Puolivuotiaat V-kakarat

Taas on aika rientänyt ja viimeisimmät kakarat juhlivat tänään puolivuotis synttäreitä!

Rosiri's Vidar Sudrisson "Viiru"

Viiru on puolessa vuodessa kasvanut pienestä pehmopallerosta komeaksi nuoreksi koiraksi. Se on tuonut perheeseemme paljon iloa. Se haluaa olla aina mukana kaikessa ja tekee meidät onnelliseksi iloisella seurallaan. Turkki on tuuhea ja pehmeä, halikoiralle sopiva. Luonteeltaan Viiru on iloinen ja ystävällinen. Se on ihanteellinen kaveri lapsille etenkin nyt, kun se ei enää kokeile hampaitaan kaikkeen. Leluja se kyllä retuuttaa ja köydenveto leluilla on sen mielestä parasta. Se on hurmannut naapuruston ja muut tutut ja tuntemattomatkin ihmiset. Energiaa sillä riittää ja olen saanut siitä väsymättömän lenkkikaverin metsään ja meren jäälle. Oulun talvi onkin ollut sopiva kaikenlaiseen talviulkoiluun ja lumessa peuhaamiseen. Koirapuistossa tai muuten vapaana ollessa Viiru leikkii muiden koirien kanssa kiltisti, mutta jos remmissä joku tulee rähisemään niin Viiru vastaa kyllä samalla mitalla. Muuten Viiru ei ole kovaääninen, paitsi jos televisiossa on koiria. Lenkillä kaikkia olisi kiva mennä tervehtimään, niin että tällä hetkellä koirien ja ihmisten ohituksia kovasti harjoitellaan. Paimennusvaistokin on tullut esiin, autoja ja moottorikelkkoja Viirun tekisi ihan kauheasti mieli paimentaa. Onneksi namupussi on houkuttavampi ja sillä on saatu tuo autojen perään hyökkäily melko lailla loppumaan. Mutta kepparit ovat vastustamattomia…. samoin varikset, joita Viiru on alkanut jahdata meren jäällä. Viiru oppii helposti ja nopeasti uusia asioita ja pikkuhiljaa kevään tullessa on tarkoitus lähteä Viirun kanssa koirakouluun, jos sopivia kursseja löytyy. Saa nähdä mihin harrastuksiin innostutaan. Viiru on osoittautunut aivan mahtavaksi, juuri meille sopivaksi koiraksi, jota kannatti odottaa!

Rosiri's Vár Rosardóttir "Vaur"

”Nämä neljä ja puolkuukautta on menny vauhdilla. Neiti on osoittautunut erittäin rohkeaksi tai ainakin hyvin isolla egolla varustelluksi...pientä remmirähjääkin löytyy, ei onneksi kokoajan mutta välillä. Toisten koirien haukuille tahdotaan vastata kärkkäästikkin vaikka kuuluisi kuin kaukaa. Vapaana ollessaan tätä "ongelmaa" ei ole. Lähtee kyllä "vieraiden" (tiedän ja tunnen omistajat ja koirat ni pystyny testaamaan) koirien luo mutta nätisti, alistuen ja madellen. Ja edellisessä kohtasmisessa remmin kanssa rähisty samoille turreille.

Pentuleikkikoulussa käydään kertaviikkoon, missä saa leikkiä muiden pentujen kanssa, on siellä yli vuosikkaitakin. Siellä lukee mielestäni hyvin muita ja toimii erinlailla eri kavereiden kanssa. Ei ole päällepäsmäri pörisijä. Taaperokoulussa käytiin parikuukautta jossa harjoiteltiin arkisia asioita ja perustottista, niin käsittelyä kuin rauhoittumista. Nyt aloitettiin ihan virallinen pentutottis.... siellä oltiin jo aika päteviä. Arki kotona soljuu Sudrin "opissa" niin hyvässä kuin pahassa ( nämä ovat esim. juurikin oraville ja kissoille haukkuminen ja riekkuminen remmissä) ja muutamille koirille Sudri tuppaa rähistä, ni mitäpä muutakaan kuin Vaur perässä...eli meillä on edessä tiukkaa remmilenkkiä ilman iskää....noin kokonaisvaltaisesti hirmuisen rauhallinen ja kiltti, ihana neiti. Säkää en saa siltä mitattua, mutta mielestäni töppöjalka se on vetrattuna Sudriin tuon ikäisenä, tosin tietty sukupuoli vaikuttaa jonkinverran asiaan. Kaikki se hurmaa ja kauniiksikin kehuuvat. ☺”

Rosiri's Váli Sudrisson "Taavi"

"Taavi on ollut pienestä pitäen pieni keppostelija, milloin on mikäkin kenkä hävinnyt eteisestä isäntäväen poissa ollessa ja pöydillä sijainneet tavarat saattavat toisinaan löytyä pennun omasta pesästä. Mutta Taavi on myös erittäin innokas oppimaan ja pentukoulussa koiralle onkin napsahtanut aina opetusmoodi päälle upeasti. Esimerkiksi ohitusharjoitukset ovat sujuneet hienosti. Näiden oppien siirtäminen omille lenkkipoluille on tosin vielä vähän vaiheessa.

Taavi on todella ihmisrakas eikä vierasta tuntemattomia koiria tai ihmisiä lainkaan, vaan tervehtii aina iloisesti ja innokkaasti. Poika tietää myös paikkansa isompien ja vanhempien koirien seurassa, ja pitää etäisyyttä jos isompi kaveri sitä vaatii. Rodulle tyypillisestä haukkuherkkydestä huolimatta, Taavi on todella hiljainen koira. Hyvin harvoin saattaa pieni haukahdus päästä, jos ulkona kadulla kuulee toisen koiran haukkuvan. Rappukäytävän äänetkään eivät haukkua laukaise, mutta pentu valpastuu niistä selvästi. Ainoastaan kun kaveri jää yksin, seuraa lyhyet itkupotkuraivarit jolloin ulvotaan ja haukutaan, mutta naapurienkin mukaan tämä kestää vain lyhyen aikaa. Hyvä poika Taavista on tulossa ja koulutus jatkuu!”