Täältä voit lukea kuulumisia kennelin arjesta, pentujen kasvusta sekä tulevaisuuden suunnitelmista.

18.8.2021

Toinen pentuesuunnitelma tälle vuodelle

Edellinen pentue pääsi hädin tuskin puolen vuoden ikäiseksi, kun jo seuraava pentuesuunnitelma oli melkoisen hyvällä mallilla. Ei ne kermat termiitit kuitenkaan niin termiittejä olleet, että olisi tarvittu pidempi toipumisaika seuraavalle pentueelle.

Seuraavaa Rosiri's -pentuetta on suunniteltu kasvatilleni Eballe (Rosiri's Jökla Jökullsdóttir), joka on edellisen pentueen Kairi -emän sisko. Eban omistajan Miian kanssa on tätä ajatusta työstetty muutama vuosi ja nyt se päätettiin toteuttaa, tai ainakin yrittää.

Ebba ei ole minun sijoituskoirani, mutta saan Eban jalostuslainaan Miialta itselleni. Ebba asuu naapurikunnassa Lemillä lehmätilalla ja useasti on tätä terhakkaa narttua tullut tavattua. Miian kanssa meillä ajatukset ovat kohdanneet paremmin kuin erinomaisesti tästä tulevasta projektista, joten se uskalletaan lähteä toteuttamaan.


Tässä Miian omin sanoin kerrottuna Ebasta ja heidän yhteisestä arjestaan:
”Ebba on iloinen, energinen, ketterä, leikkisä, tutuissa paikoissa peloton, varjona mukana kulkeva, hellyyttävä hyvän mielen koira. Ei mene päivääkään että Eban touhujen seuraaminen ei saisi vähintään leveää hymyä kasvoille, kippurassa nauraminenkaan ei ole harvinaista.

Eban arkeen maatilalla kuuluu pihan vahtimista ja navettatöitä. Vierailijoista ilmoitetaan kuuluvasti ja varikset häädetään pois vielä äänekkäämmin. Ihmiset otetaan kuitenkin vastaan iloiten ja avoimesti, olivat he sitten tuttuja tai vieraita.

Ebba on navettatöissä mukana lehmien liikuttelussa ja ihan muuten vaan seuranpitäjänä. Potentiaalia olisi Ebasta paimenkoiraksi, mutta omistajan tarvitsisi myös ymmärtää paimennuksesta enemmän, jotta osaisi koiraa ohjata ja opettaa työkoiran saloihin.

Harrastan Eban kanssa nose workia ja se onkin mukavaa ja rauhoittavaa yhdessä tekemistä. Nose workissa Ebba saa käyttää nenäänsä ja tehtävään pitää keskittyä, jolloin ei voikaan vaan juosta päättömästi paikasta toiseen. Etsinnöissä palkkana toimii ruoka oikein hyvin.

Ensimmäinen vuosi Eban kanssa oli haastava; nuorena piti ihan kaikkeen reagoida äänellä ja vilkkaus oli hetkittäin häiritsevää. Treeni ja aika teki kuitenkin tehtävänsä ja nykyään arki tämän ilopillerin kanssa sujuu hyvinkin mutkattomasti. Vieraat koirat, etenkin nuoremmat nartut ei ole Eban suosiossa yhtään. Tutumpien koirakavereiden kanssa leikit sujuu yleensä hyvin.

Kun lähdemme maalta kaupunkiin niin hihnassa matkan päässä nähdyt koirat vielä aiheuttavat niskakarvojen nousemisen ja ärinää alkaa kuulua. Tätäkin treenamalla tilanne varmasti paranisi, mutta meidän normaaleilla lenkkipoluilla ei muita koiria näy ja jos siellä joku eläin (lue karhu tai villisika) liikkuu niin minun puolesta saakin nostaa karvat pystyyn, haukkua ja äristä!”


Urosta onkin pähkäilty sitten jokunen hetki, vaikka loppupeleissä tähän yhdistelmään ajateltu uros on ollut ajatuksissa pitkään. Urokseksi valikoitui Ahvenanmaalta mantereelle rantautunut, itselleni vuosien saatossa tutuksi tullut Piku (Skimras Gneisti). Tottahan toki Piku on itselleni ollut tuttu koira, koska on islanninlammaskoira ja asuu suht' lähellä, joten tavattu ollaan jokusen kerran. Tehdessäni töitä koirahierojana pääsin tutustumaan ja rakastumaan Pikuun enemmänkin ja Pikun omistajankin kanssa tätä yhdistelmää on aina silloin tällöin pohdiskeltu. Nyt se viimein tullaan toivottavasti toteuttamaan!


Tässä Heidin sanoin kerrottuna Pikusta ja heidän arjesta:
”Gneisti, kotoisammin Piku, asuu 2 muun islanninlammaskoirauroksen kanssa lypsykarjatilalla Punkaharjulla. Lehmien lisäksi Pikulla paimenettaviksi kuuluu myös kanat. Paimennuksen esikoe on suoritettu arvosanoin ERInomainen 90 pisteellä.

Piku on myös käynyt näyttelyissä josta kotiin tuomisiksi on tullut Virosta, Latviasta ja Liettuasta Voittaja-18 -tittelit.

Piku on rauhallinen, lempeä ja harkitsevainen uros, mutta "takapotkuakin" löytyy tarvittaessa. Piku rakastaa ihmisiä ja varsinkin lapsia. Pikun mielestä maailman paras paikka on Pohjoinen, koska siellä ollaan vaellettu pitkiäkin reissuja teltassa yöpyen.”


Molemmat vanhemmat ovat terveystarkastettuja, lonkkanivelet Pikulla on A/A, Eballa B/B, kyynärnivelet, polvet, silmät ja sydän on molemmilla priimat tulokset. Ebalta on myös selkä kuvattu virallisesti ja tästäkin terveet tulokset.

Molemmat ovat myös käyneet luonnetestissä. Piku selvittänyt luonnetestin pistein +85 ollenlaukauskokematon ja Ebba +125 ollen myös laukauskokematon.


Näyttelykehissä ovat molemmat koirat käyneet näyttäytymässä. Ebba on saanut yhden SERTin ja Piku onkin useamman maan muotovalio (Suomi, Latvia ja Liettua). Sen lisäksi, että Pikulta ja Ebalta löytyy komeutta ja kauneutta, ovat molemmat myös paimennuksessa saaneet koetuloksen. Ebba on suorittanut paimennustaipumustestin hyväksytysti ja Piku käynyt esikokeen suorittamassa erinomaisella arvosannalla. Piku on lehmätilalla työkoirana.


Pohdin pitkään, voisinko käyttää Pikua Eballe. Pikulla on ennestään yksi pentue (Metsäkasteen J-pentue) nartun kanssa, joka on melko läheistä sukua Eballe. Pikun ensimmäinen pentue on Eballe pikkuserkkuja. Pikun poika Jóki asuu samassa taloudessa isänsä kanssa, joten olen päässyt Jókia tapaamaan melko useasti ja tykkään kovin tästä pojasta. Yhdistelmänä Pikku ja Ebba on myös sellainen, jota tosiaan olen mielessäni pyöritellyt pidempään ja uskon vahvasti tähän suunnitelmaan.

Jos suunnitelma toteutuu ja maailmaan saatetaan uusia Rosiri's -pentuja, muuttavat pennut uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut tulevat elämään kanssamme arjessa ja tottuvat näin ollen erilaisiin kodin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Osan aikaa pennut tulevat myös viettämään Lemillä. Mukaan lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pentu on tottunut syömään jo kasvattajalla ollessaan, leluja, pannan ja hihnan sekä kasvattajan tuen. Uusi pennunostaja liitetään myös Islanninkoirat ry:n pentuejäseneksi.

Eballe odotetaan juoksuja tulevalle syksylle. Tuleville pennuille on jo rutkasti kotiehdokkaita tarjolla.

Rosiri's Jökla Jökullsdóttir ♡ Skimras Gneisti

14.8.2021

Puolivuosikkaat Ärrät

Kuten olen jo monesti todennut; mihin tämä aika oikein rientää? Viimeisin pentue on saavuttanut tänään 6 kuukauden iän ja melkoisen vallattomia ja hupsukkaita on näistä suloisista termiiteistä kasvanut.


Rosiri's Rjómarass Jökulrósardóttir 'Reika'

Reika muutti kasvattajan luota hieman myöhemmin kotiinsa, koska meillä oli muutto toiselle paikkakunnalle, jonne Reika muutti sitten suoraan uuteen kotiin. Reika on ollut pienestä asti iloinen, ihmis- ja koirakavereita rakastava innokas pentu, jonka kanssa yhteiselo on ollut helppoa ja mukavaa. Reikaa on ollut helppo viedä ja ottaa mukaan menoille ja Reika onkin valloittanut jokaisen tielle osuvan ihmisen sydämen. Reikan kanssa emme ole vielä aloittaneet mitään harrastusta, mutta yhden pentukurssin olemme yhdessä käyneet ja seuraavalle olemme syksyllä menossa.

