Puolikiloisia nelivetoja

Pikku prinsessat saavuttavat tänään ensimmäisen viikkonsa elämässään ja ensimmäinen viikko on sujunut varsin rauhallisesti.

Pienin pennuista, tyttö numero neljä, nuutui 1,5 vuorokauden ikäisenä. Maanantaina aamulla ja päivällä näytti melko hyvältä, mutta iltaa kohden alkoi heikentyä eikä hakeutunut muiden lämpöön saati syömään. Tiistaina aamupäivästä pienin luovutti. Pienimmäisen pennun poismeno oli odotettavissa, vaikka surkuhan siinä tuli.

Nyt kuitenkin oma fiilis on todella paljon rennompi tyttönelikon kanssa. Pennut ovat hyvin virkeitä, liikkuvaisia ja äänekkäitä. Eli oikeinkin mallikkaita islanninlammaskoirian alkuja.

♀ 1

♀ 2

♀ 3

♀ 5

Kairi on osoittautunut todella ihastuttavaksi ja huolehtivaiseksi äitikoiraksi. Tänään toki Kairi vähän irroitteli ja vietti pihalla aikaa muun lauman kanssa hullutellen ja iloiten sataneesta lumesta.

Ystävänpäiväpentue

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, oltiin Kairin kanssa pohdittu, että ystävänpäiväpentue olisi oikein tervetullut ja niinhän me Kairin kanssa tämä lupaus pidettiin!

Eilen saatettiin illan hämärissä maailmaan viisi uutta Rosiri's -islanninlammaskoiraa. Synnytys oli suoranaista mäenlaskua, sillä Kairi ongelmitta synnytti reilussa tunnissa koko viisikon.

Kairi voi hyvin ja tyttärensä myös. Ystävänpäivänä näköjään synnytetään pelkästään tyttöjä.. Yksi pennuista on kuitenkin muita pienempi ja heiveröisempi ja sitä eilen jonkin verran "elvytettiin". Todennäköisesti synnytyksen yhteydessä sai nesteitä keuhkoihinsa tai on synnynnäisesti vajaakehittynyt. Aika näyttää, miten tyttö numero neljän kanssa käy. Positiivistä tietty, että on terhakoitunut mukavasti syntymänsä jälkeen.

♀ 1

♀ 2

♀ 3

♀ 4

♀ 5

Valaistu vatsa

 Kairilla on vuorokausia astutuksista nyt 55 - 57 ja synnytykseen aikaa noin viikko. Tuttuun tapaan suunnattiin klinikalle ja nappastiin röntgenkuva vatsasta sekä Kairi sai toisen herpes -rokotteensa.

Ultrassa pentuja löydettiin neljä ja kaikkien yllätykseksi röntgenistä löyty viideskin napero! Sanotaanko, että vatsa on sellaista kokoa että osasin aavistella enemmän kuin neljä, mutta vähemmän kuin seitsemän. Painoa Kairille on kertynyt tiineyden aikana 5 kg.

Pentuja odotetaan syntyväksi seuraavalla viikolla. Toki Kairin kanssa ollaan tuota kalenteria katsottu ja pohdittu, että olisihan se söpöä jos saataisiin ystävänpäivä -pentue.

Vuoden 2021 kujeilut

Viime vuosi oli hyvinkin mielenkiintoinen, kiitos koronan, mutta varsinaisesti meidän suunnitelmiin se ei tuonut kovin suuria muutoksia. Näyttelyissä olisi mieluusti pyörähdelty enemmänkin, mutta hyvinhän nuo rahat saatiin käytettyä kaikkeen muuhunkin koira-arjessa.

Tämä vuosi kuitenkin aloitellaan viidennen Rosiri's -pentueen merkeissä, sillä kasvattini Kairi (Rosiri's Jökulrós Jökullsdóttir) ja Taavi (Rosiri's Váli Sudrisson) tapasivat joulukuussa melkoisen romanttisissa merkeissä. Loppuviikosta Kairi pyörähtikin ultrassa ja löydettiin kasvavia maha-asukkeja neljän kappaleen verran.

