Ystävänpäiväpentueen ensimmäinen synttäripäivä!

Vuosi sitten saateltiin maailmaan Rosiri's -kennelin R-pentue ja hyvin nopeasti on vuosi vierähtänyt! Jälleen sain kuulumisia tänne julkaistavaksi kera kuvien. Oikein ihanaa ja rapsutusten täyteistä ensimmäistä syntymäpäivää Ärrät! <3

Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir ”Reika”

Vuosi Reikan kanssa on mennyt todella nopeasti, mutta ei aivan ongelmattomasti. Reika muutti luoksemme kasvattajalta vähän myöhemmin kuin muut pennut, koska olimme juuri tekemässä muuttoa toiselle paikkakunnalle. Reikan kanssa yhteistä elämää aloiteltiin Tampereella, mutta kesällä tuli jo pidempi hoitojakso kasvattajan luona. Äitikoira Kairi astui lenkillä jonkun terävän päälle ja tassu joutui tikattavaksi. Pieni epäonni on jatkunut pitkin vuotta, koska oman sairastumiseni ajan Reika oli myös hoidossa ja myöhemmin vielä pidemmän pätkän osittain sairastelun ja osittain näyttelyjuttujen takia. Reikan hoitopaikat ovat aina kehuneet Reikan kykyä sopeutua nopeasti talon ja lauman tavoille. Reika ei juuri meteliä itsestään pidä, paitsi innostuessaan (varsinkin kun tulee vieraita tai itse tulee kotiin poissaolon jälkeen) tervehtii ihmisiä pienellä ulvonnalla.

Reika on iloinen ja reipas koira, jonka lempijuttuja on luiden työstäminen ja ihmisen kanssa oleminen. Reika olisi mielellään aina mukana kaikessa menossa, jonka takia yksin harjoittelu jatku meillä edelleen. Toisen koiran kanssa pärjää kyllä kotona, mutta toisinaan on kotona ollessa haukkunut tylsyyttään. Tällä hetkellä Reika on ilman koirakaveria meillä harjoittelemassa yksin olemista.

Reika on välillä vähän yksinkertaisen oloinen, mutta oppii kyllä nopeasti esimerkiksi erilaisia temppuja. Tekemisessä on vaan niin paljon intoa mukana, että joskus keskittyminen tuntuu hankalalta. Onneksi Reika on todella helppo motivoida ruualla ja myös leluilla. Reika nauttii myös ihmisten huomiosta ja tulee myös mielellään syliin ainakin hetkeksi olemaan tai luuta syömään.

Reika on aivan ihana hännänheiluttaja, joka tuo isoa iloa arkeen ja jonka kanssa odotan innolla, että päästään ensimmäisen vuoden haasteiden jälkeen luomaan syvempää suhdetta

Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir ”Varpu”

Maailmanlopun pentu on jo vuoden!

Räväkästä pennusta on kuoriutunut uskomattoman fiksu, kaunis ja mukava tyyppi. Pentuaika oli aikamoinen ja puolen vuoden iässä tapahtunut muutto toi myös omat haasteensa elämään, mutta nyt arki alkaa olla suurilta osin aika leppoisaa. Kerrostalossa eläminen sujuu yllättävänkin hyvin, eikä naapureiden äänet tai kaupungin meno paljon enää pientä pystykorvaa hetkauta. Ainut haaste kaupungissa elämisessä on lenkkeily. Varpu tarkkailee ympäristöään valppaana ja reagoi nopeasti ympärillä tapahtuviin asioihin sekä etenkin muiden koirien ohitukset on edelleen melko haastavia ja vaatii taas paneutumista, jotta ne saataisiin kuntoon.

Eniten Varpu rakastaa ihmisiä ja onkin mukana menossa aina kun voi. Kun tiskaan, se makaa jaloissa, kun syön, se on pöydän alla jalkoja lämmittämässä ja aamuisin sekä iltaisin se tykkää tulla viereen loikoilemaan ja hakemaan rapsutuksia. Varpu luottaa ihmisiin ja on hyvin avoin, eikä ole vielä tullut vastaan yhtään ihmistä jonka syliin se ei juoksisi onnessaan ja valmiina ystävystymään. Myös metsässä kirmailu ja parhaiden koirakavereiden kanssa leikkiminen on edelleen Varpun mielestä aivan ihanaa.

Harrastetaan Varpun kanssa agilityä ja siinä on havaittavissa kivaa edistystä. Häiriöherkkyys on vaikuttanut paljon keskittymiskykyyn suuressa hallissa monien koirien ympäröimänä, mutta Varpu alkaa nyt selkeästi innostua lajista ja ympärillä tapahtuvat asiat jää jo helpommin huomiotta. Varpun kanssa on kivaa harrastaa ja muutenkin temppuilla kaikenlaista. Se on hyvin oppivainen ja halukas tekemään yhteistyötä, mutta toki palkan pitää olla kunnossa :D

Ennen joulua Varpulla todettiin punkin aiheuttama borrelioosi, joka toi elämään huolta ja murhetta, mutta siitä selvittiin ja jollain oudolla tavalla se jopa lähensi meitä ja lisäsi meidän välistä luottamusta.

Tiivistettynä voisi siis sanoa, että elämä tuon kermakorvan kanssa on aivan ihanaa ja rentoa. Pienet haasteet kuuluu elämään ja eipähän lopu tekeminen kesken!

Rosiri's Rokkstjarna Jökulrósardóttir ”Roxie”

Miten meidän Roxie voi olla jo vuoden ikäinen? Roxie on edelleen se iloinen, touhukas ja ystävällinen koira, joka on aina todella innoissaan vieraista. Se tervehtii innokkaasti, mutta hienosti hyppimättä. Rakastamme niitä pieniä luimukorvia ja heiluvaa peppua! Innokkuutta löytyy sen verran kuitenkin, että kärsivällisyyttää pitää vielä paljon harjoitella. Kylässä täytyy alkuun tutkia paikkoja ja ihmetellä, mutta osataan loppujen lopuksi rauhoittua ja olla hienosti.

Roxie on hyvin leikkisä ja vetoleikki tuntuu olevan parasta. Koirapuistossa leikitään hienosti, mutta haukkuviin koiriin suhtaudutaan varauksella. Juoksujen jälkeen Roxienkin haukkuherkkyys on kasvanut. Meillä haukutaan terassin harjalle, pienkodinkoneiden äänille, linnuille ja tietenkin ovikellolle. Pihaa täytyy vartioida entistä hanakammin ja jotkin vastaantulevat koiratkin saavat osakseen muutamat haukut. Ohitukset onnistuu kuitenkin yleensä varsin onnistuneesti. Muutenkin hihnassa kulkeminen sujuu mukavasti, hajut kiinnostavat erittäin paljon.

Odotamme jo kevättä, jotta päästään taas mökille, sillä siellä Roxie selvästi rakastaa juoksennella. Tosin matka sinne tuottaa hiukan harmaita hiuksia, koska autoilu on edelleen haastavaa. Siitä Roxie ei pidä ollenkaan ja vauhdin hidastukset sekä auton piippausäänet triggeröi haukuntaan. Tuntuu, että ikävintä on olla yksin takapenkillä...

Kotona Roxie onkin kuin perävaunu: aina siellä missä ihmiset. Roxielle on muutaman kuukauden sisään tullut myös uusi hellyyttävä tapa tunkeutua jalkojen väliin seisoskelemaan ja ihmettelemään meidän tekemisiä.

Viimeiset 10 kuukautta ovat olleet, niin koiralle kuin omistajillekin, hyvin opettavaiset. Vällillä hermojakin on koeteltu, mutta päivääkään emme vaihtaisi pois <3

Rosiri's Rúsína Jökulrósardóttir ”Rusina”

Rusinan ensimmäinen vuosi on ollut vaihderikas. Mukaan on mahtunut niin vilinää ja vilskettä, pitkiä aamuja sängyssä loikoen, muutama harmaa hius, hammaskiven poisto, hampaiden harjausta ja paaaljon koirankarvaa sekä super innokkaita pusuja.