Juhannuksen aikoihin äiti-Kairille kävi pieni onnettomuus ja Kairin tassu jouduttiin tikata. Tämän takia Reika muutti hetkeksi takaisin Lappeenrantaan kasvattajan luo, missä ainakin palautteen perusteella sopeutui hyvin elämiseen ja on jo osa kasvattajan omaa laumaa. Reika kerkesi käymään ensimmäisissä näyttelyissäkin kasvattajan kanssa. Reika muutti noin kuukauden poissaolon jälkeen takaisin kotiin ja yhteisen arjen rytmin harjoittelu jatkuu. Hihnalenkit Kairin kanssa sujuvat jo alkukesään nähden todella hyvin ja Reika tuo iloa niin omistajalleen kuin Kairillekin. "Reipas-Reika" on yksinkertainen, yhteistyöhaluinen, nameja rakastava, hellyyttävä pentu, jonka lempijuttuja ovat juokseminen, Kairin päällä makoilu ja omistajan sylissä luun/lelun mussuttaminen.



Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir 'Varpu'

Maailmanlopun pentu, pikku-naali, jääkarhun pentu, varpunen, miun pieni Varpu. Kaikilla miun läheisillä ja ystävillä taitaa olla oma kutsumanimi tuolle pikkupallerolle, joka on sulattanut kaikkien sydämet.

Varpu on todella rohkea, suloinen ja sympaattinen tyyppi, iloinen kaikkien kaveri. Se kohtaa uudet ihmiset ja myös suurimman osan koirakavereista kiltisti ja avoimesti. Mutta on se myös todella temperamenttinen, sitkeä ja todellakin tietää mitä tahtoo ja osaa myös näyttää sen. Välillä Varpu ilmentää tahtoaan todella ärsyttävästi näykkimällä, mutta siitä ollaan opeteltu alusta alkaen pois ja kehitystä on tapahtunut huomattavasti. Varpu on ollut pienestä asti hyvin tarkkaavainen ja tietoinen ympäristöstään. Se skannaa mitä ympärillä tapahtuu, tutkii ja reagoi myös terhakasti. Lisäksi Varpu on tosi vilkas ja menevä tyyppi ja rauhoittuminen erilaisissa paikoissa onkin ollut pienestä pitäen korkealla meidän treenilistalla. Siinäkin asiassa Varpussa huomaa jo kehitystä!

Varpun kanssa on kiva tehdä ja harjoitella erilaisia juttuja. Se on tosi nopea oppimaan ja yleistää myös kivasti oppimaansa eri tilanteisiin. Varpu on aina innoissaan tekemässä yhdessä ja oppimassa uutta. Lempparitemppuja tällä hetkellä on tassun antaminen ja "high five", joita Varpu tuppaa tarjoamaan aina kun herkkuja on tarjolla. Ollaan harjoiteltu Varpun kanssa myös agilityyn liittyviä alkeistaitoja ja tällä viikolla aloitettiin myös agility-eskari, jossa päästään nyt kunnolla agilityn alkeiden pariin. Arkitaidot, kuten kynsien leikkuu ja ruokakupin odottaminen onnistuu myös hyvin, mutta niitä juttuja ollankin harjoiteltu ihan ensimmäisestä päivästä saakka. Lenkkeily sujuu pääosin ihan hyvin, mutta koirien ohitukset tuottaa tällä hetkellä haastetta ja paljon ääntä, koska Varpun mielestä kaikkien koirien kanssa pitäisi päästä leikkimään ja tutustumaan. Tämäkin asia on siis jokapäiväisessä harjoituksessa.

Kaikista eniten Varpu rakastaa metsässä lenkkeilyä, mieluiten vapaana kirmaillen ja mustikoita suoraan varvikosta syöden. Varpua on pystynyt melko hyvin pitämään irti. Se seurailee missä ihmiset liikkuu, ei häviä kovin kauas ja tulee pyynnöstä luokse. Nyt kuitenkin, kun ikää on tullut lisää, on sen rohkeus ja päättäväisyys kasvanut roimasti ja ihan en kaikkialla uskalla pitää sitä irti niinkuin pikkupentuna. Sitäkin taitoa taas kertaillaan ja eiköhän kuulolla ja lähettyvillä pysyminen taas muistu mieleen. Vielä enemmän, kuin metsässä kirmailua, Varpu rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa. Varpu osaa miun mielestä lukea muita koiria hyvin ja tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. On kuitenkin muutama kaveri, Varpun bestikset, joiden kanssa leikit ovat ihan eri tasolla ja niistä näkee, kuinka Varpu nauttii ja todella on vuorovaikutuksessa toisen koiran kanssa.

