Puolivuotias elämän rakastaja

Se oli vain pieni hujaus ja epäonnen kääntänyt L-pentueeni yhdellä ainokaisella aarteellaan on jo puolivuotias! Einarista on kasvanut ihastuttavan komea pieni hömelö islanninlammaskoira, jonka touhuja seuratessa voi tulla vain hyvälle mielelle.

Tuttuun tapaan, myös Einarista saatiin puolivuotiskuulumiset ja tässä omistajan sanoin kerrottuna, minkälaista on ollut Einarin arki ensimmäiset puolivuotta.

"En ole ihan varma sanoisinko, että Einar on "jo" vai "vasta" puolivuotias. Tavallaan tuntuu, että se olisi asunut meillä aina ja aika on mennyt ihan hujauksessa ja toisaalta taas huomaa, että se on ihan pentu, jonka kanssa vasta opetellaan yhteistä elämää. Ja innolla ja äänekkäästi se kyllä opetteleekin.

Meillä asuu myös Einarin isotäti Ebba, joten tämän suvun metkut, haasteet ja hauskuudet on alkaneet tulla jo tutuksi. Einarista kyllä löytyy näitä tuttujakin piirteitä, mutta siitä näkyy jo puolivuotiaana huomattavasti enemmän järkevyyttä, mitä Ebbasta ei taida löytyä vieläkään.

Einar on vähän herkkä ja pohdiskeleva, joka on tähän mennessä tykännyt kaikista ketä on kohdannut. Eri ikäiset, näköiset ja kokoiset koirat sekä ihmiset ovat kaikki potentiaalisia leikkikavereita. 

Arjessa kaikkea oppimista helpottaa Einarin ahneus ruokaa kohtaan, se motivoi ihan mihin tahansa. Einarin asenne on myös hyvin positiivinen ja "kaikki käy" - tyyppinen, se taitaa olla aina hyvällä tuulella. Paitsi yksinolo on rotutyypilliseen tapaan Einarista ihan typerä juttu ja sen ilmoittaa kyllä kovalla haukulla, kun ihmiset poistuu kotoa. Myös kotiin tullessa ja lenkille lähtiessä ääntä löytyy niin, että meinaa ihmiseltä tärykalvo revetä. Tähän toki liittyy ihan varmasti myös Ebalta opittuja tapoja ja yhdessä on vielä tuplasti mukavampaa haukkua. Ulkoillessa Einar löytää kaikki mutaojat ja vesistöt, niissä on varsin mukavaa kahlailla ja vaikka istahtaa. 

Nose workin alkeita ollaan Einarin kanssa opeteltu ja siihen tuntuu olevan kova motivaatio. Einar etsii ja ilmaisee sitkeästi, hoksaa nopeasti mitä siltä odotetaan ja sillä on paljon kovempi halu tehdä ihmisen kanssa yhdessä töitä, kuin miun muilla islantilaisilla on ollut. Tämän ominaisuuden vuoksi olenkin vähän pohtinut, että pitäisiköhän kokeilla muitakin koiralajeja esim rallytokoa Einarin kanssa. Se on toistaiseksi jäänyt ajatuksen tasolle, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Pieniä viitteitä jonkunlaisesta mörköiästä taitaa juuri tällä hetkellä olla. Ulkona aiemmin mitättömät äänet (esim moottorisaha tai kovasti pörisevä traktori tai mopo) ja samoilla paikoilla olevat puunkannot tai juuripaakut aiheuttaa kummastusta, korvien kääntymistä ja joskus pientä murinaa. Eräänä päivänä Einar ei millään meinannut uskaltaa tulla pihalta sisälle, koska sen itse siihen kantama ämpäri oli kulkureitillä. Tätä haukuttiin kovasti muutaman metrin päästä kovaan ääneen, kunnes uskaltautui tarpeeksi lähelle hoksatakseen, että se olikin ihan tuttu ämpäri ja siitä pääsee ehjin nahoin ohi. 

Kaiken kaikkiaan Einar sujahti meidän arkeemme varsin mutkattomasti. Ebba otti sen hyvin vastaan ja tosiaan talon ihmisistä tuntuu, että se olisi asunut täällä aina. Hyvin nopeasti se siis oppi ainakin suuret linjat meidän tavoista ja rytmistä."

