Paljon onnea 1 vuotiaat Ässät!

Melkein tulee suru puseroon, että viimeisin Rosiri's -pentue juhlistaa tänään ensimmäisiä syntymäpäiviään! Suunnitelmia kuitenkin on ja ollaan kaikki tassut ristissä, jos vaikka seuraavalle vuodelle saataisiin pentue tai kaksikin. Näistä lisää myöhemmin, nyt juhlitaan yksivuotiaita Ässiä ja tässäpä heitlä arjen kuulumiset:

Rosiri's Sókrates Gneistisson 'Koda'

Koda täyttää 1v ja juhlii synttäreitään ihmiskavereiden kesken. Meidän pienestä karhunpoikasesta on kasvanut komea nuori uros. Koda on kuitenkin edelleen sama hassuttelija kuin pikkupentuna ja naurattaa meitä touhuillaan päivittäin. Ilopilleri on myös valloittanut niin tutut kuin tuntemattomatkin ihmiset ystävällisellä olemuksellaan. Koda tervehtii kaikkia häntä heiluen ja korvat takana ja erityisen vaikeaa on pidätellä intoa läheisiä ihmisiä tavatessa. Koda on myös kiinnostunut muista koirista ja osaa leikkiä kivasti eri kokoisten kavereiden kanssa. Nuorten urosten kanssa menee välillä leikit melko hurjiksi ja välillä pitää vähän jäähdytellä. Eniten Koda tykkää juoksemisesta koko jahdattavana tai jahtaavana niin koirien kuin ihmistenkin kanssa.

Koda rakastaa myös lelujaan vähän liikaakin ja on saanut tuhottua kaikki muut paitsi ihan ensimmäisen lammaslelunsa. Muuten Koda ei ole tehnyt suurempia tuhoja, paitsi sohvan kaivuu on pojan päivittäisiä harrastuksia sisäpihan tarkkailun lisäksi. Koda vartioi tarkkana sekä sisäpihan että rapun liikkeitä ja ilmoittaa aina kun havaitsee jossain ääntä tai liikettä. Kodan kanssa harjoitellaankin edelleen rauhoittumista ja hihnakäytöksen harjoitteluun on apuna kurssi. Kodalla on tapana vetää hihnassa kun on kova kiire päästä eteenpäin ja takaisin tullessa Koda jää usein jarruttelemaan. Muiden koirien ohitukset sujuvat välillä hienosti, mutta etenkin pienillä koirille pitää välillä haukkua.

Kodan kanssa on käyty monilla kursseilla ja synttäripäivänä alkaakin agilityn alkeet kurssi. Koda vaikutti agilityn pohjataidot kurssilla innostuneelta lajista ja samoin innoistui omistaja. Kotona Kodan kanssa harjoitellaan tottelevaisuuden perusteita ja toiveissa olisi alottaa jossain vaiheessa myös rallytokoa harrastusmielessä.

Koda on syksyn aikana oppinut olemaan kokonaisen työpäivän yksin ja nukkuu yleensä ikkunalaudalla tai matolla yksin ollessaan. Lähtiessä pojalla iskee kova ikävä ja muutaman minuutin pitää huudella laumaa palaamaan, mutta onneksi äänen käyttö ei kestä pitkään. Onneksi osana päivistä Kodalla käy myös ulkoiluttaja kesken päivän.

Koda viihtyy hyvin luonnossa ja metsässä ja odottaa talvea ja lumen tuloa. Kesällä Koda nautti piknikeistä eikä uskaltautunut uimaan, vaikka välillä tuli kuuma. Syksyllä Koda on tykännyt lehtikasojen haistelusta, mutta vesilätäköt ei ole Kodan mieleen. Koda viihtyy myös hyvin mökillä ja on käynyt monessa paikassa mökkeilemässä. Suunnitelmissa onkin muutto rauhallisemmalle alueelle, sillä Koda arvostaa luonnon rauhaa enemmän kuin kaupungin hulinoita.

Odotamme innoissamme uutta vaihetta Kodan elämässä ja tulevia yhteisiä seikkailuja. Koda on tuonut meille paljon iloa ja onnea elämään ja uusia oivalluksia.

Rosiri's Stormur Gneistisson 'Dante'

Dante Tampe Tane Urpo Tyhmä ja Tuhma, kovin monta kutsumanimeä löytyy tälle vuoden täyttävälle teinikoiralle. Vuosi on mennyt hirveän nopeasti, vastahan videoyhteyden välityksellä jännitin Eban synnytystä.

Emän ja pojan elo sujuu edelleen pääasiassa sopuisasti, useimmiten näiden kahden keskinäiset leikit sujuvatkin mukavasti. Välillä äiti vähän hermostuu ja komentaa jälkikasvuaan melkoisella kiroilulla säestettynä. Onneksi nämä kaksi ovat temperamenteiltaan erilaisia; Dante on rauhallisempi, herkempi ja sopuisampi kuin äitinsä. Dante myös erilaisissa tilanteissa mielummiin istahtaa pohtimaan tilannetta kuin syöksyy pää viidentenä jalkana toimeen. Tästä ominaisuudesta omistaja on ihan mielissään, että välillä ensin vähän pohditaan ja sitten vasta tehdään. :D

Danten kanssa arki kotioloissa sujuu hyvin. Maalla kun asumme, päivittäiset häiriöt ulkoillessa on melko vähäisiä. Tämän huomaa sitten kun käymme jossain kaupunkialueella liikkumassa, siellä sitten Dante ilmoittaa kaikesta epäilyttävästä kyllä haukkumalla. Etenkin vieraiden koirien kohtaaminen hihnassa on hieman jännittävää ja kiihdyttävää. Näinä hetkinä huomion saaminen ihmiseen on haastavaa, etenkin kun juuri nyt palkkionamin arvo ei ole Dantelle kovin suuri. Palkkaaminen ja keskittyminen onkin tällä hetkellä suurimpia haasteita meillä. Näitä asioita harjoitellaan pienin askelin ja välillä tuntuu että mennään yksi askel eteenpäin ja sitten jo palataankin monta taakse. Mutta opetellaan, niin varmasti löytyy Danten kanssa yhteinen sävel ja sopiva palkka koulutustilanteisiin.

Dante on kuitenkin varsin hurmaava ja hyväntahtoinen nuori hölmöläinen. Se tykkää kovasti kaikista ihmisistä, rakastaa läheisyyttä ja rapsutuksia. Usein iltaisin Dante kapuaakin sohvalle syliin tai niin lähelle kuin pääsee.

Rosiri's Surtur Gneistisson 'Tuisku'

Tuiskun kanssa pentuvuosi on mennyt hirmuisen nopeasti. Ensimmäiset kuukaudet olivat meille melko haastavia. Yksinolo aiheutti silloin suurimmat haasteet. Tuisku olisi aina halunnut olla mukana. Ensimmäiset kuukaudet keskityttiinkin yksinolojen harjoitteluun. Onneksi edistystä tapahtui muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen ja nyt Tuisku pärjää hyvin yksin. Toki pitää hieman osoittaa mieltä lähdön jälkeen, mutta muuten Tuisku nukkuu rauhallisesti.

Nykyisin Tuiskun kanssa arki on varsin leppoista ja Tuisku on sopeutunut hyvin muuttoon ja kaupunkiympäristöön. Lenkeillä välillä kierrokset hieman nousevat, erityisesti lähtiessä tai jos useampi lenkittäjä mukana.

Koirien ohitukset sujuvat Tuiskulla hiljaisesti. Ohituksissa haastetta tuottaa se, että Tuisku pysähtyy ja jää tuijottamaan koiria. Välillä päästään ihan kivasti ohi, ja välillä Tuiskua ei saa millään liikkeelle.

Arjessa Tuisku on melko hiljainen koira. Kotona on ihana tarkkailla ikkunoista ja parvekkeelta, välillä pitää muutamalla haukahduksella hälyttää. Lenkillä välillä pitää haukahtaa, jos kauempana koira räksyttää, pitää vähän kommentoida. Rusakot saattavat kiihdyttää vähän enemmän. Muuten ei kauheasti turhia haukuta.

Tuisku on kiltti, avoin ja reipas. Tuisku rakastaa kaikkia, koiria ja ihmisiä. Nyt Tuiskusta on hieman rauhoittunut ja nauttii enemmän rennosta oleilusta ja läheisyydestä. Kotona Tuisku tarkkailee liikkeitä ja seuraa yleensä kaikkialle. Jos kotona on usempi henkilö, asettuu Tuisku tasapuolisesti keskelle, jotta voi paremmin seurailla kaikkia. Tuiskun tulon jälkeen mitään ei tarvitse tehdä enää yksin. Tuisku on aina mukana, oli kyseessä sitten siivous, tiskaaminen tai laittautuminen. Tuiskun mielestä parasta on metsälenkit ja leikkiminen.

Tuisku on kyllä niin ihana ja aamuisin on parasta herätä, kun Tuisku kömpii viereen onnellisena ja kotiin tullessa vastassa on heiluva häntä. 💓

Terkuin,
Ella ja Tuisku

Rosiri's Síríus Jökludóttir 'Hildi'

Puoli vuotta on taas vierähtänyt kuin siivillä ja uskottava se on, pikkuruisesta islantilaispennusta on kasvanut hieno neiti 1-vuotta!

Edellisen kirjoitelman jälkeen Hildi on kokenut vaikka mitä uusia ja ihmeellisiä asioita. Ensimmäinen kesä toi tullessaan niin koiranäyttelyt, mökkeilyn, kuin ensimmäisen vaellusreissunkin. Kaikenlaiseen touhuun on Hildi yhä aivan omiaan ja innoissaan mukana.

Näytelmissä Hildi on osoittanut osaavansa käyttytyä hienosti myös suuressa väkijoukossa ja hyviä arvosteluja on tyttönen saanut.

Mökkeily ja metsät ovat tietysti ykkösjuttu. Kouvolan Repovedellä Hildi kulki koko reissun joukon johdossa ja illan tullen köllähti tyytyväisenä lähelle nukkumaan kodan lattialle.

Syksy on paljastanut Hildistä todellisen loiskuttelijan, jokainen oja ja lätäkkö on käytävä tarkasti läpi sellaisen sattuessa kohdalle. Lähestulkoon jää "veli väärän rotuinen" labranaattori tässä harrastuksessa kakkoseksi.

Arjen taitojen opettelu jatkuu Hildin kanssa ja samalla jatkuu omien taitojen kartuttaminen koiran ohjaajana ja huoltajana. Kun pohjatyö on tehty, on aika miettiä harrastushommia. Kaikki aikanaan.

Meidän Hildi on rakas ja raivostuttava virtapiikki, joka tuo hymyn huulille joka päivä.

Riemukasta syntymäpäivää Hildille ja kaikille sisaruksille! 💓

Terkuin,
Noora, Nietos ja Hildi

Rosiri's Steinrós Jökludóttir 'Rose'

Rose karvapallosta on kasvanut vauhdikas, touhukas ja kaikessa mukana oleva koiruus.

Pihalla kaikenlaiset kaivamiset, käpyjen keräilyt ja niiden sisälle tuonnit ja silppuamiset ovat tosi ihanaa. Kesällä saatu oranssi pehmeä frisbee on nyt aivan paras juttu, sitä kannetaan jalan juureen ja  haetaan sen sata kertaa. Onneksi ollaan opittu sana "tauko", jolla leikki voidaan lopettaa ja touhuta muuta.

Metsälenkit, tallihommat, pihatyöt, kaikissa aina touhuan ahkerasti mukana. Aamulla herätän sievästi rapsuttaen emännän tai isännän ylös ja pusunkin annan.

Lenkeillä kohtaan ihmiset ja eläimet hyvin ja ihmisvilinässä ja tallikisoissa istun hienosti isännän tai emännän vieressä ja katselen maailman menoa. Rosen  kanssa on ollut helppo olla kyläilyreissuilla ja Rose on  saanut paljon kehuja kuinka rauhallinen on. Myös kyläreissut yksinään ovat sujuneet.

Leikkikavereita Aida labbis, Rimi ja Heida issikat ja heeleri Tahvo viikottain touhuissa mukana. Leikkihetket milloin kenenkin pihalla. Autoajelut sujuvat hienosti omassa häkissä pitkätkin ajat.

Eli kaikessa mukana mitä touhutaan sisällä ja ulkona myös sohvalla tykkään köllötellä vieressä.

Olen joka päivälle iloa antava aina riemukkaasti vastaan ottava ihana kaveri meidän arjessa.

Rosiri's Superstjarna Jökludóttir 'Sinna'

Kun tuli kevät ja lumet alkoivat sulaa, Sinnan elämään tuli paljon kaikenlaista jännää ja ennen kokematonta. Juuri ennen puolivuotissynttäreitä kävimme tosiaan Rukalla ja Sinna osoittautui vallan erinomaiseksi reissukaveriksi, pitkä automatka ei haittanut yhtään ja mitä enemmän väkeä sitä mukavampaa.

Lumen alta alkoi paljastua kaikenlaista mielenkiiintoista ja niihin piti päästä käsiksi vaikka oli itse pakko kaivautua lumeen lähes kokonaan. Kasvulaatikoiden paljastuttua kaivamista oli entistä enemmän. Kasvimaahommat olivat tosi mieluisia, mutta ihme ja kumma Sinna uskoi, ettei jo kylvettyjä laatikoita enää sovi kaivaa ja tyytyi tarkkailemaan työntekoa terassin pöydältä samalla lepäilemällä tai kaivamaan hiekkalaatikolla.

Jäiden lähdettyä päästiin saareen mökkeilemään ja Sinnan mielestä se oli varmaan ihan parasta. Pelastusliivitkin kuuluivat vain asiaan eikä niitä tarvinnut yhtään ihmetellä tai kauhistella. Mökillä oli vieläkin enemmän tarkkailtavaa ja vahdittavaa kuin kotona ja lepäämään ei ehtinyt lainkaan. Ohikulkevia veneitä pystyi tarkkailemaan kiven päällä istuallaan nukkuen tai laiturin päässä kököttämällä. Sinna on edelleen hyvin pienikokoinen (10,4 kg), liekö osasyynä pentuajan vähäinen
nukkuminen. Sinnan mielestä päivällä nukkuminen on ihan hukkaanheitettyä aikaa. Yöt ovat nukkumista varten ja yöunille suorastaan rojahdetaan kun ollaan niin umpiväsyneitä.

Saarielämästä huolimatta Sinnasta ei mitään superuimaria ole kehittynyt, mutta houkuttelemalla käydään muutama uintiveto ottamassa ja rantavedessä ja mutaojissa kahlailu lempipuuhia. Sinna haluaa olla mukana kaikissa mahdollisissa töissä mieluiten ihan konkreettisesti jotain tekemällä tai vähintää muiden tekemisiä silmä kovana tarkkailemalla. Ruuanvalmistuksen tarkkailu ihan parasta ja herkkua ovat kurkkuviipaleet tai kirsikkatomaatit. Sinna on osoittanut hyviä työnjohdollisia kykyjä esim. polttopuuhommissa. Ja uunin syttäminen vaatii ehdottoasti Sinnan läsnäolon, ellei korvausilmaluukkua muisteta heti avata, Sinna ilmoittaa uhohduksesta luukun luona haukkumalla. Ja kun pellit laitetaan kiinni, täytyy taas haukkumalla varmistaa, että korvausilmaluukku mysö suljetaan.

Kairi-täti asuu samassa korttelissa ja riemu on melkoinen, jos samaan aikaan metsälenkille satutaan. Kaikista kivointa olisi, jos Kairi alkaisi jahdata, mutta ihan vaan yhdessä liikkuminenkin tuntuu olevan mukavaa. Kun Kairi oli hoidossa, niin sopuisasti nukuttiin samalla sohvalla ja sängyssä. Ja viikon kohokohta on kun sileäkarvainennoutaja Martta tulee käymään ja Sinna pääsee painimaan. Sinna vosi painia ilmeisesti vaikka koko illan jos vaan Martta jaksaisi.

Sinnasta on kasvanut erinomaisen seurallinen koira, kaikkien kaveri. Lasten kanssa on tosi kiva puuhata ja jos Sinna saisi päättää niin emäntä ei puhuisi puhelimessa eikä istuisi tietokoneella lainkaan. Silloin on hyvä tilaisuus alkaa purra sohvankulmaa, joka muuloin saa olls täysin rauhassa, tai tuoda palloa tai muuta lelua leikittäväksi. Uusiin asioihin kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti ja pelottomasti lienee Sinnan montto. Sinna on ollut pari kertaa karaoke illassa ja käyttäytynyt ihan kuin siellä joka ilta istuisi. Kivaa kun on paljon tarkkailtavaa ja paljon uusia ihmisiä. Ja vaikka Sinna ei yhtään tykkää kaljan/tupakan hajusta, niin ei tee siitäkään numeroa, perittelee vain vähän taaksepäin. Pääsy omaan häkkiin auton peräkonttiin tosi hieno
juttu, ilme näyttää siltä, että mihin kivaan paikkaan nyt lähdetään.

Ässät 6 kuukautta

S-pentue on saavuttanut puolen vuoden iän ja jälleen saan ilokseni jakaa näiden pentujen kuulumisia kera kuvien!

Rosiri's Sókrates Gneistisson 'Koda'

Koiraveli Koda, possu-poika, meidän pikku-piraija on jo puolivuotias! Pienestä karhunpoikasta muistuttavasta pallerosta on kasvanut valpas, aktiivinen ja äänekäs lintubongari. Koda on sulattanut kaikkien tapaamiensa ihmisten sydämet, niin sukulaisten, ystävien kuin naapurienkin. Koda onkin ollut alusta asti ihana nappisilmäinen ilopilleri, joka innostuu kaikista tapaamistaan ihmisistä, etenkin lapsista ja ompa se päässyt kerran vauvankin poskea nuolaisemaan. Myös muihin koirakavereihin Koda suhtautuu aina innolla ja onkin ollut joidenkin vanhempien koirien mielestä hieman liiankin innokas leikkikaveri. Tämä ei kuitenkaan ole Kodaa estänyt haastamasta aikuisia leikkiin uudestaan ja uudestaan. Onneksi Koda on löytänyt myös muita yhtä innokkaita leikkijöitä ja on tutustunut moniin erinäköisiin ja kokoisiin koiriin.

Jo ennen kuin kävimme hakemassa Kodaa kotiin, pikkuinen Sokrates oli osoittautunut pohdiskelevaksi luonteeksi ja tämä näkyy Kodassa edelleen. Koskaan ei voi tietää kuinka kauan lyhyeksi suunniteltu pissatus voi kestää, kun Koda päättää istahtaa tarkkailemaan ympäristöään ja seurailemaan lintujen touhuja. Voi melkein nähdä miten pienet aivot raksuttavat kun kevään ja kesän merkkejä ilmenee päivä päivältä enemmän ja Kodalle rakkaat lumikasat katoavat näkyvistä. Talvella Koda rakasti lumihangessa loikkimista ja telmimistä, nyt taas kiinnostaa ruohikon nyhtäminen, käpyjen poimiminen ja uudet tuoksut. Lätäköt Koda kiertää eikä muutenkaan välitä vedestä, saa nähdä innostaako uiminen kesähelteillä.

Koda on ollut pienestä pitäen oppivainen poika, joka on myös opettanut meitä omistajia päivittäin ja varmasti tulee vielä opettamaan vaikka mitä. Kävimme Kodan kanssa pentukurssilla, jossa tämä sukkasankari (niinkuin ohjaaja Kodaa kutsui) opetteli keskittymään kotonakin opeteltuihin asioihin muiden koirien läsnäollessa. Koda on päässyt myös lajikokeilukurssille, jossa mieluisimmalta lajilta vaikutti rallytoko ja jossa Koda oppi rauhoittumaan ja antamaan muille rauhan harjoitella omaa vuoroaan odotellessa. Nyt Kodan kanssa keskitytään arjen taitojen harjoitteluun ja etenkin muiden koirien ohittamiseen ilman, että koko Töölönlahti raikaa. Äänenkäytössä onkin vielä jonkin verran työstämistä, samoin kun omistajien hermoissa kun poika ilmaisee mielipiteitään. Autojen ohittamisessa on päästy jo pitkälle ja Koda on vaikuttanut ymmärtävän, ettei niitä tarvitse paimentaa, mikä onkin kaupungissa ihan hyödyllinen taito…

Vaikka onkin osoittautunut siinä mielessä kaupunkilaiskundiksi, että osaa matkustaa ratikoilla ja busseilla rauhassa, viihtyy Koda kuitenkin parhaiten metsässä ja myös mökillä Pohjanmaalla. Autoilussa Kodalla on vielä enemmän opittavaa kuin julkisilla kulkemisessa, mutta väsyneenä sekin jo sujuu rauhallisesti. Kotona Kodan paikaksi on muodostunut ikkunalauta ja yksinolotkin alkoivat sujua paremmin kun löytyi tämä sopiva tarkkailupaikka. Koda on kaikessa tekemisessä aina innolla mukana, eikä vielä ole löytynyt sellaista paikkaa, johon poika ei olisi innoissaan menossa, jopa eläinlääkäriin vedetään nelivedolla.

Koda on tuonut meidän arkeemme paljon huumoria, lämpöä ja uusia kokemuksia ja siitä on tullut todella rakas perheenjäsen, joka pitää lauman koossa. Odotamme innolla tulevia seikkailuitamme Kodan kanssa!

Rosiri's Strákur Gneistisson 'Rymy'

Rymy on reipas, kohtelias ja komea, söpö, ihana karvapallero ainakin kaikkien vastaan tulevien koiraihmisten mielestä. Ja onhan Rymy kaikkia näitä.

Rymy on todellakin mainio reippailukaveri, lenkillä vastaantulevat koirat otetaan rauhallisesti vastaan, eikä leuat louskuttaen, ystävällinen koirille kuin ihmisillekin. Toisinaan yrittää pupeltaa metsästä löytyneitä hiiren raatoja, purukumia sekä talvella mökillä kalanperkeitä. Yhden kerran söi vastapilkityn ahvenen, veteli kurkusta alas korvat luimussa karkuun juosten.

Tykkää kannella erilaisia keppejä. Purukumit ja ei niin maukkaat asiat pudottaa suusta jätä komennolla, eli ainakin sillä saralla kehitystä tapahtuu. Rymy näyttäisi tykkäävän myös elementistä vesi, sillä ojat ja lätäköt ovat myös mukavia tepasteltavia paikkoja, suihkussa on mukava olla ja kun sen jälkeen pääsee pyyhkeen sisään kuivaukseen.

Välillä lenkillä jäädään istuskelemaan ja tuumailemaan ääniä ja hajuja, herraa viehätti talvella myös korkeat lumipenkat, joiden päältä kelpasi ihmetellä muiden toimintaa.

Rymyllä on toki vielä fixaatio autoja kohtaan, mikä ilmenee ryntäilynä autojen perään, sekin tapa alkaa korjaantumaan. Ja jonkinasteista eroahdistusta on havaittu. Mutta eiköhän myös nekin esteet selätetä.

Kaiken kaikkiaan Rymy on oikein suloinen, vauhdikas, leikkisä koiranpentu, jolle ruoka maistuu ja jolla on useampi koiraystävä isoista koirista pienempään koiraan.

Rosiri's Stormur Gneistisson 'Dante'

Kun Ebba-äitille alettiin kasvattajan kanssa suunnitella pentuetta, niin jo melkein heti arvelin että pakkohan meille kotiin on jätettävä Eban jälkeläinen. Ja niin meille jäi pennuista Dante, jonka elämän alkua on ollut mahtava päästä seuraamaan jo syntymästä asti.

Pienestä pallerosta on hurjan nopeasti kasvanut murrosikäinen hulttio vekara. Juuri tällä hetkellä Danten keskittymiskyky on melko olematon ja koulutus hetket täytyy muistaa pitää hyvin lyhyenä. Maailmassa on selvästi paljon kiinnostavampia asioita kuin temppuja vaativa ihminen. :D

Yhteiselo Eban kanssa on tähän asti sujunut tosi hyvin, leikit sopivat hyvin yhteen ja lähes kaikki pitää voida tehdä yhdessä. Äitiinsä verrattuna Danten luonne on säyseämpi ja rauhallisempi. Paljon heistä löytyy myös samoja piirteitä esim. avoimuus, iloisuus ja reippaus. Dante menee reippaasti häntä selän päällä kippuralla uusiin paikkoihin ja häntää heilutetaan kaikille ihmisille, tutuille sekä tuntemattomille. Hihnassa matkan päässä oleville toisille koirille Dante ilmoittaa epävarmuuttaan(?) haukkumalla mutta jos pääsee tervehtimään, niin on heti kuitenkin kaikkien kaveri.

