Valmiina maailmanvalloitukseen

Voinen todeta, että arki seitsemän pennun kanssa on hyvin kiireistä ja vähemmän ehdin tehdä näiden kanssa kuin mitä olin ajatellut. Tai on ehditty. Paljonkin. Nimittäin siivoamaan. Siivoamaan, siivoamaan ja siivoamaan. Ja ruokkimaan pentuja. Ja käymään niiden kanssa usean kerran päivässä pihalla pyörähtämässä, jos vaikka sisällä olisi vähän vähemmän siivottavaa. Ei ehkä, joten moppia käteen ja luuttuamaan ja siivoamaan yhä kikkaretta tuolta ja toista täältä.

Arki on siis ollut todellakin vauhdikasta ja pääasiassa sujunut hyvin. Sen verran vauhdikasta arki on kuitenkin ollut, että vasta viime viikolla havahtui, että pianhan nämä pennut lähtee ja siksipä pentupakettien kasaaminen sekä pentujen rekisteröinti hieman venähti. Onneksi Kennelliitto toimi suht' nopeasti ja pennut on saatu rekisteröityä!

Eläinlääkärit on tullut valitettavan tutuksi myös tämän pentueen kanssa. Pari viikkoa sitten sattui haaveri, kun Sámur päättikin, että pennuille tarjottu ruoka on hänen ja kävi lähinnä olevan pennun päälle. Tämä onneton pentu sattui olemaan Surtur ja tikattavaksi täytyi pentu viedä. Tapahtuneen seurauksena irtosi Surturilta oikealta yläleuasta yksi poskihammas ja nyt vain jännityksellä seuraamme, ottiko pysyvät hampaat tässä onnettomuudessa osumaa. Haavat kuitenkin paranivat hyvin ja pentu on ollut koko ajan reipas eikä ole tällä hetkellä havaittavissa arkuuksia vieraita koiria kohtaan.

Surturin tapaturmasta ei kulunut vuorokauttakaan, kun havaitsin pentujen lätäköitä siivotessa, että yksi lätäköistä on hieman punertava. Salapoliisitaitoja hyödyntäen, löysin veripissaajaksi Stormurin ja eikun uudelleen eläinlääkäriin. Stormurilla oli pissatulehdus ja matala virtsan pH, jonka takia virtsassa oli myös yksittäisiä oksalaattikiteitä. Antibioottikuuri tällekin poitsulle ja virtsan verisyys helpottui nopeasti. Kontrolli on tulossa seuraavalle viikolle, joten tuolloin nähdään miten Stormur vastasi antibiootteihin sekä tällä hetkellä saatavaan Kiveton -lisäravinteeseen.

Eilen käytiin pentujen kanssa Kerimäellä Riittaa tapaamassa ja tuttuun tapaan, nämäkin pennut pentutestattiin ja pääsivät pennnut lampaitakin ihmettelemään. Oli myös melkoista meininkiä havaittavissa sisätiloissa, kun paikalla oli kolmen eri ikäisiä pentuja paikalla, kuusi viikkoisista viisi kuukautisiin.

Sókrates 4, 3, 4, 5, 3, 3, 1, 3, 3
Strákur 2, 5, 3, 6, 3, 2, 1, 4, 2
Stormur 2, 1, 2, 6, 3, 4, 1, 4, 2
Surtur 2, 2, 2, 3, 3, 1, 2, 4, 2
Síríus 4, 5, 2, 3, 3, 3, 3, 4, 3
Steinrós 2, 2, 2, 4, 3, 1, 1, 3, 3
Superstjarna 2, 3, 3, 3, 3, 3, 1, 4, 1

Huomenna pääsee ensimmäinen pennuista aloittamaan kotimatkansa niinkin kauas, kuin äidinsä luokse Lemille. Stromur aka Dante muuttaa äitinsä iloksi. Toiveissa olisi harrastuskaveria Dantesta todennäköisesti nose workiin ja ehkäpä myös rallytokoon. Ja kai tästäkin islantilaisesta navettakoira tulee.

Lauantaina Steinrós aka Rose muuttaa myös Lemille, hevostilalle. Taloudessa islanninlammaskoirat ovat oikein tuttuja, kun perheen tyttärellä on kaksikin islanninlammaskoiraa; Rimi ja kasvattini Heida.

Seuraavalla viikolla Superstjarna aka Sinna muuttaa Lumäelle arkea ilostuttamaan ja Strákur aka Rymy jää Lappeenrantaan lapsiperheeseen. Viikonloppuna Sókrates aka Koda suuntaa pääkaupunkiseudun menoa ja meinkinä pohdiskelemaan.

