Vuosi
sitten saateltiin maailmaan Rosiri's -kennelin R-pentue ja hyvin
nopeasti on vuosi vierähtänyt! Jälleen sain kuulumisia tänne
julkaistavaksi kera kuvien. Oikein ihanaa ja rapsutusten täyteistä
ensimmäistä syntymäpäivää Ärrät! <3
Rosiri's
Rjómarass Jökulrósardóttir ”Reika”
Vuosi
Reikan kanssa on mennyt todella nopeasti, mutta ei aivan
ongelmattomasti. Reika muutti luoksemme kasvattajalta vähän
myöhemmin kuin muut pennut, koska olimme juuri tekemässä muuttoa
toiselle paikkakunnalle. Reikan kanssa yhteistä elämää
aloiteltiin Tampereella, mutta kesällä tuli jo pidempi hoitojakso
kasvattajan luona. Äitikoira Kairi astui lenkillä jonkun terävän
päälle ja tassu joutui tikattavaksi. Pieni epäonni on jatkunut
pitkin vuotta, koska oman sairastumiseni ajan Reika oli myös
hoidossa ja myöhemmin vielä pidemmän pätkän osittain sairastelun
ja osittain näyttelyjuttujen takia. Reikan hoitopaikat ovat aina
kehuneet Reikan kykyä sopeutua nopeasti talon ja lauman tavoille.
Reika ei juuri meteliä itsestään pidä, paitsi innostuessaan
(varsinkin kun tulee vieraita tai itse tulee kotiin poissaolon
jälkeen) tervehtii ihmisiä pienellä ulvonnalla.
Reika
on iloinen ja reipas koira, jonka lempijuttuja on luiden työstäminen
ja ihmisen kanssa oleminen. Reika olisi mielellään aina mukana
kaikessa menossa, jonka takia yksin harjoittelu jatku meillä
edelleen. Toisen koiran kanssa pärjää kyllä kotona, mutta
toisinaan on kotona ollessa haukkunut tylsyyttään. Tällä hetkellä
Reika on ilman koirakaveria meillä harjoittelemassa yksin
olemista.
Reika on välillä vähän yksinkertaisen oloinen,
mutta oppii kyllä nopeasti esimerkiksi erilaisia temppuja.
Tekemisessä on vaan niin paljon intoa mukana, että joskus
keskittyminen tuntuu hankalalta. Onneksi Reika on todella helppo
motivoida ruualla ja myös leluilla. Reika nauttii myös ihmisten
huomiosta ja tulee myös mielellään syliin ainakin hetkeksi olemaan
tai luuta syömään.
Reika
on aivan ihana hännänheiluttaja, joka tuo isoa iloa arkeen ja jonka
kanssa odotan innolla, että päästään ensimmäisen vuoden
haasteiden jälkeen luomaan syvempää suhdetta
Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir ”Varpu”
Maailmanlopun pentu on jo vuoden!
Räväkästä pennusta on kuoriutunut uskomattoman fiksu, kaunis ja mukava tyyppi. Pentuaika oli aikamoinen ja puolen vuoden iässä tapahtunut muutto toi myös omat haasteensa elämään, mutta nyt arki alkaa olla suurilta osin aika leppoisaa. Kerrostalossa eläminen sujuu yllättävänkin hyvin, eikä naapureiden äänet tai kaupungin meno paljon enää pientä pystykorvaa hetkauta. Ainut haaste kaupungissa elämisessä on lenkkeily. Varpu tarkkailee ympäristöään valppaana ja reagoi nopeasti ympärillä tapahtuviin asioihin sekä etenkin muiden koirien ohitukset on edelleen melko haastavia ja vaatii taas paneutumista, jotta ne saataisiin kuntoon.
Eniten Varpu rakastaa ihmisiä ja onkin mukana menossa aina kun voi. Kun tiskaan, se makaa jaloissa, kun syön, se on pöydän alla jalkoja lämmittämässä ja aamuisin sekä iltaisin se tykkää tulla viereen loikoilemaan ja hakemaan rapsutuksia. Varpu luottaa ihmisiin ja on hyvin avoin, eikä ole vielä tullut vastaan yhtään ihmistä jonka syliin se ei juoksisi onnessaan ja valmiina ystävystymään. Myös metsässä kirmailu ja parhaiden koirakavereiden kanssa leikkiminen on edelleen Varpun mielestä aivan ihanaa.
Harrastetaan Varpun kanssa agilityä ja siinä on havaittavissa kivaa edistystä. Häiriöherkkyys on vaikuttanut paljon keskittymiskykyyn suuressa hallissa monien koirien ympäröimänä, mutta Varpu alkaa nyt selkeästi innostua lajista ja ympärillä tapahtuvat asiat jää jo helpommin huomiotta. Varpun kanssa on kivaa harrastaa ja muutenkin temppuilla kaikenlaista. Se on hyvin oppivainen ja halukas tekemään yhteistyötä, mutta toki palkan pitää olla kunnossa :D
Ennen joulua Varpulla todettiin punkin aiheuttama borrelioosi, joka toi elämään huolta ja murhetta, mutta siitä selvittiin ja jollain oudolla tavalla se jopa lähensi meitä ja lisäsi meidän välistä luottamusta.