Tähän yhdistelmään päädyin, koska halusin saada toiselle kantanartulleni Roselle jatkoa kasvatustyöhöni. Rosen tyttären Várin sijoitussopimuksen tulin purkaneeksi jo hyvin pian neitokaisen terveystarkastusten päätteeksi ja jäljelle jäi komeat veljet. Viirulla on jo pentue Smahildur's -kenneliin joten oli luontaista käyttää sitten toista veljeä, jolla ei vielä pentuetta ollut. Näin saatiin pohdittua sulho sijoitusnartulleni Kairille.

Molemmat vanhemmat ovat terveystarkastettuja. Kairin lonkkanivelet on lausuttu B/A, Taavin A/A. Molemmilla on 0/0 kyynärnivelet sekä terveet silmät ja sydän. Kairin polvet on 0/0, mutta Taavin tulos muuttui uusintatarkissa 0/1 tulokseksi (aikaisemmin 0/0). Polvet eivät ole Taavia arjessa vaivanneet enkä itsekään huomannut Taavin vierailun aikana mitään epäpuhtauksia liikkeessä. Molempien vanhempien selät on myös virallisesti kuvattu ja Taavilta löytyy sama LTV1 -muutos, mikä myös äidillänsä Rosella on. Tämäkään ei ole näkynyt Taavin arjessa, Rosesta huomaan lantion alueen menevän herkemmin lihaksistoltaan kireäksi johon saadaan apua hieronnasta. Kairi on selästään terve.

Luonnetestissähän nämäkin kaksi pyörähtivät kesäkuussa, joista Kairi selätti testin, mutta Taavin testi keskeytettiin. Arjessa molemmat ovat oikein toimivia kotikoiria ja potentiaalia löytyisi varmasti myös harrastuksiin.

Muutamissa näyttelyissä on Taavi ja Kairi pyörähtänyt, joista molemmat on palkittu SERTillä. Kairin kanssa mieluusti oltaisiin näyttelyissä pyörähdelty enemmänkin viime kesän/syksyn aikana, mutta jostain syystä näyttelyitä ei kovinkaan montaa ollut. Kairi on suorittanut paimennustaipumustestin hyväksytysti.

”Kairi on luonteeltaan iloinen ja innokas, kaikkeen intohimoisesti suhtautuva riemuidiootti. Kairin on saatava olla kaikessa mukana ja onkin onnellisimmillaan saadessaan olla laumansa parissa, oli kyse sitten lajitovereista tai ihmisistä. Varsinaisesti Kairi ei ole sylikoira, mutta toimii kyllä näppäränä varjona ja seuraisi mielellään vessaan ja suihkuunkin asti.

Kairi on nopea oppimaan ja Kairilla on selvästi paloa toimia ihmisen kanssa yhdessä. Kairi on elellyt kuitenkin arkeaan ihan kotikoirana, vaikka monenlaista yhteistä harrastusta ja puuhaa ollaankin kokeiltu.

Välillä Kairi tarvitsee ihmiseltään rohkaisua, mutta on valmis ylittämään omia pelkojaan kun saa kannustusta. Ennen kaikkea Kairi tarvitsee omistajaltaan kärsivällisyyttä ja jonkun verran huumorintajuakin. Kairi on myös todella nopea reagoimaan ihmisensä tunteisiin, joten kärsivällisyysharjoitukset ovat tulleet jo ihan senkin takia aiheellisiksi… Joskus vauhtia on vähän liikaakin, mutta onneksi kotona osataan rauhoittua ja Kairi on oikein passeli kaveri kainaloon sohvalla maatessa. Parhaimmillaan Kairi on saadessaan juosta täyttä vauhtia vapaana kieli suusta roikkuen ja noina hetkinä Kairin innostus ja rakkaus elämää (ja vähän kaikkea) kohtaan on niin suurta ettei oikein voi muuta kuin ihastella pienen koiran menoa.

Kairi on pysynyt lähtökohtaisesti hyvin terveenä, vaikkakin varsinkin ensimmäisten juoksujen aikainen vaikea valeraskaus säikäytti. Kairi sai jostain pientä iho-oiretta, mutta mitään allergioita tai herkkyyksiä ei ole todettu eikä tämän yhden kerran jälkeen ole sama toistunut.”

