Molemmat pentueet ovat saavuttaneet kahden viikon iän ja koska pentujen arki sujuu kuten oppikirjassa, kirjaan tähän viikko kuulumiset molemmista pentueista. Ongelmia ei juurikaan ole ilmennyt arjessa, pennut syövät ja kasvavat hienosti. Emoissa on eroa, siinä missä Eiko ei kovin helposti pentulaatikosta poistu touhuilee Rusina aina tilaisuuden tullen muun lauman kanssa.
Valvotun silmän alla on pennut samassa laatikossa ja emät imettävät ristiin.
Islantilaisten painokäyrä
Kainkoirien painokäyrä
Viikonlopun aikana pentujen silmätkin alkoivat hiljalleen aukeamaan. Tulevan viikon aikana todennäköisesti maailma avartuu kuulemisen myötä ja ei aikaakaan kun pennut jo kirmailevat menemään pitkin poikin huushollia.
Viikko ei vierähtänyt yhtään sen hitaammin kainkoirapentujenkaan kanssa, mitä islantilaisten kanssa. Pentulaatikossa sujuu oppikirjan mukaisesti. Ensimmäisenä vuorokautena ei ollut painot nousseet, mutta sittemmin olleet hyvässä nousussa.
Eiko hoitaa tätäkin pentua mallikkaasti ja antaa itsestään kyllä hyvin paljon pennuilleen. Eikohan suostuu ulos tarpeilleen vain kannettuna ja osin pakotettuna, muutoinhan tämä vain viettäisi aikaa pentulaatikossa ja olisi välittämättä kaikesta muusta.
Viikko vierähti nopeasti ja islantilaiset saavuttivat yhden viikon iän. Pentulaatikossa on sujunut mallikkaasti; pennut nukkuvat ja syövät ja painot ovat olleet koko ajan nousussa.
Rusina on osoittautunut varsin leppoisaksi äitikoiraksi. Hoitaa pennut hienosti malttaessaan ja muun ajan sitten touhuilee muun lauman kanssa. Synnytyksestä ei jäänyt paria päivää kummempaa ripulia ja vaikuttaa hyvin tokenevan kokemuksesta.
Eiko näki Rusinan pennut ja aloitti omien pentujen synnytysprojektin tiistaina.
Tiistaina sain aamusta lämmönlaskun kiinni ja siitä sitten alkoi odottelu, milloin tapahtuu. Päivän mittaan oli enemmän petailua ja läähättelyä, mutta paljon myös rauhallista ja levollista olemista. Tottahan toki tämäkin synnytys ajoittui yölle ja selkeitä supistuksia oli havaittavissa vähän ennen vuorokauden vaihtumista.
Tästä vain reilu viisi minuuttia eteenpäin ja Eiko synnytti terhakkaan nartun. Seuraavaa odotimme puolisen tuntia ja maailmaan saateltiin uros. Viimeistä sitten odoteltiin vajaa pari tuntia ja onneksi juuri tämä uros päätti syntyä viimeisenä kun oli n. 100 g painavampi kahteen edelliseen verrattuna.
♀
♂1
♂2
Synnytyksessä sain jälleen tyytyä vain tarkkailijan rooliin. Eiko tuntui ensimmäisellä synnytyskerralla häiriintyvän jos yhtään hääräsin enempi huoneessa. Nyt vain pentulaatikon vierestä seurattiin synnytyksen etenemistä ja tehtiin muistiinpanoja ja tietty tarkistettiin pennut jokusen hetken kuluttua.
Tällä hetkellä molemmissa pentulaatikoissa kaikki hyvin. Ja nyt ihmisväki saa huilata.
Tälle viikolle on laskelmoitu syntyväksi molempiin harrastamiini rotuihin Rosiri's -pentuetta ja toinen näistä on nyt tältä viikolta hoidettu.
Rusinan lämmönlaskun sain eilen kiinni iltapäivästä ja vain muutama hetki eteenpäin alkoi avautumisvaihe. Välillä oli rankempaa petailua ja läähättelyä ja muutamana hetkenä rauhallisempaa voimien keräilyä. Näillä mieluisilla kesähelteillä on myös talomme varsin lämmin sisältä ja vaikka varsinainen pentula on rakennettuna alakertaan, koitettiin silti vähän nukkua yläkerran viileydessä. Kahden jälkeen yöllä oli Rusinan läähättely ja petaaminen sitä luokkaa, että päätin siirtyä alakerran pentulaan tarkkailemaan tilannetta eikä aikaakaan kun ensimmäiset supistukset alkoivat.
Tiheämmät supistelut kun alkoivat oli Rusina synnyttänyt kaksi pentuansa maailmaan ongelmitta alle kahdessakymmenessä minuutissa. Ensimmäisenä syntyi narttu ja heti perään uros, molemmat reippaita islanninlammaskoiran alkuja.
♀
♂
Rusina hoiti synnytyksen todella hienosti ja sain todellakin tyytyä vain olemaan tarkkailija ja alkuun tsemppaaja Rusinalle kun oudot tuntemukset alkoivat vallata koiran kehoa. Sen lisäksi, että synnytys sujui helposti ja hyvin, hoitaa Rusina myös pentunsa erinomaisen mallikkaasti.
