Pieni toivonpilkahdus on takaraivossa, josko Varpu olisi nyt epäonniseen kierteen katkaissut ja suunnitelmat alkaisi sujumaan suunnitellusti. Tai edes sinnepäin suunnitellusti.
Varpun siskolle Rusinalle olin suunnitellut pentuja ja se oli siis tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta loppukesästä. Kuitenkin ennen lopullista päätöstä, halusin vähän tutustua tähän sijoituskoiraan kun muutamaan vuoteen en ollut Rusinaa nähnyt niin hainkin tämän Tättähäärän toukokuun alkupuolella meille kolmeksi viikoksi hoitoon.
Sopivasti ajattelin myös pyöräyttää Rusinan ensimmäisissä näyttelyissään niin saadaan jotain tuloksia tälle. Ihan mukavasti Rusina yllätti ja ensimmäisessä näyttelyssään ikinä nappasi laatumaininnan ERInomainen! Viikko tästä eteenpäin saatiinkin jo varaserti, ei hullumpi narttu siis. Rusinankaan mielestä tämä ei ollut hullumpaa ja erinomaisen punaisen värin innoittama, aloitti Rusina juoksunsa.
Pääsiäisenä Ari teki päiväreissun Saksaan ja haki sijoituksessa olevan Aikon Suomeen pidemmälle lomalle. Ajatuksena oli Aikoa käyttää omassa kasvatustyössä ja pyörähtää tämänkin koiran kanssa jokusessa näyttelyssä. Ja tietenkin terveystarkastukset oli uusittava, hammashoidossa käytävä sekä fysioterapeutilla saamassa täsmäohjeet kotijumppaan.
Rusinalle sekä Aikolle oli omat suunnitelmat olemassa, mutta Rusinan aikaistettua juoksuja ei suunnitellulle urokselle ennätetty saamaan terveystarkastuksia voimaan. Joten yksi plus yksi; Rusina astutettiin Aikolla.
Suvullisesti tämä on itselleni suorastaan herkullinen yhdistelmä, koska saan tässä kaikki kolme kantanarttuani kolmanteen sukupolveen. Aikolla on terveystarkastukset priimaa (lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä VA0, LTV0, polvet 0/0, silmät ja sydän terve) eikä Aikolla ole ollut terveyshuolia arjessa. Rusinalla ei niin priimalista ole terveystuloksissa, mutta mitään suurempaa estettä ei jalostuskäytölle ole; lonkkanivelet B/C, kyynärnivelet 0/0, selkä SP0, LTV0, polvet 0/0, sydän ok, silmissä PPM iris-iris sekä muutama ylimääräinen pehmeä ripsi.
Rusina asuu Tampereella ja sijoituskoti kertoilee Rusinan arjesta seuraavaa:
"Mietin miten aloittaisin tämän kirjoituksen. Päätin aloittaa näin jokaisen koiranomistajan itsekkäin sanoin: meidän Rusina on maailman paras koira.
Tai ainakin meille.
Rusina on pennusta asti osannut olla kaiken ihanan lisäksi myös vaativa sekä välillä todella ärsyttävä koska se on niin fiksu eikä anna mitään ilmaiseksi. Silti se on lempeä, nopea oppimaan, yksi kilteimmistä koirista joita olen koskaan tavannut, iloinen, ja hauskin veijari ikinä. Rusina oli pentu, jonka kohdalla väriprintteri alkoikin toimimaan, ja kerman väristen siskojen seasta löytyikin yksi punaruskea pieni pötkylä.
Rusina opetteli alusta asti elämää kerrostalossa, kissojen kaverina. Sittemmin perheeseemme on syntynyt kaksi lasta, joille (etenkin vanhemmalle) Rusina on kallein aarre. Ja vaikka taaperot osaavat olla rajujakin, Rusina on aina rauhallinen. Se väistää kun tarvitsee tilaa, mutta tykkää olla halittavana ja hakeutuu lasten lähelle itsenäisesti. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä että tapahtuisi jotain ikävää.
Rusinan haaste on ollut yksinolo, ja lenkeillä muiden koirien äänekäs kohtaaminen. Näissä ollaan kehitytty kuitenkin paljon.
Parasta on, kun Rusinan kanssa voi lenkkeillä huoletta tuplarattailla tai rymytä metsissä. Ollaan opeteltu myös juoksemaan, ja se onkin meistä molemmista mukavaa.
Rusina on kaikin puolin upea perhekoira, joka ilostuttaa meidän arkea joka päivä. Uskon, että Rusinasta tulisi super hyvä emo pikkuisille mini-Rusinoille. Toivotaan, että heitä saadaan tähän maailmaan! 💗"
.jpeg)
Aiko asuu ystävälläni Saksassa ja näin Katja kertoo Aikon saksalaisesta arjesta:
"Muistan kun ensimmäinen viikko oli takana uuden pennun kanssa ja mietin vain että "mikä tässä pennussa on vikana kun se ei edes juurikaan pissaa sisälle?". Aiko oli jo pennusta saakka todella helppo ja kiva pentu (mikä oli emännälle oikein ihanaa vaihtelua niiden muiden ei niin helppojen koirien jälkeen).
Pennusta saakka Aiko on ollut todella rohkea ja avoin sekä omin päin lähti tutkimaan ja selvittämään asioita jotka sitä kiinnosti.
Se on jatkunut läpi Aikon elämän ja mikäli jokin asia jännittää ja huolestuttaa liikaa, tulee Aiko hakemaan ihmisen tukea kohdaten jännittävän kokemuksen yhdessä.
Ja se ilo mikä molemmille tulee siitä, kun suoritamme jännittävän tehtävän yhdessä!
Vaikka se yksinkin pystyy kohtaamaan useat jännittävät haasteet, katsoo se meitä kuin kysyäkseen, että onko se ok, näinkö kannattaa tehdä?
Minusta on ollut aivan ihanaa olla näin hienon pojan luottamus ihminen johon se luottaa, että asiat on ok ja hoituu!
Aiko oli vähän reilu vuoden vanha kun muutettiin Etelä-Karjalan Lemiltä tänne Etelä-Saksaan Ehrenkircheniin vuonna 2021.
Aikoa on aina stressannut matkustaminen boxissa, joten se oli Aikolle ehdottomasti kovin reissu elämänsä aikana: 3h Helsinkiin, 30h laivassa ja vielä n. 8h Saksan läpi ajoa. Mutta siitäkin huolimatta, että boxissa stressaa ja läähättää jalkansa litimäräksi palautuu se välittömästi eikä jää stressi päälle. Autoon ei tarvitse koskaan pakottaa, ennemminkin toppuutella että ehtisin edes luukun avata ennen kuin hän sinne menisi :D
Aiko on todella taitava myös lasten kanssa. Täällä Saksassa Aikon paras ystävä on mieheni siskon tyttö Maya. Maya on vuoden nuorempi kuin Aiko ja jotenkin sydäntä lämmittää ajatella, että molemmat kasvavat ja ovat osa toistensa elämää alusta saakka. Myös tuntemattomien lasten kanssa ollut todella huomaavainen ja rauhallinen.
Aiko on todella tunneherkkä koira myös. Se on niin hyvä kuin huonokin asia. Onhan se välillä mukavaa tietää, että jotain stressiä on ilmeisesti tulossa kun koira tulee eteen tapittamaan oma punainen "lohtuluu" suussaan, mutta kun jokin stressi iskee ja touhuaa sitä lievittääkseen seuraa koira perässä huomaamatta joka ajoittain vain lisää stressiä ja turhautumista. Joka kerta Aiko kuitenkin saa minut pysähtymään ja vähintäänkin hymyilemään hassuudellaan ja kummasti stressi lievittyy.
