Ultraus kaiken pahan varalta

Viikonlopun Iris oli hoidossa isälläni ja eilen illalla kotiin palatessani oli väsymys niin suuri, että muuta ei mielessä ollut kuin päästä nukkumaan. Tänään aamulla rapsutellessa Iristä mahasta, huomasin neidin vulvan ympäristön olevan melko likaisen näköinen ja turpea.

Koiruus joutui töihin mukaan ja kaiken pahan varalta ultrattiin ja eläinlääkärin kommentti ja ultran kuva kohtasi: "Tämä on ainakin tiine."

Jos kaikki menee hyvin, odotamme syntyväksi ensimmäistä Rosiri's-pentuetta lokakussa.

Astutettu

Hiekkateiden mutkat tulivat hyvin tutuiksi viimeisen viikon aikana, kun melkein joka päivä käytiin Jasua moikkaamassa. Usean päivän yrittämisen jälkeen alkoi itseeni epätoivo iskeä ja ajatukset pyöri, onko Iriksessä joku anatominen poikkeavuus ettei sitä pystytä astuttamaan lainkaan? Onneksi Jasu todisti nämä ajatukseni aivan höpöhöpöksi ja lauantaina astuminen onnistui ja pari oli nalkissa puolisen tuntia.

Kuun vaihteessa sitten voidaan ultralla tarkastella, saatiinko elämän alkuja alulle.

Uusi suunnitelma

Vihdoin ja viimein olen saanut päätökseen pohdinnat tulevasta pentueesta. Uutta suunnitelmaa on alettu työstämään jo helmikuussa ja nyt vihdoin ja viimein asiat ovat varmistuneet julkaisukelpoisiksi.

Rastihaukun Drengur <3 Ketunsaran Iris Lunudottir

Irikselle sulhoksi valikoitui Jasu, Rastihaukun Drengur. Jasu on ensimmäisiä islanninlammaskoiria joita olen tavannut ennen kuin edes omaa islantilaista vielä omistin ja tätä komistusta on tavattu melko usein kun asuu aivan naapurikunnassa. Jasu elelee kotikoirana toimien lapsi-, kissa- ja lehmäpaimenena. Sen verran on kotihommilta ehtinyt uros näyttelyissä pyörähtää, että on saavuttanut FI MVA-arvon.

Jasu luonnetestissä, +132 laukausvarma

Iris harrastaa tällä hetkellä agilityä pääsääntöisesti, omatoimisesti ollaan tokoiltu ja rallytokoiltu. Paimennuksessa Iris on suorittanut Kennelliiton virallisen paimennustaipumustestin hyväksytysti ja paimentamassa käydään säännöllisen epäsäännöllisesti. Koiranäyttelyt ovat jääneet vähemmälle kun neiti on saavuttanut FI MVA-arvon.

Luonteeltaan Jasu on fiksu, ystävällinen ja avoin eikä uros turhia stressaa. Iris on varma, ystävällinen, avoin ja aina valmis touhuun kuin touhuun. Tulee kaikkien kanssa toimeen ja heittäytyy välillä varsin kakaraksi käytökseltään. Kumpikaan koirista ei siis ota elämää turhan vakavasti.

Molemmat vanhemmat on virallisesti terveystutkittu ja tulokset ovat olleet priimaa. Molemmilla on lonkat A/A, kyynärnivelet 0/0, polvet 0/0. silmät ja sydän terveet. Iris on silmiensä osalta tutkittu myös gonioskopian varalta ja selkäkin on kuvattu virallisesti. Jasulla on jo yksi pentue Turnukan Herminan kanssa, pennuista kukaan ei vielä ole ennättänyt virallisiin terveystarkastuksiin.

Pennut muuttavat uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut tulevat elämään kanssamme arjessa ja tottuvat näin ollen erilaisiin kodin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pentu on tottunut syömään jo kasvattajalla ollessaan, leluja, pannan ja hihnan sekä kasvattajan tuen. Uusi pennunostaja liitetään myös Islanninkoirat ry:n pentuejäseneksi.

Iriksen juoksuja odotetaan jo heinäkuulle ja toivottavasti tuolloin saataisiin ensimmäinen Rosiri's -pentue maailmalle.