Rusina on ollut nopea oppimaan, ja toteuttaa pyyntöjä hienosti- mutta keskittyminen herpaantuu tällä neidillä myös erittäin helposti. Rusina on ympäristöstään kiinnostunut, ja edes nakit tai kalkkunaleikkele eivät aina auta kun kohdalle sattuu sopivasti kiinnostava toinen koira. Rusinaa ei lenkillä hetkauta muut ohikulkijat, mutta liian lähelle tuleva lajitoveri saa aikaan melkoisen konsertin. Tässäkin Rusina on kyllä jo hienosti harjaantunut, ja kunhan välimatka on riittävä osaa neitokainen jopa hillitä innostustaan ja pysyä kontaktissa.

Rusina on suuri (ja tärkeä) osa meidän perheen arkea, ja kulkee monessa mukana. Juna, bussi- ja automatkat ovat tulleet tutuiksi ja Rusina kulkeekin Tampereen julkisilla jo kuin vanhatekijä. Olemme tänä keväänä aloittaneet myös kurssin arjen taitojen hiomiseksi sekä yhteiseksi hauskaksi tekemiseksi.

Arjessa koirakavereista näemme eniten naapurin Hugoa sekä Reika- siskoa, joka onkin meillä juuri hoidossa kun tätä kirjoittelen. Siskojen touhuja on aina ilo seurata, karvapöksyt heiluen juoksevat toistensa perässä onnellinen ilme naamalla :D.

Tiivistettynä: elämä ei olisi samaa ilman meidän Rusinaa, rakasta joka aina kotiin tullessa tervehtii iloisesti häntä heiluen ja nappisilmillään napittaen kuin ei olisi saanut peppurapsutuksia koko vuoteen. Miten paljon voikaan toisesta välittää, noh, paljon!

Valmiina maailmanvalloitukseen

Voinen todeta, että arki seitsemän pennun kanssa on hyvin kiireistä ja vähemmän ehdin tehdä näiden kanssa kuin mitä olin ajatellut. Tai on ehditty. Paljonkin. Nimittäin siivoamaan. Siivoamaan, siivoamaan ja siivoamaan. Ja ruokkimaan pentuja. Ja käymään niiden kanssa usean kerran päivässä pihalla pyörähtämässä, jos vaikka sisällä olisi vähän vähemmän siivottavaa. Ei ehkä, joten moppia käteen ja luuttuamaan ja siivoamaan yhä kikkaretta tuolta ja toista täältä.

Arki on siis ollut todellakin vauhdikasta ja pääasiassa sujunut hyvin. Sen verran vauhdikasta arki on kuitenkin ollut, että vasta viime viikolla havahtui, että pianhan nämä pennut lähtee ja siksipä pentupakettien kasaaminen sekä pentujen rekisteröinti hieman venähti. Onneksi Kennelliitto toimi suht' nopeasti ja pennut on saatu rekisteröityä!

Eläinlääkärit on tullut valitettavan tutuksi myös tämän pentueen kanssa. Pari viikkoa sitten sattui haaveri, kun Sámur päättikin, että pennuille tarjottu ruoka on hänen ja kävi lähinnä olevan pennun päälle. Tämä onneton pentu sattui olemaan Surtur ja tikattavaksi täytyi pentu viedä. Tapahtuneen seurauksena irtosi Surturilta oikealta yläleuasta yksi poskihammas ja nyt vain jännityksellä seuraamme, ottiko pysyvät hampaat tässä onnettomuudessa osumaa. Haavat kuitenkin paranivat hyvin ja pentu on ollut koko ajan reipas eikä ole tällä hetkellä havaittavissa arkuuksia vieraita koiria kohtaan.

Surturin tapaturmasta ei kulunut vuorokauttakaan, kun havaitsin pentujen lätäköitä siivotessa, että yksi lätäköistä on hieman punertava. Salapoliisitaitoja hyödyntäen, löysin veripissaajaksi Stormurin ja eikun uudelleen eläinlääkäriin. Stormurilla oli pissatulehdus ja matala virtsan pH, jonka takia virtsassa oli myös yksittäisiä oksalaattikiteitä. Antibioottikuuri tällekin poitsulle ja virtsan verisyys helpottui nopeasti. Kontrolli on tulossa seuraavalle viikolle, joten tuolloin nähdään miten Stormur vastasi antibiootteihin sekä tällä hetkellä saatavaan Kiveton -lisäravinteeseen.

Eilen käytiin pentujen kanssa Kerimäellä Riittaa tapaamassa ja tuttuun tapaan, nämäkin pennut pentutestattiin ja pääsivät pennnut lampaitakin ihmettelemään. Oli myös melkoista meininkiä havaittavissa sisätiloissa, kun paikalla oli kolmen eri ikäisiä pentuja paikalla, kuusi viikkoisista viisi kuukautisiin.

Sókrates 4, 3, 4, 5, 3, 3, 1, 3, 3
Strákur 2, 5, 3, 6, 3, 2, 1, 4, 2
Stormur 2, 1, 2, 6, 3, 4, 1, 4, 2
Surtur 2, 2, 2, 3, 3, 1, 2, 4, 2
Síríus 4, 5, 2, 3, 3, 3, 3, 4, 3
Steinrós 2, 2, 2, 4, 3, 1, 1, 3, 3
Superstjarna 2, 3, 3, 3, 3, 3, 1, 4, 1

Huomenna pääsee ensimmäinen pennuista aloittamaan kotimatkansa niinkin kauas, kuin äidinsä luokse Lemille. Stromur aka Dante muuttaa äitinsä iloksi. Toiveissa olisi harrastuskaveria Dantesta todennäköisesti nose workiin ja ehkäpä myös rallytokoon. Ja kai tästäkin islantilaisesta navettakoira tulee.

Lauantaina Steinrós aka Rose muuttaa myös Lemille, hevostilalle. Taloudessa islanninlammaskoirat ovat oikein tuttuja, kun perheen tyttärellä on kaksikin islanninlammaskoiraa; Rimi ja kasvattini Heida.

Seuraavalla viikolla Superstjarna aka Sinna muuttaa Lumäelle arkea ilostuttamaan ja Strákur aka Rymy jää Lappeenrantaan lapsiperheeseen. Viikonloppuna Sókrates aka Koda suuntaa pääkaupunkiseudun menoa ja meinkinä pohdiskelemaan.

Myös sijoitustyttöni Síríus aka Hildi muuttaa seuraavalla viikolla Imatralle työkavereilleni. Mahdollisia harrastuskoirahaaveita on havaittavissa ja uskon vahvasti, että tästä pienestä tirriäisestä on moneen tekemiseen.

Hieman pidempään arkea meidän kanssa jakaa Surtur aka Tuisku ennen pojan muuttoa Tampereelle tammikuun puolessa välissä.

Kaikille pennuille löytyi ihastuttavat kodit ja innolla jo odotan kuulumisia jokaisen pennun omasta arjesta!

Vipinää ja vilskettä

Nyt ihan allekirjoittanutta nolottaa, kuinka laiskasti on tullut päivitettyä pennuista mitään mihinkään. Facebookin puolella on silloin tällöin sentään livelähetystä pystynyt seuraamaan ja onneksi nämä videot ovat jälkikäteenkin nähtävillä ja katsottavissa.

Pennut ovat kasvaneet mallikkaasti ja koko koirajengi voi oikein hyvin. Pennut ovat päivät tuvassa koirien ja kissojen seassa ja ovat päässeet hyvin sosiaalistumaan. Ensimmäiset automatkat on myös ajeltu kun pennut ovat saaneet olla jokusia vuorokausia viettämässä aikaa Miian luona Lemillä. Oli Ebba kyllä erittäin onnellinen, kun viiden viikon meillä olon jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa käymään omassa kodissaan.

