Lomailijoita Tampereelta ja Kirchhofenista

Pieni toivonpilkahdus on takaraivossa, josko Varpu olisi nyt epäonniseen kierteen katkaissut ja suunnitelmat alkaisi sujumaan suunnitellusti. Tai edes sinnepäin suunnitellusti.

Varpun siskolle Rusinalle olin suunnitellut pentuja ja se oli siis tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta loppukesästä. Kuitenkin ennen lopullista päätöstä, halusin vähän tutustua tähän sijoituskoiraan kun muutamaan vuoteen en ollut Rusinaa nähnyt niin hainkin tämän Tättähäärän toukokuun alkupuolella meille kolmeksi viikoksi hoitoon.

Sopivasti ajattelin myös pyöräyttää Rusinan ensimmäisissä näyttelyissään niin saadaan jotain tuloksia tälle. Ihan mukavasti Rusina yllätti ja ensimmäisessä näyttelyssään ikinä nappasi laatumaininnan ERInomainen! Viikko tästä eteenpäin saatiinkin jo varaserti, ei hullumpi narttu siis. Rusinankaan mielestä tämä ei ollut hullumpaa ja erinomaisen punaisen värin innoittama, aloitti Rusina juoksunsa.

Pääsiäisenä Ari teki päiväreissun Saksaan ja haki sijoituksessa olevan Aikon Suomeen pidemmälle lomalle. Ajatuksena oli Aikoa käyttää omassa kasvatustyössä ja pyörähtää tämänkin koiran kanssa jokusessa näyttelyssä. Ja tietenkin terveystarkastukset oli uusittava, hammashoidossa käytävä sekä fysioterapeutilla saamassa täsmäohjeet kotijumppaan.

Rusinalle sekä Aikolle oli omat suunnitelmat olemassa, mutta Rusinan aikaistettua juoksuja ei suunnitellulle urokselle ennätetty saamaan terveystarkastuksia voimaan. Joten yksi plus yksi; Rusina astutettiin Aikolla.

Suvullisesti tämä on itselleni suorastaan herkullinen yhdistelmä, koska saan tässä kaikki kolme kantanarttuani kolmanteen sukupolveen. Aikolla on terveystarkastukset priimaa (lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä VA0, LTV0, polvet 0/0, silmät ja sydän terve) eikä Aikolla ole ollut terveyshuolia arjessa. Rusinalla ei niin priimalista ole terveystuloksissa, mutta mitään suurempaa estettä ei jalostuskäytölle ole; lonkkanivelet B/C, kyynärnivelet 0/0, selkä SP0, LTV0, polvet 0/0, sydän ok, silmissä PPM iris-iris sekä muutama ylimääräinen pehmeä ripsi.

Rusina asuu Tampereella ja sijoituskoti kertoilee Rusinan arjesta seuraavaa:

"Mietin miten aloittaisin tämän kirjoituksen. Päätin aloittaa näin jokaisen koiranomistajan itsekkäin sanoin: meidän Rusina on maailman paras koira.

Tai ainakin meille.

Rusina on pennusta asti osannut olla kaiken ihanan lisäksi myös vaativa sekä välillä todella ärsyttävä koska se on niin fiksu eikä anna mitään ilmaiseksi. Silti se on lempeä, nopea oppimaan, yksi kilteimmistä koirista joita olen koskaan tavannut, iloinen, ja hauskin veijari ikinä. Rusina oli pentu, jonka kohdalla väriprintteri alkoikin toimimaan, ja kerman väristen siskojen seasta löytyikin yksi punaruskea pieni pötkylä.

Rusina opetteli alusta asti elämää kerrostalossa, kissojen kaverina. Sittemmin perheeseemme on syntynyt kaksi lasta, joille (etenkin vanhemmalle) Rusina on kallein aarre. Ja vaikka taaperot osaavat olla rajujakin, Rusina on aina rauhallinen. Se väistää kun tarvitsee tilaa, mutta tykkää olla halittavana ja hakeutuu lasten lähelle itsenäisesti. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä että tapahtuisi jotain ikävää.