Nyt syksyllä meillä alkaa Varpun kanssa uudenlainen arki, kun viikko sitten muutettiin kahdestaan Savonlinnasta Kuopioon ja ensi kuussa miulla alkaa koulu. Tämä muutos on tuonut eteen taas uusia haasteita, mutta myös paljon positiivista, etenkin harrastusrintamalla.

Kaiken kaikkiaan Varpu on todella rakastettava, ilmeikäs, ajattelevainen ja määrätietoinen koiran alku. On uskomatonta, että mie oon saanut tuon tyypin itselleni. On ihana nähdä, miten myö aletaan päivä päivältä toimia enemmän tiiminä, luottaa toisiimme ja ymmärtämään toisiamme. Onhan meillä paljon haasteita, mutta onneksi sitäkin enemmän hyviä hetkiä! En malta odottaa millaisia seikkailuja meillä vielä edessä onkaan. Miun rakas Varpu <3



Rosiri's Rokkstjarna Jökulrósardóttir 'Roxie'

Pienestä karvapallosta (tai nk. nilkkasilppurista) on kasvanut kaunis nuori koira. Hampaita on tosiaan käytetty ahkerasti ja toisinaan vieläkin leikin tiimellyksessä. Roxie on iloinen, aktiivinen, leikkisä ja hieman hupsu. Leikittäjä on paras kaveri ja ihaninta on olla omien ihmisten seurassa, eikä meidän tarvitse enää mennä mihinkään yksin. Siksi yksinolon harjoittelu hieman jännitti ja olemmekin edenneet hitaasti, mutta yksinolo sujuukin jo nykyään ihan hyvin. Alkuun pitää vähän draamailla, mutta sitten Roxie rauhottuu.

Pihan laittoon Roxiesta saa oivan apurin, koska kaivaminen best. Ei muuta kun puuntaimi valmiisen kuoppaan. Tällä menolla pihasta saisi kylläkin kunnon viidakon! Roxie haluaa ehdottomasti “auttaa” muissakin askareissa kuten pyykinpesussa, vaatteiden viikkaamisessa ja tiskikoneen täytössä. Roxie on myös kovin utelias, vaikkakin alkuun uudet asiat saattavat hieman jännittää. Roxie ei siis ole se rohkein pentu, mutta hienosti “kohtaa pelot” ja tutustuu, kun saa meiltä tukea. Ihmisiä Roxie ei toisin vierasta yhtään ja jokaista koiraakin tekisi mieli tervehtiä. Koirapuistossa Roxie lähestyy muita koiria alistuen ja hetken kestää, että uskaltautuu kunnolla leikkiin. Tuttujen koirien kanssa ilonpito tosin alkaa heti ja Roxie osaa leikkiä aina todella nätisti.

Roxie on suhteellisen hiljainen koira. Toki Roxie haukkuu, jos kuulee toisen koiran haukkuvan tai oudon äänen jossain kaukaisuudessa. Myös ovikellon soidessa täytyy vielä varmuuden vuoksi ilmoittaa, että joku on ovella. Haastavinta tällä hetkellä on autoilu. Se on helpottunut ihan alkuajoista, mutta vieläkin se on vähän kamalaa, vaikka ollaan paljon sitä harjoiteltu. Tosiaan, Roxie on ehtinyt jo nähdä Norjaakin, ja kasvaessaan siitä tulee mainio karvakaveri seuraksi retkillemme.

Pentukoulussakin käytiin ja siellä ihan hämmästeltiin, kuinka Roxie niin pienenä jaksoi jo hienosti keskittyä. Koulutukset jatkuvat pian alkavalla arkitottelevaisuuskurssilla ja jatkossa muiden aktiviteettien parissa. Kehuja Roxie saa aina, ja onhan se todella valloittava pieni koiran alku, joka tuo valtavasti iloa meidän elämään!



Rosiri's Rúsína Jökulrósardóttir 'Rusina'

Rusina, Tusina, Rotta... Ja muutama mitä ei tähän kehtaa kirjoittaa. Rakkaalla koiralla on monta nimeä.

Oli jo alkuun tiedossa, että tämän neidin kanssa tulee varustautua matkalaukullisella kärsivällisyyttä ja huumoria. Tämä konkretisoitui matkalla ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Varkauteen, jolloin huomasimme että pienestä karvaisesta perunan näköisestä otuksesta voi todellakin lähteä ääntä. Ja paljon. Huomasimme kuitenkin myös, että tuo kyseinen peruna osaa rauhoittua kun tuntee olonsa turvalliseksi.