Myös sijoitustyttöni Síríus aka Hildi muuttaa seuraavalla viikolla Imatralle työkavereilleni. Mahdollisia harrastuskoirahaaveita on havaittavissa ja uskon vahvasti, että tästä pienestä tirriäisestä on moneen tekemiseen.

Hieman pidempään arkea meidän kanssa jakaa Surtur aka Tuisku ennen pojan muuttoa Tampereelle tammikuun puolessa välissä.

Kaikille pennuille löytyi ihastuttavat kodit ja innolla jo odotan kuulumisia jokaisen pennun omasta arjesta!

Vipinää ja vilskettä

Nyt ihan allekirjoittanutta nolottaa, kuinka laiskasti on tullut päivitettyä pennuista mitään mihinkään. Facebookin puolella on silloin tällöin sentään livelähetystä pystynyt seuraamaan ja onneksi nämä videot ovat jälkikäteenkin nähtävillä ja katsottavissa.

Pennut ovat kasvaneet mallikkaasti ja koko koirajengi voi oikein hyvin. Pennut ovat päivät tuvassa koirien ja kissojen seassa ja ovat päässeet hyvin sosiaalistumaan. Ensimmäiset automatkat on myös ajeltu kun pennut ovat saaneet olla jokusia vuorokausia viettämässä aikaa Miian luona Lemillä. Oli Ebba kyllä erittäin onnellinen, kun viiden viikon meillä olon jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa käymään omassa kodissaan.

Tietty mikä jännittävintä, nimipohdinnat on miltei varmat:

Rosiri's Sókrates Gneistisson

Rosiri's Strákur Gneistisson

Rosiri's Stormur Gneistisson

Rosiri's Síríus Jökludóttir

Rosiri's Surtur Gneistisson

Rosiri's Steinrós Jökludóttir

Rosiri's Superstjarna Jökludóttir

Pennut ovat jo reilun viikon syöneet kiinteää ruokaa hyvällä ruokahalulla ja toinen madotus on par'aikaan meneillään. Tänään oli myös jännittävä päivä, kun päästiin ottamaan ensituntumaa lumeen ja ulkoiluun.

Tulevia pentujen omistajia on käynyt pentuja tapaamassa ja paljon ovat pennut yleensäkkin saaneet ihmisiin jo tutustua. Ja kasvattajan etuoikeutena, nämäkin pennut lellitään piloille ennen uusiin koteihin muuttamista.

Ässien ensimmäiset kaksi viikkoa

 Ensimmäisen viikon kuulumiset jäi kokonaan kirjoittamatta kun allekirjoittaneet harteilla oli jalostuspäivien järjestäminen Taipalsaarella. Varsin mukavat koko viikonlopun kestäneet jalostuspäivät saatiinkiin pidettyä islanninkoirat ry:n jäsenille ja harrastajia oli kivasti paikalla. Toki hieman harmillisesti, jalostustoimikunnan ulkopuolisia kasvattajia ei viikonloppuna nähty.

Pentujen ensimmäiset kaksi viikkoa on sujunut oikein mallikkaasti. Pientä huolta ja murhetta aiheutti se, kun taloutemme aikuisilla koirilla iski sopivasti kennelyskä. Pennut tuntuivat tältä säästyneen, jokainen on nostanut painoaan mallikkaasti ja ovat oikein terhakoita islanninlammaskoiran alkuja. Ääni sen jo noilla paljastaa.

♂ 1

♂ 2

♂ 3

♀ 1

♂ 4

♀ 2

♀ 3

Ebba on ollut hieno äitikoira. Alkuun nuo pennut hieman aiheutti kummastusta ja pentulaatikossa oltiin vain sen verran, mitä oli pakko. Nyt alkanut jo paremmin viihtymään pentulan puolella. Mitään moittimista ei Eban käytöksessä kyllä ole. Kivasti on asettunut meidän laumaa ja jokunen Ebbaa vanhempi narttu on saanut pentuja käydä jo vähän kurkistelemassa.

Kuudes Rosiri's -pentue on syntynyt

 Ihan ei nyt ollut maalaiskoiralla kalenterin ymmärrys tassuissa, eikä saatu isänpäiväpentuetta. Pentue saateltiin ilolla, rakkaudella ja rutkalla väsymyksellä maailmaan edeltävänä yönä, ensimmäinen pentu syntyi 23:03 ja viimeisin 1:35. Synnytys sujui hyvin, vaikka onhan se aina jännittävää kun odotettavissa on iso pentue.

Ensimmäisen pennun kanssa jouduin auttamaan ja supistusten mukana vetämään pikkupoikaa ulos, mutta tämän tultua maailmaan tuli hyvin nopealla tahdilla seuraavat kolmekin. Loppujen kanssa odoteltiin rauhaksiin ja Ebba keräili voimia loppujen synnytykseen hieman reilummilla väleillä.