Rusinan haaste on ollut yksinolo, ja lenkeillä muiden koirien äänekäs kohtaaminen. Näissä ollaan kehitytty kuitenkin paljon.

Parasta on, kun Rusinan kanssa voi lenkkeillä huoletta tuplarattailla tai rymytä metsissä. Ollaan opeteltu myös juoksemaan, ja se onkin meistä molemmista mukavaa.

Rusina on kaikin puolin upea perhekoira, joka ilostuttaa meidän arkea joka päivä. Uskon, että Rusinasta tulisi super hyvä emo pikkuisille mini-Rusinoille. Toivotaan, että heitä saadaan tähän maailmaan! 💗"

Aiko asuu ystävälläni Saksassa ja näin Katja kertoo Aikon saksalaisesta arjesta:

"Muistan kun ensimmäinen viikko oli takana uuden pennun kanssa ja mietin vain että "mikä tässä pennussa on vikana kun se ei edes juurikaan pissaa sisälle?". Aiko oli jo pennusta saakka todella helppo ja kiva pentu (mikä oli emännälle oikein ihanaa vaihtelua niiden muiden ei niin helppojen koirien jälkeen).

Pennusta saakka Aiko on ollut todella rohkea ja avoin sekä omin päin lähti tutkimaan ja selvittämään asioita jotka sitä kiinnosti.

Se on jatkunut läpi Aikon elämän ja mikäli jokin asia jännittää ja huolestuttaa liikaa, tulee Aiko hakemaan ihmisen tukea kohdaten jännittävän kokemuksen yhdessä.

Ja se ilo mikä molemmille tulee siitä, kun suoritamme jännittävän tehtävän yhdessä!

Vaikka se yksinkin pystyy kohtaamaan useat jännittävät haasteet, katsoo se meitä kuin kysyäkseen, että onko se ok, näinkö kannattaa tehdä?

Minusta on ollut aivan ihanaa olla näin hienon pojan luottamus ihminen johon se luottaa, että asiat on ok ja hoituu!

Aiko oli vähän reilu vuoden vanha kun muutettiin Etelä-Karjalan Lemiltä tänne Etelä-Saksaan Ehrenkircheniin vuonna 2021.

Aikoa on aina stressannut matkustaminen boxissa, joten se oli Aikolle ehdottomasti kovin reissu elämänsä aikana: 3h Helsinkiin, 30h laivassa ja vielä n. 8h Saksan läpi ajoa. Mutta siitäkin huolimatta, että boxissa stressaa ja läähättää jalkansa litimäräksi palautuu se välittömästi eikä jää stressi päälle. Autoon ei tarvitse koskaan pakottaa, ennemminkin toppuutella että ehtisin edes luukun avata ennen kuin hän sinne menisi :D

Aiko on todella taitava myös lasten kanssa. Täällä Saksassa Aikon paras ystävä on mieheni siskon tyttö Maya. Maya on vuoden nuorempi kuin Aiko ja jotenkin sydäntä lämmittää ajatella, että molemmat kasvavat ja ovat osa toistensa elämää alusta saakka. Myös tuntemattomien lasten kanssa ollut todella huomaavainen ja rauhallinen.

Aiko on todella tunneherkkä koira myös. Se on niin hyvä kuin huonokin asia. Onhan se välillä mukavaa tietää, että jotain stressiä on ilmeisesti tulossa kun koira tulee eteen tapittamaan oma punainen "lohtuluu" suussaan, mutta kun jokin stressi iskee ja touhuaa sitä lievittääkseen seuraa koira perässä huomaamatta joka ajoittain vain lisää stressiä ja turhautumista. Joka kerta Aiko kuitenkin saa minut pysähtymään ja vähintäänkin hymyilemään hassuudellaan ja kummasti stressi lievittyy.

Koirien kanssa Aiko on myös taitava. Hän osaa lukea tilanteita ja eri koiria loistavasti. Ei ole liian päällekäyvä vaan oikea herrasmies <3

Jokunen vuosi sitten oikein nautin katsoa, kun Aiko leikki perhetuttujen teini koiran kanssa ja kun leikki alkoi mennä liian rajuksi, ei Aikon tarvinnut paljoa tehdä rauhoittaakseen tilanteen ja molemmat saivat pienen tauon.

Aiko on ollut alusta saakka minun mukanani lähes joka paikassa niin Suomessa kuin Saksassakin.

Olemme kierrelleet kaupungeissa, metsissä, järvillä, mökillä jne. ja täällä Saksassa kun hieman poikkeaa tämä luonto niin enemmän täällä sitten joessa "pulikoitu", viinitiloilla juostu ja muutamissa kaupungeissa vierailtu, hotelleissa viikonloppureissuilla, linnoilla jne. Myös Italiassa ollaan kolmesti käyty lomalla.

Aiko lähtee kaikkiin aktiviteetteihin välittömästi mukaan ja rauhallisen (ei niin issikkamaisen) luonteen vuoksi joka toinen haluaakin Islanninlammaskoiran. :D

Aikohan ei siis täällä normaali kotioloissa hauku. Hän öhisee ja puhisee. Hänellä on "virkayskä" :D

Laumassa sittenkin onkin "normaali" Issikka.

Arjessa Aiko on täysin vaivaton ja huomaamaton lähes. Heti pentuna kotiuduttuaan aloimme treenaamaan yksinoloa ja se äänekäs sirkus kun läpi päästiin niin ei ole koskaan tarvinnut muuta sen eteen tehdäkään.

Aiko on hurmuri, hän tietää ihan varmasti olevansa maailman suloisin koira koko Saksassa :D Täällä en ole törmännyt vielä kertaakaan toiseen issikkaan kadulla joten monta kertaa on meidät pysäytetty ja kyselty saako silittää ja että minkä rotuinen Aiko on. Aikohan tietysti vetää issikalle tyypillisen hymyn huulille ja nauttii huomiosta.

Näyttelyissä käyty täällä Saksassa kahdesti. Karlsruhesta saikin ensimmäisenä päivänä kaksi titteliä: Alppien voittaja ja Baden-Württembergin voittaja. Toisena päivänä oli niin väsynyt, että homma meni ihan hassuiluksi (issikasta muuttui kenguru, kun tuomari kokeili kivekset). Toinen näyttely oli Offenburgissa jossa Aiko sijoittui viidenneksi. Selvästi tilojen ahtaus ja muut tappelevat koirat paineisti niin kovin Aikoa, että ei voinut rennosti mennä yhtään, näin sen jo heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, että Aiko oli sieluun saakka jäykkä. Silloin ensimmäisen kerran huomasin, että Aiko alkoi murista toisille rähiseville uroksille.

Kävimme tietysti kasvattajan kanssa myös Sveitsissä Maailmanvoittajassa, kokemusta rikkaampana!

Kaikki tiivistettynä: En voisi parempaa koiraa toivoa eikä toista samanlaista tule koskaan vastaan. Mamman mussukka, Aikeli, Maus, Aikoliiko, Aiko - rakkaalla lapsella on monta nimeä <3.

Olen samaan aikaan todella iloinen, että onnistui vihdoin saada Aiko Suomeen jatkamaan sukuaan ja toivottavasti myös hänen ominaisuuksiaan pennuille, mutta toisaalta... En ole 15 vuoteen ollut ilman koiraa joten tämä tyhjyys asunnossa on riipivää aika-ajoin edelleen.

Pian saadaan mussukka kotiin!"

Kaksikko vietti varsin iloisia hetkiä viime viikolla ja kesä-heinäkuun vaihteessa tiedetään, oliko heidän leikit tuottoisia

Rosiri's Hreimur Ernirsson 💕 Rosiri's Rúsína Jökulrósardóttir

Maailmanlopun jälkeen

Monen epäonnistuneen suunnitelman päätteeksi, vihdoin viikko sitten maailmaan saateltiin uusi Rosiri's -islanninlammaskoira!

Varpulle kävin ottamassa toisen herpes -rokotteen samalla kun otettiin tiineysröntgenkuva 19.5.. Astumisen jälkeen jo kolmen viikon kohdalla aloin kauhistella, miten paljon Varpun kyljet alkoivat paisumaan ja kaunis tiimalasivartalo alkoi katoamaan. Aloin henkisesti siinä vaiheessa valmistautumaan isoon pentueeseen, kun Varpu tulee suvusta jossa nartut ovat tehneet suht' isoja pentueita. Paria viikkoa ennen röntgeniä aloin kuitenkin huolestumaan, kun Varpu ei ollut juurikaan kokoaan kasvattanut enkä ollut pystynyt palpoimaan yhtäkään pentua saati tuntemaan liikehdintää. Syy selvisi tiineysröntgenissä; odotettavissa olisi vain yksi pentu.

Tietenkin allekirjoittanutta kävin kovin huolestuttamaan ja pelottamaan, miten tämän ainokaisen kanssa käy. Miten synnytys sujuisi? Pystyisikö tuota pentua edes normaalisti synnyttämään kun röntgenkuvan perusteella on jo valtavan kokoinen? Onko pentu edes elossa oleva tai elinkelpoinen? Mitä jos tulee synnytyskomplikaatio ja menetetään pentu sekä Varpu?

Sunnuntaina 25.5. Varpun lämmöt laski ja illasta alkoi avautumisvaihe joka kesti läpi yön. Aamusta lähtiessäni töihin oli Varpu rauhoittunut nukkumaan ja pystyin itse valvontakameran avulla seuraamaan, miltä kotona näyttää. Parin tunnin kuluttua alkoi Varpu olla taas rauhaton ja eläinlääkäri pyysi hakemaan Varpun töihin tsekattavaksi.

Ultrassa oli se huojentava tieto, että pentu olisi elossa. Hieman huolestutti, että pennun sykkeet olivat normaalista syketasosta jo hieman laskeneet. Ultrassa myös pentu näytti valtavalta. Lääkäreiden kanssa pohdittiin tilannetta hetki ja päädyttiin sektioon. Kuvantamisten perusteella odotettavissa olisi isohko pentu, joten alateitse ei lääkkeidenkään avulla lähdetty kokeilemaan synnyttämistä.

Leikkaus sujui hyvin ja ulos saatiin varsin reipas, äänekäs ja terhakka Draumursson. Seurattiin hetki klinikalla Varpun heräämistä ja kun Varpussa oli tarpeeksi tolkkua, lähdettiin kotiin. Kotona Varpu oli yhä hämillään, mikä onkaan tuo pötkylä, mutta iltaa kohden kaikki hoitotoimenpiteet sujui kuten piti ja pystyin siirtymään pentulaatikon viereen vain huokailemaan ja ihailemaan Varpun aarretta.

Pentu on nyt viikon vanha ja kaikki vaikuttaa oikein hyvältä. Pentu on virkeä ja hyvällä ruokahalulla varustettu Pömppö. Sanomattakin selvää, että painokäyrä on ollut koko ajan nousussa. Varpu toipui leikkauksesta todella hyvin ja leikkaushaavakin on lähes olematon jo viikon kohdalla. Varpu on myös täydellinen äitikoira.

Jos tämä olisi se maailmanlopun jälkeinen uusi aika kasvatustoiminnassani ja jatkossa olisi enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia? Noh, aika tämän vain näyttää miten käy. Tästä kuitenkin juontaa pennun nimi. Skandinaavisessa mytologiassa Ragnarökistä selvisi kaksi henkilöä ja siitä syystä meillä on täällä kasvamassa elämän rakastaja; Rosiri's Lifthrasir Draumursson.