”Taavi on täydellinen sekoitus energistä islanninlammaskoiraa ja hellyyttä kaipaavaa seurakoiraa. Taavi asuu Tampereella ja normaalisti arkeen kuuluu monien ystävien luona vierailut ja pitkät metsälenkit.

Taavi on perusterve joskin muutamalta ilon ja riemun keskellä sattuneesta vahingolta ei olla vältytty. Taavi nauttii suunattomasti mökkielämästä kesäisin ja vaikka kerran on tiputtu laiturilta veteen ja kerran saatu roska silmään ei se ole vauhtia hidastanut.

Taavi on aina ollut itsenäinen, iloinen ja rakastava koira kenen jokapäiväistä iloa on mahtavaa seurata.”

Pentuja odotetaan maailmaan saapuvaksi viikolla seitsemän. Kaikille pennuille on jo rakastavat kodit odottamassa.

Rosiri's Jökulrós Jökullsdóttir ♡ Rosiri's Váli Sudrisson

Hoot puoli vuotta!

H-pentue täyttää tänään puoli vuotta ja saan ilokseni jakaa näiden mussukoiden arkikuulumiset omistajien sanoin kerrottuna!

Rosiri's Heida Freydísardóttir ”Heida”

Iloinen, ystävällinen, utelias, leikkisä ja peloton. Näin jossain luonnekuvauksessa luonnehditaan islanninlammaskoiraa ja meidän Heidaan nämä kaikki, ja parisataa muuta adjektiivia pätevät. Heida oli heti meille tullessaan hyvin itsenäinen ja rohkea, lenkeillä Heida liikkui aina ensimmäisenä joka paikkaan, eikä meitä paljoa odottanut. Toinen islanninlammaskoiramme, Rimi, oli heti kättelyssä ihan Heidan tassun alla. Rimi antaa Heidan riekkua ja rellestää, purra ja repiä itseään. Rimi on huomannut, että komentamisesta ei ole mitään hyötyä ja antaa tilanteen vain olla ja odottaa milloin Heida rauhoittuu. Nätisti Heida kuitenkin suurimman osan ajasta leikkii. Lempparileikit taitavat olla painiminen ja pihalla juokseminen älytöntä vauhtia toisiaan jahdaten.

Heida on lenkillä hyvin haukkuherkkä, kaikki autoista, ihmisiin, toisiin koiriin ja liikkuviin lehtiin haukutaan. Se myös skannaa ympäristöään kokoajan ja etsii jotain mihin reagoida. Tämän asian kanssa olemme tehneet töitä ja me kaikki opimme kokoajan lisää. Kävimme myös pentukurssilla koirakoulussa, jossa Heida oppi kaikki peruskäskyt todella nopeasti. Se on hirveän viisas ja tarjoaa itse kaikenlaisia toimintoja, kokoajan, nopeasti. :D

Heida on hellyyttävä ja kaunis neiti, se osaa ottaa rennosti kotona ja vieraissa ja heppailee tallilla aina innokkaana hevosten ruokia (ja kakkaa) maistellen. Vapaana metsässä lenkkeily on Heidan mielestä ihan parasta ja sielä se toimiikin kuin unelma, kuuntelee tänne -käskyjä ja pysyttelee lähellä.

Heidan kanssa kuukaudet ovat menneet hurjan nopeasti, välillä ollaan tarvittu paljon kärsivällisyyttä ja ajateltu että pärjätäänkö tämän vipeltäjän kanssa, mutta hiljaa hyvä tulee ja onhan Heida aivan ihana, meidän pikku piipero :)

Terkkuja kaikille sisaruksille!

Terkuin Heikkuli, Rimi, Miia ja Jere :)

Rosiri's Herja Freydísardóttir ”Herja”

Herjan kotiitulo sujui hienosti, vaikka itseä jännitti, kun koiraperheen elosta ei juuri kokemusta ollut. Ikävöintiä ei havaittu ollenkaan, mutta täällä olikin kokoajan joku nunnuttelemassa ja leikittämässä.
Ensitöiksi opeteltiin tärkeä "käspäivää", täytyyhän neitikoiran osata hienoja tapoja. Lenkkeilystä on tullut meille kovin tärkeä asia. Milloin asfaltilla, ulkoilureitillä ja milloin umpimetsässä, että kanervikot suhisee. Uiminen ja vesi yleensäkkin tuntuu kiinnostavan. Joskus ehkä hiukan liikaakin. Marjassa ja sienessä olemme myös käyneet. Mustikat ja puolukat maistuvatkin suoraan varvuista neidille. Myös kotimainen nilkkuri maistuu, kuten äidillensäkkin.
Nyt meillä on haastetta remmissä kulkemisessa ja siinä, että kaikki täytyy haukkua. Autot, ihmiset , koirat , kaatuneen puun juuret ja betoniporsaat.
Kaikkinensa Herja on tuonut meidän elämään kovin paljon iloa. Odotan kovasti, mitä kaikkea yhdessä vielä opimmekaan. Ja jos oikein hyvää kaivuria jossain tarvitset, ni meil ois tuo Herja! 

Rakkaudella: Pia, Vesa, Nea ja Mira

Rosiri's Hannibal Ernirsson ”Huli”

Meidän perheeseen oli pitkään haussa iloinen, pehmoinen, palluteltava nelijalkainen jäsen, joka sulautuisi sujuvasti mukaan perheen arkeen. Huli on hienosti täyttänyt tämän paikan! Siitä on kasvanut komea ja oikein kunnon uroksen näköinen ja oloinen herra. Pehmoinen ja siliteltävä halikaveri Hulin sisällä silti asustelee. Korona-aika on tuonut vähän haasteita sosiaalistamisen suhteen. Tuntuu, että aina menee liian pitkä aika edellisestä koira-, ihmis-, pyörä-, auto-, ym. kohtaamisesta, ja Huli saa usein aihetta mekastaa vastaantulijoille. Namipaloilla yritellään sitten taas muistutella, mikä olikaan elämässä tärkeintä.

Huli ei ole tuhonnut vielä mitään. Siis sisätiloissa. Mutta ulkona täystuho aloitti jo heti ensimmäisenä iltana! Kaikki kukkivat kasvit saivat kyytiä, ensimmäisenä ihanat isot vaaleanpunaiset pionit! Koira siis oikeasti söi kaikki kukinnot kaikista kasveista. Myöhemmin kuvaan astuivat kastemadot, kärpäset, multa ja kaikenkokoiset kepit, syksymmällä sienet. Ja sieniä on syöty ihan laidasta laitaan, varmaan myrkyllisiäkin joukossa. Myös metalli ja muovi maistuvat sopivan paikan tullen. Kiirettä on pitänyt meillä muilla koiran kitaa kaivellessa. Tässä suhteessa Hulilta puuttuu itsesuojeluvaisto ihan kokonaan!

Huli-Pulleromme rakastaa metsässä juoksentelua, lintujen hätyyttämistä pihalta, kärpästen pyydystämistä kettumaisella loikkauksella ja sohvalla kainalossa köllöttelyä. Ihana koira!

Rosiri's Hrímfaxi Ernirsson ”Maxi”

Maxi on energinen, nopea oppimaan ja ennen kaikkea rohkea. Maxi on tavannut hurjasti ihmisiä ja muita koirakavereita - pentukurssillakin ollut kelpo oppilas. Nyt harjoitellaan ahkerasti hihnakäyttäytymistä ja maltetaan olla menemättä jokaisen vastaantulijan luokse. Maxi on kovin seurallinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Tämä kaveri on myös loistava matkaseuralainen. Energiaa ja uteliaisuutta riittää rutkasti ja metsälenkit onkin erityisesti Maxin mieleen, vedessä kahlaamista unohtamatta.

Rosiri's Hrímnir Ernirsson ”Fredriksson”

Tuntuu kuin vasta eilen olisimme hakeneet pienen tuhisevan karvapallon kotiin ja nyt hän on jo puolivuotias iso poika. Fredrikson eli Fredi on sujahtanut arkeemme huomaamatta, ja nyt tuntuukin kuin hän olisi ollut meitä ilahduttamassa aina.

Luonteeltaan Fredi on herkkä, hiljainen ja rauhallinen tarkkailija, joten liian hurjat painileikit ja koirapuistossa lujaa juoksevat isommat koirat vähän jännittävät. Tästä huolimatta Fredi on todella leikkisä, ja nauttii koirakavereiden kanssa sisällä leikkimisestä sekä kantaa ihmisille leluja joilla haluaa häntä leikitettävän.
Fredi mielellään pysähtyisi tervehtimään jokaisen vastaantulijan, ja on varma, että kaikki rakastavat häntä yhtä paljon kuin hän rakastaa kaikkia. Lenkeillä onkin pienestä pitäen harjoiteltu sitä, ettei kaikkia tarvitse tervehtiä eikä takaa tulevia tarvitse pysähtyä odottamaan. Haukkumista Fredi harrastaa lähinnä vain ovikellon soidessa, koirapuistoon mentäessä, tai jos takapihamme ohi kulkee lastenvaunuja tai rollaattoreja. Hiljaisuus on tuonut mukanaan myös haasteita sisäsiisteyden opettelussa, sillä Fredi pyytää ulos istumalla terassin oven edessä hiljaa ja pyrkii ottamaan katsekontaktin.
Myös pienen koiran vimma iskeä hampaansa kaikkeen liikkuvaan ja liikkumattomaan tuotti pientä päänvaivaa, mutta ajan kulumisen, koulutuksen ja hampaiden vaihtumisen myötä pureminenkin on loppunut.
Kaikki perus käskyt Fredi on oppinut todella nopeasti, ja lähes kaikki käskyt sujuvat nykyään myös pelkin käsimerkein. Fredi rakastaa ruokaa, ja motivoituu hyvin herkuilla. Hänet on helppo ottaa mukaan lähes mihin tahansa, ja olemmekin käyneet veneilemässä, terasseilla ja perhejuhlissa jo pienestä pitäen. Autossa hän makoilee nätisti hiljaa tai torkkuu.
Fredi rakastaa rapsutuksia, sylissä torkkumista ja pitkiä metsälenkkejä. Hän tahtoo mielellään osallistua kaikkeen saunomisesta kukkien istutukseen ja pyykkien viikkaamiseen, ja usein apurin jäljiltä saattaakin löytyä sukkia milloin mistäkin. Hänestä onkin kasvanut aivan ihana poika, meille juuri täydellinen.

Rosiri's Hreimur Ernirsson ”Aiko”

Ensimmäisestä päivästä lähtien uudessa kodissa Aiko on ollut todella reipas ja rohkea. Kaikki jännittävätkin asiat mennään omatoimisesti tutkimaan.

Aiko on todella sosiaalinen ja rakastaakin leikkimistä niin koirien, ihmisten kuin lelujenkin kanssa yli kaiken.
Kouluttaminen on ollut suhteellisen helppoa, kun Aiko lähtee heti mukaan kaikkeen mitä ikinä sitten keksitäänkään tehdä. Toki välillä vähän liiallakin innolla jolloin keskittymiskyky vähän hakusessa. Ulkoilut oli aluksi melko ”haastavaa”, kun olisi ollut paljon kivempaa jahdata autot, pyörät, ihmiset, lehdet, eläimet… kaikki mitä nyt matkan varrelle sattui. Onneksi siitä sitten tasottui, kun alkoi motivaatio nameihin viedä voiton! Nykyään pääsääntöisesti kuljetaankin jo hienosti hihnassa (silloin kun hihnassa tarvitsee kulkea), useimmiten kuitenkin vapaana juostaan metsässä!

Aiko ottaa kovasti mallia muilta koirilta joten perheen toinen reipas ja rohkea koira on ollut todella hyvä ”isoveli”, näyttänyt vain onneksi hyviä asioita. Aiko ei ole onneksi kotona haukkuherkkä (lukuunottamatta takapihalla naapurin kissaa….. joka onkin lähtenyt pariin otteeseen melko kiireellä Aikon takapihalta).

Arki on tähän asti sujunut todella hienosti, yksinolotkin menee todella hyvin eikä Aiko tee tarpeitaan tai tuhoa paikkoja (lukuun ottamatta paria listaa…). Tämän vuoksi olenkin vähän jo ”kauhulla” odotellut, että milloin se paljon puhuttu murrosikä tulee, saa nähdä alkaako keppostelemaan silloin vai onko edelleen sama ihana helppo kultapoika. <3