Pentuesuunnitelma Herjalle

Vihdoin saadaan seuraava pentuesuunnitelma julki ja nyt ollaan tuttujen asioiden äärellä, kun seuraava astutettava narttu on islanninlammaskoira, sijoitusnarttuni Rosiri's Herja Freydísardóttir 'Herja'.

Herjan pentusuunnitelmista vihjasin jo viime vuonna kun Freydis oli astutettu. Herjalle oli tarkoitus käyttää omaa urostani Sámuria, mutta lennosta vaihtui Freydikselle sulho ja Herjalle piti miettiä uusi uros. Aikoinaan jo pyörittelin ajatusta Iriksen toisesta pentueesta ja kysyin jo silloin alustavasti erästä herrasmieskoiraa. Iriksen atopian takia nämä pentuhaaveet unohdettiin välittömästi ja niin jäi tuokin ihastuttava herrasmieskoira käyttämättä. Paitsi ei ehkä sittenkään..

Herja elää sijoituskoirana anopillani Savitaipaleella varsin onnellisena kotikoirana. Herjassa olisi potentiaalia vaikka mihin harrastukiin ja onkin ollut ilo sen kanssa käydä välillä vähän treenailemassa ja temppuilemassa. Paimentamassa ollaan ennätetty sen verran käydä, että paimennustaipumustestin on Herja suorittanut hyväksytysti.

Näyttelykehissä ollaan pyörähdetty muutamia kertoja, mutta kovin kummoista menestystä ei olla päästy tämän lyhytkarvanartun kanssa nauttimaan. Omaan puolueelliseen silmäänihän Herja on varsin kaunis narttu.

Vaikka näyttelykehissä ei olla paistateltu menestyksellä Herjan kanssa, oli tämän neidin luonnetesti jotain sellaista josta saa todellakin olla ylpeä. Herja haali luonnetestissä pisteitä itselleen 221 ollen laukausvarma.

Herjalla ei ole juuri ollut terveyden kanssa huolia eikä murheita. Virallisista terveystutkimuksista on Herjalle tuloksina lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, selkä VA0, SP0, LTV0, polvet 0/0, silmät ja sydän terveet.

Tässä vielä Herjan kotiväen kertomana, minkälaista arki tämän ihastuttavan energisen koiran kanssa on:
”Herja elää tavallisen kotikoiran elämää. Meille tullessa yllätyin, kun ei karvalauman ikävöimistä huomannut laisinkaan ja mieleiset nukkumapaikat löytyi pian. Myös yksinoloon tottui hyvin mutkattomasti.

Pentuna Herjassa oli virtaa, kuin pienessä kylässä. Siitä on ylimääräinen härräys jäänyt pois, kun on ikää tullut. Hyvin energinen ja leikkisä Herja on kyllä vieläkin. Varsinkin pallo- ja vetoleikit ovat mieleisiä. Herja leikkii mielellään myös itsekseen. Silloin patukan ravistelu ja palloleikit ovat parhaita.

Autoon Herja menee mielellään ja auton lähtiessä liikkeelle asettuu makuulle omaan häkkiinsä. Asumme taajamassa, niin lähiulkoilut on hihnassa turvallisuussyistä. Linnut aiheuttaa jonkin verran haukkua, kun eivät tottele, vaikka kuinka yrittää paimentaa.

Pääasiassa ulkoilumme suuntautuukin metsään, jossa Herja saa juosta vapaana. Syksyllä käymme marjassa ja sienessä, jolloin Herja juoksentelee vapaana pääasiassa näköetäisyydellä ja tulee kutsusta luokse välittömästi.

Uiminen on myös kovasti mieleen. Koko perheen ollessa vedessä Herja paimentaa laumaansa. Jos on yksin vedessä, niin kepinhakuleikki on ihan parasta.

Kesällä Herja sai kissakaverin Matin. Heistä tuli heti kaverukset, jotka nukkuvat ja leikkivät yhdessä.

Herja on superihana karvakaveri, joka hyväksyy kaikki mukaan.”

Ja sitten se haaveilemani herrasmieskoira, Rekikelin Stefnir eliNoa.