Arjessa haasteita on yksinolo, jota onneksi koirakaveri hieman helpottaa. Vaikka Dante kulkee varjona perässä lähes taukoamatta, niin ulkoilu vapaana saa välillä sen villin, vapaan ja itsenäisen puolen heräämään. Tällöin saattaa irtaantua pitkänkin matkan päähän ihmisestä eikä haittaa vaikka jäisi yksinkin.

Hieman ollaan harjoiteltu noseworkin alkeita ja niitä varmasti jatkamme myös tulevaisuudessa. Kokeillaan kenties jotakin muutakin lajia kuten rally-tokoa, mutta juuri nyt keskitytään ennenkaikkea opettelemaan arjen taitoja. Ja pohditaan miten ne korvat saadaan pelkästä koristeena olosta taas kuuleviksi.

Rosiri's Síríus Jökludóttir 'Hildi'

Iltana muuanna muutama kuukausi sitten olimme käymässä yöpuulle ja kilpikonnakissamme Lunitari oli jo sängyllä nukkumassa. Hildi hyppäsi kisun viereen, ja kaikkien yllätykseksi Luni alkoi puskea Hildiä ja pestä sen päätä. Hildi hieman pohdittuaan näytti olevan oikeinkin hyvillään käsittelystä. Tämä pieni tarina kertoo siitä, miten Hildi on ystävystynyt perheemme arimmankin kissan kanssa ja tullut korvaamattomaksi osaksi pientä perhettämme.

Ensimmäiset kuukaudet Hildin kanssa ovat pitäneet sisällään niin ilon tunteita, kuin tuskastumisiakin. Perheemme aiempiin koiriin verraten ero on ollut melkoinen näiden ollessa chowwi ja labbis. Hildi on iloinen ja tarmokas pieni koiraneiti, jolla riittää virtaa lähes loputtomiin. Hildi on todella reaktiivinen ja esimerkiksi lenkillä kyytiä saavat niin autot, kuin ohi liitelevät linnutkin. Ääntään hän osaa rodunomaiseen tapaan käyttää.

Kaiken reaktiivisuuden vastapainoksi Hildi on myös erinomaisen oppivainen (välillä vain jokseenkin keskittymiskyvytön), hoksaava ja hellä. Ihmisistä Hildi pitää kovasti ja kaikki tähän mennessä tavatut koirat ovat olleet kavereita. Ruoka Hildille maistuu ja ahneen tirriäisen erityisherkkuja ovat kurkku ja juustu. Myös lähes kaikki muu menee. Vaikka Hildi ajoin muistuttaakin hieman räyhähenkeä, on hän silti äärimmäisen rakastettava ja mainio tyttönen.

Hildin arkeen kuuluu paljon uuden oppimista, ulkoilua, retkeilyä ja perheen muiden eläinten kanssa touhottamista. Hildi nauttii erityisesti metsäretkistä, missä on mahdollisuus vapaana tonkia ja touhottaa, ja siellä vauhti on taattu. Hildi pysyy todella hienosti lähellä vapaana ja tulee omaehtoisesti hakemaan kontaktia ja pienet palkkanamit leikkien välissä. Pentukoulussa Hildi on suorittanut kaksi kurssia ja tulevaisuudessa arjen tottelevaisuutta harjoitellaan kursseilla lisää.

Koska Hildi on niin reaktiivinen, on lenkkeily ajoin hieman kuluttavaa narunjatkeen yrittäessä jatkuvasti olla askeleen edellä salaman nopeasti iskevää islantilaista. Toiset koirat aiheuttavat haukkumyrskyn ja varsinkin näitä ohituksia harjoitellaan ahkerasti. Edistymistä on toki havaittu jo esimerkiksi autojen ohituksissa. Kotioloissa Hildi mielellään haastaa perheen muita jäseniä leikkiin, natustelee puruluuta ja toimii aputyttönä kaikissa huushollin askareissa.

Innolla odotamme, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näemme Hildissä todella mukavan ja kyvykkään harrastuskoiran, kunhan vain lajivalinta alkaa hahmottua. Tällä hetkellä vielä mitään ei arkitottiksen lisäksi ole aloitettu, mutta mielellämme kokeilisimme Hildin kanssa esimerkiksi agilityä, rallitokoa tai noseworkia. Näytelmiin suuntaamme myös, kun sen aika on. Omaan harrastukseemme retkeilyyn ja vaeltamiseen Hildi sopii varmasti myös kuin nenä päähän sillä kuten sanottu, virtaa ja intoa nähdä maailmaa pikkukoirassa riittää.

