Vuosikkaat Veet

Toinen pentueeni juhlistaa tänään 1-vuotis synttäreitään ja mikäs sen ihanempaa, kuin saada lukea näiden murusien kuulumiset ensimmäiseltä vuodelta omistajien omin sanoin. Kasvattaja lähettää paljon rapsutuksia ja pusuja V-pennuille! <3

Rosiri's Vidar Sudrisson "Viiru"

"Viiru on kasvanut pienestä karvapallerosta suureksi komeaksi nuorukaiseksi. Komeus ei ole vain omistajan silmissä, vaan se on huomattu laajemminkin. Viirun näyttelyura alkoi hienosti Islanninlammaskoirien erikoisnäyttelyssä, jossa se oli ROP pentu. Tämä innosti ennen niin näyttelykammoisen omistajan näyttelyhommista ja kesän aikana käytiin näto-treeneissä ja muutamissa näyttelyissä, joista arvostelut olivat oikein mukavaa luettavaa.

Pennun koulutus talven ja kevään aikana meni vasemman käden hommaksi, kun omistajan oikea käsi oli paketissa. Muiden koirien kanssa treenaaminen jäi vähäiseksi ja sen huomaa nyt, kun Viirun pitäisi keskittyä tekemään jotain ja muita koiria on ympärillä. Koirat nyt vaan ovat niin paljon kiinnostavampia kuin joku kontakti omistajaan tai paikallaolo. Näitä Viiru pääsi syksyn aikana arkitokokurssilla harjoittelemaan. Yleensä Viiru tulee toimeen muiden koirien kanssa mutta ohituksia harjoitellaan vielä ahkerasti. Ihmisystävällinen se on ja tykkää riehua lasten kanssa.

Agilityuraakin on aloiteltu, Viiru on innokas eikä arkaile yhtään, putkeen meno on ihan parasta. Ja kerran on käyty hakua kokeilemassa muutaman Oulussa asuvan islanninlammaskoiran kanssa. Se oli niin mukavaa, ettei ensimmäinen kerta varmasti jäänyt viimeiseksi. Lampaiden paimentamista Viiru kävi kokeilemassa muiden Rosiri`s koirien kanssa kasvattajapäivillä. Aitauksesta tultiin pois naama vihreänä, ainakin lampaiden haju jäi mieleen. Muuten lintujen ajattaminen oli selvästi lampaita kiinnostavampaa. Lammaspaimennusta olisi mukava kokeilla toistekin, ainakin omistajan mielestä. On aivan mahtavaa omistaa koira, joka on aina valmis kaikkiin omistajan keksimiin hullutuksiin ja tuntuu vielä nauttivan niistä.  

Pitkiä lenkkejä metsässä Viiru rakastaa ja linnut ovat sen intohimo. Kesähelteelläkin se juoksi itsensä läkähdyksiin pitääkseen pääskyt pois mökin pihalta. Järvessä oli mukava juosta viilentymässä mutta uiminen ei ole Viirun juttu. Kotona merenranta oli hellekesän pelastus ja nyt odotellaan taas talvea jotta päästään jäälle lenkkeilemään. Viiru on ystävällinen ihmisille ja leikkii mielellään lasten kanssa. Se on meidän perheen lisäksi hurmannut tuttuja ja tuntemattomia, ei ihme sillä se onkin ”maailman paras ja rakas koira”.

Rosiri's Vár Rosardóttir "Vaur"

"Vuosi on mennyt nopeasti ja Vaurista on kasvanut pippurinen pikku neiti. Aivan ihana persoona . Juoksut Vauri aloitti melkein 10 kuisena ja ne meni "kivuttomasti", jonkin asteinen valeraskauskin taidettiin potea. Ei maistunut ruoka eikä opiskelu. Sänkyä piti vartioida tarkkaan Sudrilta, varsinkin jos "pentu" oli siellä mukana. Kun tuosta päästiin, niin johan taas ruoka, rallytoko ja tottis oli kivaa. Fiksu ja nopea olen oppimaan, mutta kyllästyn/väsyn aika nopeesti....Pääsääntöisesti tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta muutamalle tyttökoiralle olen kyllä vähän rähjänny. Muutamissa missikisoissakin olen ehtinyt käydä ja niissä mennyt ihan kivasti ja nyt joulukuussa kuulemma messari kutsuu, mitä se nyt sit ikinä tarkoittaakaan. Ai niin, siitä rallattelusta, niin kuin tuo mun ja iskän palvelija sanoo, tykkään ihan hirveesti. Kohta on alkeiskurssi käyty ja jatkoa kuulemma seuraa....niin ja sitä tottista jatketaan kanssa, tosin arkisella tasolla....ei oteta sitä niin vakavasti että lähettäis kisaamaan. Mulla on kaksi aivan ihanaa koirakaveria (iskän lisäks) Asko ja Eino, ne on kunnon äijiä tai ainakin Eino on. Niiden kanssa me käydään tylsillä hihnalenkeillä ja sit ihanilla metsälenkeillä ja semmoisessa koirien huvipuistossa touhuamassa kaikkea kivaa."

Rosiri's Váli Sudrisson "Taavi"

"Taavin pentukuvia katsellessa tuntuu että aika on lentänyt ihan silmissä. Vaikka pennusta on kasvanut nyt hurmaava ja edelleen leikkisä uros, ei voida olla unohtamatta Taavin haastavaa pentuaikaa. Meitä varoitettiin jo hyvissä ajoin että Taavi saattaa olla hankala pentu, mutta onneksi hyvä koulutus on palkittu. Poika ei enää tartu kaikkiin asioihin hampaat edellä, varasta pyykkejä tai piilota sukkia. Mutta missä nykyään mennään?

Taavi on pennusta asti ollut hiljainen tapaus. Taavi ei hauku toisille koirille, linnuille tai vastaantulijoille. Aikaisemmin yksin jäädessään Taavilla on ollut vaikeampaa, ja rappukäytävään on kuulunut haukkua perään, mutta tämänkin Taavi on nyt lopettanut. Koiruus pärjää nykyään hienosti yksin kotona työpäivän verran. Hihnassa Taavi kulkee hyvin, vaikka toisinaan vastaantulevia kaverikoiria kyllä mentäisi tervehtimään hihna tiukalla. Taavi rakastaa uimista, paperin repimistä ja metsälenkkejä, mutta valjaista poika ei pidä lainkaan vaan lähtee karkuun kun niitä koitetaan päälle pukea. Valjaat pitäisikin Taavin mielestä kieltää, ovat vissiin noloja.

Taavista on tulossa hyvin käyttäytyvä poika eikä enää voitaisi kuvitella elämää ilman meidän omaa persoonallista keppostelijaa."