Kun asiat menee oppikirjan mukaan pieleen

 Vasta nyt uskallan blogin puolelle kirjoittaa kun näyttää siltä, että meillä voidaan viimein hyvin.

Kuten olin jo epäillyt, että Freydis tulee synnyttämään aikaisemmin niin näin tapahtui. Olin kovin pelännyt, että synnytys tulee tapahtumaan keskiviikkona 18.1. kun meillä on päivän mittainen remontti ja sen takia osan päivästä meillä ei ole lämmmitystä, juoksevaa vettä ja sähkötkin olivat hetken poikki. Minun olisi pitänyt myös olla vielä keskiviikkona Savonlinnassa koulussa, mutta olin päättänyt jo remonttiajankohdan saatuani tietoon, että olen tuolloin kotona.

Freydiksen lämmönlasku saatiin kiinni tiistaina illasta ja näin pystyin jo alkamaan valmistautumaan painajaismaiseen keskiviikkoon. Edeltävä yö ja päivä petailtiin ja hetkittäin levättiin. Avautumisvaihe oli selvä. Remonttimiehet olivat onneksi nopeita ja poistuivat iltapäivästä ja me pystyttiin aloittamaan oikeasti valmistautuminen tulevaan koitokseen.

Vähän ennen kuutta illalla alkoi supistukset ja seitsemän aikaan syntyi ensimmäinen pentu, kuolleena. Katsoin jo tässä kohin, että supistukset jäävät vajaavaisiksi ja aloin tehdä pientä valmistautumista päivystykseen lähtemiselle. Kuolleena syntynyt pentu laittoi pasmat sekaisin sekä kasvattajalta että Freydikseltä ja synnytys tuntui hetkellisesti tyssäävän siihen.

Seuraavat supistukset tulivat reilun tunnin kuluttua, vaisuina. Sisätutkimuksella sain varmistettua, että pentu on jo synnytyskanavassa, mutta siitä en otetta saa. Soitto päivystykseen ja kolmea varttia myöhemmin saavuttiin päivystäjän luokse. Pihaan ajettua Freydis sai omin avuin synnytettyä toisen pennun, mutta oltuaan niin pitkään synnytyskanavassa oletusarvoisesti tämäkin pentu syntyi kuolleena.

Päivystyksessä Freydis sai suonensisäisesti kalkkia sekä pistoksen oksitosiinia lihakseen. Hetken kuluttua vauhdilla saapui kolme pentua maailmaan, kaksi urosta ja narttu, hyvin elinvoimaisina. Tilanne näytti hyvältä ja lähdettiin kotiin jatkamaan synnytystä.

Kotiin päästyä havaitsen, että supistuksia alkaa taas tulla, mutta jälleen vaisuina. Jälleen meillä on myös pentu jumissa synnytyskanavassa, mutta tällä kertaa siitä saan jotenkuten otteen ja supistusten tahdissa saan autettua pennun ulos. Pentu syntyy tosi velttona ja melkoisen elottomana, mutta tässä kohin en tahtonut enempää pentuja menettää. Pentua elvytin pitkään ja hetkeksi se virkosi, kunnes alkoi taas veltostumaan. Ajantajusta ei ole mitään käryä, mutta pitkään tein töitä tämän uroksen eteen ja lopulta alkoi näyttämään paremmalta.

Kuusi pentua oli saateltu maailmaan ja Freydis rauhoittui aivan täysin hoitamaan pentuja ja lopulta nukkumaan. Aloin jo epäillä, onko siellä seitsemättä pentua ollenkaan, kunnes parin tunnin pilkkimisen jälkeen supistukset taas alkoivat. Sain päivystäjältä mukaan kalkkia ja oksitosiinia ja tarkistettuani, ettei pentu ollut vielä synnytyskanavassa, buustattiin supistuksia oksitosiinillä.

Vaikeaa oli saada viimeinen pentu maailmaan, mutta lopulta onnistuttiin. Pennun pää oli kertaalleen jo ollut nähtävillä, mutta vetäytyi takaisin sisälle. Tässä kohin pentu ei ollut sikiöpussissa ja osasin jo odottaa, että viimeinenkin syntyy kuolleena. Ja näin tapahtui, viimeinenkin pentu, narttu, saapui kuolleena tähän maailmaan.

Kokemus oli todella rankka. Niin meille ihmisille kuin Freydikselle. Nukkua en pariin vuorokauteen pystynyt tämän jälkeen kun unissa olin heti elvyttämässä elottomia pentuja. Iloita en kyennyt neljästä pennusta, olo oli turta.

Hiljaksiin kokemuksesta kuitenkin alkoi toeta ja pakkohan se oli, arkea on pyöritettävä ja eläimet hoidettavana. Nyt kun synnytyksestä on viikko, on pentulaatikossa yhä neljä valloittavaa islanninlammaskoiran alkua kasvamassa. Ja todellakin kasvamassa, jokainen pentu on vain nostanut painoaan viikon aikana ja melkoisia pötkylöitä ovatkin.

♂ 3

♂ 4

♀ 1

♂ 5