Rusina löysi siis äänensä jo aikaisin, ja siitä lähtien sitä on käytetty. Olemme harjoitelleet- ja jatkamme yhä harjoittelua sen suhteen, kuinka lenkillä ei tarvitse haukkua kaikille muille koirille. Välillä saamme jo erittäin onnistuneita ohituksia, ja Rusina pääseekin usein myös tällöin tutustumaan palkkioksi. Ihmisille ja muulle liikkuvalle ei onneksi enää tarvitse juurikaan metelöidä. Rajoja ja Rakkautta. Näin ollaan yritetty toimia.

8- viikkoisena Rusina katkaisi yläkulmurin rymytessään, ja joutui hampaanpoistoon. Silloin noin viikon koiranomistajana olleena huoli oli suuri. Nyt myöhemmin ollaan todettu, että tämän tohelon töheltämiseen pitää vaan tottua- ja minimoida riskit.

Rusinan kanssa ollaan siis harjoiteltu kotona pienestä asti paljon kaikkea. Autoilusta se pitää, ja peruskäskyt se osaa suhteellisen hyvin. Luoksetulon kanssa tosin sillä on erittäin valikoiva kuulo, jos toisaalla tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa..

Alkuun kaikki mikä oli oman halun vastaista, huudatti tätä meidän pientä palosireeniä. On helpottavaa todeta, että nykyisin kynnet voi leikata ja Rusinaa pitää sylissä ilman omien tärykalvojen vaarantumista.

Rusina on todella sosiaalinen ja rakastaa kaikkia ihmisiä.

Muutimme Tampereelle toukokuun alussa, ja täällä meidän naapurissa asuu samanikäinen Novascotiannoutaja uros. Täällä on muutenkin paljon koira-kavereita. Rusina tulee hyvin juttuun muiden kanssa, mutta sillä on, noh, iso Ego. Tästä johtuen se isottelee välillä isommille koirille. Kuitenkin usein se ymmärtää myös hieman varoa. Onneksi.

Rusina on siis eloisa, reipas nuori koira joka on varustettj isolla määrällä rakkautta ja (haluaisin kirjoittaa pienillä aivoilla mutta ei se pitäisi paikkaansa) nokkeluudella.

6.5.2021

Paljon onnea H -pentueelle!

Jälleen aika rientää ja onkin aika onnitella vuoden ikäisiä H-pentuja. Paljon onnea, rapsutuksia ja herkkuja näille mussukoille! <3

Rosiri's Heida Freydísardóttir 'Heida'

"Ensimmäinen vuosi takanapäin Heidan kanssa. Vuoteen on mahtunut monia iloisia ja vauhdikkaita hetkiä, Heidan kanssa elämä ei todellakaan tylsää ole. Arki Heidan kanssa sujuu mainiosti ja ne aikaisemmin "hieman" rasittavat hihnalenkit alkavat olemaan suurimmalta osin jo mukavia ja rauhallisia, varsinkin kun päästään alkutöhötyksistä ohi. Heida on edelleen haukkuherkkä, mutta nykyään pystyy jo hieman hillitsemään itseään innostavissa tilanteissa. Kuitenkin edelleen esimerkiksi naapureiden liikkeet pihalla ovat hyvin epäilyttäviä ja heidän toimiaan pitää aina kommentoida, koska koko rivitalohan on Heidan omaisuutta :D

Heidan parhaita koiraystäviä ovat tietenkin meidän toinen koiramme Rimi ja siskoni labbis Aida. Heidan mielestä paras leikki on jahtausleikki ja siinä se onkin aivan ykkönen, ei uskoisi että tuollainen pikkuinen koira pinkoisi niin kovaa. Vapaana juoksemaan täytyykin päästä useamman kerran viikossa ja pallojen/keppien tms. noutaminen on myös tämän likan yksi lempipuuhista. Lempipuuhien listaan kuuluu myös kaikenlainen vedellä läträäminen ja uiminen. Vesikuppi, lammikko, oja, järvi, kaikki käy!

Heikkuli on kyllä meidän perheen pikkuinen prinsessa ja kaikin puolin aivan ihana koira, vaikka välillä onkin ollut hermoja raastavia hetkiä :D Toivotaan vielä monia yhteisiä vuosia tämän pikku piiperon kanssa.

Onnellisia synttäreitä kaikille sisaruksille!"




Rosiri's Herja Freydísardóttir 'Herja'

Herja on viettänyt arkeaan varsin tyytyväisenä Savitaipaleella nauttien ihmisväen ja Retku-kissan huomiosta. Säännöllisen epäsäännöllisesti olenkin päässyt Herjaa tapaamaan ja neiti on ihastuttavan energinen ja älykäs.

