Vuosi vaihtui hieman astetta rauhallisemmin Biturin ollessa luonamme astumisreissulla. Ennen joulua Iriksen progesteroni oli 0.6 ng/ml ja seuraavaan maanantaihin oli jo noussut 6.6 ng/ml joten tiistaina suunnattiin heti Pieksämäelle töistä päästyäni. Annettiin koirien kerran yrittää ja hirmuisen spurtin jälkeen tulos sama kuin viimeksikin, ei osumaa vaikka yritystä oli kovasti. Uroon omistajan kanssa oltiin jo puhuttu etukäteen, että Bitur voisi tulla kaupunkiin aivan kuten viimeksikin.
Useita yrityksiä tällä pariskunnalla jälleen oli, mutta nalkkiin eivät jääneet. Työkaverini Susanna (kennel Tiny Harridan's) tuli keskiviikkoiltana katsastamaan tilanteen ja muutamalla hyvällä tyynyllä saatiin melkein onnistumaan, mutta vain melkein.
Torstaina otin Iriksen töihin mukaan ja töiden loppupuolella Bitur saatiin myös työmaalle. Eihän siitä tosiaankaan tullut mitään kun oli uusi paikka ja uudet ihmiset ja Iristäkin ärsytti Biturin sähläämiset jo siinä kohin. Laitettiin pariskunta hetkeksi erilleen ja työpäivän virallisesti päätyttyä kokeiltiin uudelleen. Jälleen melkein hyvä onnistuminen. Kerättiin Biturin spermat talteen ja päätimme keinosiementää.
Tämä yhdistelmä on minulla ollut alusta asti mielessä ja en vielä tohtinut päästää tästä haaveesta irti. Nyt vain kuukauden sormet ja varpaat ristissä odotan, mitä ultra tulee näyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti