Täältä voit lukea kuulumisia kennelin arjesta, pentujen kasvusta sekä tulevaisuuden suunnitelmista.

24.6.2019

Paljon onnea vuoden vanhat juhannuspennut!


Viime juhannus vietettiin pentulaatikon äärellä saattamassa uusia Rosiri's -islanninlammaskoiria maailmaan ja tänään nuo hupsut juhannuspennut täyttävät vuoden. Kasvattaja onnittelee ja lähettää jokaiselle kasvatille paljon rapsutuksia ja herkkuja!

Alla luettavissa lähes koko pentueen kuulumiset.

Rosiri's Jökla Jökullsdóttir 'Ebba'

Ebba on viime syksystä täällä maalla Lemillä asustellut ja on ehkä hieman metsäläinen koira. Pihan pitää linnuttomana hyvinkin tehokkaasti, etenkin varikset saavat haukut. Eban koirakaverina asustelee reilu 3 -vuotias colliepoika Hippu ja he ovat alusta asti olleet hyvät kaverit.

Yhteinen taival Eban kanssa oli omistajan kannalta alkuun hankalampi kuin edellisten herkempien koirien pentuaika, kesti hetki oppia minkälainen tämä reipas koira oikein onkaan ja miten se yhteiselo saadaan toimimaan. Mutta vuodessa ollaan opittu toisistamme paljon ja Ebba onkin ihan paras  työkaveri ja seuralainen navetalla ja muissa maatilan töissä ja vapaa-ajalla. Lähtee aina kaikkialle mukaan ilman mitään epäröintiä ja on rohkea liikkumaan monenlaisissa ympäristöissä.

Nose workin alkeita ollaan hieman treenailtu ja nenän käyttökin tuntuu olevan Ebasta mukavaa ja hyvä keino purkaa energiaa ja saada vähän aivojumppaa. Kotosalla tuvassa ollessa Ebba osaa rauhoittua ja käy sohvan selkänojalle tuhisemaan.

Tiivistettynä muutamaan sanaan Ebbaa voisi kuvailla energiseksi, rohkeaksi, ihmisrakkaaksi ja avoimeksi, mielestäni melko sopiva koti-ja harrastuskoira. Reagoi haukulla moniin asioihin, joskus voisi olla vähän hiljaisempi :)



Rosiri's Jökulrós Jökullsdóttir 'Kairi'

Vuosi Kairin kanssa on mennyt ihan uskomattoman nopeasti ja paljon on koiran lisäksi omistaja saanut kasvaa ja oppia uutta. Kairi on pennusta asti ollut kunnon riemuidiootti ja ensimmäiset kuukaudet meni ihmetellessä toisiamme ja opetellessamme rauhoittumista (ja kärsivällisyyttä!). Nyt vuoden ikäisenä Kairi osaa jo hyvin rauhoittua niin kotona kuin muuallakin, vaikka edelleen vauhtia ja energiaa riittää! Toiset koirat ovat välillä haastavia ohittaa, mutta muuten Kairi on suht hiljainen ja iloinen kaikkien kaveri.

Kairilla alkoi ensimmäiset juoksut jo noin 6 kuukauden ikäisenä, ja sitä seurasi vaikea valeraskaus ja mahdollinen vaginiitti. Eläinlääkärissäkin vähän kohoteltiin hartioita, mutta onneksi antibioottikuurin saatuaan Kairi oli jo pian oma itsensä. Seuraavat juoksut alkoivatkin jo muutaman kuukauden jälkeen edellisistä, mutta niitä tuskin huomasi omistaja saati koira itse, eikä tällä kertaa tullut ikäviä jälkioireiluja.

Muutamassa näyttelyssä Kairi on käynyt, ja palautetta saatu että on vielä kapea ja siro tyttö. Sitä Kairi kyllä on, vaikka korkeutta onkin hyvin saanut. Kävimme pentukurssilla viime syksynä, sekä pari kuukautta sitten paimennustaipumustestissä (jonka Kairi suoritti hyväksytysti), mutta muuten Kairi on viettänyt normaalin kotikoiran elämää. Taipparin lisäksi välillä ollaan muuten vaan ihmetelty lampaita, mutta paimentaminen on vielä ihan lapsen kengissä. Haaveissa olisi harrastaa jatkossa enemmän, ja hakusessa olisikin yhteinen harrastus. Kairista huokuu yhteistyöhalukkuus ja todellakin huomaa, että kontaktiharjoitukset ovat tuottaneet tulosta.

Kairin lempparijuttuja on juokseminen, kaiken mahdollisen tutkiminen ja totta kai kaikki leikit! Kairi on myös poikkeuksetta tykännyt kaikista ihmisistä ja varsinkin nuorempana oli haastavaa kun kaikkia olisi ollut ihana moikata. Nyt kuitenkin lenkillä ihmiset ja pyöräilijät jäävät omaan rauhaansa, mutta vieraita moikkaillaan edelleen suurella innolla. Kairin suurin vihollinen on tehosekoitin, mutta muuten ei Kairille tunnu syntyneen suurempia pelkoja mitään kohtaan. Uiminen jännittää vielä, mutta sekin varmasti muuttuu helpommaksi kesän myötä.

Innolla odottelen Kairin kasvun seuraamista jatkossakin. Tämä pieni energiapakkaus on kasvanut ihan mahdottoman tärkeäksi ja rakkaaksi sekä korvaamattomaksi osaksi elämää. Haaveissa olisi koirakaveri Kairille, mutta kaikki aikanaan. Onnea myös muille sisaruksille!


Rosiri's Jötunn Hugursson 'Loki'

Loki on iloinen, sosiaalinen, reaktiivinen ja halukas tekemään töitä kanssasi. Täynnä intoa uuden haasteen vastaan tullessa. Vuosi Lokin kanssa on ollut oppia elämää älykkään ja kekseliään eläimen kanssa. Erityistaitona Loki keksii nopeasti miten manipuloida omistajiaan. Säännöt tunnetaan, mutta aina niitä ei viitsisi totella.

Rauhoittumista olemme saaneet opetella, sillä Loki olisi paljon mieluummin liikkeellä ja menossa kuin pysyisi paikoillaan. Mistään ei haluta jäädä paitsi. Uusissa paikoissa ja tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä, on erityisen hankala olla paikoillaan.

Parasta Helsingissä on koirakaverit. Näistä neljä on tullut hyviksi ystäviksi jo heti pennusta lähtien, ja koirapuistossa nähdään lähes joka viikko. Uusiin koiriin tutustutaan vielä ahkerasti, tosin jo hieman varautuneesti. Uusista uroksista ei aina välitetä.

Koirakursseilla ollaan käyty useaan kertaan ja reaktiivisuuden takia otettu myös yksi yksityistunti. Näissä kaikissa omistaja on ennemminkin opetellut miten lukea koiraa. Loki on aina oppinut uudet temput nopeasti.

Luonteeltaan Loki on saanut kaikki ihastumaan itseensä. Jopa koiria aiemmin pelkäävät ihmiset ovat alkaneet pitää koirista Lokin tavatessaan, vaikka Loki pursuaakin ylitse vuotaavaa intoa tutustuessaan uusiin ihmisiin. Erityisesti lapset ovat ihania. Näitä on toki paimennettava etteivät katoa ryhmästä.

Kaikin puolin Loki on tuonut iloisen ja charmaattisen lisäyksen perheeseen.


Rosiri's Játmundur Hugursson 'Jekku'

Jekku Repolainen (Rosiri's Játmunder Hugursson).

Rakkaalla koiralla on monta lempinimeä, meidän Jekulla on vain yksi, tai no jos tarkkoja ollaan niin niitä tainnut olla yksi joka kuukaudelle.

Viimeaikoina Hekku on oppinut hyppäämään takakonttiin pyynnöstä, ja sama juttu toisinpäin, hypätään pois käskystä. Autossa Mekku on pitänyt turvavaljaita juuri siihen saakka kun on saanut kaluttua ne rikki eli melko lyhyen ajan.

Uiminen sujuu hyvin koirarannassa ja vähän muuallakin, erityisesti kepin tai pallon hakeminen on mieluista; välillä pitää remmissä rähistä, mutta ei vapaana - kun samat koirat ovat tarhassa tai rannalla, niin vapaana sujuu leikit ja jutut, mutta remmissä tahtoo nousta meteli.

Jekuzin mielipuuhaa on aamuisin valkoposkihanhien lentoon auttaminen, toki menee muutkin linnut, oikeastaan kaikki linnut mitä Kaskipuistosta löytyy.

Luonnossa Jegu osaa kulkea hyvin mukana - kun muistaa napata kiinni autoteiden ja muiden koirien lähistöllä. Lenkkiä tulee reilusti kun luontopolulla pitää paimentaa ja vahtia ensimmäistä ja viimeistä kulkijaa. Näin mentiin juuri Juhannuksena.

Lenkkeilyä on kokeiltu ja siinä on vielä harjoittelemista, remmi tahtoo joutua suuhun nakerrettavaksi ja teiden sivuilta löytyy juostessa erityisen paljon mielenkiintoisia hajuja. Pyörään totutellaan myöhemmin.

Jekku on arkipositiivinen ja -vilkas. Agilityssä ja koirakoulussa on käyty kokeilemassa, mutta erilaiset paikallaolemiset eivät paljoa kiinnostaneet. Enemmänkin tehtävät ja puuhat.

Heguzi on ollut terveenä, mitä nyt kerran repi nenänsä aitaan ja yhden maton tärveli kun oli vatsa sekaisin. Islannin hammaskoiralla on mainio purukalusto, ja toisinaan saa olla tarkkana että mitä niihin hampaisiin on joutunut tai joutumassa."




Rosiri's Jarfi Hugursson 'Osmo'

Osmosta on kasvanut vahva (myös luonteeltaan) ja omasta mielestään kokoaan suurempi uros. Kotona suurin osa ajasta menee pihan vahtimisessa ja ohi lentävien lintujen kurissa pitämisessä. Naapuristo tunteekin Osmon valppaana vahtina ja aidan takaa kurkkiva naama huvittaa ohikulkijoita.

Sisäsiistiksi Osmo oppi todella nopeasti ja mitään suurempaa ei päätynyt naskalihampaiden tielle, joten siltä osin pääsimme helpolla. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä siinä, kun täytyisi totella muitakin kuin vain isäntää.

Veto- ja noutoleikit ovat hänen mieleensä ja vetokisassa hän ei anna periksi, vaan "taistelee" ihan viimeiseen asti. Hän myös tykkää äännellä leikin aikana, mutta kotona haukkuminen on saatu hyvin kitkettyä pois. Kyläillessä haukkuherkkyyttä vielä on, mutta kaikkea ei tarvitsekkaan kitkeä pois. Mökillä on parasta, kun saa pitää ääntä niin paljon kuin vain haluaa ja saa vapaasti olla oma itsensä.

Olemme totutelleet mereen jo pennusta asti ja Osmo lähteekin aina innokkaasti mukaan pidemmillekkin kalastusreissuille. Opeteltavaa tässäkin vielä on, kun linnut tuntuvat vievän suurimman huomion, mutta on sitä toisinaan päästy myös kalan makuun. Metsälenkkien ohessa ollaan ihan mielenkiinnosta hieman vahvistettu riistaviettiä ja syksyllä nähdään, miten metsästys sujuu lammaskoiralta.

4.10.2018

Eläinten päivän synttärisankarit


Ensimmäinen pentueeni juhlii tänään 2-vuotis synttäreitään ja kasvattaja ei voi kun onnitella jokaista F-mussukkaa todella paljon ja kiittää tulleista kuulumisista! <3


Rosiri's Fyrsta Irisardóttir "Puusti"




Rosiri's Freydís Irisardóttir "Freydis"



Rosiri's Fastastjarni Drengursson "Karu"



Rosiri's Fálki Drengursson "Falco"
 

"Hurjaa ajatella että vuosi taas vierähtänyt ja Falco täyttää 2 vuotta. Käytös on hiukan aikuisempaa ja rajojen kokeilu selvästi vähentynyt. Virallisissa terveystutkimuksissa käytiin syyskuussa ja yllätyksenä tuli D-lonkat, mutta alkujärkytyksen jälkeen asiaan on sopeuduttu ja toimitaan ennaltaehkäisevästi lisäämällä ravintolisiä ja oikeanlaista liikuntaa.  Arki rullaa tavalliseen tapaan ja Falco viettää hyvää elämää kotikoirana." -Jenni

27.9.2018

Vuosikkaat Veet

Toinen pentueeni juhlistaa tänään 1-vuotis synttäreitään ja mikäs sen ihanempaa, kuin saada lukea näiden murusien kuulumiset ensimmäiseltä vuodelta omistajien omin sanoin. Kasvattaja lähettää paljon rapsutuksia ja pusuja V-pennuille! <3

Rosiri's Vidar Sudrisson "Viiru"

"Viiru on kasvanut pienestä karvapallerosta suureksi komeaksi nuorukaiseksi. Komeus ei ole vain omistajan silmissä, vaan se on huomattu laajemminkin. Viirun näyttelyura alkoi hienosti Islanninlammaskoirien erikoisnäyttelyssä, jossa se oli ROP pentu. Tämä innosti ennen niin näyttelykammoisen omistajan näyttelyhommista ja kesän aikana käytiin näto-treeneissä ja muutamissa näyttelyissä, joista arvostelut olivat oikein mukavaa luettavaa.

Pennun koulutus talven ja kevään aikana meni vasemman käden hommaksi, kun omistajan oikea käsi oli paketissa. Muiden koirien kanssa treenaaminen jäi vähäiseksi ja sen huomaa nyt, kun Viirun pitäisi keskittyä tekemään jotain ja muita koiria on ympärillä. Koirat nyt vaan ovat niin paljon kiinnostavampia kuin joku kontakti omistajaan tai paikallaolo. Näitä Viiru pääsi syksyn aikana arkitokokurssilla harjoittelemaan. Yleensä Viiru tulee toimeen muiden koirien kanssa mutta ohituksia harjoitellaan vielä ahkerasti. Ihmisystävällinen se on ja tykkää riehua lasten kanssa.
Agilityuraakin on aloiteltu, Viiru on innokas eikä arkaile yhtään, putkeen meno on ihan parasta. Ja kerran on käyty hakua kokeilemassa muutaman Oulussa asuvan islanninlammaskoiran kanssa. Se oli niin mukavaa, ettei ensimmäinen kerta varmasti jäänyt viimeiseksi. Lampaiden paimentamista Viiru kävi kokeilemassa muiden Rosiri`s koirien kanssa kasvattajapäivillä. Aitauksesta tultiin pois naama vihreänä, ainakin lampaiden haju jäi mieleen. Muuten lintujen ajattaminen oli selvästi lampaita kiinnostavampaa. Lammaspaimennusta olisi mukava kokeilla toistekin, ainakin omistajan mielestä. On aivan mahtavaa omistaa koira, joka on aina valmis kaikkiin omistajan keksimiin hullutuksiin ja tuntuu vielä nauttivan niistä.  
Pitkiä lenkkejä metsässä Viiru rakastaa ja linnut ovat sen intohimo. Kesähelteelläkin se juoksi itsensä läkähdyksiin pitääkseen pääskyt pois mökin pihalta. Järvessä oli mukava juosta viilentymässä mutta uiminen ei ole Viirun juttu. Kotona merenranta oli hellekesän pelastus ja nyt odotellaan taas talvea jotta päästään jäälle lenkkeilemään. Viiru on ystävällinen ihmisille ja leikkii mielellään lasten kanssa. Se on meidän perheen lisäksi hurmannut tuttuja ja tuntemattomia, ei ihme sillä se onkin ”maailman paras ja rakas koira”.



Rosiri's Vár Rosardóttir "Vaur"

"Vuosi on mennyt nopeasti ja Vaurista on kasvanut pippurinen pikku neiti. Aivan ihana persoona ❤. Juoksut Vauri aloitti melkein 10 kuisena ja ne meni "kivuttomasti", jonkin asteinen valeraskauskin taidettiin potea. Ei maistunut ruoka eikä opiskelu. Sänkyä piti vartioida tarkkaan Sudrilta, varsinkin jos "pentu" oli siellä mukana. Kun tuosta päästiin, niin johan taas ruoka, rallytoko ja tottis oli kivaa. Fiksu ja nopea olen oppimaan, mutta kyllästyn/väsyn aika nopeesti....Pääsääntöisesti tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta muutamalle tyttökoiralle olen kyllä vähän rähjänny. Muutamissa missikisoissakin olen ehtinyt käydä ja niissä mennyt ihan kivasti ja nyt joulukuussa kuulemma messari kutsuu, mitä se nyt sit ikinä tarkoittaakaan. Ai niin, siitä rallattelusta, niin kuin tuo mun ja iskän palvelija sanoo, tykkään ihan hirveesti. Kohta on alkeiskurssi käyty ja jatkoa kuulemma seuraa....niin ja sitä tottista jatketaan kanssa, tosin arkisella tasolla....ei oteta sitä niin vakavasti että lähettäis kisaamaan. Mulla on kaksi aivan ihanaa koirakaveria (iskän lisäks) Asko ja Eino, ne on kunnon äijiä tai ainakin Eino on. Niiden kanssa me käydään tylsillä hihnalenkeillä ja sit ihanilla metsälenkeillä ja semmoisessa koirien huvipuistossa touhuamassa kaikkea kivaa."



Rosiri's Váli Sudrisson "Taavi"

"Taavin pentukuvia katsellessa tuntuu että aika on lentänyt ihan silmissä. Vaikka pennusta on kasvanut nyt hurmaava ja edelleen leikkisä uros, ei voida olla unohtamatta Taavin haastavaa pentuaikaa. Meitä varoitettiin jo hyvissä ajoin että Taavi saattaa olla hankala pentu, mutta onneksi hyvä koulutus on palkittu. Poika ei enää tartu kaikkiin asioihin hampaat edellä, varasta pyykkejä tai piilota sukkia. Mutta missä nykyään mennään?

Taavi on pennusta asti ollut hiljainen tapaus. Taavi ei hauku toisille koirille, linnuille tai vastaantulijoille. Aikaisemmin yksin jäädessään Taavilla on ollut vaikeampaa, ja rappukäytävään on kuulunut haukkua perään, mutta tämänkin Taavi on nyt lopettanut. Koiruus pärjää nykyään hienosti yksin kotona työpäivän verran. Hihnassa Taavi kulkee hyvin, vaikka toisinaan vastaantulevia kaverikoiria kyllä mentäisi tervehtimään hihna tiukalla. Taavi rakastaa uimista, paperin repimistä ja metsälenkkejä, mutta valjaista poika ei pidä lainkaan vaan lähtee karkuun kun niitä koitetaan päälle pukea. Valjaat pitäisikin Taavin mielestä kieltää, ovat vissiin noloja.

Taavista on tulossa hyvin käyttäytyvä poika eikä enää voitaisi kuvitella elämää ilman meidän omaa persoonallista keppostelijaa."