Tässä Noan omistajan Marjutin ”pieni” kertomus koirastaan:”
”Kiltti mammanpoika ja herrasmieskoira on ehdottomasti paras tapa kuvailla Noaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Se on aina ollut nopea oppimaan asioita ja sillä on aina ollut korkea motivaatio yhdessä tekemiseen, oli se sitten arjen opit tai tavoitteellinen treenaaminen. Noa on ollut helppo kouluttaa, sillä ruualla motivoitumisen lisäksi se palkkautuu hyvin sosiaalisesta palkasta. Tämä tarkoittaa sitä, että se motivoituu ihmisen kanssa painimisesta, kehuista ja ylipäätään huomiosta, jota se minulta omistajana ja ohjaajana saa. Noa on ollut aina vikkeläjalkainen, eivätkä kertyneet vuodet näy sen vauhdissa merkittävästi vieläkään. Se on yhä tuulennopea liikkeissään, liikkuu vaivattomasti ja metsässä irti juokseminen on sen ehdotonta lempipuuhaa. Islanninlammaskoirista yleisesti poiketen Noa on äänenkäyttönsä puolesta hiljainen islantilainen eikä se paukuta menemään turhia. Treenatessa Noan äänenkäyttö lisääntyy sen väsyessä tai kun se vaatii minulta ohjaajana selvennystä tilanteisiin. Noalla on yksi aikaisempi pentue, joka syntyi vuonna 2020. Silloin Noa vietti lemmenlomansa Olgan omistajien luona ja hoiti homman virkamiestyyliin, asiallisesti ja luotettavasti.

Noassa yksi sen parhaimpia ominaisuuksia on tilanteisiin sopeutuminen. Vaikka sillä saattaa olla ennakkoluuloja joitakin uusia asioita kohdatessaan, se palautuu nopeasti ja hyväksyy tilanteen ensireaktion jälkeen. Tällaisia voimakkaita ensireaktioita aiheuttavia asioita ovat esimerkiksi pienet lapset. Noa koki nuorena pentuna useamman huonon kokemuksen pienten lasten parissa, mitkä ovat jättäneet sille valitettavat muistijäljet. Kuitenkin kun Noalle on antanut pienen hetken aikaa totuttautua uuteen tilanteeseen, se selättää epäluuloisuutensa ja onkin pian ollut täysillä lasten leikkikaverina. Vaikka Noa on hyvin omistajakeskeinen, se on myös helppo antaa hoitoon käytännössä minne vaan. Se sopeutuu tilanteisiin ja on erittäin miellyttäväkäytöksinen. On kuitenkin mainittava, että etenkään nuoria uroskoiria Noa ei voi sietää. Toki, oman kokemukseni mukaan harvemmat islantilaiset uroskoirat katsovat vieraita uroksia hyvällä. Kastroidut urokset taas eivät Noan mielestä ole oikeita uroksia ja näiden kanssa meillä ei ole koskaan ollut ongelmia Noan kanssa. Varttuessaan Noan urosaggressiivisuus on hieman laantunut ja on hallittavissa oleva ominaisuus.

Noa on terveystutkittu terveeksi lonkkien, polvien, selän ja silmien osalta. Noaa ei ole elämänsä aikana tarvinnut käyttää eläinlääkärissä kuin rokotuksilla. Toki, iän myötä hammasrempat ovat edessä, mutta muuten Noa on pysynyt terveenä eikä ole ollut erityisen tapaturma-altiskaan. Noan kanssa on kierretty näyttelyissä muutaman muotovaliotittelin verran ja se olisi myös yhtä CACIBia vaille kansainvälinen muotovalio. Oma kiinnostukseni lopahti näyttelyihin agilitysta tullessa meidän pääasiallinen harrastus, mutta ehkä me vielä käymme täyttämässä tittelivarastoamme vuoden 2024 aikana.

Noan pääasiallinen harrastus on ollut agility, mutta tuloksia emme ole saaneet aikaiseksi erinäisistä syistä, jotka suurimmaksi osaksi liittyvät minun omaan terveydentilaani. Kuitenkin vuodelle 2024 olen suunnitellut lähteväni kokeilemaan kisakenttiä Noan kanssa. Noa on vanhojen sääntöjen mukaisesti mitattu medi-luokkaan. Noa on mielestäni islantilaiseksi hurjan nopea ja äärimmäisen ketterä. Nuorempana se ei ymmärtänyt omaa vauhtiaan ja turvallisuuttaan ja sitä joutui hieman himmaamaan, mutta nykyään jopa järki pysyy sen vauhdissa mukana. Noa on myös käynyt kokeilemassa mm. hakua, raunioetsintää, vesipelastusta ja olemme käyneet tuttavamme lampaita myös paimentamassa. Varsinaisia paimennustuloksia Noalla ei ole, mutta työmoottori siltä löytyy. Lisäksi olemme suunnitelleet rallytokouraa vuodelle 2024. Viimeisin kokeilumme rallytokon parissa oli marraskuussa 2023, jossa kouluttaja heristi minulle sormea että tätä koiraa et vielä eläköitä mistään. Noa on myös MH-luonnekuvattu 2017, jonka se suoritti loppuun asti. Laukauksista sen voisi kuvailla laukauskokemattomaksi, se ei varsinaisesti pelännyt niitä, mutta kuunteli tarkasti. Mainittakoon tähän yhteyteen, että uudenvuoden raketit tai ukkonen eivät aiheuta Noassa pelkoa ja se nukkuukin näiden tapahtumien ohi rauhassa.

