TuplaIit ovat nyt puolivuotiaita! Islantilais-Iit eilen ja
kai-iit tänään! Molemmat pentueet ovat aivan ihastuttavia ja jokaisesta on
kasvamassa järkevä koirakansalainen. Jokaista pentua olen vähintään kerran
päässyt tapaamaan luovutuksen jälkeenkin, joten väittämä järkevästä
koirakansalaisesta ei ole omistajien vaaleanpunaisten lasien läpi kertomaa
tarinaa. Ylpeä olen ihan jokaisesta naperosta ja näissä kahdessa pentueessa on
jotain omaa mystiikkansa kun kyseessä kuitenkin kaksi toisistaan poikkeavaa
rotua on kasvanut yhdessä ja pennut imeneet maitoja ihan ristiin ja rastiin.
Omistajat saivat jälleen kertoilla puolivuotiskuulumiset kera kuvien!
Rosiri’s Ívy Rúsínudóttir ’Iivi’
Iivi on kujeilija, jolla on aina vähän pilke silmäkulmassa. Häneltä löytyy myös
vahva oma tahto.
Iivillä on kotona ottoisoveli Poju, jota ilman päivät, ihmisten ollessa poissa,
olisi Iiville tuskaisia. Hän ei viihdy yksin. Saunan oven allekkin ilmestyy
välillä kuono ihmettelemään, josko ihmiset olisivat kohta tarpeeksi
löylytellyt.
Iivi on reipas kulkija ja jos yhdellä sanalla häntä pitäisi kuvailla sanoisin
että ROHKEA! Iivi on kotiutumisesta asti suhtautunut ympäröivään maailmaan
erityisen kiinnostuneesti ja huimapäisesti.
Iivi on tottelevainen ja älykäs, jos vain motivaatio on kohdillaan. Arjessa hän
on rakastava, rauhallinen ja riemastuttava hassutassu! ♥️
Rosiri’s Ívar Hreimursson ’Ivar’
Rosiri’s Ívar Hreimursson, Iivar, Iipu ja mitä näitä nyt onkaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Iivar tuli perheeseemme toiseksi islanninkoiraksi 5-vuotiaan islanninkoira Oskun seuraksi. Alkuaika Iivarilla Oskun kanssa oli vähän takkuista, koska Osku ei oikein pitänyt uudesta tulokkaasta. Ei pitänyt siitä kun vilkas pentu touhusi liian lähellä. Nyt puolen vuoden kuluessa pojat ovat opetelleet yhdessäoloa ja tottuneet toisiinsa. Se sujuukin jo paremmin. Jotain leikintynkääkin on havaittu.
Iivar on valloittava koirapersoona: utelias, nokkela, tarkkaavainen, avoin ja sosiaalinen. Meidän arkeamme ovat värittäneet lukuisat leikkitreffit, metsälenkit, pentukoulut ja kaikki muu mitä nyt pennun kanssa voi touhuta. Kaikessa tekemisessä en kyllästy ihmettelemään sitä nopeutta millä Iivar oppii uusia asioita. Silti Iivar osaa rauhoittua hyvin ja ymmärtää sohvalla löhöilyn tärkeyden iltaisin.
Meidän oma Iipu Iivar täytti ison aukon koiraperheessämme ja täyttikin sen hyvin.
Rosiri’s Izanami Eiko no musume ’Nami’
Nami on hassu, hieman hullutteleva tiikeriturkki, jonka kanssa ei ole tylsää hetkeä.
Ajatus toisesta koirasta on ollut mielessä kauan, ja pitkään ajattelin, että kyllä se toinenkin koira on islantilainen, kun semmoinen jo kotonta löytyy. Mutta niin vain kävi, että islantilainen vaihtui kainkoiraan, kun rotuun ja eri yksilöihin on saanut tutustua sekä siskon että näyttelyiden kautta. Ajattelin, että kainkoira toisena koirana voisi hyvin tasapainottaa hyvinkin äänekästä ja vilkasta issikkaa arjessa.
Kainkoiran ottamiseen tarjoutui tilaisuus, kun Jonna alkoi suunnittelemaan toista pentuetta Eikolle. Jälkeläisnäytön perusteella pystyin toteamaan, että seuraavasta pentueesta voisin nartun ottaa, jos sellainen sattuu syntymään. No pentueeseen syntyi yksi ainokainen narttu niin asia oli selvä, että tyttö muuttaa minun ja Gledin kaveriksi.
Nami muutti luokseni Jyväskylään yhdeksän viikkoisena rohkeana tyttösenä. Alussa olin ihan uuden äärellä, kun hihnan päässä ei ollut äänekäs islantilainen, vaan maailmaa hiljaa tutkiskeleva japanilainen. Namin ja Gledin ensihetket saman katon alla menivät yli odotusten, sillä jo ensimmäisenä aamuna tytöillä oli painit käynnissä. Toki en muuta odottanutkaan Gledin ollessa hyvin toisen eleitä lukeva ja koirasosiaalinen yksilö. Lisäksi todennäköisesti Jonnan lauma ja kaksi issikkasisarusta myötävaikuttivat taustalla.
