On ollut todella jännittävää päästä seuraamaan näin pienten kainkoiran alkujen kasvua ja kehitystä. Periaatteessa nämähän eivät eroa islanninlammaskoirista, mutta kuitenkin eroavat. Ehkä suurin eroavaisuus on siinä, että islanninlammaskoiraa pystyt tämän ikäisenä käsitellä jo todella helposti, nämä venkoilevat huomattavasti enemmän. Tämän tarkoittaa vain sitä, että käsittelyharjoitukset on jo aloitettu ja näitä tullaan jatkamaan.
Jokainen pentu on kasvanut ja kehittynyt mallikkaasti. Pikkuisinkin nostaa painoaan omalla käyrällään. Tämä pienin toki aiheutti hieman päänvaivaa, kun sain heti sunnuntaina huomata pennun navan tulehtuneen. Tätä sitten laimennetulla Betadinella putsailtiin todella ahkerasti ja tulehdus saatiin selätettyä. Tällä hetkellä siis kaikki hyvin!
 |
| ♂ 1 |
 |
| ♂ 2 |
 |
| ♂ 3 |
 |
| ♂ 4 |
 |
| ♀ 1 |
Eiko on erinomainen äiti, muuta en toki osannutkaan Eikolta odottaa. Se hoitaa pennut mallikkaasti ja pitää pentulan siistinä ja pennut tyytyväisinä. Hyvin toki huomaa, että Eiko on alkanut hieman kaipaamaan seuraa ja touhuilee ulkona mielellään muiden kanssa jo hieman kauemmin. Koen, että järkevä ja hyvä äitikoira pystyy ottamaan myös rennommin ja pentujen hoitamisten lisäksi osaa ottaa ns. "omaa aikaa". Kuten tänään aamulla Eiko halusi tulla aamusta noin tunniksi nukkumaan sänkyyn, ja tätä oikeuttahan ei tällä hetkellä muilla koirilla ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti