin Aiko on saanut ja miten ihanan ystävän minä olen saanut Katjasta! Vaikka tämä parivaljakko muuttaakiin ihan "naapurista" Saksaan, olen varma ettei meidän ystävyys sammu ja tämä saksanperhe on aina tervetullut meidän luokse.

 - Jonna