Namin pikkupentuaika meni hyvin nopeasti kaupunkielämään tutustuen ja arjen rutiineja opetellen. Nami on aina tutkinut ympäristöä todella rohkeasti eivätkä mitkään menopelit tai äänet ole olleet pelottavia, vaan niihin on suhtauduttu joko neutraalisti tai hieman uteliaasti. Aluksi Namilla oli haasteita vieraiden ihmisten kanssa. Vieraita ei uskaltanut lähestyä etenkään, jos he kyykistyivät ja ojensivat kättä. Tällöin pieni kainkoiran alku saattoi jopa haukahdella. Mutta sitten yhtenä päivänä rappukäytävässä yksi naapuri muutti kaiken. Tätä naapuria Nami uskalsi lähestyä ja antaa jopa pusuja, ja tuosta kohtaamisesta lähtien kaikkia ihmisiä on voinut mennä moikkamaan häntä heiluen. Tämä oli suuri helpotus, koska tämä mietitytti ehkä eniten kainkoiraa ottaessa, että miten hänet saa suhtautumaan vieraisiin iloisesti.
Tällä hetkellä arkemme on hyvin rutinoitunutta, mutta uutta haastetta on luvassa muuton myötä, joten saa nähdä mitä Nami siitä tuumaa, kun koti vaihtuu. Innolla jään odottamaan tuleeko Namista sohvan selkänojalla pötköttelevä kaveri vai äitinsä tapaan yksi sohvatyynyistä. Tulevaisuudessa myös toivon, että päästäisiin jollekin koirakurssille, jotta saataisiin vielä enemmän vahvistettua kahdenvälistä suhdettamme ja mahdollistesti testailemaan eri lajeja, josko sieltä löytyisi meille molemmille yhteinen mukava harrastus, koska Namilta kyllä intoa yhdessä tekemiseen löytyy.
Rosiri’s Inari Rai no musuko ’Kiri’
Kiri on kasvanut pikkuhiljaa miehen mittoihin. Tuntuu olevan maailman uteliain koira, kaikkia pitäisi moikata sekä ihmisiä että koiria. Välillä vähän höhlä, kun omaa ja lumihiutaleiden varjoja ihmetellään.
Pikkuhiljaa isot ja kovaa ajavat autot eivät enää aiheuta niin kovaa paniikkia. Autossa matkustaminen takapenkillä sujuu jo ilman pahaa oloa.
Yksinolo sujuu pääsääntöisesti hyvin. Sivistetään itseä lukemalla lehtiä ja kirjoja, sekä laittamalla tv päälle.
Illalla kömpii omaan pesään, kun on nukkumaanmeno aika ja nukkuu aamuun asti.
Kiri aiheuttaa ihastusta kaikkialla mihin mennään, eikä ihme Kirihän on maailman suloisin koira. Ihmetellään miten on niin rauhallinen ja kiltti koira, kun ikää on vasta noin vähän.
Toki välillä saa pentuvillejä, että se on matot vinossa ja lelut saa kyytiä, mutta sehän kuuluu asiaan.
Hihnassa kulkee pääsääntöisesti hyvin. Välillä on ulkoiluja, milloin tuntuu ettei ikinä ole hihnaa nähnytkään. Mutta koskaan ei ole remmirähjä ollut. Parasta on kumminkin päästä metsässä vapaana juoksemaan.
Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt tosi kivasti. Kiri on varsinainen herrasmies.
Rosiri’s Izanagi Rai no musuko ’Shifu’
Shifu, sipuli, sopuli.
En usko että se on jo 6kk😳 Niin etevä ja hieno pikku poika. Sihfu elää amstaffin ja kahden valkoisenpaimenkoiran kanssa ja sujahti laumaan paremmin kuin hyvin. Opettelee isommilta niin hyvät kuin huonotkin tavat nopeasti!
Shifu on nopea oppimaan ja sitä on ollut helppo motivoida niin ruualla kuin leluilla. Suurimmin Shifu kuitenkin syttyy saalisleikeistä.
Kaikki ihmiset jotka meille tulevat, tulivat shifun mielestä varmasti vain häntä varten.🖤
Shifusta metsälenkit on parasta, kun saa juosta täysiä muun lauman kanssa. Ollaan harjoiteltu hieman esine-etsinnän alkeita, tokoa ja näyttelyjuttuja.
Meidän perhe on todella onnellinen, että saatiin tämä hurmaava poika meidän laumaan. 💙