Kotioloissa Noa on luotettava ja ennen kaikkea miellyttävä. Se ei liiemmin kerjää keittiössä ja uskoo kun sen käskee kauemmaksi. Noa kuitenkin on mukana monissa arjen askareissa ja sille on tärkeää päästä halailemaan kainaloon, kun käyn sohvalle tai sänkyyn makoilemaan. Oikeastaan, minä en osaa olla jos Noa ei tule vähintään käymään kainalossa. Se on elänyt suurimman osan elämästään kerrostalossa, mutta viettänyt myös aikaa rivitalossa ja nykyään omakotitalossa omalla takapihalla. Sen kanssa on kuljettu niin bussissa kuin henkilöautoissa, laivoissa ja junissa. Se on aina ollut erittäin miellyttävää matkaseuraa, sillä se ottaa rennosti ja nukkuu matkansa joko omassa häkissään tai sille osoitetussa tilassa. Kotona Noa on ollut pitkään se nuorempi koira ja elänyt yhdessä islanninlammaskoiranartun Linan kanssa. 2023 vuoden lopulla perheeseemme liittyi vielä toinen islanninlammaskoiranarttu Mysli, jota aluksi Noa karsasti kuin ruttoa. Kuitenkin n. 2 viikon tutustumisen jälkeen Noasta ja Myslistä on tullut erottamattomat. Noa on kuin isoveli Myslille ja leikkii ja painii pennun kanssa jokainen päivä pitkiäkin hetkiä. Se on huomaavainen pennun kanssa ja Noan hermoja voi vain ihailla, kun Mysli roikkuu sen poskikarvoissa tai retuuttaa korvasta. Tuntuu, että Noa on oikeastaan kaivannut tällaista leikkikaveria itselleen, kun Lina ei ole enää leikeistä jaksanut kiinnostua.

Elämästä Noan kanssa voisi varmasti kirjoittaa pienen kirjan, mutta johonkin on vedettävä raja. Noa on elämäni koira, enkä usko että tulen koskaan tapaamaan toista samankaltaista. Toivonkin, että Noa jättäisi jälkeläisiin tätä lempeää ja rakastavaa luonnettaan, jotta jokainen pääsisi kokemaan samanlaista pyyteetöntä rakkautta, mitä minä olen saanut kokea.”

Tykkään molempien koirien sukutaulusta, Noan takana on koiria joita olen sillä silmällä ihastellut paljon. Molemmat vanhemmat ovat terveitä ja ihanaa saada käyttää vanhempaa herrasmieskoiraa. Näin ollaan myös viisaampia koiran yksilön terveydestä, sekä sen lähisuvun terveydestä. Yhä edelleen Herjan isoäidin Iriksen hoitoon vastaamaton atopia kummittelee taustalla ja joudun tätä ottamaan huomioon tämän suvun pentuesuunnitelmissa.

Ulkonäöllisesti myös koen tämän parin täydentävän toisiaan. Herja on isohko narttu ja Noa pienehkö uros, Herjalla on Noaa verrattuna parempi etuosa ja Noalla Herjaan verattuna parempi takaosa.

Toiveissa on tosiaankin toiminnalinen pentue hyvillä harrastusominaisuuksilla. Näille pennuille toivoisin aktiivisempia harrastuskoteja, on se sitten agilityä, paimennusta, koiranäyttelyitä tai mitä tahansa. Tällä hetkellä tuntuu olevan turhan moni harrastuksiin potentiaalinen islanninlammaskoira tavan kotikoirana. (Voin myös katsoa peiliin ja todeta, että voisihan tämän oman lauman kanssa myös harrastaa ja kisata enemmän, mutta resurssit = aika, on rajallinen kaikkeen harrastamiseen.) Ja ei, kotikoiran virka ei ole lainkaan huono, se on oikeasti tärkeä virka koiralle ja ensisijaisen tärkeää on, että arki on mukavaa koiran kanssa.

Rosiri's Herja Freydísardóttir ♡ Rekikelin Stefnir

Herjalle odotetaan juoksuja vuodenvaihteeseen. Pennut tulevat muuttamaan uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut elävät kanssamme arjessa mukana ja tottuvat näin ollen kodin erilaisiin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan pennuille lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pennut ovat jo tottuneet meillä ollessaan syömään, leluja, pannan, hihnan sekä kasvattajan tuen. Uusi pennunostaja liitetään myös Islanninkoirat ry:n pentuejäseneksi.