H-pentue
täyttää tänään puoli vuotta ja saan ilokseni jakaa näiden
mussukoiden arkikuulumiset omistajien sanoin kerrottuna!
Rosiri's
Heida Freydísardóttir ”Heida”
Iloinen, ystävällinen,
utelias, leikkisä ja peloton. Näin jossain luonnekuvauksessa
luonnehditaan islanninlammaskoiraa ja meidän Heidaan nämä kaikki,
ja parisataa muuta adjektiivia pätevät. Heida oli heti meille
tullessaan hyvin itsenäinen ja rohkea, lenkeillä Heida liikkui aina
ensimmäisenä joka paikkaan, eikä meitä paljoa odottanut. Toinen
islanninlammaskoiramme, Rimi, oli heti kättelyssä ihan Heidan
tassun alla. Rimi antaa Heidan riekkua ja rellestää, purra ja repiä
itseään. Rimi on huomannut, että komentamisesta ei ole mitään
hyötyä ja antaa tilanteen vain olla ja odottaa milloin Heida
rauhoittuu. Nätisti Heida kuitenkin suurimman osan ajasta leikkii.
Lempparileikit taitavat olla painiminen ja pihalla juokseminen
älytöntä vauhtia toisiaan jahdaten.
Heida on lenkillä hyvin haukkuherkkä, kaikki autoista, ihmisiin, toisiin koiriin ja liikkuviin lehtiin haukutaan. Se myös skannaa ympäristöään kokoajan ja etsii jotain mihin reagoida. Tämän asian kanssa olemme tehneet töitä ja me kaikki opimme kokoajan lisää. Kävimme myös pentukurssilla koirakoulussa, jossa Heida oppi kaikki peruskäskyt todella nopeasti. Se on hirveän viisas ja tarjoaa itse kaikenlaisia toimintoja, kokoajan, nopeasti. :D
Heida on hellyyttävä ja kaunis neiti, se osaa ottaa rennosti kotona ja vieraissa ja heppailee tallilla aina innokkaana hevosten ruokia (ja kakkaa) maistellen. Vapaana metsässä lenkkeily on Heidan mielestä ihan parasta ja sielä se toimiikin kuin unelma, kuuntelee tänne -käskyjä ja pysyttelee lähellä.
Heidan
kanssa kuukaudet ovat menneet hurjan nopeasti, välillä ollaan
tarvittu paljon kärsivällisyyttä ja ajateltu että pärjätäänkö
tämän vipeltäjän kanssa, mutta hiljaa hyvä tulee ja onhan Heida
aivan ihana, meidän pikku piipero :)
Terkkuja kaikille
sisaruksille!
Terkuin
Heikkuli, Rimi, Miia ja Jere :)
Rosiri's Herja Freydísardóttir ”Herja”
Herjan kotiitulo sujui hienosti, vaikka itseä jännitti, kun koiraperheen elosta ei juuri kokemusta ollut. Ikävöintiä ei havaittu ollenkaan, mutta täällä olikin kokoajan joku nunnuttelemassa ja leikittämässä.
Ensitöiksi opeteltiin tärkeä "käspäivää", täytyyhän neitikoiran osata hienoja tapoja. Lenkkeilystä on tullut meille kovin tärkeä asia. Milloin asfaltilla, ulkoilureitillä ja milloin umpimetsässä, että kanervikot suhisee. Uiminen ja vesi yleensäkkin tuntuu kiinnostavan. Joskus ehkä hiukan liikaakin. Marjassa ja sienessä olemme myös käyneet. Mustikat ja puolukat maistuvatkin suoraan varvuista neidille. Myös kotimainen nilkkuri maistuu, kuten äidillensäkkin.
Nyt meillä on haastetta remmissä kulkemisessa ja siinä, että kaikki täytyy haukkua. Autot, ihmiset , koirat , kaatuneen puun juuret ja betoniporsaat.