Syksyllä tämä neitokainen oli arkea viettämässä meillä noin kolmisen viikkoa ja ai vitsit mitten tykkäsinkään tämän likan moottorista ja kyvystä oppia! Hihnassa kulkeminen oli hetkittäin haastavaa Herjan reagoidessa melko voimakkaasti kaikkeen mahdolliseen, mutta ennakoimalla ja superpalkoilla alkoi hihnalenkitkin sujumaan. Metsäily sujui myös varsin kivasti muun koiralauman kanssa.

 - Jonna



Rosiri's Hannibal Ernirsson 'Huli'

"Huli on leikkisä ja energinen 14,5-kiloinen touhupallero, joka on tässä viime päivinä osallistunut innokkaasti pihatöihin. Yhdessä ollaan kaivettu ylös pari neliötä mahoniaa ja 10 neliötä vuorenkilpeä. Ihan ei ole vielä tietoa, millä kaivaminen saadaan loppumaan, kun siirrytään istuttamaan niiden tilalle tulevia uusia kasveja.. Hulista on kasvanut iso poika, jolla on ison koiran komea haukku ja joka on kova merkkailemaan reviiriään. Vaikka lenkillä tankki tyhjenee, koipi nousee silti. Normaalien asioiden, kuten puiden, sähkötolppien ja kivien lisäksi merkattu on myös orvokki-istutus, lempi-frisbee, juoma-astia ja muutama koirakaveri leikin tiimellyksessä.

Ensimmäisestä vuodesta on selvitty aika hienosti ja ilman suurempia ongelmia. Punkkipannasta tullutta allergista reaktiota ja epämääräisistä syömisistä johtuvia vatsanpuruja lukuunottamatta Huli on pysynyt terveenä. Omia leluja on revitty riekaleiksi kasapäin, mutta muuta Huli ei olekaan tuhonnut, siis sisällä. Pihalle on ilmestynyt outoja kuoppia ja kukkapenkeistä ei ole paljoa jäljellä, mutta nehän oli tarkoituskin uusia!

Sosiaaliset kontaktit ovat edelleen olleet turhan vähissä, joten kun joku vieras joskus harvoin meille tulee, koira saa hepulin, lähtee irti nahoistaan ja juoksee hurjaa kieppiä ympäriinsä. Jonkinlaista rauhoittumista ja ehkä jopa aikuistumista on kuitenkin havaittavissa, ja remmissä pystytään toisinaan jo ohittamaan ihmisiä ja polkupyöriä ihan nätisti. Autoja ei huomioida enää juuri lainkaan, mutta ne vastaantulevat koirat.. Ne ovat niin jännittäviä ja saavat Hulin ihan sekaisin!

Huli on useimmiten siellä missä muutkin, eli sohvalla pelaamassa pleikkaa, keittiössä ruuanlaitossa (ruuanlaittajan ja hellan väliin väkisin ahtautuneena), leikkimässä barbeilla tai kasaamassa uutta Ikean kaappia. Silloin, kun se ei ole jonkun kyljessä kiinni, se istuu tai makailee portaikon ikkunan ääressä ja tarkkailee lintuja ja naapureita. Pihalla se tykkää hengailla aidan vieressä ja seurustella naapurin lasten kanssa. Mahtava koira!"



Rosiri's Hrímfaxi Ernirsson 'Maxi'

"Vuosi on mennyt hurjan nopeasti ja Maxista on kasvanut oikein hurmaava uros. Ihmisistä Maxi pitää valtavasti ja on sen vuoksi helppo ottaa mukaan mihin tahansa. Vieraat otetaan edelleen innokkaasti vastaan ja ihmisten seurassa on vaikeuksia pysyä paikoillaan. Rauhoittumista ja kärsivällisyyttä harjoitellaan ahkerasti.

Energiaa ja itsevarmuutta Maxilla riittää, mutta riittävän aktiivisuuden myötä kuitenkin kotioloissa on helppo rauhoittua ja Maxi on varsin tyytyväinen saadessaan olla kotona lähellä perheenjäseniä. Kotona lempipuuhaa on pihan vahtiminen ja Maxin mielestä etenkin linnuista on syytä ilmoittaa.

Kaikki leikit ovat myös valtavan kivoja ja vetoleikeissä ollaan sinnikkäitä. Luopumisharjoitukset ovat onneksi tuottaneet jo tulosta. 

Maxi osallistuu mielellään kotitöihin ja on harvinaista, ettei ole seuraamassa, miten astianpesukonetta tyhjennetään - jopa imurin kanssa Maxi on nykyään melko läheinen. 