Varovaisen toiveikasta

Varovaisen toiveikkaana ollaan tällä hetkellä, että josko vihdoin ja viimein kuuden perättäisen epäonnisen pentuesuunnitelman päätteeksi, nyt olisi suunnitelma joka onnistuisi loppuun saakka. Kasvattinarttuni Varpu tapasi varsin mieluisan uroksen reilu kuukausi sitten onnistuneen astutuksen merkeissä ja menneellä viikolla ultralla saatiin varmistus, että Varpu on tiinehtynyt!

Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir

R-pentueesta laitoin kaksi narttua sijoitukseen, Reikan ja Rusinan, koska en vain yksinkertaisesti osannut päättää kummanko sijoittaisin. Nyttemmin on Reikan sijoitussopimus purettuna, koska samassa jalassa on C:n lonkka sekä 1-polvi. Rusina on yhä sijoitettuna ja hälle suunnitelmia jo onkin. Tästä kermavoittoisesta siskonelikosta sain sittemmin Varpun jalostuslainaan kun Varpun omistajalla Siirillä oli ollut ajatuksia Varpun pennuttamisesta. On ihanaa kun kasvatteja saa luovutettua sellaisiin koteihin, joiden kanssa yhteistyötä pystytään tekemään pennun luovuttamisen jälkeenkin ja yhteydenpito ei lopu siihen kun perävalot poistuvat näköpiiristä.

Päällimmäisenä tavoitteena on tällä hetkellä koittaa saada epäonninen kierre pentuesuunnitelmien osalta katkeamaan unohtamatta kuitenkaan syvällisempää pohdintaa rodusta yleisesti sekä yksilötasolla. Kaikilla osa-alueillahan on aina parantamisen varaa, mutta tällä hetkellä päätavoitteeni on luonteissa tulevien suunnitelmien kanssa. Tavoitteena on saada varmatassuisempia islanninlammaskoiria jotka pystyvät kohtaamaan uusia asioita omin tassuin ja selviämään meidän ihmisten normiarjesta, joka tuntuu olevan hetki hetkeltä vain hektisempää. Olisimmepa viisaita ja voisimme ottaa koirista enemmän mallia ja keskittyä elämään enemmän hetkessä eikä elää arkea huolehtien ja murehtien niin tulevaa kuin mennyttä.

Jo R-pentuetta suunnitellessa halusin keskittyä luonteeseen, koska Kairin luonteessa oli heikkoutensa. Kairin jälkeläisissä mentiin askel jo parempaan suuntaan, mutta vielä haluan viedä luonnetta eteenpäin. Varpu tapasi jo viime syksynä ihastuttavan Raggin, mutta valitettavasti onnistuneesta astutuksesta huolimatta Varpu ei tiinehtynyt. Sittemmin pohdittiin Siirin kanssa lisää mahdollisia uroksia ja löydettiin vaihtoehto joka oli molemmille mieluisa. Koska Varpu ei ole sijoituskoirani vaan jalostuslainaan tuleva koira, annan omistajille enemmän sananvaltaa pentuesuunnitelmien tekemisessä. Kaikkien yhdistelmien pitää toki olla sellaisia, että kasvattajana voin tehtyjen valintojen takana seisoa rehdisti.

Siiri kertoilee Varpusta seuraavanlaisesti:
”Pentuna Varpu oli melko vekkuli tapaus ja monta asiaa ollaankin saatu opetella ihan kantapään kautta. Mutta harjoittelun, toistojen ja iänkin myötä Varpusta on kasvanut mielestäni ihana ja sopivalla tavalla pikkuisen hömelö islanninkoira. Arjessa Varpua voisi kuvailla nykyään vaivattomaksi. Kotona Varpu ei yleensä reagoi ääniin erityisemmin ja sisällä haukkuminen onkin pidetty minimissä alusta saakka. Välillä lenkillä ympäristön hälinä voi kasvaa liian suureksi, jolloin Varpu ilmoittaa siitä äänellään. Tämän kun osaa huomioida, on kaupunkilenkkeilykin pääsääntöisesti mukavaa puuhaa Varpun kanssa. Mieluisinta Varpulle kuitenkin on metsän rauhassa lenkkeily, mieluiten vapaana kirmaillen ja parhaiden koirakavereiden kanssa.

Varpu rakastaa ihmisiä ja tärkeimmille ihmisille sillä onkin ihan oma kiljuhaukunta-tervehdys. Kun Varpu näkee tuttuja ihmisiä, on hetken aikaa päällä riemujuhlat. Hyvin Varpu kuitenkin rauhoittuu aloilleen, kun vieraat on saatu tervehdittyä. Ihmisrakkaudellaan ja välittömällä onnellisuudellaan Varpu onkin sulattanut monen monta sydäntä!

Uusiin paikkoihin ja tilanteisiin Varpu on useampien muuttojen myötä oppinut sopeutumaan melko nopeasti. Jos Varpu tarvitsee viedä hoitoon, myös hoitopaikkansa tavat Varpu omaksuu oikein hyvin. Yksin jääminen uusiin paikkoihin voi aluksi olla haastavaa, mutta paikan tultua tutuksi myös se kyllä Varpulta onnistuu tiettyjen rutiinien avulla. Oma lauma on Varpulle tärkeä asia ja kotona Varpun löytää usein makoilemasta joko jalkojen juuresta tai eteisestä kenkien päältä vahtimasta ettei kukaan poistu Varpun sitä huomaamatta.

Noin 1,5 vuoden iässä Varpu sai omaan laumaansa myös kani-kaveri Tiuhtin. Aluksi tämä pitkäkorva oli Varpun mielestä vähän outo ja aiheutti varautunutta haukahtelua. Ajan kanssa Varpu kuitenkin tottui kani-kaveriin ja toisin päin. Nykyään Varpu makoilee mieluiten matolla kanin aitauksen vieressä ja seurailee kanin elämää. Nyt 4 vuoden iässä Varpun laumaan liittyi myös mudi Mesi ja Varpu otti oman pienen koirakaverin ilolla vastaan. Varpu suhtautuu pääsääntöisesti muihin koiriin ystävällisesti ja on onnellinen lajitovereiden seurasta!

Varpu on ollut pääsääntöisesti terve koira. Noin vuoden ikäisenä Varpu sai punkista Borrelioosi-tartunnan johon se joutui syömään pitkän antibiootti-kuurin. Onneksi siitä palauduttiin täysin! Lisäksi Varpulta on muutamaan otteeseen poistettu hammaskiveä. Muuten eläinlääkärissä ei ole tarvinnut rokotusten lisäksi paljoa vierailla.

Varpu tykkää temppuilla kotona ja opetella kaikenlaista uutta. Agilityäkin Varpun kanssa on treenattu, mutta toistaiseksi Varpun häiriöherkkyys on haastanut lajissa ja agilityä treenaillaan ihan omaksi iloksemme. Paimennusta on Varpun kanssa käyty myös treenaamassa ja siihen Varpulla olisi kyllä paukkuja sekä taipumustakin ihan erinomaisen arvoisesti. Pääsääntöisesti Varpu on kuitenkin arjen kaveri ja oikein ihana sellainen. Oli luvassa sitten yhdessä sohvalla makoilua tai usean tunnin metsäseikkailu, Varpu on aina innolla mukana! <3”

Urokseksi Varpulle valikoitui Imatralla asuva Draumur, Vestanvindur Draumur Kátsson.

Draumur Sannan sanoin kerrottuna:
”Draumur on haettu töppöjalkatiimin vahvistukseksi Ruotsista syksyllä 2014. Jo nuorena miehenä kävi ilmi, ettei Draumur ole mikään suomalaismoukka vaan ehta ruotsalainen runoilijapoika. Se ei ole mikään maailman vahvin nalle, mutta arjessa ei toki ole ongelmia. Jonkin verran ohjaajapehmeyttä kuitenkin. Toisaalta ehkä tämän ansiosta Draumurin kanssa on ollut myös helppo harrastaa, koska se haluaa tehdä mieliksi ja yrittää kyllä parhaansa, kunhan sille saa kerrottua, että pystyt kyllä tähän.