Koirien kanssa Aiko on myös taitava. Hän osaa lukea tilanteita ja eri koiria loistavasti. Ei ole liian päällekäyvä vaan oikea herrasmies <3
Jokunen vuosi sitten oikein nautin katsoa, kun Aiko leikki perhetuttujen teini koiran kanssa ja kun leikki alkoi mennä liian rajuksi, ei Aikon tarvinnut paljoa tehdä rauhoittaakseen tilanteen ja molemmat saivat pienen tauon.
Aiko on ollut alusta saakka minun mukanani lähes joka paikassa niin Suomessa kuin Saksassakin.
Olemme kierrelleet kaupungeissa, metsissä, järvillä, mökillä jne. ja täällä Saksassa kun hieman poikkeaa tämä luonto niin enemmän täällä sitten joessa "pulikoitu", viinitiloilla juostu ja muutamissa kaupungeissa vierailtu, hotelleissa viikonloppureissuilla, linnoilla jne. Myös Italiassa ollaan kolmesti käyty lomalla.
Aiko lähtee kaikkiin aktiviteetteihin välittömästi mukaan ja rauhallisen (ei niin issikkamaisen) luonteen vuoksi joka toinen haluaakin Islanninlammaskoiran. :D
Aikohan ei siis täällä normaali kotioloissa hauku. Hän öhisee ja puhisee. Hänellä on "virkayskä" :D
Laumassa sittenkin onkin "normaali" Issikka.
Arjessa Aiko on täysin vaivaton ja huomaamaton lähes. Heti pentuna kotiuduttuaan aloimme treenaamaan yksinoloa ja se äänekäs sirkus kun läpi päästiin niin ei ole koskaan tarvinnut muuta sen eteen tehdäkään.
Aiko on hurmuri, hän tietää ihan varmasti olevansa maailman suloisin koira koko Saksassa :D Täällä en ole törmännyt vielä kertaakaan toiseen issikkaan kadulla joten monta kertaa on meidät pysäytetty ja kyselty saako silittää ja että minkä rotuinen Aiko on. Aikohan tietysti vetää issikalle tyypillisen hymyn huulille ja nauttii huomiosta.
Näyttelyissä käyty täällä Saksassa kahdesti. Karlsruhesta saikin ensimmäisenä päivänä kaksi titteliä: Alppien voittaja ja Baden-Württembergin voittaja. Toisena päivänä oli niin väsynyt, että homma meni ihan hassuiluksi (issikasta muuttui kenguru, kun tuomari kokeili kivekset). Toinen näyttely oli Offenburgissa jossa Aiko sijoittui viidenneksi. Selvästi tilojen ahtaus ja muut tappelevat koirat paineisti niin kovin Aikoa, että ei voinut rennosti mennä yhtään, näin sen jo heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, että Aiko oli sieluun saakka jäykkä. Silloin ensimmäisen kerran huomasin, että Aiko alkoi murista toisille rähiseville uroksille.
Kävimme tietysti kasvattajan kanssa myös Sveitsissä Maailmanvoittajassa, kokemusta rikkaampana!
Kaikki tiivistettynä: En voisi parempaa koiraa toivoa eikä toista samanlaista tule koskaan vastaan. Mamman mussukka, Aikeli, Maus, Aikoliiko, Aiko - rakkaalla lapsella on monta nimeä <3.
Olen samaan aikaan todella iloinen, että onnistui vihdoin saada Aiko Suomeen jatkamaan sukuaan ja toivottavasti myös hänen ominaisuuksiaan pennuille, mutta toisaalta... En ole 15 vuoteen ollut ilman koiraa joten tämä tyhjyys asunnossa on riipivää aika-ajoin edelleen.
Pian saadaan mussukka kotiin!"
Kaksikko vietti varsin iloisia hetkiä viime viikolla ja kesä-heinäkuun vaihteessa tiedetään, oliko heidän leikit tuottoisia
