Pennuilla oli toisaalta täydellinen ajankohta syntyä lauantaipäivänä, niin saan kivasti viikonloppuisin kirjoitettua viikkokuulumiset. Noh, kääntöpuolihan on se, että viikonloput ovat täynnä vieraita ja kirjoittamaan ehtii sitten kun ehtii. Eilen saatiin ensimmäinen kainkoiraharrastaja käymään meillä ja ai että niin nautin kun toinen kokenut harrastaja näki jo heti tiettyjä piirteitä pennuista, joista itse tuntuu olevan yhä aivan pihalla.
Pentujen kanssa on sujunut hyvin. Eiko on erinomaisen täydellinen emäkoira, näin vaatimottamosti kerrottuna. Se hoitaa pennut todella hyvin ja pitää pikkumustit tyytyväisinä. Muu lauma on saanut käydä pentuja tapaamassa ja myös vieraita on Eiko hyväksynyt pentuja jo katsomaan. Jokainen pentu on nostanut painoaan todella hyvin, myös se kaikkein pikkuisin musti.
 |
| ♂ 1 |
 |
| ♂ 2 |
 |
| ♂ 3 |
 |
| ♂ 4 |
 |
| ♀ 1 |
Silmät on jo kaikilla auki, pienimmälläkin melkein. Ilokseni sain myös tänään havaita, että korvatkin ovat auki! Erittäin kummallista toki oli, että islantilaispennuille kun menit ensimmäistä kertaa juttelemaan oli vastauksena haukuntaa, nämä oudot pikkumustit sen sijaan heiluttelivat häntiään ja alkoivat nuolla kättä. Perin kummallisia pikkuotuksia, mutta sitäkin mielenkiintoisempia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti