Toinen pentuesuunnitelma tälle vuodelle

Edellinen pentue pääsi hädin tuskin puolen vuoden ikäiseksi, kun jo seuraava pentuesuunnitelma oli melkoisen hyvällä mallilla. Ei ne kermat termiitit kuitenkaan niin termiittejä olleet, että olisi tarvittu pidempi toipumisaika seuraavalle pentueelle.

Seuraavaa Rosiri's -pentuetta on suunniteltu kasvatilleni Eballe (Rosiri's Jökla Jökullsdóttir), joka on edellisen pentueen Kairi -emän sisko. Eban omistajan Miian kanssa on tätä ajatusta työstetty muutama vuosi ja nyt se päätettiin toteuttaa, tai ainakin yrittää.

Ebba ei ole minun sijoituskoirani, mutta saan Eban jalostuslainaan Miialta itselleni. Ebba asuu naapurikunnassa Lemillä lehmätilalla ja useasti on tätä terhakkaa narttua tullut tavattua. Miian kanssa meillä ajatukset ovat kohdanneet paremmin kuin erinomaisesti tästä tulevasta projektista, joten se uskalletaan lähteä toteuttamaan.

Tässä Miian omin sanoin kerrottuna Ebasta ja heidän yhteisestä arjestaan:
”Ebba on iloinen, energinen, ketterä, leikkisä, tutuissa paikoissa peloton, varjona mukana kulkeva, hellyyttävä hyvän mielen koira. Ei mene päivääkään että Eban touhujen seuraaminen ei saisi vähintään leveää hymyä kasvoille, kippurassa nauraminenkaan ei ole harvinaista.

Eban arkeen maatilalla kuuluu pihan vahtimista ja navettatöitä. Vierailijoista ilmoitetaan kuuluvasti ja varikset häädetään pois vielä äänekkäämmin. Ihmiset otetaan kuitenkin vastaan iloiten ja avoimesti, olivat he sitten tuttuja tai vieraita.

Ebba on navettatöissä mukana lehmien liikuttelussa ja ihan muuten vaan seuranpitäjänä. Potentiaalia olisi Ebasta paimenkoiraksi, mutta omistajan tarvitsisi myös ymmärtää paimennuksesta enemmän, jotta osaisi koiraa ohjata ja opettaa työkoiran saloihin.

Harrastan Eban kanssa nose workia ja se onkin mukavaa ja rauhoittavaa yhdessä tekemistä. Nose workissa Ebba saa käyttää nenäänsä ja tehtävään pitää keskittyä, jolloin ei voikaan vaan juosta päättömästi paikasta toiseen. Etsinnöissä palkkana toimii ruoka oikein hyvin.

Ensimmäinen vuosi Eban kanssa oli haastava; nuorena piti ihan kaikkeen reagoida äänellä ja vilkkaus oli hetkittäin häiritsevää. Treeni ja aika teki kuitenkin tehtävänsä ja nykyään arki tämän ilopillerin kanssa sujuu hyvinkin mutkattomasti. Vieraat koirat, etenkin nuoremmat nartut ei ole Eban suosiossa yhtään. Tutumpien koirakavereiden kanssa leikit sujuu yleensä hyvin.

Kun lähdemme maalta kaupunkiin niin hihnassa matkan päässä nähdyt koirat vielä aiheuttavat niskakarvojen nousemisen ja ärinää alkaa kuulua. Tätäkin treenamalla tilanne varmasti paranisi, mutta meidän normaaleilla lenkkipoluilla ei muita koiria näy ja jos siellä joku eläin (lue karhu tai villisika) liikkuu niin minun puolesta saakin nostaa karvat pystyyn, haukkua ja äristä!”

Urosta onkin pähkäilty sitten jokunen hetki, vaikka loppupeleissä tähän yhdistelmään ajateltu uros on ollut ajatuksissa pitkään. Urokseksi valikoitui Ahvenanmaalta mantereelle rantautunut, itselleni vuosien saatossa tutuksi tullut Piku (Skimras Gneisti). Tottahan toki Piku on itselleni ollut tuttu koira, koska on islanninlammaskoira ja asuu suht' lähellä, joten tavattu ollaan jokusen kerran. Tehdessäni töitä koirahierojana pääsin tutustumaan ja rakastumaan Pikuun enemmänkin ja Pikun omistajankin kanssa tätä yhdistelmää on aina silloin tällöin pohdiskeltu. Nyt se viimein tullaan toivottavasti toteuttamaan!

Tässä Heidin sanoin kerrottuna Pikusta ja heidän arjesta:
”Gneisti, kotoisammin Piku, asuu 2 muun islanninlammaskoirauroksen kanssa lypsykarjatilalla Punkaharjulla. Lehmien lisäksi Pikulla paimenettaviksi kuuluu myös kanat. Paimennuksen esikoe on suoritettu arvosanoin ERInomainen 90 pisteellä.

Piku on myös käynyt näyttelyissä josta kotiin tuomisiksi on tullut Virosta, Latviasta ja Liettuasta Voittaja-18 -tittelit.

Piku on rauhallinen, lempeä ja harkitsevainen uros, mutta "takapotkuakin" löytyy tarvittaessa. Piku rakastaa ihmisiä ja varsinkin lapsia. Pikun mielestä maailman paras paikka on Pohjoinen, koska siellä ollaan vaellettu pitkiäkin reissuja teltassa yöpyen.”

Molemmat vanhemmat ovat terveystarkastettuja, lonkkanivelet Pikulla on A/A, Eballa B/B, kyynärnivelet, polvet, silmät ja sydän on molemmilla priimat tulokset. Ebalta on myös selkä kuvattu virallisesti ja tästäkin terveet tulokset.

Molemmat ovat myös käyneet luonnetestissä. Piku selvittänyt luonnetestin pistein +85 ollenlaukauskokematon ja Ebba +125 ollen myös laukauskokematon.

Näyttelykehissä ovat molemmat koirat käyneet näyttäytymässä. Ebba on saanut yhden SERTin ja Piku onkin useamman maan muotovalio (Suomi, Latvia ja Liettua). Sen lisäksi, että Pikulta ja Ebalta löytyy komeutta ja kauneutta, ovat molemmat myös paimennuksessa saaneet koetuloksen. Ebba on suorittanut paimennustaipumustestin hyväksytysti ja Piku käynyt esikokeen suorittamassa erinomaisella arvosannalla. Piku on lehmätilalla työkoirana.

Pohdin pitkään, voisinko käyttää Pikua Eballe. Pikulla on ennestään yksi pentue (Metsäkasteen J-pentue) nartun kanssa, joka on melko läheistä sukua Eballe. Pikun ensimmäinen pentue on Eballe pikkuserkkuja. Pikun poika Jóki asuu samassa taloudessa isänsä kanssa, joten olen päässyt Jókia tapaamaan melko useasti ja tykkään kovin tästä pojasta. Yhdistelmänä Pikku ja Ebba on myös sellainen, jota tosiaan olen mielessäni pyöritellyt pidempään ja uskon vahvasti tähän suunnitelmaan.

Jos suunnitelma toteutuu ja maailmaan saatetaan uusia Rosiri's -pentuja, muuttavat pennut uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut tulevat elämään kanssamme arjessa ja tottuvat näin ollen erilaisiin kodin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Osan aikaa pennut tulevat myös viettämään Lemillä. Mukaan lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pentu on tottunut syömään jo kasvattajalla ollessaan, leluja, pannan ja hihnan sekä kasvattajan tuen. Uusi pennunostaja liitetään myös Islanninkoirat ry:n pentuejäseneksi.

Eballe odotetaan juoksuja tulevalle syksylle. Tuleville pennuille on jo rutkasti kotiehdokkaita tarjolla.

Rosiri's Jökla Jökullsdóttir ♡ Skimras Gneisti

Puolivuosikkaat Ärrät

Kuten olen jo monesti todennut; mihin tämä aika oikein rientää? Viimeisin pentue on saavuttanut tänään 6 kuukauden iän ja melkoisen vallattomia ja hupsukkaita on näistä suloisista termiiteistä kasvanut.


Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir 'Reika'

Reika muutti kasvattajan luota hieman myöhemmin kotiinsa, koska meillä oli muutto toiselle paikkakunnalle, jonne Reika muutti sitten suoraan uuteen kotiin. Reika on ollut pienestä asti iloinen, ihmis- ja koirakavereita rakastava innokas pentu, jonka kanssa yhteiselo on ollut helppoa ja mukavaa. Reikaa on ollut helppo viedä ja ottaa mukaan menoille ja Reika onkin valloittanut jokaisen tielle osuvan ihmisen sydämen. Reikan kanssa emme ole vielä aloittaneet mitään harrastusta, mutta yhden pentukurssin olemme yhdessä käyneet ja seuraavalle olemme syksyllä menossa.

Juhannuksen aikoihin äiti-Kairille kävi pieni onnettomuus ja Kairin tassu jouduttiin tikata. Tämän takia Reika muutti hetkeksi takaisin Lappeenrantaan kasvattajan luo, missä ainakin palautteen perusteella sopeutui hyvin elämiseen ja on jo osa kasvattajan omaa laumaa. Reika kerkesi käymään ensimmäisissä näyttelyissäkin kasvattajan kanssa. Reika muutti noin kuukauden poissaolon jälkeen takaisin kotiin ja yhteisen arjen rytmin harjoittelu jatkuu. Hihnalenkit Kairin kanssa sujuvat jo alkukesään nähden todella hyvin ja Reika tuo iloa niin omistajalleen kuin Kairillekin. "Reipas-Reika" on yksinkertainen, yhteistyöhaluinen, nameja rakastava, hellyyttävä pentu, jonka lempijuttuja ovat juokseminen, Kairin päällä makoilu ja omistajan sylissä luun/lelun mussuttaminen.

Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir 'Varpu'

Maailmanlopun pentu, pikku-naali, jääkarhun pentu, varpunen, miun pieni Varpu. Kaikilla miun läheisillä ja ystävillä taitaa olla oma kutsumanimi tuolle pikkupallerolle, joka on sulattanut kaikkien sydämet.

Varpu on todella rohkea, suloinen ja sympaattinen tyyppi, iloinen kaikkien kaveri. Se kohtaa uudet ihmiset ja myös suurimman osan koirakavereista kiltisti ja avoimesti. Mutta on se myös todella temperamenttinen, sitkeä ja todellakin tietää mitä tahtoo ja osaa myös näyttää sen. Välillä Varpu ilmentää tahtoaan todella ärsyttävästi näykkimällä, mutta siitä ollaan opeteltu alusta alkaen pois ja kehitystä on tapahtunut huomattavasti. Varpu on ollut pienestä asti hyvin tarkkaavainen ja tietoinen ympäristöstään. Se skannaa mitä ympärillä tapahtuu, tutkii ja reagoi myös terhakasti. Lisäksi Varpu on tosi vilkas ja menevä tyyppi ja rauhoittuminen erilaisissa paikoissa onkin ollut pienestä pitäen korkealla meidän treenilistalla. Siinäkin asiassa Varpussa huomaa jo kehitystä!

Varpun kanssa on kiva tehdä ja harjoitella erilaisia juttuja. Se on tosi nopea oppimaan ja yleistää myös kivasti oppimaansa eri tilanteisiin. Varpu on aina innoissaan tekemässä yhdessä ja oppimassa uutta. Lempparitemppuja tällä hetkellä on tassun antaminen ja "high five", joita Varpu tuppaa tarjoamaan aina kun herkkuja on tarjolla. Ollaan harjoiteltu Varpun kanssa myös agilityyn liittyviä alkeistaitoja ja tällä viikolla aloitettiin myös agility-eskari, jossa päästään nyt kunnolla agilityn alkeiden pariin. Arkitaidot, kuten kynsien leikkuu ja ruokakupin odottaminen onnistuu myös hyvin, mutta niitä juttuja ollankin harjoiteltu ihan ensimmäisestä päivästä saakka. Lenkkeily sujuu pääosin ihan hyvin, mutta koirien ohitukset tuottaa tällä hetkellä haastetta ja paljon ääntä, koska Varpun mielestä kaikkien koirien kanssa pitäisi päästä leikkimään ja tutustumaan. Tämäkin asia on siis jokapäiväisessä harjoituksessa.

Kaikista eniten Varpu rakastaa metsässä lenkkeilyä, mieluiten vapaana kirmaillen ja mustikoita suoraan varvikosta syöden. Varpua on pystynyt melko hyvin pitämään irti. Se seurailee missä ihmiset liikkuu, ei häviä kovin kauas ja tulee pyynnöstä luokse. Nyt kuitenkin, kun ikää on tullut lisää, on sen rohkeus ja päättäväisyys kasvanut roimasti ja ihan en kaikkialla uskalla pitää sitä irti niinkuin pikkupentuna. Sitäkin taitoa taas kertaillaan ja eiköhän kuulolla ja lähettyvillä pysyminen taas muistu mieleen. Vielä enemmän, kuin metsässä kirmailua, Varpu rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa. Varpu osaa miun mielestä lukea muita koiria hyvin ja tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. On kuitenkin muutama kaveri, Varpun bestikset, joiden kanssa leikit ovat ihan eri tasolla ja niistä näkee, kuinka Varpu nauttii ja todella on vuorovaikutuksessa toisen koiran kanssa.

Nyt syksyllä meillä alkaa Varpun kanssa uudenlainen arki, kun viikko sitten muutettiin kahdestaan Savonlinnasta Kuopioon ja ensi kuussa miulla alkaa koulu. Tämä muutos on tuonut eteen taas uusia haasteita, mutta myös paljon positiivista, etenkin harrastusrintamalla.

Kaiken kaikkiaan Varpu on todella rakastettava, ilmeikäs, ajattelevainen ja määrätietoinen koiran alku. On uskomatonta, että mie oon saanut tuon tyypin itselleni. On ihana nähdä, miten myö aletaan päivä päivältä toimia enemmän tiiminä, luottaa toisiimme ja ymmärtämään toisiamme. Onhan meillä paljon haasteita, mutta onneksi sitäkin enemmän hyviä hetkiä! En malta odottaa millaisia seikkailuja meillä vielä edessä onkaan. Miun rakas Varpu <3

Rosiri's Rokkstjarna Jökulrósardóttir 'Roxie'

Pienestä karvapallosta (tai nk. nilkkasilppurista) on kasvanut kaunis nuori koira. Hampaita on tosiaan käytetty ahkerasti ja toisinaan vieläkin leikin tiimellyksessä. Roxie on iloinen, aktiivinen, leikkisä ja hieman hupsu. Leikittäjä on paras kaveri ja ihaninta on olla omien ihmisten seurassa, eikä meidän tarvitse enää mennä mihinkään yksin. Siksi yksinolon harjoittelu hieman jännitti ja olemmekin edenneet hitaasti, mutta yksinolo sujuukin jo nykyään ihan hyvin. Alkuun pitää vähän draamailla, mutta sitten Roxie rauhottuu.

Pihan laittoon Roxiesta saa oivan apurin, koska kaivaminen best. Ei muuta kun puuntaimi valmiisen kuoppaan. Tällä menolla pihasta saisi kylläkin kunnon viidakon! Roxie haluaa ehdottomasti “auttaa” muissakin askareissa kuten pyykinpesussa, vaatteiden viikkaamisessa ja tiskikoneen täytössä. Roxie on myös kovin utelias, vaikkakin alkuun uudet asiat saattavat hieman jännittää. Roxie ei siis ole se rohkein pentu, mutta hienosti “kohtaa pelot” ja tutustuu, kun saa meiltä tukea. Ihmisiä Roxie ei toisin vierasta yhtään ja jokaista koiraakin tekisi mieli tervehtiä. Koirapuistossa Roxie lähestyy muita koiria alistuen ja hetken kestää, että uskaltautuu kunnolla leikkiin. Tuttujen koirien kanssa ilonpito tosin alkaa heti ja Roxie osaa leikkiä aina todella nätisti.