Tietty mikä jännittävintä, nimipohdinnat on miltei varmat:

Rosiri's Sókrates Gneistisson

Rosiri's Strákur Gneistisson

Rosiri's Stormur Gneistisson

Rosiri's Síríus Jökludóttir

Rosiri's Surtur Gneistisson

Rosiri's Steinrós Jökludóttir

Rosiri's Superstjarna Jökludóttir

Pennut ovat jo reilun viikon syöneet kiinteää ruokaa hyvällä ruokahalulla ja toinen madotus on par'aikaan meneillään. Tänään oli myös jännittävä päivä, kun päästiin ottamaan ensituntumaa lumeen ja ulkoiluun.

Tulevia pentujen omistajia on käynyt pentuja tapaamassa ja paljon ovat pennut yleensäkkin saaneet ihmisiin jo tutustua. Ja kasvattajan etuoikeutena, nämäkin pennut lellitään piloille ennen uusiin koteihin muuttamista.

Ässien ensimmäiset kaksi viikkoa

 Ensimmäisen viikon kuulumiset jäi kokonaan kirjoittamatta kun allekirjoittaneet harteilla oli jalostuspäivien järjestäminen Taipalsaarella. Varsin mukavat koko viikonlopun kestäneet jalostuspäivät saatiinkiin pidettyä islanninkoirat ry:n jäsenille ja harrastajia oli kivasti paikalla. Toki hieman harmillisesti, jalostustoimikunnan ulkopuolisia kasvattajia ei viikonloppuna nähty.

Pentujen ensimmäiset kaksi viikkoa on sujunut oikein mallikkaasti. Pientä huolta ja murhetta aiheutti se, kun taloutemme aikuisilla koirilla iski sopivasti kennelyskä. Pennut tuntuivat tältä säästyneen, jokainen on nostanut painoaan mallikkaasti ja ovat oikein terhakoita islanninlammaskoiran alkuja. Ääni sen jo noilla paljastaa.

♂ 1

♂ 2

♂ 3

♀ 1

♂ 4

♀ 2

♀ 3

Ebba on ollut hieno äitikoira. Alkuun nuo pennut hieman aiheutti kummastusta ja pentulaatikossa oltiin vain sen verran, mitä oli pakko. Nyt alkanut jo paremmin viihtymään pentulan puolella. Mitään moittimista ei Eban käytöksessä kyllä ole. Kivasti on asettunut meidän laumaa ja jokunen Ebbaa vanhempi narttu on saanut pentuja käydä jo vähän kurkistelemassa.

Kuudes Rosiri's -pentue on syntynyt

 Ihan ei nyt ollut maalaiskoiralla kalenterin ymmärrys tassuissa, eikä saatu isänpäiväpentuetta. Pentue saateltiin ilolla, rakkaudella ja rutkalla väsymyksellä maailmaan edeltävänä yönä, ensimmäinen pentu syntyi 23:03 ja viimeisin 1:35. Synnytys sujui hyvin, vaikka onhan se aina jännittävää kun odotettavissa on iso pentue.

Ensimmäisen pennun kanssa jouduin auttamaan ja supistusten mukana vetämään pikkupoikaa ulos, mutta tämän tultua maailmaan tuli hyvin nopealla tahdilla seuraavat kolmekin. Loppujen kanssa odoteltiin rauhaksiin ja Ebba keräili voimia loppujen synnytykseen hieman reilummilla väleillä.

Hienosti on Ebba aloittanut pentujaan hoitamaan ja ulkona käydään tasan kuononpäätä näyttämässä kun on jo kiire pentulaatikolle lapsukaisiaan hoitamaan.

♂ 1

♂ 2

♂ 3

♀ 1

♂ 4

♀ 2

♀ 3