Rosiri's Surtur Gneistisson 'Tuisku'

Tuisku pääsi muuttamaan kotiin Tamperelle hieman muita pentuja myöhemmin ja kotiutui nopeasti uuteen kotiin. Tuisku on mun ihan ensimmäinen koira ja alku meni ihmetellessä tuota karvapalloa ja uuteen perheenjäseneen totutellessa. Tuisku on alusta asti ollut reipas, avoin ja läheisyydenkipeä pentu. Aina pitäisi olla siellä, missä muut ja parasta jos voi makoilla kainalossa tai syödä luuta jalkojen päällä. Tilanteet, joissa kotona Tuiskun perhe on esimerkiksi eri huoneissa, asettuu Tuisku optimaalisesti puoliväliin, jotta voi tarkkailla kaikkia paremmin.

Uusiin asioihin ja tilanteisiin Tuisku suhtautuu avoimesti ja vaikuttaa sopeutuvan nopeasti erilaisiin ympäristöihin. Ollaan käyty vaikka missä; kauppakeskuksissa, julkisissa, leikkitreffeillä, pentukoulussa, metsissä yms. Ihmisiin Tuisku suhtautuu avoimesti ja on kaikkien kaveri. Ulkona kaikkia koiria pitäisi aina päästä myös tervehtimään ja kaikkien kanssa olisi kiva päästä leikkimään. Ihmisten ohitukset meille sujuu jo aikas hienosti ja Tuisku osaa ottaa hienosti kontaktia ohitustilanteissa (toki sitten on ne yllätystervehtimisyritykset, heti kun allekirjoittaneen keskittyminen herpaantuu…). Koirien ohitukset sujuvat hiljaisesti tuijottaen ja leikkiin kutsuen, eli niiden kanssa vielä treenaillaan. Ulkona parasta on syödä keppejä ja roskia…

Niin sisällä kuin ulkonakin Tuisku on melko hiljainen (ainakin toistaiseksi), eikä juurikaan hauku, vaikka Tuiskun ollessa pikkupentu, mietin, että millainenkohan tapaus tuosta pienestä kaikelle räksyttävästä palosireenistä tulee.

On meillä kyllä haasteitakin ollut. Nyt onneksi vihdoin niiden kanssa ollaan ns. voiton puolella. Yksinolot eivät nimittäin olleet Tuiskulle helppoja ja näin kerrostalossa sen harjoittelu on aiheuttanut allekirjoittaneelle aikamoista stressiä. Heti yksin jäädessä Tuiskusta huusi täyttä kurkkua, eikä se konsertti käynnistyttyään loppunut ennen kuin kotiin (tai aluksi ihan samaan huoneeseen) saavuttiin. Hitaasti ja välillä toivottoman tuntuisesti tässä projektissa edettiin ja nykyään Tuisku osaakin olla jo varsin mallikkaasti yksin pidempiä aikoja rauhallisesti ja hiljaisesti, pieni mielenosoitus haukahtelu saattaa tosin tulla ulko-oven sulkeutuessa tai jos yksinollessa on tylsää…

Mutta kaiken kaikkiaan onhan tuo pikkukettu maailman ihastuttavin tyyppi. Aina iloinen, tomera, väsymätön (välillä voisi nukkuakin…) ja menossa mukana. Tuisku rakastaa metsässä juoksemista, riehumista, yhdessä puuhailua sekä kainalossa makoilua. Tuisku tuntuu hurmaavan kaikki vastaantulijatkin ja saakin aina ihastuneita kehuja.

Joka päivä oon vaan onnellisempi, että sain Tuiskun osaksi elämää<3

Rosiri's Steinrós Jökludóttir 'Rose'

Kun Rose pieni karvapallo saapui Lemille luoksemme, olimme aivan myytyjä.

Kaksi viikkoa yhdessä opettelimme yhteistä arkea ja käytäntöjä miten toimimme Rosen kanssa. Minulla alkoi työt ja Rose jäi Timpan kanssa touhuamaan arjen asioita; heti alkoi tutustuminen heppoihin ja talliin ensin turvallisesti sylissä, mutta muutaman kerran jälkeen mennä tepsuttelin mukana. Hevosten hirnahduksiin rohkaistuttuani aloin vähän liian hanakasti kommentoida ja säntäillä, mutta nopeasti neuvottelujen jälkeen jätin hepat rauhaan. Nyt ihmiset saavat viedä heinät, vedet ym. rauhassa hepoille, minä istun tallin kulmalla odottamassa tai touhuan pihalla muuta.

Kaveritaitoja opettelen Aida labbiksen, Rimin ja Heida islanninlammaskoiran ja 7 kuukautisen Tahvo heelerin kanssa. Alkuun Tahvon kanssa pentukähinät meinasivat lähteä lapasesta, mutta kasvamisen ajan kärsivällisyyden ja isojen kavereiden esimerkin myötä sujuvat leikit mallikkaasti ja iloisesti.

Metsälenkit pihalla kaikenlainen tönkiminen käpyjen syönti, kantelu, silppuaminen lempipuuhaa myös linnut, kärpäset ja kaikki muutkin lentävät ötökät herättävät mielenkiintoni. Sisällä olen kova apulainen ihan kaikessa, vaatteiden päällelaitossa kuin siivouksessakin. Haluan osallistua kaikkeen, vaikka välillä neuvotellaan ettei tarvitse ihan kaikkea tehdä.