Roxie on suhteellisen hiljainen koira. Toki Roxie haukkuu, jos kuulee toisen koiran haukkuvan tai oudon äänen jossain kaukaisuudessa. Myös ovikellon soidessa täytyy vielä varmuuden vuoksi ilmoittaa, että joku on ovella. Haastavinta tällä hetkellä on autoilu. Se on helpottunut ihan alkuajoista, mutta vieläkin se on vähän kamalaa, vaikka ollaan paljon sitä harjoiteltu. Tosiaan, Roxie on ehtinyt jo nähdä Norjaakin, ja kasvaessaan siitä tulee mainio karvakaveri seuraksi retkillemme.

Pentukoulussakin käytiin ja siellä ihan hämmästeltiin, kuinka Roxie niin pienenä jaksoi jo hienosti keskittyä. Koulutukset jatkuvat pian alkavalla arkitottelevaisuuskurssilla ja jatkossa muiden aktiviteettien parissa. Kehuja Roxie saa aina, ja onhan se todella valloittava pieni koiran alku, joka tuo valtavasti iloa meidän elämään!

Rosiri's Rúsína Jökulrósardóttir 'Rusina'

Rusina, Tusina, Rotta... Ja muutama mitä ei tähän kehtaa kirjoittaa. Rakkaalla koiralla on monta nimeä.

Oli jo alkuun tiedossa, että tämän neidin kanssa tulee varustautua matkalaukullisella kärsivällisyyttä ja huumoria. Tämä konkretisoitui matkalla ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Varkauteen, jolloin huomasimme että pienestä karvaisesta perunan näköisestä otuksesta voi todellakin lähteä ääntä. Ja paljon. Huomasimme kuitenkin myös, että tuo kyseinen peruna osaa rauhoittua kun tuntee olonsa turvalliseksi.

Rusina löysi siis äänensä jo aikaisin, ja siitä lähtien sitä on käytetty. Olemme harjoitelleet- ja jatkamme yhä harjoittelua sen suhteen, kuinka lenkillä ei tarvitse haukkua kaikille muille koirille. Välillä saamme jo erittäin onnistuneita ohituksia, ja Rusina pääseekin usein myös tällöin tutustumaan palkkioksi. Ihmisille ja muulle liikkuvalle ei onneksi enää tarvitse juurikaan metelöidä. Rajoja ja Rakkautta. Näin ollaan yritetty toimia.

8- viikkoisena Rusina katkaisi yläkulmurin rymytessään, ja joutui hampaanpoistoon. Silloin noin viikon koiranomistajana olleena huoli oli suuri. Nyt myöhemmin ollaan todettu, että tämän tohelon töheltämiseen pitää vaan tottua- ja minimoida riskit.

Rusinan kanssa ollaan siis harjoiteltu kotona pienestä asti paljon kaikkea. Autoilusta se pitää, ja peruskäskyt se osaa suhteellisen hyvin. Luoksetulon kanssa tosin sillä on erittäin valikoiva kuulo, jos toisaalla tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa..

Alkuun kaikki mikä oli oman halun vastaista, huudatti tätä meidän pientä palosireeniä. On helpottavaa todeta, että nykyisin kynnet voi leikata ja Rusinaa pitää sylissä ilman omien tärykalvojen vaarantumista.

Rusina on todella sosiaalinen ja rakastaa kaikkia ihmisiä.

Muutimme Tampereelle toukokuun alussa, ja täällä meidän naapurissa asuu samanikäinen Novascotiannoutaja uros. Täällä on muutenkin paljon koira-kavereita. Rusina tulee hyvin juttuun muiden kanssa, mutta sillä on, noh, iso Ego. Tästä johtuen se isottelee välillä isommille koirille. Kuitenkin usein se ymmärtää myös hieman varoa. Onneksi.

Rusina on siis eloisa, reipas nuori koira joka on varustettj isolla määrällä rakkautta ja (haluaisin kirjoittaa pienillä aivoilla mutta ei se pitäisi paikkaansa) nokkeluudella.