Odotukset korkealla

Suunnitelmissa on ollut kolmen nartun astutus tähän syksylle; Herja, Gledi ja Hildi. Gledin juoksut olivat samoja aikoja kun yllätysastutettavan Reikankin, mutta onnistunutta astutusta ei saatu Gledille aikaiseksi vaikka kokeiltiin kahdellakin eri uroksella. Omat epäilykset alkavat olla, olisiko Gledissä jotain rakenteellista vikaa, koska molemmilla uroksilla on pentueet ja Gledin juoksuja seurattiin progesterinonäytteiden avulla. Ajankohdasta ja osaamisesta ei siis jäänyt onnistuminen kiinni.

Hildi yhä odotuttaa juoksujaan, mutta nyt kun sen kirjoittaa julki ehkä se aloittaakin juoksunsa nopeammin kuin osaakaan odottaa?
Herjan juoksutkin olivat odotetusta aikataulusta myöhässä, mutta vihdoin niiden alettua oli meillä selvä suunnitelma. Kokeillaan yhä kolmannen kerran samaa yhdistelmää ja tähän kertaan otetaan reiluja apuja mukaan keinosiemennyksen merkeissä.

Herjan juoksut ilmoitettiin alkaneiksi lokakuun viimeisellä viikolla. Samalla reissulla kun vein Elmon kotiin Helsinkiin, poikkesin Savitaipaleen kautta Herjan meille Lappeenrantaan. Sitten alkoikin Reprovetin ohjeiden mukaan progesteronien mittaus ja useamman mittaustuloksen päätteeksi, saatiin ovulaatio kiinni keskiviikon tuloksen perusteella. Siitä vähän puhelua muutamaan suuntaan ja asiat saatiin järjestettyä siten, että torstaina piti olla aamusta Espoon Reprovetissä. Tämä toki myös vaati sen, että keskiviikkona päästyäni töistä iltasella oli ajettava Joensuuhun hakemaan Noa matkaan mukaan. Onneksi sieltä tultiin puoliväliin matkaan ja näin ei mennyt ihan yöajeluksi.

Torstaina oltiinkin "tosi pirteinä" aamusta yhdeksältä Reprovetissä valmiina toimintaan. Palvelu oli mielettömän upeaa, ohjeistukset äärimmäisen selkeitä ja se huokuva ammattitaito henkilökunnasta vasta olikin ihailtavaa! Tietenkin äärettömän kovin jännitti, miten toimivaa melkein 12 -vuotiaan Noan sperma onkaan, sitä kun ei oltu aikaisemmin tutkittu ja varaurostakaan en saanut löytäneeksi Herjalle. Oli melkoisen huojentavaa kuulla Lenan ihmettelevän, miten 12 vuotias koira onkaan tuplannut siittiöiden tuotannon ja siittiöissä huomattava enemmistö oli hedelmöityskelpoisia.

Siemennys tapahtui endoskoopilla suoraan kohtuun kamerayhteyden avulla. Toimenpide sujui hyvin ja sen pienen hetken kun Herjaa meinasi käydä jännittämään, laukesi jännitys heti kun sai vähän karkkia syödäkseen.

Ja miksi sitten päädyin siementämään? Kertaalleen on tämän kaksikon välillä tapahtunut luonnollinen astutus, joskin silloin tarvittiin korokeapua koirien kokoerosta johtuen. Tiineysultraäänitutkimuksessa Herja todettiin tukevasti tiineeksi; 6 - 7 sikiötä. Paria viikkoa ennen odotettua synnytystä saapui Herja luokseni ja totesin, että jotain on hassusti. Oli tapahtunut keskenmeno ja koska Herja on todella siisti koira, oli keskenmenoa hankala havaita. Juoksujenkin havaitseminen on vaatinut extratarkkuutta. Noan vain luonnollisesti vanhetessa, alkaa myös tietynlainen notkeus ja ketteryys häviämään, joten siemennys oli myös vanhemmalle herraskoiralle vähemmän rasittava toimenpide.

Nyt vain seuraamme jännittyneenä henkeä pidätellen, saadaanko tällä kertaa vietyä homma loppuun asti. Odotukset on kovat tästä yhdistelmästä.

Muutetaan suunnitelmaa

Näinhän tätä en alkujaan suunnitellut, mutta ainahan voi tehdä uusia suunnitelmia ja muuttaa jo aikaisemmin suunniteltuja suunnitelmia. Pentuja on mahdollisesti odotettavissa entiselle sijoituskoiralleni Reikalle, Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir.

Reikaahan minun ei pitänyt käyttää ja sijoitussopimus purettiin kun terveystuloksissa ilmeni samassa jalassa olevan 1-asteen polvi sekä C-lonkka. Aina kun olen Reikaa nähnyt, olen tätä harmitellut todella kovasti, koska tässä nartussa on aina ollut sitä jotain. Tykkään todella paljon Reikan hassusta ja sopeutuvaisesta luonteesta sekä omaan silmään hän on oikein kaunis kermanvärinen islantilainen (kerma värinä ei kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihin).

Kermasiskot Reika ja Varpu

Syy miksi kuitenkin päädyin ajattelemaan Reikan käytöstä toisin, on syyllisenä eräs ystäväni Marjut. Reika päätyi Marjutille hoitoon pariksi kuukaudeksi ja Marjutkin tuli tykästyneeksi niin kovin Reikaa, että kehotti vielä pohtimaan uusiksi, ettenkö oikeasti meinaa Reikaa käyttää. Ja toki omassa laumassa alkaa olla epätasapainoa ja tarvitseehan laumaan saada jo uusi islanninlammaskoira kun nuorin on tällä hetkellä 9 -vuotias Freydis.

Reika Marjutin laumassa.

Käytin Reikan ortopedin vastanotolla vielä ennen lopullista päätöstä. Tsekattiin polvet ja nyt niitä ei saatu luksoimaan mitenkään, joten niiden osalta tulos on nyt 0/0. Röntgenkuvattiin myös lonkkanivelet kontrollina ja lonkat näyttivät yhä oikein siisteiltä ilman viitteitä nivelrikkomuutoksiin. C-lonkka johtuu vain matalasta lonkkamaljasta.

Asiat saattoivat kyllä edetä hieman vauhdilla, kun eräänä maanantaina keskusteltiin Reikan omistajan Tanjan kanssa asiat läpi uudemman kerran Reikan jalostuskäytöstä. Keskiviikkona Marjut laittoi viestin, että Reikan juoksut on alkaneet. Heti seuraavana maanantaina ennätin Reikan hakemaan Joensuusta Lappeenrantaan. Tiistaina oli ortopedin vastaanotto ja sieltä kun saatiin asiat käytyä läpi, jätin Reikan kotiin ja lähdin työpäivän päätteeksi hakemaan Reikalle poikaystävän Helsingistä meille.

Reika elää ystäväni Tanjan kanssa tällä hetkellä Tampereella kerrostalokoirana. Reika on virallisesti terveystarkastettu saaden tulokseksi lonkkanivelet C/B, kyynärnivelet 0/0, selkä LTV0, polvet 0/0 (aikaisemmin 1/0), sydän ok ja silmissä muutoksina ppm iris-iris sekä yksittäinen pehmeä irtoripsi. Paimennustaipumustestin Reika on suorittanut hyväksytysti ja tällä hetkellä Reika toimii Suomen Kennelliiton virallisena kaverikoirana.

Tässä Tanjan kertomana Reikasta:
”Reikaa olen aiemmissa blogipostauksissa kuvaillut vähän yksinkertaiseksi ja sillä olen tarkoittanut, että Reika on hupsu, hauska, helposta innostuva ja iloinen pienistä asioista. Reika on ollu näitä asioita jo pennusta asti, ja edelleen tuntemattomat joskus kysyvät, onko Reika vielä pentu.

Reika on kyllä tosi älykäs ja nopea oppimaan, ja rakastaakin opetella uutta ja tehdä yhdessä. Välillä huomaa, että hän meinaa haljeta innostuneisuudesta ja silloin on vaikea keskittyä. Uusien, erityisesti jännittävien, asioiden äärellä Reika joskus tarvitsee kannustusta, mutta selvästi saa rohkeutta joko tutusta ihmisestä tai rohkeasta koirakaverista.

Reika on todella sopeutuvainen koira. Ensimmäinen yhteinen vuosi oli haastavaa oman sairastelun ja muiden elämäntilanteen muutosten takia, mutta Reika tuntuu tekevän kodin minne tahansa, missä sillä on rakkaita ihmisiä tai muita eläimiä. Reika on helppo jättää hoitoon ja onkin löytänyt osansa kahdesta eri laumasta. Toisiin koiriin Reika suhtautuukin yleensä ihan myönteisesti, mutta toisinaan aika välinpitämättömästi. Uudet ihmiset Reika ottaa avoimesti vastaan, mutta hakeutuu itselle tuttujen, lempi-ihmistensä seuraan. Reika onkin tosi leimaantunut minuun ja lähtisi mielellään minun kanssa ihan mihin vaan. Reika onkin ollut monessa mukana, olemme olleet pakettiautolla kiertämässä Suomea, matkustamme usein käyttäen julkista liikennettä, olemme kulkeneet Helsingin ja Tampereen keskustassa ja nukkuneet teltassa. Usein Reika on myös minulla mukana ystävien luona käymässä ja uudessa paikassa nurkat tutkittuaan, tulee hän  yleensä jalkoihini makoilemaan. Reika on myös käynyt vanhuksia ilahduttamassa: Reika on Kennelliiton hyväksymä kaverikoira ja olemme noin vuoden harrastaneet kaverikoirailua. Muita harrastuksia meillä ei vielä ole, mutta intoa olisi johonkin vähän aktiivisempaan.

Ainut isompi haaste Reikan kanssa on ollut yksinolo, joka jäi minulta pidemmän aikaa huomaamatta. Isona syynä on varmasti se, etten Reikan ensimmäisen elinvuoden aikana osannut häntä tässä tukea, vaan ongelma ehti kehittyä ja sain tietää vasta kun naapuri kertoi ongelmasta. Teen myös paljon etätöitä, joten Reikalle selvästi tärkeitä rutiineja ei päässyt yksinolon suhteen muodostumaan.  Koulutuksella olemme päässeet kyllä jo pitkälle. Muutenkin näin ihmisrakasta rodusta koiraa ottaessa, on todella tärkeää aloittaa yksinoloharjoitukset heti.

Reikalla on ollut vesihäntä, mutta muuten hän on pysynyt terveenä, eikä eläinlääkärissä ole käyty muuten kuin hammashoidossa ja rokotukset ottamassa.

Reika on pääsääntöisesti rodun hiljaisemmasta päästä, mutta oravat ja jänikset saavat kyllä kuulla kunniansa. Hän myös helposti innostuu haukkumaan muiden mukana. Muuten hänen ilmoittelunsa on lähinnä pörinän kaltaista äännähtelyä ja tutut ihmiset saavat joskus pienen tervetuloa-ulvonnan (vaikka tulisivat vaan toisesta huoneesta). ❤️ Meille kerrostaloeläminen on ollut helppoa.

Reika on hauska ja energinen koira, jonka lempijuttuja on myös maata osittain minun päällä (ja vielä parempi olisi jos voisi olla samalla tyynyllä), juosta vapaana ja käydä uimassa. Hän on utelias ja lempeä, ja on sanoin kuvaamattoman arvokas lahja, että juuri Reika on valinnut minut ihmisekseen. ❤️”

Sulhoksi Reikalle valikoitui Helsingissä asuva oma kasvattini Elmo, Rosiri's Einstein Stjarnisson. Suvullisesti yhdistelmä on lähes sama kuin Aiko x Rusina, Rusina ja Reika on siskokset ja Elmo on Freydiksen toisesta pentueesta. Tällä sukutaululla olevasta pennusta olen haaveillut jo useamman vuoden, koska saan tähän kaikki kolme kantanarttuani kolmanteen sukupolveen. Extrana tietty Elmoa käyttäessäni, myös tuontikoirani Norjasta Sámur löytyy tästä ja sen takana olevat hienot koirat minkä takia Sámur alkujaan meille tuli muuttaneeksi.

Elmon terveystulokset on priimaa kaikilta tutkituilta osilta; lonkkanivelet A/A, kyynärnivelet 0/0, polvet 0/0, silmät ja sydän ok. Oli aivan ihanaa saada Elmo asumaan meille melkein pariksi viikoksi ja päästä tutustumaan paremmin omaan kasvattiin. Ihan kuin Elmo olisi ollut meillä ennenkin vaikka luovutuksen jälkeen olen Elmon nähnyt vain kerran Lahden koiranäyttelyssä. Se sujahti meidän laumaan ongelmitta ja vitsit miten oli ihanaa kun tuntui, että Sámur olisi ollut kotona! Niin oli tällä pojalla isänsä tapoja, paljon hyviä mutta vähän niitä huonojakin ruokaresurssin osalta.

Elmon omistaja kertoilee koirastaan seuraavaa:
”Elmo on saapumisestaan asti ihastuttanut pörröisellä turkillaan ja lempeällä luonteellaan. Se on pienestä asti ollut erittäin helppo koira arjessa, joka ei aiheuttanut juurikaan tuhoja. Vain yksi yksinäinen pipo on joutunut sen hampaiden kohteeksi. Kommelluksilta ei kuitenkaan aina ole vältytty ja mielikuvissa on edelleen kirkkaana metsäreissu, jolloin Elmo päätti pyöriä mätien sienien päällä. Koira vaikutti tilanteeseen tyytyväiseltä, mutta omistajalla oli nenässä pitelemistä kotimatkan ajan.

Elmo on todellinen herrasmies, joka kiltillä olemuksellaan ja iloisella luonteellaan hurmaa useimmat vastaantulijat. Arki aikuistuneen Elmon kanssa on edelleen erittäin helppoa ja jopa ennalta ajatellut vaikeammat asiat ovat alkaneet sujumaan todella hyvin. Kotona Elmo osaa olla hiljainen, eikä turhaan hauku, ellei puhelin tai ovikello soi. Muihin ääniin se harvemmin reagoi ja yksin jäädessänkin haukkuminen pysyy minimissä. Tähän on auttanut selkeät rutiinit ennen kotoa poistumista. Leikin yltyessä Elmo on kuitenkin varmistamassa, että hänet varmasti kuullaan. Kesäisin luotto Elmon käytökseen onkin ollut sen verran korkealla, että sille on tulleet tutuiksi myös Helsingin ruokaterassit ja kahvilat.

Koko ikänsä erilaisten ja erikokoisten koirien kanssa kasvaneena, Elmo tulee hyvin toimeen muiden karvakuonojen kanssa. Uusien tuttavuuksien kanssa Elmo saattaa hetken olla hieman varovainen ja seurailla ensin etäämmältä, kunnes se hetken päästä on täysillä innostuneena mukana. Elmo on myös hyvin ihmisrakas ja etenkin omia ihmisiä ei herkästi silmistä päästetä. Elmoa ei yleensä kaukaa tarvitse etsiä, vaan sen lempipaikka löytyy yleensä makoilemasta jalkojen vieressä. Aamuisin herätyskello on paras asia ja Elmo hyppääkin heti sen soidessa tervehtimään ja toivottamaan hyvät huomenet pusuilla. Sen jälkeen on hyvä makoilla vielä hetki ennen aamulenkkiä sylissä rapsutettavana.

Elmo on myös aina oppinut uudet asiat helposti ja on erittäin fiksu koira. Se on myös omalla innostuksella helppo saada mukaan innostuneena uusiin asioihin. Pian Elmo onkin taas uuden edessä, kun tarkoitus olisi aloittaa agilityn kokeileminen nuoren mittelspitz-kaverin Lennin kanssa. Myös paimennusta olisi tarkoitus käydä kokeilemassa, vaikkakaan se ei ihan vaikuttanut Elmon omalta jutulta ihan vain lampaiden katsomisen jälkeen. 

Elmo on varsin ihana kotikoira ja aina innolla kaikessa mukana!”

Elmo ja Reika viettivät varsin lemmekästä lomaa kasvattajan luona viikolla 44. Tiineysultraäänitutkimus tehdään viikolla 48 ja jos pentuja on tulossa, odotetaan näitä saapuvaksi maailmaan joulun välipäivinä.

Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir 💕 Rosiri's Einstein Stjarnisson

Maailmalle jo lähteneet

Somen hiljaiselosta voinette päätellä, että hieman oli kädet täynnä koiria ja koiranpentuja niin materiaalin julkaisut näistä kahdesta pentueesta jäivät todella vähäisiksi. Nyt viidestä pennusta kolme on jo muuttanut uusiin koteihinsa viime viikon aikana, kaksi kainkoiraa ovat seuranamme vielä viikon päivät.

Pentujen arki sujui lähes ongelmitta. Ripuli oli meillä vaivana vähän turhankin usein, mutta ripulikierrettä oli myös vaikea saada katkaistuksi kun pennut olivat emokoirilta mallioppineet siivoamisen jalon taidon ja tällähän kierrettä sitten ylläpidettiin. Onneksi tilanne on tasaantunut jokaisella pennulla kun pääsivät muuttamaan koteihinsa ja kotona olevalla kaksikollakin on jo hyvä tilanne.

Pennut näkivät paljon eri ikäisiä ihmisiä ja muutamia ns. "lauman ulkopuolisia koiria". Pennuthan elävät meillä koko lauman seassa jos emot sen sallivat ja muu lauma osaa olla nätisti pentujen kanssa. Harvassa on toki ne pentueet, jotka meillä ei olisi eläneet koko lauman seassa. Edeltävä L-pentue toki oli pidempään emon valvovan silmän alla kun Varpu ei kovin herkästi muita tahtonut tärkeimmän aarteensa lähettyville.

Pentutarkastukset ja sirutukset sujui oikein reippaasti. Pentutarkastuksessa saatiin kaikille lähestulkoon priimat paperit, mutta mustat pojat eivät kiveksiään ole tohtineet laskea pusseihin asti. Izanagilla molemmat kivekset tuntuivat nivusalueella ja Inarilla oli vain toinen tunnettavissa nivusalueella.

Inari

Izanagi

Izanami

Ívar

Ívy

Pennuista ensimmäisenä uuteen kotiin pääsi muuttamaan kainkoira Rosiri's Izanagi Rai No Musuko, tuttavallisemmin Shifu. Shifun koti löytyy ystäväni luota Luumäeltä.

Toisena maailmalle lähti reipas islanninlammaskoira Rosiri's Ívy Rúsínudóttir ja kutsumanimekseen tuli Iivi. Tämähän oli narttu, jota olin kovasti jättämässä kotiin, mutta harmillisesti toisen silmän jäätyä siniseksi, ei olisi ollut tämän yksilön jättäminen kotiin mitenkään järkevää kun näyttelyharrastuksiin tämä kaunokainen ei olisi soveltunut. Plan B:n kautta hän päätyi muuttamaan Imatralle pysyen sijoituskoiranani.

Lauantaina pidemmän matkan taittoi kotiinsa Rosiri's Ívar Hreimursson, virallisen nimensä mukaankin Iivar. Iivarin koti löytyy Vantaalta perheestä, jota olen saanut pitää Helsinki-kotina opiskeluaikoinani klinikkaeläintenhoitajan opintoja suorittaessani. Heidän naapuristaan olen aikoinaan ensimmäisen islantilaiseni hakenut.

Vielä kotona uusiin koteihinsa muuttoa on odottamassa Rosiri's Inari Rai No Musuko 'Kiri' ja Rosiri's Izanami Eiko No Musume 'Nami'. Kiri jää asumaan Lappeenrantaan ja Nami jää yhteisomistukseen minulle ja siskolleni.

Pentujen avautuva maailma

Molemmat pentueet ovat saavuttaneet kahden viikon iän ja koska pentujen arki sujuu kuten oppikirjassa, kirjaan tähän viikko kuulumiset molemmista pentueista. Ongelmia ei juurikaan ole ilmennyt arjessa, pennut syövät ja kasvavat hienosti. Emoissa on eroa, siinä missä Eiko ei kovin helposti pentulaatikosta poistu touhuilee Rusina aina tilaisuuden tullen muun lauman kanssa.

Valvotun silmän alla on pennut samassa laatikossa ja emät imettävät ristiin.

Islantilaisten painokäyrä

Kainkoirien painokäyrä

Viikonlopun aikana pentujen silmätkin alkoivat hiljalleen aukeamaan. Tulevan viikon aikana todennäköisesti maailma avartuu kuulemisen myötä ja ei aikaakaan kun pennut jo kirmailevat menemään pitkin poikin huushollia.

♀

♂

♀

♂1

♂2