Kaikkinensa Herja on tuonut meidän elämään kovin paljon iloa. Odotan kovasti, mitä kaikkea yhdessä vielä opimmekaan. Ja jos oikein hyvää kaivuria jossain tarvitset, ni meil ois tuo Herja!
Rakkaudella: Pia, Vesa, Nea ja Mira
Rosiri's Hannibal Ernirsson ”Huli”
Meidän perheeseen oli pitkään haussa iloinen, pehmoinen, palluteltava nelijalkainen jäsen, joka sulautuisi sujuvasti mukaan perheen arkeen. Huli on hienosti täyttänyt tämän paikan! Siitä on kasvanut komea ja oikein kunnon uroksen näköinen ja oloinen herra. Pehmoinen ja siliteltävä halikaveri Hulin sisällä silti asustelee. Korona-aika on tuonut vähän haasteita sosiaalistamisen suhteen. Tuntuu, että aina menee liian pitkä aika edellisestä koira-, ihmis-, pyörä-, auto-, ym. kohtaamisesta, ja Huli saa usein aihetta mekastaa vastaantulijoille. Namipaloilla yritellään sitten taas muistutella, mikä olikaan elämässä tärkeintä.
Huli ei ole tuhonnut vielä mitään. Siis sisätiloissa. Mutta ulkona täystuho aloitti jo heti ensimmäisenä iltana! Kaikki kukkivat kasvit saivat kyytiä, ensimmäisenä ihanat isot vaaleanpunaiset pionit! Koira siis oikeasti söi kaikki kukinnot kaikista kasveista. Myöhemmin kuvaan astuivat kastemadot, kärpäset, multa ja kaikenkokoiset kepit, syksymmällä sienet. Ja sieniä on syöty ihan laidasta laitaan, varmaan myrkyllisiäkin joukossa. Myös metalli ja muovi maistuvat sopivan paikan tullen. Kiirettä on pitänyt meillä muilla koiran kitaa kaivellessa. Tässä suhteessa Hulilta puuttuu itsesuojeluvaisto ihan kokonaan!
Huli-Pulleromme rakastaa metsässä juoksentelua, lintujen hätyyttämistä pihalta, kärpästen pyydystämistä kettumaisella loikkauksella ja sohvalla kainalossa köllöttelyä. Ihana koira!
Rosiri's Hrímfaxi Ernirsson ”Maxi”
Maxi on energinen, nopea oppimaan ja ennen kaikkea rohkea. Maxi on tavannut hurjasti ihmisiä ja muita koirakavereita - pentukurssillakin ollut kelpo oppilas. Nyt harjoitellaan ahkerasti hihnakäyttäytymistä ja maltetaan olla menemättä jokaisen vastaantulijan luokse. Maxi on kovin seurallinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Tämä kaveri on myös loistava matkaseuralainen. Energiaa ja uteliaisuutta riittää rutkasti ja metsälenkit onkin erityisesti Maxin mieleen, vedessä kahlaamista unohtamatta.
Rosiri's Hrímnir Ernirsson ”Fredriksson”
Tuntuu kuin vasta eilen olisimme hakeneet pienen tuhisevan karvapallon kotiin ja nyt hän on jo puolivuotias iso poika. Fredrikson eli Fredi on sujahtanut arkeemme huomaamatta, ja nyt tuntuukin kuin hän olisi ollut meitä ilahduttamassa aina.
Luonteeltaan
Fredi on herkkä, hiljainen ja rauhallinen tarkkailija, joten liian
hurjat painileikit ja koirapuistossa lujaa juoksevat isommat koirat
vähän jännittävät. Tästä huolimatta Fredi on todella leikkisä,
ja nauttii koirakavereiden kanssa sisällä leikkimisestä sekä
kantaa ihmisille leluja joilla haluaa häntä leikitettävän.
