Pennut ovat kasvaneet kiitettävää tahtia ja ovat saavuttaneet kuudennen viikon elämässään. Hurjaa ajatella, että seuraavalla viikolla osa pennuista matkaa tuleviin koteihinsa. Lähes kaikki pennut ovat jo tavanneet tulevat omistajansa ja fiilikset itsellä kotien valintojen suhteen ovat oikein hyvät.
Menneellä viikolla ovat pennut käyneet eläinlääkärissä saamassa sirut niskaansa ja samalla reissulla tehtiin terveystarkastukset. Jokainen pentu sai priimat paperit, paitsi Flottur silmänsä takia. Eläinlääkäristä matkasimme lähes suoraan äitini luokse maalle, jonne pennut sitten jäivätkin viikonloppua viettämään. Hyvin sopeutuivat lapset kymmenen koiran laumaan.
Tulevalla viikolla käydään vähän kokeilemassa, millaista on olla ulkona hihnassa kunhan ollaan pantoihin totuttu enemmän. Viikonloppuna on reissu jälleen maalle tiedossa ja niin haikeaa kuin se onkin, pitää alkaa pentujen reppuja pakkaamaan maailmalle lähtöä varten.
Pennut ovat kasvaneet kohisten ja kiinteää ruokaa syödään maidon lisäksi. Pihallakin käydään useamman kerran päivässä ihmettelemässä raitista ulkoilmaa.
Odotetuin asia viikon aikana oli käynti Kerimäellä Riitan luona, jossa pennuille tehtiin pentutestit. Omat ajatukseni pennuista saivat vahvistusta. Varsinaisia yllätyksiä ei tullut.
Pentujen testaamisen jälkeen pääsivät Iris ja Rose paimentamaan lampaita. Iristä kiinnosti vain kakka ja kaikki olisi pitänyt saada syötyä! Onneksi toisella kierroksella saatiin jo enempi aikaan jotain paimennuksen näköistä. Rosellakin meni ensimmäinen kierros vähän niin ja näin, mutta toisella kierroksella saatiin oikein kivasti tehtyä ja haastettua ohjaajaa antamaan vähemmän ohjeita koiralle.
Myös pennut pääsivät ihmettelemän lampaita, ihanan reippaasti pienet olivat lampaiden seassa. Saattoi jokunen lapsukaisista huomata, että lampaat liikkuu kun mennään niitä kohti.
Pennut ovat saaneet siis kokea ensimmäiset automatkansa, kovin hiljaista oli matkat Kerimäelle ja kotiin. Sunnuntaina ajeltiin lisää, kun käytiin äitini luona maalla kauhistuttamassa Mikkeä ja Jossua. Hetken lämmittelyjen jälkeen intoutui Jossu oikein kivasti leikittämään pentuja. Mikestäkin ne saattoi jo olla ihan siedettäviä.
Hurjaa ajatella, että pennut ovat jo kuukauden vanhoja. Menoa ja meininkiä ei kotoa puutu. Eikä puhdasta mattoa löydy. Pennut leikkivät jo melkoisesti ja kulkevat kotonamme vapaasti. Islantilaiseen tyyliin mitä enemmän jaloissa, sen parempi.
Sunnuntaina pienet koirat pääsivät ensimmäistä kertaa ulos ja olihan siinä hetki aikaa ihmetellä paikallaan, kunnes alkoi pihan tutkiminen. Vähän on lunta satnut myös maahan ja lunta ei aristeltu yhtään, täysiä juoksentelivat menemään. Kiinteä ruokaa maistuu jo pennuille kolmesti päivässä.
Jo heti alussa olen päättänyt, että tämä pentue alkaa F-kirjaimilla, koska onhan tämä ensimmäinen Rosiri's-pentue ja ensimmäinen on islanniksi fyrsta. Pennut on nimetty islantilaisittain.
Rosiri's Fyrsta Irisardóttir
Tämä tyttö syntyi pentueen ensimmäisenä, fyrsta = ensimmäinen.
Rosiri's Freydís Irisardóttir
Freydís on islantilaisen naisen nimi.
Rosiri's Fastastjarni Drengursson
Ensimmäisenä syntynyt poika kiinnitti värillänsä huomion ja toi heti mieleen pentujen isoisän, Tunturiketun Litli Stjarnin. Työnimi pennulla on ollut isoisän mukaan Tähti ja siten viralliseksi nimeksi valikoitui fastastjarna = kiintotähti.
Rosiri´s Flottur Drengursson
Vaikka tältä pojalta puuttuu toinen silmä, komeutta ei puutu, flottur = komea.
Rosiri's Fálki Drengursson
Pentueen kuopus on melkoisen menevä tyyppi ja kun sanakirjasta bongasin fálkin, kohtasi nimi ja pentu, fálki = tunturihaukka (Falco Rusticolus)
Pennut kasvaa kohisten ja ikää on jo huimat kolme viikkoa. Menoa ja meteliä alkaa jo olla oikein kivasti. Kävellään jo reippaammin, ellei jopa jo juosta ja sisarusten kesken painitaan jo enemmän. Lelut ovat alkaneet myös kiinnostaa ja muutama lelunriepotteluhetkikin on tullut ikuistetuksi.
Pennut alkoivat avata silmiään reilu viikko sitten. Aikani ihmeteltyä punaista poikaa alkoi olla itsellä fiilis, että ei ole kaikki kunnossa. Toinen silmä oli auennut oikein hyvin, mutta toinen ei vain lähtenyt aukeamaan. Tänään käytiin silmäeläinlääkäri Jaana Pätilän vastaanotolla ja hän totesi pennulta silmän puuttuvan kokonaan. Pentu tulee pärjäämään yhdellä silmällä arjessa lähes normaalisti.
Jälleen on yksi viikko vierähtänyt pentulaatikon äärellä ja kovasti pennut kasvavat. Silmät alkavat olla jo kaikilla auki, osa kävelee hatarasti ja pientä painintynkääkin on saanut seurata. Emä voi loistavasti ja touhuta pitäisi Iriksen kanssa jo enemmän. Erittäin mielellään äitikoira hoitaa pentujaan, mutta selvästi kaipaa myös meidän ihmisten seuraa. Iris onkin opetellut aikansa kuluksi avaamaan pentuhuoneen haitarioven.
Ensimmäinen tyttö
Toinen tyttö
Ensimmäinen poika
Toinen poika
Kolmas poika
Tänään saivat pennut kokea ensimmäisen kynsienleikkuun ja matolääkettäkin pääsivät maistelemaan. Pennuille on matolääkkeen lisäksi maistunut myös emon maito ja isoimmalla pennuilla paino on jo yli 1 000 grammaa!
Viikko on mennyt nopeasti ja jopa yllättävän helposti. Iriksellä on ollut vatsa sekaisin synnytyksen jälkeen herkullisten jälkeisten takia, mutta nyt on vatsa jo kunnossa. Onneksi. Ruoka maistuu emolle, samoin pienet ulkoilut ja sisällä leluilla leikkimiset. Pentujaan Iris on hoitanut todella hienosti ja hyvin on saanut kasvatettua, kun jokainen pennuista on jo yli 500 g.
Pienet koirienalut vain nukkuvat, syövät, sotkevat ja huutavat. Vaikuttavat siis jo oikein mallikkailta islanninlammaskoirilta. Aika menee joutuisasti pentulaatikon äärellä vain seuratessa kasvua ja kehitystä.