Maxi nauttii valtavasti pitkistä metsälenkeistä ja aina parempi, jos matkalla pääsee pulahtamaan veteen. Maxi reagoi herkästi ympäristöön ja välillä täytyy ottaa happea ennen kuin voidaan jatkaa matkaa. Lajitoverien kohtaaminen lenkillä on edelleen haastavaa, mutta edistystä on tapahtunut ja Maxi on alkanut itse tarjoamaan kontaktia jännittävissä tilanteissa. Koirakurssilla käytiin myös talven aikana ja niitä on tarkoitus jatkaa vielä myöhemminkin. 

Onnea myös sisaruksille! :)"


Rosiri's Hrímnir Ernirsson 'Fredrikson'

"Uskomatonta, että meidän pieni tuhisija on jo vuoden ikäinen komea nuoriherra, 16 kiloa täyttä rakkautta. Tuskin enää muistan millaista oli elää ilman omaa perävaunua, joka mielellään tunkee kuononsa multaan istuttaessani kasveja ja iskee tassunsa maaliin kun maalailen seiniä. Fredi tahtoo mielellään olla mukana kaikkialla ja kaikessa. Paitsi jos valvotaan liian myöhään, silloin hän hiipii yksin yläkertaan ja käy makkariin yöunille.

Yksinolon opettelussa otettiin hieman takapakkia loppuvuodesta, kun jouduin itse jäämään kotiin etätöihin. Aikaisemmin Fredi jäi nätisti nukkumaan yksin jäädessään, mutta nyt on hieman raavittu ulko-ovea ja päästelty muutamat hätähuudot kun hänet jätetään yksin kotiin. Onneksi ei kuitenkaan jää pidemmäksi aikaa huutamaan, eikä ymmärtäväisiä naapureita ole pienet ulvaisut kuulemma häirinneet. 

Harrasteleminen koiran kanssa on jäänyt koronan takia vähemmälle, mutta tarkoitus olisi lähteä kokeilemaan mikä voisi olla Fredille mieluinen harrastus, kunhan tuo koronatilanne vähän rauhoittuu. Luonteeltaan Fredi on ystävällinen, leikkisä sekä utelias, joskin uusia asioita ja koirakavereita lähestytään hieman varovasti. Parhaat leikit saadaankin aikaiseksi tuttujen kavereiden kanssa. Koirapuistossa Fredi tervehtii kaikki ihmiset läpi ja katselee toisten koirien touhuja hieman sivusta, jos meno näyttää liian hurjalta. Fredi on ollut pienestä asti hyvin rauhallinen koira, ja koirapuistossa ihmiset ovatkin ihmetelleet hänen rauhallisuuttaan, kun kyseessä on kuitenkin alle vuoden ikäinen nuori koira. Koirapuistossa ja lenkillä Fredi jää mielellään vieraiden ihmisten rapsuteltavaksi, painautuu kyljellään ihmisten jalkoja vasten ja katsoo ylös silmiin niin hurmaavalla koiranpentuilmeellä, ettei ihmekään että hän on hurmannut erityisesti kaikki naapuruston vanhukset.

Lenkillä Fredi on ottanut asiakseen merkata kaikki lenkkipolun varrella kasvavat puut, ja tyttöjen hajut ovat alkaneet kiinnostaa. Ainakaan vielä ei kuitenkaan ole näyttänyt sekoamisen merkkejä, vaikka seinänaapurin tyttökoiralla oli juoksut. Kotona osaa rauhoittua nätisti ja ruoka maistuu. Fredi ei ole remmiräyhääjä, mutta tahtoisi lenkillä yhä käydä tervehtimässä kaikki vastaantulevat koirat. Herkkujen avulla olemme harjoitelleet ohitustilanteissa huomion kiinnittämistä lenkittäjään vastaantulijoiden sijasta, ja tämä toimiikin hyvin lähes joka kerta. Fredi on todella perso herkuille. Nenällään skannaa kotoa kaiken syötäväksi kelpaavan (ja välillä kelpaamattomankin) ja ilman vahtimista ei hänen ulottuvilleen kannata jättää ruokiaan. Hän on kuitenkin selvästi herrasmies, sillä kerran jätettyämme makkaroita vahtimatta lautaselle keittiön pöydälle, oli hän käynyt syömässä niistä vain yhden ja jättänyt meille loput kolme. Hän on myös mainio siivousapulainen, sillä hän syö lattioilta ulkoa sisälle tulleet lehdet, ruoanmurut keittiöstä ja karvapallot sohvan alta. Karvapalloja onkin viimeaikoina riittänyt, kun Fredi on pudotellut talviturkkiaan ympäri kotia.