Fredi
mielellään pysähtyisi tervehtimään jokaisen vastaantulijan, ja
on varma, että kaikki rakastavat häntä yhtä paljon kuin hän
rakastaa kaikkia. Lenkeillä onkin pienestä pitäen harjoiteltu
sitä, ettei kaikkia tarvitse tervehtiä eikä takaa tulevia tarvitse
pysähtyä odottamaan. Haukkumista Fredi harrastaa lähinnä vain
ovikellon soidessa, koirapuistoon mentäessä, tai jos takapihamme
ohi kulkee lastenvaunuja tai rollaattoreja. Hiljaisuus on tuonut
mukanaan myös haasteita sisäsiisteyden opettelussa, sillä Fredi
pyytää ulos istumalla terassin oven edessä hiljaa ja pyrkii
ottamaan katsekontaktin.
Myös pienen koiran vimma iskeä
hampaansa kaikkeen liikkuvaan ja liikkumattomaan tuotti pientä
päänvaivaa, mutta ajan kulumisen, koulutuksen ja hampaiden
vaihtumisen myötä pureminenkin on loppunut.
Kaikki perus käskyt
Fredi on oppinut todella nopeasti, ja lähes kaikki käskyt sujuvat
nykyään myös pelkin käsimerkein. Fredi rakastaa ruokaa, ja
motivoituu hyvin herkuilla. Hänet on helppo ottaa mukaan lähes
mihin tahansa, ja olemmekin käyneet veneilemässä, terasseilla ja
perhejuhlissa jo pienestä pitäen. Autossa hän makoilee nätisti
hiljaa tai torkkuu.
Fredi rakastaa rapsutuksia, sylissä
torkkumista ja pitkiä metsälenkkejä. Hän tahtoo mielellään
osallistua kaikkeen saunomisesta kukkien istutukseen ja pyykkien
viikkaamiseen, ja usein apurin jäljiltä saattaakin löytyä sukkia
milloin mistäkin. Hänestä onkin kasvanut aivan ihana poika, meille
juuri täydellinen.
Rosiri's
Hreimur Ernirsson ”Aiko”
Ensimmäisestä
päivästä lähtien uudessa kodissa Aiko on ollut todella reipas ja
rohkea. Kaikki jännittävätkin asiat mennään omatoimisesti
tutkimaan.
Aiko
on todella sosiaalinen ja rakastaakin leikkimistä niin koirien,
ihmisten kuin lelujenkin kanssa yli kaiken.
Kouluttaminen on ollut
suhteellisen helppoa, kun Aiko lähtee heti mukaan kaikkeen mitä
ikinä sitten keksitäänkään tehdä. Toki välillä vähän
liiallakin innolla jolloin keskittymiskyky vähän hakusessa.
Ulkoilut oli aluksi melko ”haastavaa”, kun olisi ollut paljon
kivempaa jahdata autot, pyörät, ihmiset, lehdet, eläimet… kaikki
mitä nyt matkan varrelle sattui. Onneksi siitä sitten tasottui, kun
alkoi motivaatio nameihin viedä voiton! Nykyään pääsääntöisesti
kuljetaankin jo hienosti hihnassa (silloin kun hihnassa tarvitsee
kulkea), useimmiten kuitenkin vapaana juostaan metsässä!
Aiko ottaa kovasti mallia muilta koirilta joten perheen toinen reipas ja rohkea koira on ollut todella hyvä ”isoveli”, näyttänyt vain onneksi hyviä asioita. Aiko ei ole onneksi kotona haukkuherkkä (lukuunottamatta takapihalla naapurin kissaa….. joka onkin lähtenyt pariin otteeseen melko kiireellä Aikon takapihalta).
Arki on tähän asti sujunut todella hienosti, yksinolotkin menee todella hyvin eikä Aiko tee tarpeitaan tai tuhoa paikkoja (lukuun ottamatta paria listaa…). Tämän vuoksi olenkin vähän jo ”kauhulla” odotellut, että milloin se paljon puhuttu murrosikä tulee, saa nähdä alkaako keppostelemaan silloin vai onko edelleen sama ihana helppo kultapoika. <3
