Pentuekuumeen lääke tilauksessa

Allekirjoittanut on hiljalleen alkanut kärsimään jo kovinkin pahasta pentuekuumeesta ja vihdoin ollaan siinä tilanteessa, että lääkkeettä on mahdollisesti luvassa tähän kuumeeseen!

Herjalle odotettiin juoksuja vuodenvaihteeseen, mutta kappaskepposta kun Herja päättikin, että ehei vielä ole sellaiselle sopiva hetki. Näin mukavasti kuusi kuukautta myöhemmin, juoksut vihdoin alkoi!

(c) Marjut Färman

Tietty kun Herja juoksujaan viirasi, saatiin uutta tietoa suvun terveydestä kun Herjan emällä Freydiksellä todettiin kaihi. Valitettavasti perinnöllistä laatua. Pohdittiin useamman tahon kanssa, onko tätä yhdistelmää lisääntyneestä kaihiriskistä johtuen järkevä toteuttaa ja päädyttiin ottamaan riski. Sanotaanko, että luustovikaisista koirista alkaa olla silleen kokemusta, että jos vaihtelu virkistäisi? (Ja tämä vain kevennyksenä, tietenkin toivon vain terveitä kasvatteja mutta riskejä on otettava.)

Alkuun olin Herjan juoksusista aivan innoissani ja onnessani kunnes kävin kalenteria katsomaan, milloin astutuksen ajankohta mahdollisesti olisi. Ja sehän olisi juuri siinä vaiheessa, kun olisi mieheni kanssa yhteinen kesälomareissu (höpö höpö, koiranäyttelyreissu se oli!) Norjaan. Kuinka muutenkaan, ehkä tämä suunnitelma sitten jäisi toteuttamatta..

Harmistuneena laitoin Noan omistajalle Marjutille viestiä, että ei onnistu. Olemme reissussa. Mutta melkoisen yllätyksen Marjut järjesti ja tarjoutui ottamaan Herjan heille hoitoon! Vietiinkiin Herja jo melkein heti juoksun alussa Joensuuhun jossa pari sai rauhassa tutustua ja Herja kypsytellä juoksujaan. Oikeasti Herja käytti ajan hyväkseen ja nautiskellen paini serkkunsa Myslin kanssa.

Herja & Mysli
(c) Marjut Färman

Astutus onnistui pienellä korokeavustuksella viikon 28 loppupuolella kahdesti. Seuraavaksi jännitämme ultraan pääsyä, joka tapahtuu viikolla 32 tai 33. Riippuen miten hullu pysyy pöksyisään.

(c) Marjut Färman