Herkkujen lisäksi Fredi rakastaa vapaana juoksentelua, pitkiä metsälenkkejä, kuoppien kaivamista rantahiekkaan ja sohvan nurkassa torkkumista. Fredi on hyvin läheisyydenkaipuinen, ja käpertyykin välillä syliin nokosille. Aamuisin hän kohteliaasti antaa meidän nukkua pitkään, ja odottaa että avaamme silmät, ennenkuin heittäytyy kainaloon aamurapsutuksia vastaanottamaan. Vapaana lenkkeillessään hän juoksentelee edellä, pysytellen kuitenkin aina näköetäisyydellä, ja pysähtyy aina välillä odottelemaan hitaampia lenkkeilijöitä. Luokse Fredi tulee nätisti käskettäessä, paitsi jos hänelle ollaan pukemassa valjaita. Silloin luokse ei tulla vaikka herkuilla houkuteltaisiin.

Kaiken kaikkiaan Fredi on aivan ihana koira, ja joka päivä ihastelemme kuinka hieno poika hänestä on kasvanut. Innolla odotan mitä kaikkea tulemme vielä tulevina vuosina yhdessä näkemään ja kokemaan."


Rosiri's Hreimur Ernirsson 'Aiko'

"Nyt on kultapoika 1 -vuotias.

Ensimmäinen vuosi Aikon kanssa on mennyt vähän tutustuessa rotuun ja Aikoon yksilönä. 
Aiko on meidän perheen ensimmäinen paimenkoira. Aiko on kuluneen vuoden aikana saanut lempinimen "mamman mussukka".

Aiko on todella ihana yksilö. 
Tulee edelleen toimeen kaikkien kanssa, yksinolot sujuu ongelmitta ja treeneihin sytytään heti mukaan. Paimentamassa Aiko on käynyt muutamia kertoja kasvattaja Jonnan kanssa ja kuulemma paimennustaipumusta pojalta löytyy. Matka kohti taipumustestiä on alkanut!

Aiko on todella nopea oppimaan. Niin ihmisiltä kuin toisilta koiriltakin. Niin hyvät kuin huonotkin asiat. Onneksi helpon koulutettavuuden vuoksi on todella helppo korjata asioita. Nyt Aiko onkin alkanut opetella Saksaa sillä muutto Saksaan on syyskuussa.

Miehistynyminenkin alkaa pikkuhiljaa olla hallussa ja jalkaa nostetaan jo lähes joka kerta, kun ulkona käydään
?.

Aiko on ihan selkeästi äidin poika, paljon samoja ilmeitä ja piirteitä kuin Freydiksellä.

Ikävä kyllä pian Aiko jää perheen ainoaksi koiraksi, mutta en usko sen aiheuttavan ongelmia sillä perheemme toinen koiran ei Aikon kanssa leiki. Elävät yhdessä mutta erillään. 

Terveenä Aiko on pysynyt, vatsa voi hyvin siitä huolimatta mitä kaikkea poika suuhunsa laittaa - hevosen, kissan ja lehmän kakoista ties mihin. 

Olemme olleet enemmän kuin onnellisia, että olemme saaneet perheeseemme Aikon! 
Hän on tuonut niin paljon iloa kuluneen vuoden aikana.

Onnea Aiko 1v 
?"

On ollut ilo olla Aikolle "kakkoskoti" ja "kakkosäiti". Aiko on sujahtanut aina ongelmitta meidän laumaan, on vierailu ollut sitten muutaman tunnin tai kuukauden. Aiko on arjessamme hyvin helppo ja melko huomaamaton. Toki nimensä mukaisesti ääntä löytyy, erityisesti pihaillessa on halu ilmoittaa kaikesta mahdollisesta.

Lenkit meillä pääasiassa kohdistuvat metsään ja siellä Aiko on elementissään. Ja elementtiä on vielä enemmän, jos on mahdollisuus päästä uimaan edes pienesti.

Meidän harrastus Aikon kanssa on paimennus ja voi vitsit miten hienosti ja luontaisesti Aiko toimii lampailla! Tottelevaisuutta meidän tarvitsee toki opetella sekä lukemaan paimennussauvaa hieman tarkemmin. Temppuja aiko oppii nopeasti arjessa, joten miksei tärkeimpiäkin taitoja tämä kultapoika tulisi oppimaan.

Olen erittäin kiitollinen Katjalle, miten ihanan kodin Aiko on saanut ja miten ihanan ystävän minä olen saanut Katjasta! Vaikka tämä parivaljakko muuttaakiin ihan "naapurista" Saksaan, olen varma ettei meidän ystävyys sammu ja tämä saksanperhe on aina tervetullut meidän luokse.

 - Jonna