Tiivistettynä voisi siis sanoa, että elämä tuon kermakorvan kanssa on aivan ihanaa ja rentoa. Pienet haasteet kuuluu elämään ja eipähän lopu tekeminen kesken!
Rosiri's Rokkstjarna Jökulrósardóttir ”Roxie”
Miten meidän Roxie voi olla jo vuoden ikäinen? Roxie on edelleen se iloinen, touhukas ja ystävällinen koira, joka on aina todella innoissaan vieraista. Se tervehtii innokkaasti, mutta hienosti hyppimättä. Rakastamme niitä pieniä luimukorvia ja heiluvaa peppua! Innokkuutta löytyy sen verran kuitenkin, että kärsivällisyyttää pitää vielä paljon harjoitella. Kylässä täytyy alkuun tutkia paikkoja ja ihmetellä, mutta osataan loppujen lopuksi rauhoittua ja olla hienosti.
Roxie on hyvin leikkisä ja vetoleikki tuntuu olevan parasta. Koirapuistossa leikitään hienosti, mutta haukkuviin koiriin suhtaudutaan varauksella. Juoksujen jälkeen Roxienkin haukkuherkkyys on kasvanut. Meillä haukutaan terassin harjalle, pienkodinkoneiden äänille, linnuille ja tietenkin ovikellolle. Pihaa täytyy vartioida entistä hanakammin ja jotkin vastaantulevat koiratkin saavat osakseen muutamat haukut. Ohitukset onnistuu kuitenkin yleensä varsin onnistuneesti. Muutenkin hihnassa kulkeminen sujuu mukavasti, hajut kiinnostavat erittäin paljon.
Odotamme jo kevättä, jotta päästään taas mökille, sillä siellä Roxie selvästi rakastaa juoksennella. Tosin matka sinne tuottaa hiukan harmaita hiuksia, koska autoilu on edelleen haastavaa. Siitä Roxie ei pidä ollenkaan ja vauhdin hidastukset sekä auton piippausäänet triggeröi haukuntaan. Tuntuu, että ikävintä on olla yksin takapenkillä...
Kotona Roxie onkin kuin perävaunu: aina siellä missä ihmiset. Roxielle on muutaman kuukauden sisään tullut myös uusi hellyyttävä tapa tunkeutua jalkojen väliin seisoskelemaan ja ihmettelemään meidän tekemisiä.
Viimeiset 10 kuukautta ovat olleet, niin koiralle kuin omistajillekin, hyvin opettavaiset. Vällillä hermojakin on koeteltu, mutta päivääkään emme vaihtaisi pois <3
Rosiri's Rúsína Jökulrósardóttir ”Rusina”
Rusinan ensimmäinen vuosi on ollut vaihderikas. Mukaan on mahtunut niin vilinää ja vilskettä, pitkiä aamuja sängyssä loikoen, muutama harmaa hius, hammaskiven poisto, hampaiden harjausta ja paaaljon koirankarvaa sekä super innokkaita pusuja.
Rusina on ollut nopea oppimaan, ja toteuttaa pyyntöjä hienosti- mutta keskittyminen herpaantuu tällä neidillä myös erittäin helposti. Rusina on ympäristöstään kiinnostunut, ja edes nakit tai kalkkunaleikkele eivät aina auta kun kohdalle sattuu sopivasti kiinnostava toinen koira. Rusinaa ei lenkillä hetkauta muut ohikulkijat, mutta liian lähelle tuleva lajitoveri saa aikaan melkoisen konsertin. Tässäkin Rusina on kyllä jo hienosti harjaantunut, ja kunhan välimatka on riittävä osaa neitokainen jopa hillitä innostustaan ja pysyä kontaktissa.
Rusina on suuri (ja tärkeä) osa meidän perheen arkea, ja kulkee monessa mukana. Juna, bussi- ja automatkat ovat tulleet tutuiksi ja Rusina kulkeekin Tampereen julkisilla jo kuin vanhatekijä. Olemme tänä keväänä aloittaneet myös kurssin arjen taitojen hiomiseksi sekä yhteiseksi hauskaksi tekemiseksi.
Arjessa koirakavereista näemme eniten naapurin Hugoa sekä Reika- siskoa, joka onkin meillä juuri hoidossa kun tätä kirjoittelen. Siskojen touhuja on aina ilo seurata, karvapöksyt heiluen juoksevat toistensa perässä onnellinen ilme naamalla :D.
Tiivistettynä: elämä ei olisi samaa ilman meidän Rusinaa, rakasta joka aina kotiin tullessa tervehtii iloisesti häntä heiluen ja nappisilmillään napittaen kuin ei olisi saanut peppurapsutuksia koko vuoteen. Miten paljon voikaan toisesta välittää, noh, paljon!
