Maailmanlopun jälkeen

Monen epäonnistuneen suunnitelman päätteeksi, vihdoin viikko sitten maailmaan saateltiin uusi Rosiri's -islanninlammaskoira!

Varpulle kävin ottamassa toisen herpes -rokotteen samalla kun otettiin tiineysröntgenkuva 19.5.. Astumisen jälkeen jo kolmen viikon kohdalla aloin kauhistella, miten paljon Varpun kyljet alkoivat paisumaan ja kaunis tiimalasivartalo alkoi katoamaan. Aloin henkisesti siinä vaiheessa valmistautumaan isoon pentueeseen, kun Varpu tulee suvusta jossa nartut ovat tehneet suht' isoja pentueita. Paria viikkoa ennen röntgeniä aloin kuitenkin huolestumaan, kun Varpu ei ollut juurikaan kokoaan kasvattanut enkä ollut pystynyt palpoimaan yhtäkään pentua saati tuntemaan liikehdintää. Syy selvisi tiineysröntgenissä; odotettavissa olisi vain yksi pentu.

Tietenkin allekirjoittanutta kävin kovin huolestuttamaan ja pelottamaan, miten tämän ainokaisen kanssa käy. Miten synnytys sujuisi? Pystyisikö tuota pentua edes normaalisti synnyttämään kun röntgenkuvan perusteella on jo valtavan kokoinen? Onko pentu edes elossa oleva tai elinkelpoinen? Mitä jos tulee synnytyskomplikaatio ja menetetään pentu sekä Varpu?

Sunnuntaina 25.5. Varpun lämmöt laski ja illasta alkoi avautumisvaihe joka kesti läpi yön. Aamusta lähtiessäni töihin oli Varpu rauhoittunut nukkumaan ja pystyin itse valvontakameran avulla seuraamaan, miltä kotona näyttää. Parin tunnin kuluttua alkoi Varpu olla taas rauhaton ja eläinlääkäri pyysi hakemaan Varpun töihin tsekattavaksi.

Ultrassa oli se huojentava tieto, että pentu olisi elossa. Hieman huolestutti, että pennun sykkeet olivat normaalista syketasosta jo hieman laskeneet. Ultrassa myös pentu näytti valtavalta. Lääkäreiden kanssa pohdittiin tilannetta hetki ja päädyttiin sektioon. Kuvantamisten perusteella odotettavissa olisi isohko pentu, joten alateitse ei lääkkeidenkään avulla lähdetty kokeilemaan synnyttämistä.

Leikkaus sujui hyvin ja ulos saatiin varsin reipas, äänekäs ja terhakka Draumursson. Seurattiin hetki klinikalla Varpun heräämistä ja kun Varpussa oli tarpeeksi tolkkua, lähdettiin kotiin. Kotona Varpu oli yhä hämillään, mikä onkaan tuo pötkylä, mutta iltaa kohden kaikki hoitotoimenpiteet sujui kuten piti ja pystyin siirtymään pentulaatikon viereen vain huokailemaan ja ihailemaan Varpun aarretta.

Pentu on nyt viikon vanha ja kaikki vaikuttaa oikein hyvältä. Pentu on virkeä ja hyvällä ruokahalulla varustettu Pömppö. Sanomattakin selvää, että painokäyrä on ollut koko ajan nousussa. Varpu toipui leikkauksesta todella hyvin ja leikkaushaavakin on lähes olematon jo viikon kohdalla. Varpu on myös täydellinen äitikoira.

Jos tämä olisi se maailmanlopun jälkeinen uusi aika kasvatustoiminnassani ja jatkossa olisi enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia? Noh, aika tämän vain näyttää miten käy. Tästä kuitenkin juontaa pennun nimi. Skandinaavisessa mytologiassa Ragnarökistä selvisi kaksi henkilöä ja siitä syystä meillä on täällä kasvamassa elämän rakastaja; Rosiri's Lifthrasir Draumursson.