Nyt ihmisväen täytyy korjata valvotusta yöstä aiheutunut univelka, jotta pystytään tällä viikolla suoriutumaan vielä toisestakin synnytyksestä. Sitä ennen ehtii vielä ihastella Rusinaa ja hänen lapsukaisiaan.
Kaksi tiinettä koiraa taloudessa ja arki sujuu varsin leppoisasti. Pääasiassa metsälenkeiltä molemmat tiineet ovat jättäytyneet pois, muutamina aamuina olen ottanut mukaan kun kävelymatka ollut lyhyt ja suuntautunut suoraan Saimaalle jossa koirat ovat saaneet kahlailla ja uida.
Menneellä viikolla käytiin Rusinan ja Eikon kanssa tiineysröntgenissä sekä tehostamassa herpes-rokotteet.
Rusinan tiineysröntgenkuva
Eikon tiineysröntgenkuva
Suuren suuria pentueita ei siis odoteta syntyviksi, mutta ainahan tämä on mukavampi kuin yhden pennun pentue. Voisi olettaa, että allekirjoittaneen stressilukemat tulevan olemaan tulevissa synnytyksissä matalammat, mitä ne oli edellisessä synnytyksessä.
Tämä yhden pennun pentue oli uudella tavalla opettavainen. Matkassa on ollut monta jännitettävää asiaa synnytyksestä lähtien aina pennun luovutukseen asti. Kaikesta murehtimisesta huolimatta, asiat sujui enemmän kuin hyvin. Einar kasvoi ja kehittyi upeaksi koiran aluksi ja Varpu oli mitä hienoin emo!
Tätä kirjoittaessa Einar on jo 8 viikkoa vanha joten muutto uuteen kotiin tapahtui viikko sitten. Einar pääsi muuttamaan Lemille ystäväni Miian luokse, jossa islantilaiset ovat varsin tuttu rotuna. Lemiläisiä tapoja Einarille opettaa kasvattini Ebba (Jökla). Toki heillä oli lomareissu tiedossa loppuviikosta, joten pentu sai pehmeän laskun totutella uuteen kotiin kun heidän reissun ajaksi Einar tuli tietty meille.
Einarin tultua meille hoitoon vasta ymmärsin, miten maansa myynyt Varpu oli kun pentu oli ollut poissa muutaman päivän. Varpu oli ollut enemmän omissa oloissaan eikä leikkinyt sen koommin. Saatuaan pennun takaisin kotiin intoutui Varpu leikittämään niin Einaria kuin Reinaakin.
Tänään Einar pääsi takaisin Lemille kotiinsa ja niin myös Varpu matkasi takaisin kotiinsa muutettuaan meille maaliskuussa tätä projektia varten ja erinäisistä syistä vietti koko ajan meillä. Varpu sopeutui meidän arkeen todella hienosti ja tuntui varsin sopivalta koiralta myös omaan käteen.
Varpusta luopuminen tuntui huomattavan paljon haikeammalta kuin Einarista luopuminen. En voi liiaksi olla kiitollinen Siirille tästä mahdollisuudesta, että sain Varpun jalostuslainaan ja kaikki asiat sujui vaivattomasti ja helposti. Yhteydenpito on ollut helppoa eikä mitään asiaa ole ollut vaikea ottaa puheeksi Siirin kanssa ja sopia asioista koiran parhaaksi. Ehkä osin myös ihmisten parhaaksi, mutta koko projektin ajan mukana on ollut molemminpuolinen ymmärrys ja arvostus.
Nöyrästi kiitän Siiriä tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta sekä Miialle toivotan unohtumattoman ihania hetkiä Einarin kanssa!
Kyllähän tätä ajatusta on jokunen hetki pyöritelty, että Eikolle voisi suoda toisenkin pentueen. Kuten pohdin jo aikoinaan Freydiksen kohdalla nartun pennuttamista useamman pentueen verran, voin samoja asioita alleviivata myös Eikon kohdalla.
Suvultaan Eiko ei ole Suomessa kummoinen, suku on kuitenkin laajasti käytössä, mutta tämä on vain asia joka on huomioitava urosvalintaa tehdessä. Työmoottoria Eikolta löytyy, mutta hänen tärkein harrastus on yhä edelleen olla yksi sohvatyynyistä ja käydä päivittäin muun lauman kanssa metsälenkeillä. Näyttelypuoli jäi siihen kun Eiko valioitui, koska Eikon mielestä näyttelyt on vain oksettavinta mitä voi olla. Allekirjoittanut on toki toista mieltä, mutta onneksi on muita koiria joiden kanssa käydä tässä harrastuksessa Eikonkin puolesta.