Luonnetestin Draumur läpäisi pisteillä 95, toimintakyvyn ja taisteluhalun ollessa pienet, muut osa-alueet plussalla.

Draumurin kanssa on harrasteltu perinteistä paimennusta ja siitä tulikin paimennusvalio loppukesästä 2022. Paimenkoirana se on pääsääntöisesti rauhallinen, hiljainen ja kohtelias. Sen kanssa on mukava työskennellä ja se toimii luotettavasti kotona ja koevarikoilla. Se kuitenkin paineistuu helposti, joten ohjaajana on oltava tarkkana, ettei aja sitä liian ahtaisiin paikkoihin tai vaikeisiin tilanteisiin. Muina harrastuksina on ollut valjakkohiihto ja vesipelastus, joista molemmat kyllä sopivat Draumurille kuin kirsu kuononpäähän.

Valjakkohiihdossa on kilpailtu seitsemänä talvena ja vesipelastuksessa Draumurilla on voittajaluokasta yksi ykköstulos. Näyttelyissä on pyörähdelty sen verran että Suomen muotovaliokin se on.

Kotioloissa Draumur on varsin helppo, vaikka runoilijapojasta onkin iän myötä suomettunut vähän jyyrempi otus. Se ei ole maailman avoimin islanninlammaskoira, mutta tervehtii korrektisti tunkematta suoraan syliin. Draumur elelee kolmen nartun kanssa ja se on muille uroksillekin pääsääntöisesti suht suopea. Terveysongelmia Draumurilla ei ole ollut, se ei ole myöskään ollut tapaturma-altis vaan eläinlääkärissä on käyty melko kirjaimellisesti vain rokotuksilla. Mammanpoika se on ja jos saisi päättää se ei kovin kaukana emännästä aikaansa viettäisi.

Parasta Draumurin maailmassa on vesi ja uiminen, onneksi Draumurin mentäviä ojia, lätäköitä, vateja ja ämpäreitä on maailma pullollaan.”

Suvullisesti Varpu ja Draumur ovat varsin mieluisa yhdistelmä ja suvut ovat itselle suht’ tuttuja ihan kotioloista, kun Draumurilla ja Sámurillani on yhteisiä sukulaisia sekä Varpun isoäiti Rose jakaa kanssamme arkea. Suurempia terveyshuolia ei näillä ole ollut ja virallisten terveystulosten osalta on molemmilla terveet paperit.

Varpulla on lonkkanivelet B/B, kyynärnivelet 0/0, olkanivelet terveet, selkä VA0, LTV0 ja SP0, polvet 0/0 sekä silmät ja sydän terveet. Draumurilla lonkkanivelet on lausuttuna A/A, kyynärnivelet 0/0, polvet 0/0 sekä silmät ja sydän terveet. Draumurille on aikoinaan tehty myös gonioskopiatutkimus, josta myös terveen maininta.

Draumurilla on ennestään jo kolme pentuetta, mutta pentuekoot ovat olleet sen verran pieniä, että Draumurille voidaan neljäs pentue suoda. Draumur itsekin jo kypsemmässä iässä ja jälkeläisetkin aikuisia, joten mukavasti on tietoa runoilijapojasta ja sen periyttämistä ominaisuuksista.

Varpun tiineys on varmistettu alkuviikosta, tarkempi lukumäärä tarkistetaan myöhemmin tiineysröntgenillä. Pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 22.

Vestanvindur Draumur Kátsson 💗 Rosiri's Ragnarök Jökulrósardóttir

Pennut tulevat muuttamaan uusiin koteihinsa eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja useaan kertaan madotettuina. Pennut elävät kanssamme arjessa mukana ja tottuvat näin ollen kodin erilaisiin ääniin ja muihin talomme karvaisiin asuttajiin. Mukaan pennuille lähtee pentupaketti, joka sisältää ruokaa, jota pennut ovat jo tottuneet meillä ollessaan syömään, leluja, pannan, hihnan sekä kasvattajan tuen. Uusi pennunostaja liitetään myös Islanninkoirat ry:n pentuejäseneksi.