Hienosti on Ebba aloittanut pentujaan hoitamaan ja ulkona käydään tasan kuononpäätä näyttämässä kun on jo kiire pentulaatikolle lapsukaisiaan hoitamaan.

♂ 1

♂ 2

♂ 3

♀ 1

♂ 4

♀ 2

♀ 3

Muistoissamme, Ketunsaran Iris Lunudottir

Allekirjoittaneelle aihe on vaikea ja tätä en ole kovinkaan hyvin pystynyt käsittelemään. Tänään, Iriksen syntymäpäivänä, on kuitenkin aika saada tuotua kaikille julki luettaviksi, miksi jouduimme Iriksestä luopumaan menneenä pääsiäisenä. Asiaa en varsinaisesti ole salaillut, mutta en ole huudellutkaan kun varmuutta sairaudesta ei ole ollut.

Iris jouduttiin silittelemään ikiuneen menneenä pääsiäisenä, 5.4.2021. Iriksen kanssa oli useampi vuosi taisteltu outoa iho-oireilua vastaan, joka ei tuntunut vastaavan mihinkään hoitoihin tai lääkityksiin.

Oireet alkoivat loppukeväällä 2017 kun vatsan iholle tuli pieniä punaisia ihomuutoksia. Ajattelin näiden olevan ötököiden puremia ja niitä paikallisesti hoidettiin ja ihomuutokset paranivat. Tästä lähti lumipalloefektinä oireet kehittymään ja erilaisia muutoksia iholle alkoi ilmaantumaan, oli hotspotin tyyppistä ihottumaa, karvattomia alueita, märkiviä pieniä paiseita taivealueilla ja lopulta ihan hillitön ihon kutina.

Lääkityksiä oli monia mitä kokeiltiin ja käytiin Helsingissä ihospesialistin vastaanotolla myös. Eläinlääkäreitä konsultoitiin paljon ja yritettiin etsiä oireille syytä sekä jotain hoitokeinoa, jolla Iriksen oloa olisi saatu paremmaksi tai edes siedettäväksi.

Poissulkudiagnooseilla saatiin poissuljettua ruoka-aineallergiat. Eliminaatiodietti tehtiin kolmesti kolmella eri ruokamerkillä (Royal Canin, Hill's, Specific), mutta näistä millään ei ollut vaikutusta ihomuutoksiin tai kutinaan. Allergiaverinäytteet paljasti kuitenkin suuret lukemat varasto- ja pölypunkille, helppoja juttuja välttää koirataloudessa.

Hoitoja oli monia, oli lääkkeellistä hoitamista ja erilaisia ihovaivaisten pesuohjelmia. Pari kertaa Irikseltä ajeltiin myös kaikki karvat alas, mutta näistäkään ei juuri avuksi ollut. Lääkkeitä käytettäessä, uudet lääkkeet ja lääkecombot tehosivat hetken ja sitten oireet palasivat tai vaihtoehtoisesti lääkitykset olivat niin kovilla annoksilla, että haittavaikutukset olivat hirveää seurattavaa.

Valitettavasti Iriksen sairastelu jäi yhä mysteeriksi, sillä avaukseen ei Iristä lähetetty. Sitä pohdin usean eläinlääkärin kanssa, onko siinä järkeä, kun loppuajat Iris söi lääkkeitä kovilla annoksilla ja
haittavaikutukset oli havaitavissa ulkoisesti ja sisäisesti verikokeista.

Atoopikkona Iristä hoidettiin ja atopian todennäköisesti laukaisi tiineys ja pentujen hoito, eli hormonit. Näin jälkikäteen ajatellen, oli ensioireet kuitenkin havaittavissa jo tiineyden aikana, kun yksi tietty varvas muuntui karvoiltaan punaiseksi eikä löydetty syytä, miksi näin kävi. Ja tätäkin tutkittiin melkoisesti, koska koira ei nuollut varvasta tai siinä ei ollut mitään haavaa.

Kolme sukupolvea; Heida, Freydis ja Iris

Olen todella surullinen, että näin kävi Iriksellemme, mutta toisaalta helpottunut, että onneksi se oli meidän koira eikä jonkun muun. Iris opetti ja kasvatti minua ihmisenä aivan valtavan paljon, suorastaan käsittämättömän paljon. En olisi ikinä voinut kuvitella, mihin kaikkeen tuo äärimmäisen rakas, ensimmäinen koirani, minut voisikaan valmistella.

Kiitos Iris, että olit osa elämäämme ja määrittelit sille uskomattoman upean suunnan!