Iris on kuukauden päivät antanut vihjettä alkavista juoksuista haahuilemalla treeneissä ja lenkeillä on pitänyt jokainen ruohonkorsi haistella ja merkata. Perjantaina sitten säikähdin kun tämä neiti käänsi häntäänsä puolivuotiaalle urokselle. Kauhukuvia tulin jo luoneeksi, että nämä juoksut olisivat hiljaiset juoksut ja menneet ihan ohi minulta kun mitään verta tai hävyn turpoamista en ollut havainnut.
Onneksi Jasu asuu lähellä niin asia päästiin helposti tarkistamaan lauantaina oikealla uroksella. Ei ollut vielä se the ajankohta. Tänään olin enemmän kuin iloinen havaitessani verilammikon lattialla ja pystyin toteamaan oikean juoksun alkaneeksi. Todennäköisesti sitten se the ajankohta sattuisi elokuun ekalle viikolle ja päästään Jasua tuolloin tapaamaan tositarkoituksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti