Puolivuotias elämän rakastaja

Se oli vain pieni hujaus ja epäonnen kääntänyt L-pentueeni yhdellä ainokaisella aarteellaan on jo puolivuotias! Einarista on kasvanut ihastuttavan komea pieni hömelö islanninlammaskoira, jonka touhuja seuratessa voi tulla vain hyvälle mielelle.

Tuttuun tapaan, myös Einarista saatiin puolivuotiskuulumiset ja tässä omistajan sanoin kerrottuna, minkälaista on ollut Einarin arki ensimmäiset puolivuotta.

"En ole ihan varma sanoisinko, että Einar on "jo" vai "vasta" puolivuotias. Tavallaan tuntuu, että se olisi asunut meillä aina ja aika on mennyt ihan hujauksessa ja toisaalta taas huomaa, että se on ihan pentu, jonka kanssa vasta opetellaan yhteistä elämää. Ja innolla ja äänekkäästi se kyllä opetteleekin.

Meillä asuu myös Einarin isotäti Ebba, joten tämän suvun metkut, haasteet ja hauskuudet on alkaneet tulla jo tutuksi. Einarista kyllä löytyy näitä tuttujakin piirteitä, mutta siitä näkyy jo puolivuotiaana huomattavasti enemmän järkevyyttä, mitä Ebbasta ei taida löytyä vieläkään.

Einar on vähän herkkä ja pohdiskeleva, joka on tähän mennessä tykännyt kaikista ketä on kohdannut. Eri ikäiset, näköiset ja kokoiset koirat sekä ihmiset ovat kaikki potentiaalisia leikkikavereita. 

Arjessa kaikkea oppimista helpottaa Einarin ahneus ruokaa kohtaan, se motivoi ihan mihin tahansa. Einarin asenne on myös hyvin positiivinen ja "kaikki käy" - tyyppinen, se taitaa olla aina hyvällä tuulella. Paitsi yksinolo on rotutyypilliseen tapaan Einarista ihan typerä juttu ja sen ilmoittaa kyllä kovalla haukulla, kun ihmiset poistuu kotoa. Myös kotiin tullessa ja lenkille lähtiessä ääntä löytyy niin, että meinaa ihmiseltä tärykalvo revetä. Tähän toki liittyy ihan varmasti myös Ebalta opittuja tapoja ja yhdessä on vielä tuplasti mukavampaa haukkua. Ulkoillessa Einar löytää kaikki mutaojat ja vesistöt, niissä on varsin mukavaa kahlailla ja vaikka istahtaa. 

Nose workin alkeita ollaan Einarin kanssa opeteltu ja siihen tuntuu olevan kova motivaatio. Einar etsii ja ilmaisee sitkeästi, hoksaa nopeasti mitä siltä odotetaan ja sillä on paljon kovempi halu tehdä ihmisen kanssa yhdessä töitä, kuin miun muilla islantilaisilla on ollut. Tämän ominaisuuden vuoksi olenkin vähän pohtinut, että pitäisiköhän kokeilla muitakin koiralajeja esim rallytokoa Einarin kanssa. Se on toistaiseksi jäänyt ajatuksen tasolle, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Pieniä viitteitä jonkunlaisesta mörköiästä taitaa juuri tällä hetkellä olla. Ulkona aiemmin mitättömät äänet (esim moottorisaha tai kovasti pörisevä traktori tai mopo) ja samoilla paikoilla olevat puunkannot tai juuripaakut aiheuttaa kummastusta, korvien kääntymistä ja joskus pientä murinaa. Eräänä päivänä Einar ei millään meinannut uskaltaa tulla pihalta sisälle, koska sen itse siihen kantama ämpäri oli kulkureitillä. Tätä haukuttiin kovasti muutaman metrin päästä kovaan ääneen, kunnes uskaltautui tarpeeksi lähelle hoksatakseen, että se olikin ihan tuttu ämpäri ja siitä pääsee ehjin nahoin ohi. 

Kaiken kaikkiaan Einar sujahti meidän arkeemme varsin mutkattomasti. Ebba otti sen hyvin vastaan ja tosiaan talon ihmisistä tuntuu, että se olisi asunut täällä aina. Hyvin nopeasti se siis oppi ainakin suuret linjat meidän tavoista ja rytmistä."