Osaan jo luovuttaa kun pyydetään kiitos riittää. Lelujen riepotus ja kuskaus vuoronperään Tuipulle ja Timpalle on myös hauskaa. Välillä käyn kainalossa köllöttämässä ja makailen mielelläni jalkojen juuressa. Osaan myös istua ja käydä maahan ja tulla luokse jo hienosti. Näitä taitoja päivittäin vahvistetaan.

Alkuun en laskenut ihmisiä silmistäni edes wc ajaksi. Piti kommentoida, kun ovi sulkeutui mutta nyt osaan jo rauhoittua ja odottaa. Autoajelut pistivät myös minut kommentoimaan, joskus kovaäänsestikin. En tykännyt häkkiin sulkemisesta, mutta sekin jo sujuu.

Rose ilahduttaa, hämmästyttää, opettaa meitä päivittäin. On nopea oppimaan hoksaa yllättäviä asioita myös itse. On rohkea, mutta myös tarpeen vaatiessa varovainen ja tarkka, aktiivinen touhuissaan ja osaa myös rauhoittua. Ihana koiruus joka tuottaa meille valtavasti iloa ja uutta jännittävää ihanaa sisältöä arkeemme. Luottamus, joka on välillemme kehittynyt on uskomaton.

Olemme todella onnellisia saadessamme nauttia Rosen seurasta ja odotamme ihania yhteisiä asioita oppia yhdessä, joita Rose voi meille opettaa.

Rosiri's Superstjarna Jökludótti 'Sinna'

Sinna, Rosiri`s Superstjarna Jökuldottir, tuli kotiinsa Taavettiin 3.1.2022 ja osoitti heti olevansa varsinainen supertähti.

Vastaanotto Sinnalle oli melkoinen, täti-Kairi (Rosiri's Jökulrós Jökulsdóttir) oli joulunvietossa ja 4 lasta tuli samana päivänä joululoman viettoon. Sinnaa ei edes ensimmäisenä päivänä meno haitannut, mitä enemmän menoa ja meininkiä ja väkeä, sitä mukavampaa tuntuu Sinnalla olevan.

Sinna on osoittanut olevansa rohkea ja ennakkoluuloton pentu, kaikki uusi kiinnostaa tosi paljon. Rohkeasti vaan tutustumaan uusiin ihmisiin, koiriin ja paikkoihin. Ulkoilu, aluksi takapihalle tampattuja polkuja pitkin ja myöhemmin metsäpolkuja tai jäällä olevia polkuja pitkin, on tosi mukavaa. Jos vaan mahdollista Sinna haluaisi olla ulkona lähes koko sen ajan minkä on valveilla. Hankikelien koitettua mahdollisuudet paikkojen tutkimiseen laajenivat hetkessä ja joka aamuiset hiihtolenkit jäällä olivat niin hienoja, että korvat piti vetää pitkin päätä. Jäällä Sinna osoitti olevansa paimenkoira, aina kun Sinna ohitti hiihtävän kumppaninsa, piti haukkua muutaman kerran terävästi, että ymmärtää paimennettava pysyä oikeassa etenemissuunnassa.

Nyt lumien vihdoin hävittyä on tosi hienoa juosta pitkin metsiä ja tutkia kaikkea ihanaa lumen alta löytyvää. Lapset ovat Sinnasta ihan huippujuttu ja kun pihalle kuuluu naapuruston lasten ääniä, pitäisi päästä tarkistamaan ketä siellä on ja nuolemaan naamat puhtaaksi.

Oona 8-v on opettanut Sinnalle monenlaisia temppuja ja tuntuu, että Sinna oppii tosi helposti uusia temppuja. Sinna tuntuu olevan kaikkiruokainen, mutta ehdoton herkku on tuore kurkku. Tuore kurkku saa tanssimaan ja pyörähtelemään kahdella jalalla kuin paraskin ballerina.

Sinnalla oli oma sievä pinkki peti, joka oli laitettu makuuhuoneen sohvan viereen. Paikka ei Sinnalle kelvannut vaan määrätietoisesti alle kaksikiloinen koira veti yhdellä vedolla sänkynsä emännän sängyn viereen ja asettui siihen nukkumaan. Kunnes koitti se hieno päivä, että Sinna pystyi hyppämään sänkyyn ja siitä päivästä lähtien Sinna on nukkunut isäntäväen sängyn jalkopäässä.

Myös autoilu on Sinnasta mukavaa. Sinna on oppinut, että olemalla omassa häkissä autossa jonkin aikaa pääsee johonkin kivaan paikkaan eikä pidempikään matka tunnu haittaavan. Maaliskuun lopussa kävimme viikon matkalla Rukalla, menomatka sujui neljällä ja paluumatka kolmella lyhyellä pysähdyksellä ilman minkäänlaista protestointia.

Sinna on tuonut koko perheen elämään paljon iloa ja onnea ja metsäpolut ovat taas löytyneet uudelleen. Voiko mukavampaa aamuherätystä olla kuin iloinen hännäheilutus ja ilme ”mitä kivaa tänään tehdään”.