Eiko on ollut yksi hienoimpia äitikoiria, joita minulla on ollut. Se hoiti synnytyksen itsenäisesti minun ollessa vain tarkkailijan roolissa, pennut Eiko myös hoivasi erinomaisen hyvin. Ja hoitaa yhä edelleen kun kaksi jäi kotiin. Eikon jälkeläisiin olen myös oikein tyytyväinen. Valtaosalla on terveystarkastukset tehtyinä ja viidestä pennusta kolme on valioita. Työmoottoria myös tuntuu jokaiselta löytyvän todella kivasti.
Eikon terveydessä ei ole ollut moitittavaa. Viralliset luustokuvat on otettu nuorempana ja näistä tuloksina lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä VA0, SP0 ja LTV0. Sydämessä ei ole mitään poikkeuksellista kuulunut, polvet yhä edelleen 0/0. Aikaisemmin ei Eikolla ollut silmissä todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, nyt alkuvuonna oli kuitenkin löydöksenä sarveiskalvon dystrofia/degeneraatio, mutta tämä tulos ei vaikuta jalostuskäyttöön. Sen verran, että vastaparilla on oltava silmät terveet. Eiko on geenitestattu PRA:n osalta ja on kantaja sairaudelle.
Eikohan on myös siitä ihan hassu kainkoira, että sen kanssa on käyty luonnetestissä. On sen kanssa käyty konevillisiallakin, mutta se on ollut itsellenikin ainutkertainen kokemus niin en osaa tuosta niin paljoa kertoa. Mutta luonnetesti, ai vitsit kun yhä edelleen tekee mieli hieman henkseleitä paukutella; +170 pistettä ja laukausvarma.
Eikon toista pentuetta pohtiessani olin selaillut ulkomailla asuvia kainkoiria. Suomessa ei Eikolle suvullisesti kovin montaa vaihtoehtoa ole ja muutama mitä oli, oli terveydessä sanottavaa etten voisi Eikoon yhdistää. Laittelin kuitenkin Jikino Kensha -kaikasvattaja Juholle viestiä ja kyselin heidän tuontikoirasta, olisikohan sitä mahdollista käyttää Eikolle nyt kun Eikolla jälkeläisnäyttöäkin on. Ymmärrän, että kainkoirissa tuontikoirat ovat arvokkaita kasvattajille ja harkiten näitä annetaan toisille käytettäväksi.
Hetken keskusteltuamme ja pohdittuamme tätä, sain käyttööni heidän Japanista tuodun uroksen; Rai Gõ Ten Rõ eli tuttavallisemmin Freki.
Frekiä olin näyttelyissä nähnyt ja ihastellut sen vaivatonta tapaa kauniisti vain liitää kehässä. Freki ei ole muiden urosten rinnalla se maskuliinisin kainkoira, mutta varsin näppärä paketti noin muuten. Freki on myös Suomessa laajasti terveystarkastettu; lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, selkä LTV1, SP0, VA0, polvet 0/0, silmät ja sydän terveet. Freki on PRA:n puolesta terve.
Freki on tosiaan näyttelyitä kiertänyt "muutaman" muotovalion verran. Nyttemmin on näyttelyt jääneet kun suurimmat saavutukset on saavutettu ja nyt Freki pääsee kerran viikossa ohjattuihin hoopers -treeneihin. Voisin hieman kuvitella, että tässä yhdistelmässä voisi olla potentiaalia harrastuksiin.
Tässä vielä Juhon kertomana, millainen koira Freki heille on:
"Rai Gõ Ten Rõ eli Freki on kohta 5 -vuotias japanintuontiuros, joka saapui meille 4
kuukauden ikäisenä pentuna.
Freki valloitti jo pienenä meidät luonteellaan, avoimuudellaan ja oppivaisuudellaan. Freki on ollut aina valmis menemään ja tekemään ja japanilaiseksi koiraksi haluaa miellyttää omistajaansa (ja vain omistajaansa) poikkeuksellisen paljon. Freki on perinteinen yhden omistajan koira, jota muut eivät niinkään kiinnosta vaikka suhtautuukin iloisesti ihmisiin. Yleisesti Freki suhtautuu muihin koiriin varsin välinpitämättömästi, eikä lähde muiden touhuihin jollei joku tule iholle. Freki saattaa olla hieman terävä ja reaktiivinen, jos toinen koira tulee liian lähelle tai Frekin resursseille, mutta perus suhtautuminen muihin koiriin maailmalla on ollut huomiotta jättäminen.
Frekin kanssa on ravattu paljon näyttelyissä ja käyty noin vuosikkaasta alkaen hoopersissa, johon painopisteemme harrastusten osalta onkin siirtynyt. Lisäksi ohessa satunnaisesti on harrastettu rally-tokoa. Terveystuloksiltaan Freki on tutkittu lonkkien, kyynärien, silmien, polvien ja selän osalta ja ainoa poikkeava tulos on LTV1."
Eiko ja Freki pääsivät tapaamaan toisensa vain muutama päivä sen jälkeen, kun Rusina ja Aiko olivat tehneet taikojaan. Molemmat nartut kävivät ultrassa kesäkuun lopulla ja näin ollen meillä odotetaan syntyväksi kahta pentuetta viikolla 31.
.jpeg)