Iriksen selkälausunnot

Kuvautin Iriksen melko pian Rosen jälkeen ja nyt noin viikon mittaisen odotuksen päätteeksi tulokset ovat tulleet: VA0, SP0 ja LTV0.

Nähdessäni Iriksen kuvat ja tutkiessa lanne-ristinikamaa olin katsovinani, että samoinen painauma olisi Iriksellä kuin Rosellakin, mutta ei onneksi ole ja näin Iriksellä on terveysrimpsu priimaa täynnä. Näillä tuloksilla kelpaa porskutella etiäpäin ja harrastella kaikessa rauhassa ja miettiä tulevia pentuesuunnitelmia kesemmälle.

Ensimmäiset selkälausunnot

Roselta otettiin torstaina viralliset selkäkuvat ja nyt lauantaina saatiin lausunto: VA0, SP0 ja LTV1.

LTV1-lausunnon myötä Rosen priimarimpsu ei nyt olekaan enää niin priima. Todennäköisesti Rosella on painauma 1. ja 2. ristinikaman välissä. Katsotaan tuleeko Kennelliitolta tarkempaa viestiä lausunnon syistä. Tämän tuloksen ei pitäisi aiheuttaa koiralle ongelmia ja näin todella toivon ja aika kovasti uskonkin.

Irikseltä on myös tarkoitus kuvata selkä ja voi olla, että tulen myös Miken ja Jossun selän kuvauttamaan.

Ultran tulos

Iris ultrattiin ensimmäisen kerran koe-mielessä 15. vuorokaudella. Mitään varmaa ei tietenkään tuolloin voinut sanoa, mutta yhteen näkymään saatiin neljä epämääräistä "klönttiä" näkyville. Viikko eteenpäin ja ultrattiin, jolloin vuorokausia oli takana 22 kappaletta. Samat neljä "klönttiä" havaittiin myös, mutta hieman isompina kuin viikko sitten. Vuorokausilla 27 ultrattiin ja kovin tyhjältä näytti, myös niin toiveikkaat "klöntit" olivat hävinneet. Painoa ja vyötärön ympärystä Iris oli kerennyt kasvattamaan kuitenkin kiitettävän paljon, että dietti on edessä.

Ensimmäistä Rosiri's-pentuetta siis saadaan yhä odottaa. Tulevaisuus näyttää, milloin tuo pentue saadaan maailmaan ja kuka tytöistä tulee kokemaan äitiyden ihanuudet ensimmäisenä.

Vuodenvaihde

Vuosi vaihtui hieman astetta rauhallisemmin Biturin ollessa luonamme astumisreissulla. Ennen joulua Iriksen progesteroni oli 0.6 ng/ml ja seuraavaan maanantaihin oli jo noussut 6.6 ng/ml joten tiistaina suunnattiin heti Pieksämäelle töistä päästyäni. Annettiin koirien kerran yrittää ja hirmuisen spurtin jälkeen tulos sama kuin viimeksikin, ei osumaa vaikka yritystä oli kovasti. Uroon omistajan kanssa oltiin jo puhuttu etukäteen, että Bitur voisi tulla kaupunkiin aivan kuten viimeksikin.

Useita yrityksiä tällä pariskunnalla jälleen oli, mutta nalkkiin eivät jääneet. Työkaverini Susanna (kennel Tiny Harridan's) tuli keskiviikkoiltana katsastamaan tilanteen ja muutamalla hyvällä tyynyllä saatiin melkein onnistumaan, mutta vain melkein.

Torstaina otin Iriksen töihin mukaan ja töiden loppupuolella Bitur saatiin myös työmaalle. Eihän siitä tosiaankaan tullut mitään kun oli uusi paikka ja uudet ihmiset ja Iristäkin ärsytti Biturin sähläämiset jo siinä kohin. Laitettiin pariskunta hetkeksi erilleen ja työpäivän virallisesti päätyttyä kokeiltiin uudelleen. Jälleen melkein hyvä onnistuminen. Kerättiin Biturin spermat talteen ja päätimme keinosiementää.

Tämä yhdistelmä on minulla ollut alusta asti mielessä ja en vielä tohtinut päästää tästä haaveesta irti. Nyt vain kuukauden sormet ja varpaat ristissä odotan, mitä ultra tulee näyttämään.